Köyhästä rikkaaksi kirjan arvostelu

Arvosteluni kirjasta Köyhästä rikkaaksi. Kuuntelin teoksen äänikirjana.

Seppo Pennanen on sarjayrittäjä, joka on lähtöisin köyhästä pirtistä ja jonka ruokapöydässä nälkä oli tuttu vieras. Hän aloitti sijoittamisen seitsemänvuotiaana, kun sai ensimmäisen rahalahjansa, joka oli 5 markkaa. Hän on perustanut yrityksiä ja myynyt niitä. Nyttemmin hän on toiminut itseoppineena sijoittajana ja tehnyt vain neljä tuntia viikossa töitä. Hän on jo eläkkeellä ja halunnut kirjoittaa sijoituskirjansa erityisesti lapsilleen ja lastenlapsilleen, jotta he voisivat vaurastua ja jäädä aikanaan miljonäärinä eläkkeelle.

Köyhästä rikkaaksi äänikirja

 

Pennasen määritelmän mukaan jokainen työkykyinen suomalainen voi rikastua ja tienata mukavasti, kunhan on valmis säästämään tupakka-askin hinnan päivässä sijoituksiin. “Kuudella eurolla päivässä miljonääriksi: Unohda pörssikurssit ja liituraitamiehet - sijoita helposti” onkin kirjan polveileva ala-otsikko.  

Pennanen suosittelee sijoittamaan varansa indeksi- tai ETF-rahastoihin ja välttämään suoria osake-sijoituksia, koska samalla rahalla voi saada siivun isosta joukosta menestyviä yrityksiä. Tämä pienentää riskiä ja auttaa saamaan sijoituksilleen indeksin eli jonkin yritysjoukon keskimääräisen tuoton.

Pennasen mukaan keskimääräisen matalakuluisen indeksirahaston tuotto voi olla jopa kymmenen prosenttia vuodessa, ja joka korkoa-korolle ilmiön ansiosta kasvattaa pääoman valtavaksi, kunhan jaksaa sitkeästi jatkaa sijoittamista. Hän perustelee, että koska yritykset toimivat perimmillään omistajiensa eduksi, nousevat niiden osakkeiden arvot varmasti ja siten osakeindeksi kasvaa, vaikka joukossa olisi huonojakin yrityksiä. 

Pennanen kertoo myös ajatuksia miten saa oman taloutensa kuriin, leikkaamalla kulutustaan tai kasvattamalla tulojaan. Hän kertoo, miten on hankkinut uuden auton sijaan pari-kolme vuotta vanhan menopelin ja miten paljon voi säästää, kun hyödyntää marjasadon, sienisadon ja kalastaa kesällä ruokapöytään saalista. 

Pennanen myös haastaa miettimään omaa asumistaan ja tarviiko todella kaikkea tavaraa, mitä itselleen on kertynyt, kuten 32 paria kenkiä tai 16 käsilaukkua. Pennanen kysyy voisitko jättää osan uutisten ja television kuluttamisesta väliin ja käyttää sen ajan sijoittamiseen tai lisätuojen hankkimiseen. Hänen mielestään ei ole hyviä ja huonoja töitä, on vain hyviä töitä, josta voi saada lisätuloa.

Mikä kirjassa on hyvää ja huonoa

Kirjan vahvuutena voidaan pitää Pennasen omiin kokemuksiin perustuvaa kerrontaa. Hän myös lukee äänikirjan itse. On aina hienoa kuulla, miten kirjailija itse lukee sisällön ja mitä asioita haluaa painottaa. 

Pennanen kertoo esimerkkejä joistain yrityksistään ja laskee auki, miten paljon hänen siivousyrityksensä pystyi laskuttamaan ja paljonko kuluja ja sivukuluja sillä oli. Hän myös kehoittaa aloittamaan yksinkertaisilla suunnitelmilla ja seuraamaan vain yhtä, tarkkaan harkittua liiketoimintamittaria, erilaisten monimutkaisten mittareiden sijaan. Hänen mukaansa pienyrityksen liiketoimintasuunitelman olisi hyvä mahtua yhdelle A4-sivulle. 

Pennanen kertoo, millaisia kommentteja on saanut ihmisiltä, joiden kanssa on puhunut sijoittamisesta. Suurin este suomalaisten vaurastumiselle onkin se, että he puhuvat paljon, mutta eivät tee mitä puhuvat. Monet ovat esimerkiksi harkinneet 90-luvulla Nokian osakkeiden ostamista, mutta suurin osa ei koskaan edennyt sanoista tekoihin. 

Pennanen sanoo kirjassa, että jos hän, kouluja käymätön pikkupirtin poika on saavuttanut kaikki taloudelliset tavoitteensa, sinäkin pystyt siihen. 

Pennanen kertoo myös, miten sijoituksia verotetaan ja miten voit optimoida verotusta kun haluat hyötyä sijoituksistasi. 

Sijoittaminen voi olla helppoa. Se ei edellytä talousuutisten ja pörssikurssien syvempää ymmärtämistä eikä suuria pääomia. Pennanen kertoo myös muutamasta epäonnistumisesta, kuten käymällä liian aktiivista pörssikauppaa 90-luvulla tai sijottamalla Orava-asuntorahoitukseen, jonka tuotot olivat todella hyviä, kunnes ne loppuivat kokonaan. Pennasen opeilla voi tulla miljonääriksi - kunhan sijoittamisaika on riittävän pitkä, tai sijoittamalla eurolla päivässä tuplata eläkeaikaisen toimeentulonsa. Pitkä sijoitusaika tarkoittaa useita vuosikymmeniä.

Kirjassa ei ole yhtään nopeaa rikastumiskeinoa, kuten Pennanen tiivistää. 

Kirjan heikkous on melkoinen toisto. Pennanen muistaa kertoa kolme tai neljä kertaa, että korkoa korolle ilmiö on Albert Einsteinin mukaan maailman kahdeksas ihme. Hän kertoo myös samaan hengenvetoon, että maailman parhaana pidetty sijoittaja Warren Buffet on sanonut, että vain kourallinen sijoittajia pystyy voittamaan indeksin, eikä ole todennäköistä, että juuri sinä kuuluisit tähän harvalukuiseen joukkoon. Suomalaiset lottoavatkin mieluummin, kuin laittavat rahansa varmasti tuottavaan sijottamiseen. 

Välillä Pennanen laukoo mielipiteitään politiikoista, jotka eivät tiedä hänen mielestään liiketoiminnasta tai taloudesta yhtikäs mitään. Nämä kommentit antavat kirjaan värinsä, mutta kaipaisivat ehkä parempaa perustelua. Hän kertoo yhden anekdootin, jossa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen suositteli 2000-luvun lopussa kaikille suomalaisille asuntolainan koron sitomista pitkään viitekorkoon, mutta koska Pennanen itse toimi päinvastoin, säästi asuntolainassaan tällä tavoin yhteensä 100 000 euroa! 

Pennanen kertoo lukevansa paljon ja pääasiassa sijoitus- ja liikketoimintaa käsitteleviä kirjoja. Hän myös pyrkii laittamaan niistä oppimansa asiat heti käyttöön ja saamaan siten käytännön oppeja ja hyötyä. 

 

Lopuksi 

Kirja oli itselleni mielenkiintoinen, koska olen lähestymässä eläkeikää ja tavoitteeni on varmistaa taloudellinen turva eläkkeen lisäksi. Pennanen on taloudellisen vapauden saavuttanut ja kertookin, että toivoo pystyvänsä inspiroimaan muita, jotta he voisivat itse saavuttaa omat taloudelliset tavoitteensa. 

Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa persoonallinen tapa käydä läpi sijoittamista ja omaelämänkerrallisesti sijoituskokemuksiaan. Teos on hyvin käytännöläheinen ja sen avulla on helppo lähteä sijoittamiseen mukaan. 

Pennanen myös kertoo, miten kannattaa toimia, kun on aika nauttia säästöistään ja käyttää varojaan. Tämä näkökulma jää monesta muusta sijoitusopuksesta puuttumaan kokonaan.

Arvosana 3/5. 

 

Näin Suomi pelastetaan

(Kiisto: Poliittinen kirjoittaminen jatkuu. Jos et pidä politiikasta, kannattaa hypätä tämän kirjoituksen yli.)

Suomen julkiset menot ovat tällä hetkellä Pohjoismaiden ja koko EU:n korkeimpia suhteessa BKT:hen. Tämä johtuu muun muassa väestön nopeasta ikääntymisestä, korkeista sosiaaliturvamenoista ja sote-uudistuksen mukanaan tuomista kustannuksista. Oman lisänsä on tuonut 2020-luvun alussa kiihtynyt valtion lainanotto ja sen aiheuttamat lainankorot.

Taloussanomien jutussa 20.4.2026 Eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto arvioi seuraavaa: 

Suomi ei ole jatkanut muiden Pohjoismaiden talouskasvua vaan on eriytynyt niistä. Terveydenhuolto on vielä sinnitellyt suunnilleen samalla tasolla, mutta kun maiden elintasoerot yhä kasvavat, väistämättä resurssit pitää yllä samaa palvelutasoa loppuvat.

Suomalaisten tulisi tunnistaa kolkko todellisuus – ja poliitikkojen uskaltaa puhua valmistautumisesta eräänlaiseen hallittuun valtion roolin ja palveluiden pienentymiseen, Murto peräänkuuluttaa.

Mielestäni Suomen on pakko sopeutua ja karsia niitä lukemattomia palveluita, joita hyvinvointiyhteiskuntamme  on tarjonnut avokätisesti väestöllemme. Erilaisten palveluiden mittasuhteet ovat yksinkertaisesti ylittäneet Suomen taloudellisen kantokyvyn ja meidän tulee suhteutua Suomeen kuin vaikeuksissa olevaan yrityksen, joka pitää tervehdyttää.

Jos haluamme saada referenssin millaista yhteiskuntaa Suomen pitäisi tavoitella, ei mittatikkua tarvitse hakea kaukaa. Minusta Viro on hyvä esimerkki Suomenlahden eteläpuolella. 

Viron ja Suomen hallinnollinen ero ei johdu vain rahasta, vaan siitä, miten valtion koneisto on rakennettu. Viro rakensi järjestelmänsä puhtaalta pöydältä 1990-luvulla, kun taas Suomi kantaa mukanaan vuosikymmenten aikana kerrostunutta hallinnollista perintöä.

Tässä ovat keskeiset syyt sille, miksi Viron julkinen sektori on Suomea kevyempi ja ketterämpi.

 

1. Digitaalisuus on selkäranka, ei lisäosa

Suomessa digitalisointi tarkoittaa usein sitä, että vanha paperinen prosessi siirretään sähköiseen muotoon. Virossa prosessit on luotu digitaalisiksi alun alkaen.

Virossa kaikki valtion tietokannat keskustelevat keskenään. X-Road on Viron digitaalisen yhteiskunnan ja e-palveluiden perusta. Se on turvallinen, hajautettu tiedonvaihtokerros, joka yhdistää julkisen ja yksityisen sektorin tietokannat. Jos annat osoitteesi yhdelle viranomaiselle, se on kaikkien tiedossa.

Laki kieltää valtiota pyytämää kansalaiselta samaa tietoa kahdesti (Once Only -periaate). Tämä karsii valtavan määrän turhaa lomakerumbaa ja virkamiestyötä.

Esimerkiksi verotus on Virossa niin pitkälle automatisoitua, että keskivertokansalainen käyttää veroilmoitukseen vain noin kolme minuuttia vuodessa.

 

2. Verotuksen yksinkertaisuus

Suomen verojärjestelmä on täynnä poikkeuksia, vähennyksiä ja eri verokantoja, joiden valvonta vaatii tuhansia työntekijöitä Verohallinnossa.

Viron malli on brutaalin yksinkertainen:

• Henkilökohtaisessa tuloverotuksessa on yksi prosentti. Kaikilla on 24% tasavero.

• Yritys maksaa veroa vain ulosmaksetuista osingoista. Tämä poistaa tarpeen monimutkaiselle poisto- ja jaksotuslaskennalle, mikä keventää sekä yritysten että verottajan hallinnollista taakkaa. Investoidusta voitosta ei näin tarvitse maksaa veroa.

   

3. Historiallinen "Legacy"-ero

Suomi on vanha hyvinvointivaltio, jossa jokainen uusi tarve on synnyttänyt uuden viraston, säädöksen tai valvontaelimen. Näiden lakkauttaminen on ollut poliittisesti lähes mahdotonta.

Viro aloitti Neuvostoliiton romahduksen jälkeen tyhjästä. Heillä ei ollut varaa eikä halua rakentaa raskasta byrokratiaa. He valitsivat tietoisesti "vähäisen hallinnon" strategian, koska se oli ainoa tapa houkutella investointeja ja kasvaa nopeasti.

Hallinnollinen vertailu

Ominaisuus	Suomi	Viro
Päätöksenteko	Konsensuspainotteinen, hidas.	Pragmaattinen, kokeileva ja nopea.
Sääntely	Yksityiskohtaista ja valvovaa.	Puitteellista ja mahdollistavaa.
Kuntarakenne	Laajat vastuut (sote-uudistuksesta huolimatta).	Kunnilla on kapeammat tehtävät.
Virkamiesten määrä	Suuri suhteessa väestöön.	Pieni ja monialainen.

 

4. Kuntien rooli ja vastuut

Suomessa kunnat (ja nyt myös hyvinvointialueet, läänit, sotilaspiirit, maakunnat, aluehallintovirastot, kirkon hiippakunnat, tiepiirit, kihlakunnat ja vaalipiirit) vastaavat lähes kaikesta kehdosta hautaan. Tämä vaatii valtavan määrän paikallista hallintoa ja johtajistoa. Virossa kuntien tehtäväkenttä on perinteisesti ollut huomattavasti suppeampi, ja valtio hoitaa monet peruspalvelut keskitetysti digitaalisten alustojen kautta.

Miksi Suomi ei vain kopioisi Viroa?

Suurin este on riippuvuus historiasta. Suomessa on voimakkaita etujärjestöjä, monimutkainen lainsäädäntö ja "näin on aina tehty" -kulttuuri. Viron keveys johtuu siitä, että heillä ei ollut mitään hävittävää, kun taas Suomessa jokainen hallinnollinen purku nähdään uhkana saavutetuille eduille.

Suomen julkinen sektori on yksi maailman suurimmista suhteessa talouden kokoon. Se työllistää 650 - 700 000 ihmistä! Julkisen sektorin työpaikkojen määrä on kasvanut viime vuosina, ja siihen luetaan kuuluvaksi valtio, kunnat, hyvinvointialueet ja muut julkiset eläkelaitokset. 

Virolainen hallinto ei ole välttämättä parempaa kaikilla mittareilla, mutta se on rakennettu halvemmaksi operoida ja kevyemmäksi ylläpitää.

Luodaan seuraavaksi tiekartta, joka hahmottelee radikaalin mutta perustellun tien Suomen talouden tasapainottamiseen valtion roolia supistamalla.

Valtio takaisin ruotuun

Suomen julkinen talous on tilanteessa, jossa perinteiset ”juustohöyläleikkaukset” eivät enää riitä. Vuonna 2026 valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kolkuttelee jo 90 prosenttia, ja alijäämä on kroonista. Jos haluamme säilyttää yhteiskunnan vakauden, meidän on uskallettava kysyä peruskysymys: Mitä valtion on aivan välttämättä tehtävä?

Vastaus on paluu ydintehtäviin. Kaikki muu on karsittava pois, jotta verotaakka kevenee ja talous pääsee hengittämään. 

Esimerkkinä tulee mieleen liikunta-, nuoriso- ja urheiluministeri. Tehtävä tulisi lakkauttaa. Näitä asioita pitää pystyä hoitamaan paikallistasolla tehokkaammin kuin ministeriöstä. Toinen mielestäni turha ministeri on taide- ja kulttuuriministeri.  Ja hups, taas säästetään. Onko kulttuurilla oikeus olla olemassa vain yhteisistä varoista rahoitettuna? Mielestäni kulttuurin pitää löytää rahoituksensa samalla tavalla kuin muunkin tekemisen tai kuihtua pois.

Kun katsotaan kokonaisuudessaan eri ministeriöiden vastuita, ne voidaan jakaa ydintehtäviin ja monenlaisiin yhteystyö- ja valmistelutehtäviin. Nyt olemme tilanteessa, jossa kaikki muu pitää lopettaa ja keskittyä pelkkien ydintehtävien hoitamiseen, nekin supistettuina absoluuttisen pieneen, kestävään mittakaavaan. 

Mitä valtiolle jää? 

Pohjoismainen malli on perinteisesti tarkoittanut laajaa valtiota, mutta esimerkiksi Sveitsi ja Viro osoittavat, että tehokkuus syntyy rajatusta fokuksesta. Jotta Suomen talous saadaan tasapainoon, valtion vastuut on rajattava seuraavaan viiteen pilariin:

Vastuualue	Sisältö	Vertailukohta
Turvallisuus	Puolustusvoimat, poliisi, rajavartiolaitos.	Yleiseurooppalainen minimi.
Oikeuslaitos	Sopimusoikeus ja riippumaton tuomioistuinlaitos.	Sveitsin malli: selkeät pelisäännöt.
Peruskoulutus	Laadukas peruskoulu ja toinen aste.	Viron malli: korkea laatu, kevyempi hallinto.
Kriittinen infra	Pääväylät ja digitaalinen runkoverkko.	Saksan malli: valtakunnallinen strateginen verkko.
Vähimmäisturva	Aito turvaverkko, ei nykyinen passivoiva tuki.	Tanskan "flexicurity"-mallin kevennetty versio.

Turvallisuus: Puolustusvoimat, poliisi, rajavartiolaitos ja muita viranomaisia. Tämä pitää saadakutistettua alle yleiseurooppalaisen minimin.

Oikeuslaitos:  Sopimusoikeus ja riippumaton tuomioistuinlaitos. Tämä pitää saada Sveitsin mallin mukaiseksi. Sveitsin järjestelmä on sekoitus paikallista itsemääräämisoikeutta ja poliittista tasapainoilua. Se luottaa enemmän puolueiden väliseen kilpailuun ja kansanvaltaan kuin teknokraattiseen, täysin politiikasta erotettuun tuomariperinteeseen

Peruskoulutus:  Tarvitaan Laadukas peruskoulu ja toinen aste. Kopioidaan Viron hyvin menestynyt malli, jossa yhdistyvät korkea laatu ja kevyempi hallinto.

Kriittinen infrastruktuuri: Tähän kuuluvat pääväylät ja digitaalinen runkoverkko. Saksan strateginen verkkoinfrastruktuuri – erityisesti sähkö-, kaasu- ja tietoliikenneverkot – perustuu tarkkaan säädeltyyn yhteispeliin yksityisten yhtiöiden ja valtion viranomaisten välillä. Saksa ei omista verkkojaan suoraan, vaan se ohjaa niitä tiukalla sääntelyllä. Näin infrastruktuurista huolehditaan, mutta sen kustannukset ovat pysyneet Suomea paremmin kurissa.

Vähimmäisturva: Tarvitaan aito turvaverkko, joka korvaa nykyisen passivoivan tuen. Tästä löytyy esimerkki Tanskasta. Tanskan "flexicurity"-malli (yhdistelmä sanoista flexibility ja security) on työmarkkinajärjestelmä, joka pyrkii yhdistämään työnantajien tarvitseman joustavuuden ja työntekijöiden tarvitseman sosiaalisen turvan. Se on saanut maailmanlaajuista huomiota tavastaan pitää työllisyys korkeana ja talous dynaamisena.

Mitä karsitaan?

Kaikki yritystuet, kulttuuri- ja järjestöavustukset, aluepoliittiset tuet sekä laaja kirjo julkista palvelutuotantoa, joka voidaan hoitaa markkinaehtoisesti. Valtio ei ole innovaatiotoimisto, kulttuurimesenaatti tai kiinteistösijoittaja.

Suomessa on lakeja lähes tarpeeseen kuin tarpeeseen. Lakeja on säädetty siitä lähtökohdasta, että kaikki mitä ei ole sallittu on kielletty. Mitä jos luottaisimme ihmisten järkeen ja kirjoittaisimme lait siten, että kaikki mikä on kiellettyä, on eritelty, mutta muuten pitää käyttää omaa järkeään.

Samoin valtion virkamiehet istuvat valtionyritysten hallintoneuvostoissa, joilla ei ole minkäänlausta päätösvaltaa. Tällaiset vanhentuneet keskustelukerhot pitää välittömästi lopettaa.

Ratkaisu: Riippumaton valtion rahankäytön elin (DOGE)

Jotta karsiminen ei jäisi poliittiseksi huutokaupaksi, tarvitsemme puolueettoman elimen tekemään listan valtion ydinvastuista. Tällainen elin on perustettava perustuslaillisella mandaatilla, jotta se on suojassa vaalikausien vaihtelulta.

Perustettavan elimen pitäisi olla sellainen, kuin Yhdysvaltojen liittovaltion rahankäyttöä rajoittavan DOGE-viraston (Department of Government Efficiency) piti olla, ennenkuin Elon Musk ja Donald Trump riitautuivat.
 

Näin Suomalainen DOGE toimii:

1. Kokoonpano: Ryhmä koostuu riippumattomista taloustieteilijöistä, kansainvälisistä julkishallinnon asiantuntijoista (esim. OECD:stä) ja oikeusoppineista. Poliitikoilla ei ole paikkaa DOGE:ssa. 

Erilaiset tunnetut intellektuellit pitäisi nimetä tähän elimeen ja heidän tulee saada kunnon korvaus maamme eteen tekemästään arvokkaasta työstä. Esimerkiksi 0,1% saavutetuista säästöistä (eli jokaista säästettyä miljardia kohden he saavat miljoona euroa palkkioita per henkilö).

2. Tehtävä: Listata jokainen valtion nykyinen tehtävä ja peilata sitä "Ydinvaltion kriteereihin". Jos tehtävä ei ole kriittinen turvallisuuden, oikeuden tai perusturvan kannalta, se merkitään lakkautettavaksi tai yksityistettäväksi.

3. Säästölaskenta: DOGE laskee jokaisen karsittavan toiminnon suoran vaikutuksen (menot) ja välillisen vaikutuksen (verotulot, kun työvoima siirtyy yksityiselle sektorille). Tavoite tulee olla julkisen sektorin kustannusten puolittaminen. 

Myöhemmin voidaan menoja harkiten kasvattaa, perustuen Elon Muskin ajatukseen siitä, että jos et joudu perumaan jotain tehtyjä säästötoimia, et ole ollut tarpeeksi rohkea alun alkaenkaan!

4. Kansainvälinen benchmarking: DOGE hakee parhaat käytännöt maailmalta. 

Esimerkiksi Uusi-Seelanti (1980-luku): Valtionhallinnon radikaali puhdistus, joka pelasti maan konkurssilta. Tanska: on toteuttanut julkisen sektorin digitalisaation ja turhan byrokratian karsiminen. Argentiina: Radikaalien säästöjen seurauksena Argentiinan talous on vahvistunut vauhdilla, ja maan on raportoitu saavuttaneen vuonna 2025 jo budjettiylijäämää.

Tanska ja Ruotsi ovat toteuttaneet viime vuosikymmeninä Suomea enemmän julkisen talouden rakenteellisia uudistuksia. Niiden julkisen talouden valkataakka onkin paljon Suomea kevyempi. 

Jos DOGE esimerkiksi havaitsee, että valtion rahoittama säätiö tuottaa palvelua, joka Ruotsissa on hoidettu tehokkaammin kilpailluilla markkinoilla, komissio esittää säätiön rahoituksen lopettamista ja markkinoiden vapauttamista kilpailulle.

DOGE:n tekemät säästölaskelmat pitää validoida ulkopuolisella taholla, jotta voidaan varmistua tehtyjen laskelmien puolueettomuudesta. 

 

Miksi malli toimii?

Poliitikkojen on vaikea leikata omilta äänestäjiltään. Riippumaton komissio antaa "teknokraattisen suojan", jolloin päätökset perustuvat dataan ja kansainväliseen vertailuun tunteiden sijaan. Tavoitteena ei ole kurjuus, vaan valtio, joka tekee vähän, mutta tekee sen erinomaisesti.

Vain karsimalla epäoleellisen voimme pelastaa välttämättömän. On aika siirtyä "kaikkea kaikille" -ajattelusta kestävään ydinvaltioon.

 

Miten etujärjestöjen vastaanpanoa voitaisiin vähentää

Etujärjestöjen (kuten ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen) vastustus on suurin este merkittäville rakenneuudistuksille Suomessa. Jos julkista sektoria halutaan karsia ankarasti, pelkkä säästöpäätös ei riitä – tarvitaan strategia, joka tekee vastustamisesta poliittisesti tai taloudellisesti kannattamatonta.

1. Riippumaton toimikurielin eli DOGE-malli

Kuten aiemmin hahmoteltiin, poliitikkojen on siirrettävä vastuu karsintalistasta puolueettomalle asiantuntijaelimelle. Kun säästökohteet tulevat teknokraattiselta komissiolta, etujärjestöjen on vaikeampi syyttää hallitusta ideologisesta jahdista.

DOGE-malli suomeen

 

Strategia: Hallitus sitoutuu toteuttamaan komission esitykset sellaisenaan ("ota tai jätä" -malli), mikä poistaa mahdollisuuden lehmänkauppoihin yksittäisten etujärjestöjen kanssa.

 

2. Suuri vaihtokauppa

Ankarat karsinnat on helpompi hyväksyä, jos niihin liittyy välitön ja tuntuva vastinpari. Etujärjestöjen on vaikea mobilisoida jäseniään lakkoon, jos jäsenet saavat samaan aikaan merkittävän edun.

Esimerkki: Valtio karsii julkisia palveluita ja irtisanoo hallintoa, mutta siirtää säästetyt miljardit suoraan työn verotuksen keventämiseen. Kun palkansaaja näkee tilillään 300 euroa enemmän kuukaudessa, ammattiliiton on vaikea perustella, miksi hallinnon keventäminen on huono asia.

 

3. Vauhti ja samanaikaisuus

Etujärjestöt ovat mestareita "jarrutustaktiikassa", eli ne puolustavat yhtä pientä etuutta kerrallaan. Jos leikkaukset tulevat tiputellen, järjestöt ehtivät organisoida vastarinnan jokaiselle kierrokselle erikseen.

Strategia: Toteutetaan kaikki suuret karsinnat yhdellä massiivisella lakipaketilla heti vaalikauden alussa. Kun rintama on riittävän laaja, etujärjestöjen resurssit hajoavat, eivätkä ne pysty keskittämään vastustusta yhteen kohteeseen.

 

4. Suora viestintä ohi organisaatioiden

Perinteisesti Suomessa on neuvoteltu järjestöjohtajien kanssa kabineteissa. Moderni tapa on ohittaa järjestörakenteet ja puhua suoraan kansalaisille ja työntekijöille.

Alussa kun epäilijöitä on paljon, voidaan järjestää jopa kansanäänestys DOGE-elimen luottamuksesta ja valitun strategian täyttöönpanosta pikaisella aikataululla. 

Strategia: Valtio viestii suoraan, kuinka paljon nykyinen hallinto maksaa per kansalainen ja kuinka paljon tehokkaampaa toiminta on verrokkimaissa (kuten Virossa). Kun "tavallinen jäsen" ymmärtää, että hänen liittonsa puolustaa tehotonta byrokratiaa hänen omilla verorahoillaan, järjestön legitimiteetti murenee sisältäpäin.

 

5. Exit-polut ja siirtymätuet

Vastustus kumpuaa usein pelosta. Jos julkiselta sektorilta karsitaan kymmeniätuhansia virkoja, vastarinta on massiivista, ellei näille ihmisille ole selkeää reittiä yksityiselle sektorille.

Ratkaisu: Osa säästöistä käytetään "muutosrahaan". Se ei ole passiivinen työttömyystuki, vaan tuntuva kertakorvaus tai uudelleenkoulutusstipendi niille, jotka siirtyvät valtiolta yksityisiin yrityksiin. Tämä muuttaa pelon mahdollisuudeksi ja murentaa rintamaa.

 

Pöhöttyneisyyden purku

Suomen malli on perustunut konsensukseen, mutta kriisissä konsensus muuttuu usein kyvyttömyydeksi muuttua. Etujärjestöjen vastustusta vähennetään parhaiten läpinäkyvyydellä, nopeudella ja tarjoamalla kansalaisille selkeä porkkana vastineeksi valtion pienentämisestä.

Tämä vaatii hallitukselta poikkeuksellista selkärankaa, sillä järjestöt tulevat käyttämään kaikki keinonsa (mielenosoitukset, lakot, mediasota) asemansa puolustamiseen. Siksi riippumaton asiantuntijaryhmä "kilpenä" on välttämättömyys.

Yksikään puolue ei ole lähtenyt valtion pöhöttymisen leikkaustalkoisiin. Se vatii isoa toimitatapojen uudisamista ja erilaista ajattelua. 

Mitä mieltä olet tästä ehdotuksesta? Olenko idealisti vai olisiko meillä mahdollisuus tehdä karsintatoimet paremmin kuin mihin Trump ja Musk tekivät 2025 Yhdysvalloissa?

Miten Yhdysvaltojen ja Iranin sota vaikuttaa Helsingin pörssiin

Maailmanpolitiikka vaikuttaa usein voimakkaasti osakemarkkinoiden käyttäytymiseen, ja Yhdysvaltojen sekä Iranin väliset jännitteet ovat jälleen valokeilassa. Jos sota pitkittyy, vaikutukset voivat välittyä myös Suomen talouteen ja Helsingin pörssiin. Arvioni mukaan vaikutukset näkyvät etenkin energiasektorilla ja kuluttajaluottamuksessa.

Öljy on jälleen maailmanpolitiikan keskiössä

 

Öljyn hinta on yksi keskeisimmistä tekijöistä. Olen sitä mieltä, että kun Yhdysvaltojen ja Iranin kaltaiset maat joutuvat konfliktiin, öljyn toimitusketjuihin kohdistuu välittömiä riskejä. koska Iran hallitsee yhtä maailman tärkeimmistä meriväylistä, Hormuzinsalmea, jota pitkin kulkee merkittävä osa maailman öljykuljetuksista. Jos tilanne pahenee, öljyn hinta voi jatkaa nopeaa nousuaan. Tämä kehitys heijastuisi pörssin energiayhtiöiden arvoon. Suomesta esimerkiksi Neste voisi kokea sekä haasteita että hyötyä tilanteesta, koska Neste hankkii pääosan öljystään Norjasta.

Mielestäni geopoliittiset riskit voivat myös lisätä epävarmuutta sijoittajien keskuudessa. Kun pelko kasvaa, monet sijoittajat siirtävät varojaan turvallisina pidettyihin kohteisiin, kuten kultaan tai vakaiden maiden velkakirjoihin. Tämä voi aiheuttaa Helsingin pörssissä myyntipainetta, vaikka yrityksillä ei olisi suoraa yhteyttä sotaan.

Olen myös sitä mieltä, että sota voi vaikuttaa valuuttakursseihin ja siten vientiyritysten kilpailukykyyn. Suomi on vahvasti riippuvainen ulkomaankaupasta, joten euroon kohdistuvat liikkeet voivat näkyä suoraan yritystemme tuloksissa. Nokia ja muut globaalit yhtiöt voisivat saada osumaa epäedullisista valuuttamuutoksista.

Kaiken kaikkiaan ennusteeni on, että Yhdysvaltojen ja Iranin välinen sota lisäisi lyhyellä aikavälillä epävarmuutta markkinoilla. Arvioni mukaan sijoittajille tämä tarkoittaisi kasvavaa tarvetta seurata tilanteen kehittymistä tarkkaan. Kansainväliset kriisit vaikuttavat myös silloin, kun ne tapahtuvat kaukana meiltä. Kuten vanha sanonta kuuluu, "kun maailma yskäisee, pörssi niiskuttaa".

 

Miten Helsingin pörssi on reagoinut tänä vuonna

Helsingin pörssi on tänä vuonna reagoinut voimakkaasti eri kansainvälisiin kriiseihin, mikä on luonut suuria heilahteluita osakekursseihin.

Grönlannin kriisi vuoden alussa, toi mukanaan epävarmuutta erityisesti kaivos- ja materiaalialan yrityksissä, koska pelättiin, että konfliktit haittaisivat mineraalien globaaleja toimitusketjuja. Osakekurssit laskivat tuolloin arviolta kolmen prosentin verran noin viikossa. Palautuminen tapahtui kuitenkin verrattain nopeasti, ja markkinat stabiloituivat reilussa kahdessa viikossa.

Venezuelan presidentin kaappaus puolestaan sai sijoittajat varpailleen öljymarkkinoiden epävakauden vuoksi. Tällöin öljyn hinta nousi rajusti ja vaikutti negatiivisesti energiaa paljon kuluttaviin toimialoihin. Helsingin pörssin yleisindeksi laski noin viiden prosentin verran muutaman päivän sisällä. Palautuminen kesti pidempään, hieman yli kuukauden, kun tilanne Venezuelassa vakiintui.

Nyt Iranin konfliktin myötä osakemarkkinat ovat jälleen kohdanneet laskupainetta. Arvioni mukaan pörssin yleisindeksi on laskenut noin 4-6 prosenttia tätä edellisen viikon aikana, ja monilla toimialoilla epävarmuus on yhä vahvasti läsnä. Palautumisen nopeus riippuu sotilaallisen tilanteen kehittymisestä. Merkittävät heilahtelut viittaavat siihen, että sijoittajat ovat edelleen herkkiä kansainvälisille jännitteille.

Kaiken kaikkiaan tämä vuosi on ollut poikkeuksellisen epävakaa, ja kriisien vaikutukset ovat olleet voimakkaasti sidoksissa siihen, kuinka nopeasti tapahtumat ovat edenneet ja rauhoittuneet. Helsingin pörssi näyttää mielestäni kärsivän vahvasti globaalista epävarmuudesta, mutta toisaalta myös sen kyky palautua on usein yllättänyt sijoittajat.

Esimerkiksi tämän viikon alussa, tiistaina 14.4. Helsingin pörssi saavutti 13 463,83 pisteen tason, jossa se ei ole ollut sitten vuoden 2000, jolloin olimme IT-kuplaantumassa! Aivan, kuin Iranin sodalla ei olisi mitään vaikutusta Suomalaisiin yrityksiin.

Olen toistaiseksi jäänyt ilman "pikavoittoja", koska markkinareaktiot ovat niin nopeita. Ei kannata yrittää metsästää aivan kurssien pohjia, tai jää ilman mahdollisia ostopaikkoja. 

Toinen asia, jossa aikakin itselläni on parannettavaa, on se, että pitää iettiä jo valmiiksi, mitä osaketta on hankkimassa. Kun kurssit heiluvat, alkaa helposti epäröimään ja etsimään vielä enemmän laskeneita osakkeita, eikä pitä omasta suunitelmastaan kiinni. 

 

Mitkä yritykset hyötyvät ja mitkä kärsivät kriisin jatkumisesta

Mielestäni Helsingin pörssin suuryrityksistä kriisin mahdollisista vaikutuksista hyötyisivät erityisesti ne, jotka toimivat energiasektorilla tai hyödyntävät korkeita öljyn hintoja. Neste on esimerkki yrityksestä, joka voi hyötyä, sillä yhtiö pystyy ottamaan korkeista hinnoista osansa sekä uusiutuvien että perinteisten polttoaineiden markkinoilla.

Sen sijaan olen sitä mieltä, että kriisi vaikuttaisi merkittävällä tavalla raskasta teollisuutta ja logistiikkaa harjoittaviin yhtiöihin. Esimerkiksi UPM ja Stora Enso, jotka ovat riippuvaisia suurista kuljetus- ja energiakustannuksista, voisivat kärsiä öljyn hinnan nousun kielteisistä vaikutuksista. Finnair on myös arvioltani yksi haavoittuvaisimmista yrityksistä, sillä lentoyhtiöiden polttoainekulut kasvavat nopeasti öljyn hinnan noustessa.

Tilanne tuo siis sekä haasteita että mahdollisuuksia, mutta suunta riippuu pitkälti siitä, miten nopeasti tilanne maailmalla kehittyy. Kuten sanonta kuuluu, "toisen kriisi on toisen mahdollisuus".

Oletko löytänyt ostopaikkoja tai myynyt omistuksiasi Iranin sodan vuoksi? Kerro kommenteissa! 

Maaliskuun 2026 rahat

Tarkastelen tässä artikkelissa, miten rahaa kului maaliskuussa 2026, palkkakaudella 15.3.-14.4.2026.

Maaliskuussa poikkeavia tapahtumia oli vähän. Ruokakauppaan meni tavallista enemmän rahaa. Tein maaliskuussa vain vakio rahasto-hankinnat.

Maaliskuun yhteenveto 

 Yhteenveto

• Tulot 5 297,38 euroa 
• Menot 2 133,43 euroa
• Laskut 2 216,35 euroa
• Asuntolaina 1 241,44 euroa (lyhennys 1 021,68, korko 217,06 ja kulut 2,50 euroa)
• Säästöön 1 466,00 euroa

Säästöaste oli 27,7 %.  Maaliskuun kulutus oli normaalia pienempää, sen vuoksi että veroja tai muita pakollisia maksuja ei maaliskuulle osu. 

Maaliskuun asuntolainan lyhennysosuus ylitti 1 000 euron kk lyhennysmäärän ja samaa tahtia koron osuus edelleen pienenee. 

Tarkempi erittely

Maaliskuussa tulot koostuivat palkasta (4 546,26 euroa), ennätyksellisestä S-bonuksesta (106,41 euroa), ja talletus-tilin korosta 0,03 euroa.  S-bonusta tuli tavanomaista enemmän, koska kävimme kolme kertaa tuplabonus-päivillä. Mitään erityistä ei tullut hankittua, mutta täydensimme kaappeja pesuaineilla, jauhoilla ja säilykkeillä.

Sähkölasku oli poikkeuksellisen korkea, koska siihen kuuluivat helmikuun kalliit pakkasjaksot, 87,62 euroa. Kesällä sähkölasku on tyypillisesti 30 euron tasolla.

Normaalista poikkeavia hankintoja oli Sony minidisc -soittimen ostaminen. Se maksoi 40 euroa, sen hankin Torista. Lisäksi ostin 19 kappaletta minidisc-levyjä, jotta pääsin testaamaan soitinta, niihin meni 60 euroa. Ne ostin myös Torin kautta.

Apteekissa käytiin kaksi kertaa ja allergialääkkeisiin meni 52,96 euroa, parturissa ei tarvinnut käydä lainkaan.

Auto tuli tankattua kerran, mikä maksoi 64,02 euroa. Auto tuli myös pesetettyä kerran, joka maksoi 24,90 euroa.

Disney+ suoratoistoon kului 3,99 euroa, jonka sain tarjouksesta kun irtisanottaessa palvelua ilmoitin kalliin hinnan irtisanomisen syyksi. Tilaus on nyt päättynyt (12.4.). BookBeat kuukausitilaus kustansi 2,74 euroa. Vuokrasimme lisäksi Youtubesta yhden elokuvan (Nuremberg), joka maksoi 4,99 euroa.

Ruokakauppaan meni normaalia enemmän, 1 030,42 euroa.  Kuten aiemmin mainitsin, oli HOK Elannolla Prisman tuplabonuspäivät Sellossa, Isossa Omenassa ja kävimmepä myös Itäkeskuksen Prismassa hyödytämässä tuplabonuspäivän, joka tuplasi käytännössä maaliskuun S-bonuksen. Kahvi oli pääsiäisenä tarjouksessa, joten sitäkin ostettiin 12 pakettia odottamaan sen juomista.

Vaatteita tuli hankittua yhden pyjamapaidan verran, se maksoi 19,90 euroa. 

Työpaikan ruokalassa söin lounasta 7 kertaa ja se kustansi 59,50 euroa.

Tässä kuussa hankin 20 kerran HSL-matkalipun, joka maksoi 56,10 euroa ja maksoin kahdesti kertalipun, kun jouduin poikkeuksellisesti kulkemaan ABC-vyöhykkeelle Helsinkiin.

McDonaldsissa tuli käytyä kaksi kertaa ja sinne kului 47,70 euroa. Lisäksi kävin elokuvissa ja siellä kului syömisiin 12,00 euroa. Elokuvalipun maksoin työpaikan kulttuuriedulla.

Maaliskuun päiväkotilasku viskarille oli 187 euroa.

Sijoitukset

Vakio kuukausiostot menivät Nordnet Kehittyvät Markkinat Indeksi -rahastoon (50,0 euroa) ja Xtrackers S&P 500 indeksiin meni 397,98 euroa, yhteensä 447,98 euroa. Kuluja Nordnet otti 2,50 euroa. 

Osakehankintoja ei tullut lainkaan

Sain Realty Income REIT omistuksestani 16,47 osinkoja, joista pidätettiin veroa 2,47 euroa. United Health Group maksoi 19,17 euroa osinkoa ja siitä vähennettiin 2,88 euroa veroja. Novo Nordisk B maksoi kunnon osingon, 132,98 euroa ja siitä meni 35,90 euroa verottajalle. Nordea maksoi 192,00 euroa osinkoa, josta verottaja nappasi 28,96 euroa. Stora Enso maksoi 7,54 euroa osinkoja. Koska Stora Enson osakkeet ovat osakesäästötilillä, siitä ei tule verovaikutusta. Myös Ålandsbanken maksoi osinkoa 41,25 euroa ja siitä verottaja otti 10,52 euroa.

Yhteensä osinkotuotto oli 294,68 euroa, joten huhtikuu on paras osinkokuukausi salkussani. Olisipa mahtava saada joka kuukausi tällainen osinkopotti!

Uusia osake- tai ETF-ostoja en maaliskuussa tehnyt. Markkinoilla oli turbulenssia, mutta laskupäivinä jäin miettimään, mitä haluan tehdä ja nousupäivinä en halunnut lähteä kaupoille. 

Myyntejä en maaliskuussa tehnyt.

Nettiyhteyden hinnantarkistus

Meillä on DNA:n ethernet-pohjainen taloyhtiönetti.

 Taloyhtiönetti, eli taloyhtiölaajakaista on koko taloyhtiön yhteinen nettiratkaisu, josta taloyhtiö tekee sopimuksen operaattorin kanssa nettipalveluiden toimittamisesta, kuten vuokraan tai vastikkeeseen sisältyvän perusnopeuden toimittamisesta. Kun sopimus taloyhtiönetistä on solmittu DNA:n kanssa, kaikille asukkaille kuuluu DNA Netti Perusnopeus ja pysyvästi edullisemmat hinnat muista DNA Netin nopeuksista. DNA tarjoaa toimintavarman ja nopean netin, josta riittää kaistaa koko perheelle nyt ja tulevaisuudessa.

taloyhtiönetin perusnopeus on 25 megabittiä ja lisänopeudet maksavat erikseen. Minulla oli aluksi 100 megabitin lisänopeus ja nostin sen 250 megabittiin, kun sitä tarjottiin 3 vuotta sitten.

Photo by 2H Media on Unsplash

 

Noin vuosi sitten DNA:n myyjä soitti ja kertoi, että he yhdenmukaistavat tarjontaansa ja jatkossa vaihtoehtoina on joko 150 megabitin nopeus tai 300 megabitin nopeus.

Päivitin yhteyden 300 megabitin nopeudeksi ja olen maksanut siitä 19,90 kuukaudessa. Tämä kustannus on mukana kuukausibudjetti-artikkelini Laskut-osiossa. Pääsyy, miksi otin 300 megabitin nopeuden se, että siinä upload-kaista kasvaa 150 megabittiin ja matalammassa 150 megabitin lisänopeudessa upload on vain 75 megabittiä.

Elisa tarjoaa nyt huhtikuussa Nettitalkoilla (Elisan Nettitalkoot - Elisa) lisänopeuksia alennetuin hinnoin. Elisa ei tarjoa meidän taloyhtiöön muita kuin pätkiviä 5G-yhteyksiä. Kävin kampanjan innoittamana katsomassa, mitä DNA tarjoaa meille. Mahdolliset lisänopeudet ovat 150, 300, 600 tai 1000 megabittiä.

300 megabitin lisänopeus maksaa 16,99 kuukaudessa, jos siihen sitoutuu 24 kuukauden ajaksi.

300M lisänopeustilaus

 

Päätin tarttua tähän tarjoukseen, koska nykyinen sopimus on ilman määräaikaa, eli se on toistaiseksi voimassa.

Kytkentämaksu on 8,99 euroa, joka tarkoittaa, että kolmen ensimmäisen kuukauden vaikutus on plus miinus nolla. Siitä eteenpäin säästän 3 euroa kuukaudessa, eli 15% lisänopeudesta sopimuksen 24 kuukauden ajan. 24 kuukauden jälkeen hinta palaa takaisin 19,99 euron kuukausimaksuun.

Saan tekstiviestin, kun "uusi nopeus on kytketty käyttöön". Saa nähdä, saanko ilmoitusta, koska mitään kytkentäähän ei tulla tekemään, sillä minulla on jo kyseinen lisänopeus käytössäni ja vain sopimus muuttuu toistaiseksi voimassa olevasta määräaikaiseksi.

Päivitän tätä artikkelia, jos DNA sekoilee sopimusmuutoksen vuoksi, mutta jos kaikki menee ongelmitta, tämä muutos on tässä.

Pieni säästö, mutta kaikki purot ovat tuloja kotiin päin. 

Päivitys 20.4.2026

DNA vastasi Elisalle julkistamalla DNA Nettipäivät välille 17.–26.4.2026. Sieltä lisänopeuden sai 50 % alennuksella, vuoden määräajaksi. 

Edullisempi 300 mbit lisänopeus

Joskus ei saa olla liian nopea. Peruutin 11.4.2026 tilaamani lisänopeuden tilauksen (etämyynnissä on 30 päivän peruutusaika) ja kävin tilaamassa lisänopeuden Nettipäiviltä hintaan 9,99 kuukaudessa. Vaikka Nettipäivien sivuilla lukee, että se on "uusille asiakkaille", sen sai meidän taloyhtiöön onnekseni valittua.

Aikaisempi muutos olisi ollut voimassa 24 kuukautta, DNA Nettipäivien tarjous on vain 12 kuukautta, mutta sen tuoma säästö on kuitenkin paljon suurempi, kuin aikaisemmassa määräaikaisessa tarjouksessa.

Mitä kaikkea 1990-luvulla syntyneet nuoret ovat menettäneet Suomessa

(Toimituksen huomautus: Jos poliittiset aiheet eivät kiinnosta, kannattaa jättää tämä kirjoitus väliin). 

Suomea pidetään hyvinvointiyhteiskuntana. Sanonnan mukaan "on lottovoitto syntyä Suomeen". Lottovoitto ei kuitenkaan ole jakautunut kaikille tasaisesti. En tiedä, kuinka paljon 90-luvulla syntyneitä lukijoita blogillani on, mutta he ovat näkemykseni mukaan jääneet hyvinvointilupauksen sijaiskärsijöiksi.

Yhdeksänkymmentäluvulla syntyneet ovat Suomessa mielenkiintoisessa, mutta haastavassa välitilassa. Te olette sukupolvi, joka syntyi juuri kun vanha maailma romahti, ja astuitte aikuisuuteen aikana, jolloin Suomen talousmoottori alkoi yskiä kunnolla.

1990-luvulla syntyneet ovat eläneet vastoinkäymisten keskellä

 

Kun katsotaan tilastoja ja rakenteita, lista asioista, jotka olette ”menettäneet” suhteessa vanhempiinne, on pitkä ja karu.

 

1. Kadonnut talouskasvu ja "nollavuodet"

Suuret ikäluokat ja 70-luvulla syntyneet kokivat Suomen nousun, Nokian huipun ja jatkuvan elintason nousun. 90-luvun lapsille todellisuus on ollut toinen.

Teidän työuranne alkuun osui vuoden 2008 finanssikriisi, eurokriisi, koronapandemia ja nyt energiakriisi sekä sota. Hieman kärjistäen voi sanoa, että työuranne alkua leimaa sarja kriisejä, joista maamme on selvinnyt heikosti tai parhaimmillaankin vain kohtalaisesti. 

Suomen talous ei ole juuri kasvanut vuoden 2008 jälkeen. Siinä missä aiemmat sukupolvet saivat vauhtia nousevasta trendistä, te olette joutuneet taistelemaan paikallaan pysyvässä taloudessa.

 

 

2. Koulutuslupauksen murtuminen

Ajattelen, että Suomi on rakentunut vankalle koulutukselle, mutta 90-luvun nuoret ovat ensimmäisiä, joiden kohdalla tästä on tingitty merkittävästi.

Te olette kokeneet 2010-luvun massiiviset koulutusleikkaukset niin peruskoulussa, ammattikouluissa kuin yliopistoissakin. Ryhmäkoot kasvoivat ja lähiopetus väheni. Kun 1970- ja 1980-luvulla sai uudet koulukirjat, 90-luvulla on saanut uusista kirjoista vain haaveilla. Huonoimmillaan opettajalla on ollut alle minuutti aikaa per oppilas!

Toimeentulo on muuttunut yhä enemmän lainapainotteiseksi. Aiemmat sukupolvet saattoivat valmistua lähes velattomina; teille valmistuminen tarkoittaa usein kymmenien tuhansien eurojen velkataakkaa ennen ensimmäistäkään "oikeaa" palkkapäivää. Opintotuella ei enää selviä vaan opiskelijat on pakotettu ottamaan opintolainaa.

 

3. Asuntomarkkinoiden eriytyminen

Vanhempanne saattoivat ostaa ensiasuntonsa Helsingistä tai kasvukeskuksista tavallisella työläisen palkalla. Teille se on usein mahdotonta ilman perintöä tai massiivista säästämistä.

Asuntojen hinnat suhteessa palkkoihin ovat karanneet kasvukeskuksissa. Nykyään asuntojen hinnat nousevat vain kasvukeskuksissa ja muualla ne jopa laskevat.

Varallisuus pakkautuu niille, jotka ehtivät markkinoille aiemmin. Te maksatte vuokralla vanhempien sukupolvien sijoitusasuntoja sen sijaan, että kerryttäisitte omaa pääomaanne.

 

4. Eläkejärjestelmän epäreiluus

Mielestäni eläkejärjestelmä on ehkä suurin hiljainen menetys. 90-luvulla syntyneet maksavat historiallisen korkeita eläkemaksuja, mutta saavat tulevaisuudessa todennäköisesti suhteellisesti pienemmän eläkkeen kuin nyt eläkkeellä olevat.

Työeläkemaksut olivat 1970-luvulla alle 10 % palkasta. Nyt ne ovat noin 25 %, joka on melkoinen maksurasitus! Te maksatte siis huomattavasti enemmän järjestelmän pystyssä pitämisestä, vaikka oma eläkeikä häämöttää jossain 70 ikävuoden korvilla.

Vuoden 2017 eläkeuudistus muutti pelisäännöt kesken monen 50-luvulla syntyneen työuran. Tavoitteena oli pidentää työuria, koska elinikä on noussut.

Ennen tätä uudistusta yleinen alin eläkeikä oli joustava 63–68 vuotta, mutta 1955 ja sen jälkeen syntyneillä ikärajaa alettiin nostaa kolmella kuukaudella per ikäluokka, kunnes saavutetaan 65 vuoden raja. 

Käytännössä nyt eläköityvät 1950-luvun alkuvuosina syntyneet pääsevät eläkkeelle huomattavasti nuorempina kuin mitä 1990-luvulla syntyneiltä tullaan vaatimaan. Ennusteiden mukaan 90-lukulausen eläkeikä on lähes 70 vuotta. Ei riitä, että työelämä on ollut aikaisempia sukupolvia haastavampaa, myös eläkeenne joutuvat säästettäväksi.

 

5. Työelämän pirstaloituminen

Aiemmille polville työpaikka oli usein turvasatama vuosikymmeniksi. Teille se on usein sarja pätkätöitä, nollatuntisopimuksia ja jatkuvaa itsensä brändäämistä.

Työelämän vaatimustaso on noussut, mutta vastineeksi tarjottu turva on heikentynyt. Teidän sukupolvenne joutuu elämään jatkuvan epävarmuuden alaisena.

Jatkuva suorituspaine ja epävarmuus tulevasta näkyvät 90-luvulla syntyneiden hälyttävissä mielenterveystilastoissa. Henkinen kuormitus on kasvanut edellisiin sukupolviin nähden. Tässä ryhmässä korostuvat sairaspoissaolojen kasvu ja suuri vaihtuvuus.

 

Sitkeyden sukupolvi

Vaikka olette menettäneet taloudellista varmuutta ja koulutusresursseja, olette samalla oppineet joustavuutta, jota aiemmilla sukupolvilla ei välttämättä ole. Te olette joutuneet navigoimaan maailmassa, jossa mikään ei ole varmaa.

Käytännössä 1990-luvulla syntyneet ovat se sukupolvi, joka ei voi luottaa pystyvänsä saavuttamaan korkeamman elintason kuin heidän vanhempansa. Aikaisemmat sulkupolvet ovat kohdanneet vastaiskuja, mutta joka kerran ne on torjuttu ja kasvu ja vaurastuminen ovat jatkuneet pian negatiivisen tapahtuman jälkeen.

1990-luvulla syntyneet ovat törmänneet vastoinkäymisiin kuin junan vaunuihin: kun yksi on ohi, on jo seuraava vastoinkäyminen jo alussa. Heitä motivoi työn merkityksellisyys ja rakentava palaute, joka auttaa kehittymään omassa työssään. 90-lukulaiset ovat myös aikaisempia sukupolvia enemmän valmiita asettamaan rajoja sille, mitä heidän työltään voi odottaa.

Ei ihme, että kyseinen sukupolvi on turhautunut ja heidän uskonsa nykyiseen yhteiskuntaan on alkanut rapautumaan. 

Kysymys kuuluukin: Miten valtio saadaan tasapainoon, vai jääkö jokainen uusi sukupolvi pysyvästi maksajan rooliin?

Kuka Suomessa oikeastaan on rikas?

Olen pyöritellyt päässäni otsikon kysymystä jo jonkin aikaa. Istuin eilen bussissa ja katselin matkustavia ihmisiä. Mietin, kuka heistä kantaa taskussaan sellaista varallisuutta, josta useimmat vain haaveilevat. Suomessa rikkaus on näet vähän hassu juttu. Meillä ei tavata pröystäillä eikä kukaan halua oikein myöntää, että tilillä on ylimääräistä. Silti meillä on selkeitä rajoja sille, mitä pidetään vauraana elämänä.

Kuka on rikas Suomessa?

Kun puhun rahasta, monet ajattelevat heti satojen tuhansien eurojen vuosituloja. Tilastokeskus eli maamme virallinen tilastoviranomainen kertoo, että jo melko maltilliset summat nostavat ihmisen ylimpään tulokymmenykseen. Kuulun tulojeni perusteella itsekin tuohon ryhmään, mutten tunne oloani rikkaaksi. Päästäksesi palkansaajien ylimpään 10 prosenttiin Suomessa, ansion tulee olla vähintään noin 6 000 € kuukaudessa eli yli 70 000 € vuodessa. 

Mielestäni on mielenkiintoista, että vaikka puhumme "rikkaista", moni tähän joukkoon kuuluva kokee olevansa aivan tavallinen keskiluokkainen suomalainen. Jos asut pääkaupunkiseudulla ja maksat suurta asuntolainaa, tuo 6 000 euron bruttopalkka ei välttämättä tunnu miltään ökyrikkaudelta, varsinkin kun verottaja ottaa siitä reilun siivun.

Ajattelen myös, että pelkkä palkka kertoo vain osan totuudesta. Suomessa on paljon ihmisiä, joiden kuukausitulo on pieni, mutta joiden varallisuus on kiinni metsässä, osakkeissa tai kiinteistöissä. Heitä ei näissä palkkatilastoissa näy, vaikka he ovat todellisuudessa maan vakavaraisinta kärkijoukkoa.

Yksi tärkeä mittari on myös nettotulot eli se summa, joka jää käteen verojen jälkeen. Suomessa verotus on kovaa, joten suuret tulot eivät aina tarkoita leveää elintasoa. Tunnen ihmisiä, jotka ansaitsevat hyvin mutta kuluttavat kaiken. He kuuluvat kaikki-minulle-heti filosofian kannattajiin. Sitten tunnen niitä, jotka tienaavat keskiarvon verran mutta sijoittavat sitkeästi. Jälkimmäiset ovat mielestäni matkalla todelliseen rikkauteen, koska he rakentavat itselleen taloudellista vapautta.

Mielestäni rikkaus on silti jotain muuta kuin pelkkä palkkakuitti. Se on sitä, että sinulla on varaa valita, miten käytät aikasi. 

Suomalaisten varallisuus on kiinni asunnoissa

 

Ajattelen, että  suomalainen rikkaus piilee usein seinissä. Jos omistat velattoman asunnon Helsingin keskustasta, olet paperilla miljonääri tai ainakin lähellä sitä. Mutta jos joudut silti miettimään ruokakaupassa hintalappuja, oletko silloin todella rikas? Ajattelen, että rikkaus vaatii myös sellaista passiivista rahavirtaa, joka ei lopu, vaikka jäisit huomenna kotiin nukkumaan.

Olen huomannut, että meillä katsotaan usein kieroon niitä, jotka näyttävät menestyksensä. "Kell' onni on, se onnen kätkeköön" tuntuu olevan monen suomalaisen ohjenuora edelleen. Siksi rikkaat sulautuvat joukkoon. He ajavat ehkä hieman uudemmalla autolla tai heidän takkinsa on valmistettu laadukkaammasta villasta, mutta useimmat eivät tee siitä numeroa.

 

Millaisia yhteiskuntaluokkia suomesta löytyy

Pysähdyin miettimään tätä luokka-asiaa, koska Suomessa tykkäämme ajatella, että olemme kaikki samaa massaa. Tasa-arvoa on meillä pidetty hyvin tärkeänä arvona. Todellisuus on kuitenkin toinen. Mielestäni meillä on selkeä jako, joka ei perustu pelkästään rahaan vaan myös koulutukseen ja työn luonteeseen. On perinteinen työväenluokka, joka tekee fyysistä työtä ja elää usein palkkapäivästä toiseen. Sitten on valtava keskiluokka, joka on Suomen selkäranka. Tähän porukkaan kuuluu opettajia, sairaanhoitajia ja toimistotyöläisiä, jotka omistavat asuntonsa ja haaveilevat ehkä kerran vuodessa tehtävästä etelänmatkasta.

Kokemukseni perusteella luokkarajat näkyvät ehkä selkeimmin siinä, millaisia riskejä ihminen voi ottaa. Yläluokkaan tai todella varakkaisiin lasken ne, joilla on suvussa kulkenutta pääomaa tai jotka ovat onnistuneet luomaan merkittävää yritystoimintaa. Heillä on pääsy verkostoihin, joista tavallinen pulliainen ei edes tiedä. 

Sitten on vielä se uusi luokka, jota kutsuisin asiantuntijaluokaksi. Heillä on korkea koulutus ja hyvät tulot, mutta he ovat silti riippuvaisia työnantajastaan. Ajattelen, että Suomessa luokkahypyt ovat mahdollisia, mutta ne vaativat joko kovaa opiskelua tai pahuksen hyvää tuuria sijoitusmarkkinoilla.

Lopulta kyse on ehkä turvallisuuden tunteesta. Kun ei tarvitse pelätä auton hajoamista tai sähkölaskun suuruutta, olet jo aika pitkällä. Suomessa rikas on se, jolla on varaa olla murehtimatta huomisesta.