Raha-suomi Yle Areenassa

Ylellä on alkanut uusi TV-sarja nimeltään Raha-Suomi. Ohjelman kuvauksen mukaan siinä "raha- ja yritysmaailman johtavat suomalaiset keskustelevat rahasta rennommin kuin koskaan".

Raha-Suomi ohjelma tekoälyn näkemyksen mukaan

 Olemme katsoneet ohjelmasta nyt kaksi jaksoa. Kerron tässä oman mielipiteeni kyseisestä ohjelmasta, koska se käsittelee vaurastumista eli blogini pääaihepiiriä.

Jakso 1: Miten rikkaaksi tullaan

Ensimmäisessä jaksossa esitellään Suomen rikkaimmat ihmiset, mm. Koneen omistajasuvun Herlinit ja pankkimaailmasssa vaurastunut Björn Wahlroos. Heidän mittava varallisuutensa on kerätty vuosikymmenten aikana.

Mikä ärsytti tässä jaksossa?

Samaan jaksoon tuodaan somevaikuttaja Auri Kananen. Auri Kananen siivoaa sikolättejä ja pelleilee hyvin vähäisen suojavarustuksen kanssa syöpäläisiä kuhisevien roskakasojen keskellä. Hänen "uransa" on muutaman vuoden mittainen ja perustuu tirkistelyyn siitä, miten joku voi asua äärimmäisen lian ja saastan keskellä. Kananen kertoo, miten hän haluaa "auttaa" näitä ihmisiä, vaikka hänen auttamisensa perustuu Kanasen keräämään huomioon ja siitä saamaan taloudelliseen hyötyyn.

Epäsuhta ei voisi olla suurempi. Kananen hyväksikäyttää heikko-osaisten kyvyttömyyttä hoitaa asioitaan ja samaan hengenvetoon haastatellaan varakkaita henkilöitä, joiden menestymisen takana on kymmenien vuosien uurastaminen innovaatioiden, liikemaailman ja talouden vaikeimpien kysymyksien parissa. 

Itse olen joskus katsonut Kanasen Youtube-videoita, joissa mässäillään lialla ja miten homeessa olevan jääkaapin tai lieden pesemällä se on muka kunnossa ja mielenterveyspotilaan käytettävissä. Jos tällaisen videon on jo nähnyt, on pakko kysyä, kuinka monta kertaa tällaista tirkistelyä haluaa jatkaa? Itse en halua ja ennustankin, että Kanasen ura tulee jossain vaiheessa laskemaan, koska ei ole enää mitään ällöttävää tai suurempaa saastaa, mitä esitellä.

Auri Kanasella ja muilla jaksossa esitellyillä suomalaisilla ei ole keskenään oikeastaan mitään yhteistä. 

Muita huomioita

Kyösti Kakkonen kertoo, miten perusti Tokmannin lama-suomeen ja miten suomalaiset ottivat sen omakseen. Hän tiivistää hienosti markkinointi-lähestymistapansa: Kiteytä ja kiteytä. Toista, toista ja toista. 

Nuorena yrittäminen oli Jari Sarasvuolle vähiten houkutteeleva ammatti isänsä sairastumisen ja hänen vetämänsä rakennusliikkeen konkurssin huonojen kokemusten vuoksi. Ohjelmassa toimittajasta yrittäjäksi siirtynyt Jari Sarasvuo kertoo, miten oli tiukoissa paikoissa ja ihmeekseen pärjäsi kuitenkin. Hänen yrityksensä täytyi ahdingossa muuttaa suuntaa ja löytää uusi fokus.  Jari Sarasvuon käyttämä kieli on rikasta ja on aina ilo kuulla, miten hän kommentoi ja muistelee toimintaansa. 

Jakso 2: Nörttien kosto

Sarjan toisessa jaksossa ääneen pääsevät suomalaisten pelitalojen perustajat ja pelimaailman veteraanit Ilkka Paananen, Peter Vesterbacka, Sami Järvi, Jussi Laakkonen ja Samuli Syvähuoko.

Mistä kaikki alkoi 

Jaksossa kerrataan, miten maailman suosituin kotitietokone Commodore 64 saapui Suomeen ja tutustutti kokonaisen sukupolven tietokoneiden maailmaan.

Commodore 64 kotitietokone

Suurin osa pelasi kotitietokoneellaan erilaisia pelejä, mutta osa alkoi opetella ohjelmoimista ja kehittyi siinä varsin taitavaksi. Jotta omia koodaustaitojaan pystyi vertaamaan toisten nörttien kanssa, kehitettiin demoja, joissa esiteltiin grafiikan ja musiikin avulla, miten vaatimattomilla resursseilla saatiin aikaan näyttäviä efektejä.

Demoskenen pohjalta syntyivät ensimmäiset suomalaiset pelitalot. Osa on kuollut pois ja onkin mielenkiintoista kuulla, miten monta kertaa menestyspeliä varten on pitänyt kokeilla erilaisia konsepteja ja hylätä pitkällekin kehitettyjä pelejä.

On erityistä, miten peliyhtiöiden johtajat kommentoivat sitä, että ovat iloisia muiden pelitalojen menestymisestä. Alalla on tietysti kilpailua, mutta se ei ole rikkovaa, vaan kunnioittavaa.

Mikä jaksossa ärsytti

Jaksossa on kaksi heikkoutta. Ensimmäinen heikkous on se, että jaksossa on karkeasti 85% samaa sisältöä, mitä Ylen aikaisemmin tuottamissa dokumenteissa suomalaisesta demoskenestä "Commodore 64 demoskene" ja "Millaista pikselitaidetta syntyy Commodore 64:llä?". Assembly demo- ja pelitapahtuma toi nörtit yhteen ja heidän aikuistuttuaan he alkoivat perustaa tai mennä töihin kotimaisiin ja kansainvälisiin peliyrityksiin.

Toinen heikkous on se, että jaksossa halutaan edelleen puhua peliyritysten omistajien verotuloista. Suomalainen verojen vertaileminen ja liian suurien tulojen kauhisteleminen osana uutisointia on aivan käsittämätön reliikki. Lisäksi nykyisen yksityisyys-suuntauksen valossa on käsittämätöntä, että ihmisten tuloja riepotellaan julkisuudessa. Oikeus yksityisyyteen on jokaiselle kuuluva perustavanlaatuinen oikeus. Perustuslain tasolla turvataan jokaiselle yksityiselämän suoja, josta kaikkien tulee nauttia, oli sitten pitkäaikaistyötön tai yritysjohtaja.

On totta, että peliyhtiöiden johtajilla on ollut suuret palkka- ja pääomatulot, joita on verotettu raskaasti. Jaksossa lähes liikuttavalla tavalla kaikki kommentoivat, että maksavat mielellään veronsa Suomeen ja eivät ole lähteneet alalle suuret tulot tavoitteenaan. Ainoastaan ensimmäisessä jaksossa haastateltu Björn Wahlroos sanoo rehellisesti, että maksaa mieluummin veronsa Ruotsiin, heidän matalamman verotuksen ja huomattavasti paremman kilpailukyvyn vuoksi.

Olen myös itse opetellut ohjelmointia Commodore 64 -tietokoneella ja omistan sellaisen edelleen. Ilman sitä ei suomessa olisi ensimmäistä koodarisukupolvea ja heidän luomaa varallisuutta tai liiketoimintaa. Samuli Syvähuoko arvioi, että pelialalta suomeen on syntynyt yhteensä 200-400 miljonääriä. 

Yhteenveto ja suositukseni

Raha-Suomen toinen jakso on parasta TV-viihdettä pitkästä aikaa. Henkilöt kertovat tunteikkaasti nuoruudestaan ja monia tapahtumia täydennetään uutisilla ja autenttisilla kuvilla ja nauhoituksilla. Iso suositus aiheesta kiinnostuneille.

__

Oletko jo katsonut Raha-Suomi -ohjelmaa? Mitä mieltä olit ja oliko mielipiteeni sinusta epäoikeudenmukainen?