Tiedänkö mitä haluan?

(🔔Varoitus: kirjoitus poikkeaa blogin aiheesta)

Jatkan tässä kirjoituksessa kirjettä itselleni, jossa vastaan mahdollisimman rehellisesti Hintsan hyvinvointimallin mukaisiin kysymyksiin, joista ihmisen henkinen ydin koostuu. 

Kirje itselle

 

Sarjan ensimmäinen kirje löytyy täältä: 
1. Tiedänkö kuka olen?

2. Tiedänkö mitä haluan?

Tämä on kysymyksenä itselleni vähän vaikeampi kuin pelkkä itsensä rehellinen kuvaaminen.

Vanhemmuus 

Haluan kaikkein eniten, että lapseni menestyisivät elämässään. Lapset antavat paljon sisltöä elämääni ja kun toista rakastaa pyyteettömästi, haluaa hänen parastaan. Vaikka lapseni toimisivat kuinka väärin tai tekisivät kammottavia rikoksia, mikään ei poistaisi rakkauttani heitä kohtaan. He ovat aina minun lapsiani. 

Haluan myös kantaa vastuuni vanhempana ja koitan toimia lapsilleni siten, kuin olisin toivonut omien vanhempieni toimineen. Välillä tyttöni yllättää minut, kun hän kommentoi jotain asiaa käyttäen samoja sanoja, millä olen sitä hänelle selittänyt. Olen huomannut, että hän on hyvin omaksunut ohjeita siitä, mitä ei saa tehdä, jos olen selittänut, miksi se on väärin tai vaarallista. Hän haluaa myös ymmärtää miksi, eikä pelkästään miten.

Aikuiset lapseni ovat valinneet omat polkunsa enkä lähde heitä elämänvalinnoissa ohjaamaan. Anna mielipiteeni, jos he sitä kysyvät ja autan mielelläni, jos he tarvitsevat apuani. En kiellä heiltä tukeani missään tilanteessa. Jos lapsi pyytää rahaa, hän voi saada vähemmän mitä toivoi, mutta on mielestäni vanhemman velvollisuus tuottaa pettymyksiä sopivalla tavalla. Ne valmistavat pärjäämään omin voimin.

Pärjääminen 

Tästä päästään omin voimin pärjäämiseen. Pyrin selviämään omin neuvoineni ja pitämään talouteni vakaana. En halua nostaa tukia tai rakentaa elämääni toisten ihmisten avun varaan. Lääkäriin menen pakon sanelemana ja esimerkiksi viimeisestä hammaslääkärikäynnistä on nyt 12 vuotta. Ymmärrän, että sielläkin olisi syytä käydä.

Kun sairastun tai omat voimat loppuvat, koitan hakea apua. Se on persoonallisuustyypilleni vaikeaa. Ei avun hakeminen, vaan myöntää, että en pärjää enää ilman apua. Se on todellinen kamppailu.

Nuorempana kilpailin työkavereideni kanssa ja pyrimme saamaan toisiamme paremman tehtävän tai isomman budjetivastuun. Tämä ei ole enää itselleni tärkeää, eikä myöskään tarkka titteli käyntikortissani. Useimmat vanhoista kollegoistani ovat nykyään eri yrityksissä hyvinkin erilaisilla nimikkeillä.

Haluan tutustua asioihin perusteellisesti ja ymmärtää laajoja kokonaisuuksia. Luen kiinnostuksen kohteistani ja pyrin kokeilemaan asioita käytännössä. Haluan osata soveltaa asioita, enkä vain teoriatasolla.

Seuraan politiikkaa ja luon oman mielipiteeni asioiden tilasta. Luen uutisia ja koitan osoittaa lähdekritiikkiä. Pyrin selvittämään, mistä esimerksi joku uutinen on lähtöisin tai varmistamaan tiedon useammasta luotettavasta lähteestä. Tämä on nykyään todella helppoa, koska saat muutamalla klikkauksella lähes uunituoreet tiedot käsiisi ja on vain omasta aktiivisuudesta kiinni, tutkitko asiaa useammalta kulmalta.

Usein huomaan, että uutisen näkökulma palvelee jotain tiettyä intressiä. Joskus näkökulma on tullut vahingossa, mutta usein näkökulma paljastaa toimituksen arvomaailman tai intressin. Täysin neutraalia uutisointia on hyvin vähän ja siksi samasta aiheesta kannattaa lukea eri lähteistä, jotta voi muodostaa oman mielipiteen aiheesta.

Luen paljon, mutta oikeastaan pelkästään asiakirjallisuutta. Luin aikaisemmin fiktiota, mutta en enää saa kertomakirjallisuutta luettua loppuun, koska mielenkiintoni katoaa. Luen joko elämänkertoja, asiakirjalisuutta tai oikeista tapahtumista kertovia kirjoja. Viimeiset lukemani kirjat ovat ihmiskaupasta kertova Pitkä vuoro, Vesa Puttosen Miten mijoona säästetän ja kulutetaan ja Anne Brunilan elämänkerta Kuka olisi uskonut.

Pyrin ottamaan vastuun tekemisistäni ja asettaa itselleni päämääriä. Inhoan tapaa, jossa ajelehditaan ilman tavoitetta ja ihminen sanoo olevansa olosuhteiden uhri. Päämärän ei tarvitse olla iso. Se voi olla kodinkoneen uusiminen, painon pudottaminen, uuden ohjelmointikielen opiskelu tai jonkin teknisen laitteen korjaaminen. Päämäärä voi olla myös henkinen, kuten mielensä tutkiminen tai uskonnon harjoittaminen. 

Elämänfilosofiani 

Yritän katsoa asioita pääosin positiiviselta kannalta. Olen tietysti surullinen ja vihainen joskus, mutta pyrin löytämään näkökulman, joka on jollain tapaa koominen, miellyttävä tahi optimistinen. Se auttaa luomaan asenteen, jossa haastavassa tilanteessa kääritään hihat ja katsotaan, miten siitä pääsee eteenpäin.

Kun teen jotain, pyrin toiminaan velipuoleni opettamalla tavalla: 

"Tee työsi siten, että voit sanoa jälkikäteen, että minä tein tämän."

Minusta hän sanoi toisilla sanoilla sen vanhan viisauden, että jos ryhtyy johonkin asiaan, se kannattaa tehdä kunnolla. Se resonoi ja olen usein ajatellut tätä ohjetta.

Toisaalta tiedän, että täydellinen on hyvän vastakohta. 

Halusin nuorempana tehdä mahdollisimman hyviä ja laadukkaita tuloksia ja sen vuoksi pyrin täydellisyyteen. Täydellisyyden tavoittelu johtaa stressiin ja liialliseen asioiden viimeistelemiseen. 

Riittävän hyvä onkin oikea taso, mitä se missäkin tilanteessa tarkoittaa. Taso riippuu täysin tilanteen panoksista, käytettävissä olevista resursseista ja virheiden seurauksista. Jos pyrin kaikessa täydellisyyteen, poltan itsesi loppuun, kun taas liiallinen hutilointi johtaa kehnoon laatuun.

Jos toimit rahaliikenteen, lääketieteen tai turvallisuuden parissa, riittävän hyvä voi tarkoittaa erittäin huolellisia tuloksia. Sen sijaan rutiinityyppisissä töissä riittävän hyvä tarkoittaa sellaista laatutasoa, joka ajaa asiansa. 

Normaalisssa työkontekstissa riittävän hyvä tarkoittaa sitä, että tuote tai konsepti toimii perustasolla ja se voidaan ottaa käyttöön. Tehtyä ratkaisua voidaan useimmiten korjata tai parannella jälkikäteen.

On myös eri asia kirjoittaa blogikirjoitus omaksi ilokseen kuin tehdä opinnäytetyö, jossa on tärkeä näyttää osaamistaan.

Koitan myös kantaa vastuuta ympäristöstä. Lajittelen roskani, pyrin hankkimaan kestäviä vaatteita ja tavaroita ja kunnostan vanhoja, enkä uusi laitteita vain markinoinnin perusteella. Esimerkiksi autoni on jo 9 vuotta vanha ja aion ajaa sillä vielä useiden vuosien ajan ennen uudemman hankkimista.

Mitä konkreettista haluan 

Haluan myös olla osa jotain itseäni isompaa. Olla esimerkiksi taloyhtiön osakas, oman asuinalueen jäsen, Espoolainen, Suomalainen, Euroopan Unionin kansalainen, aviopuoliso, kristitty ja vanhempi. Ehkä jonain päivänä olen myös isovanhempi.

Haluan pysyä terveenä ja koitan liikkua ja syödä terveellisesti. Toisaalta olen nautiskelija ja nautin hyvästä ruuasta, hyvästä juomasta ja herkuista. Tämä on kerryttänyt ylipainoa, jota vastaan koitan taistella. En halua kuolla syöpään isäni lailla ja muuttua heikoksi ja tuskaiseksi avuntarvitsijaksi, joksi sairaus isäni lopulta kuihdutti.

Haluan pysyä virkeänä ja positiivisena elämäni loppuun asti. Pyrin tekemään hyviä asioita ja pitämään mieleni toiminnassa. Jos sairaus lamaannuttaa minut, haluan, että minut laitetaan hoitokotiin, jotta sairauteni ei kuormita läheisiäni. 

Niin kauan kun pystyn harrastamaan ja liikkumaan, haluan pystyä tekemään itseäni kiinnostavia asioita. Jos saan samalla jonkun toisen kiinnostumaan samasta asiasta, se on vielä parempaa. 

Olen kirjoittanut toivelistani (bucket list) aikaisemmin artikkelissa Toivelistani

Haluan että kun minua ei ole olemassa, lapseni sanoisivat, että olen ylpeä isästäni. Itse olen isästäni ylpeä, mutta en sanonut sitä hänelle hänen elinaikanaan. Sanoin kyllä että olen hänelle kiitollinen ja arvostan häntä. Se lämmittää mieltäni, koska eihän sitä voi varmaksi tietää, mitä lapset ajattelevat, jos tunteita ei sanota ääneen.

Sarjan viimeinen artikkeli:

3.  Hallitsenko itse omaa elämääni (kirjoituksessa)