Raha-Suomi, osat 3-6

Olemme jatkaneet Raha-Suomi ohjelman katsomista. Jos et ole lukenut ensimmäistä blogikirjoitustani, se löytyy täältä Raha-Suomi.

Raha-Suomi ohjelman arvosteluni

 

Jakso 3:  Nokian nousu ja uho

Jaksossa haastatellaan muun muassa vanhoja Nokialaisia Jorma Ollilaa, Anssi Vanjokea, Pertti Korhosta, Keijo Olkkolaa ja Arto Kiemaa. Jorma Ollila kertoo hyvin vapautuneen oloisesti millaista oli johtaa Nokiaa ja miten hänen luomansa johdon dream-tiimi toimi. Myös filosofi Esa Saarinen kommentoi Nokia-aikaa muutaman kerran.

Yleensä Ollila on ollut hyvin muodollinen kun hän on kertonut Nokia-ajoistaan, mutta ainakin tässä ohjelmassa hän kertoo asoista rennosti ja myös miltä jokin asia tuntui hänestä. Ilmeisesti aikaa on kulunut riittävästi, jotta hän pystyy olemaan oma itsensä haastattelussa.

Jaksossa myös Luhdan pitkäaikainen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Pekka Luhtanen kertoi, miten Luhta möi paitoja Neuvostoliittoon ja perusti sinne myöhemmin myös ompelimon. Vaatetehdas saattoi myydä koko vuoden tuotannon Neuvostoliittoon, kun sopimus tehtiin heti vuoden alussa.

Ohjelman vahvuus on se, että näytetään vanhoja dokumenttielokuvan pätkiä ja uutisia Neuvostoliitosta ja Nokian kasvusta. Ne täydentävät kerrottuja asioita hienosti,  

On mahtava kuulla, kun Jorma Ollila myöntää, ettei Nokian johto ymmärtänyt, että matkapuhelinten tulevaisuus riippui ohjelmistoista ja heidän vahvuutensa oli osata tehdä laitteita. Kukaan ei kuitenkaan johdossa ota varsinaista vastuuta yrityksen epäonnistumisesta ja matkapuhelinliiketoiminnan myymisestä Microsoftille. Vanjoki jopa sanoo, että hän ja joku toinen johtaja koitti puhua ohjelmistoista kun Applen ensimmäinen iPhone tuli markkinoille, mutta hänen mukaansa varoitukset ohitettiin.

Arvosana tälle jaksolle 5/5.

 Jakso 4: Maailma on meidän

Tässä jaksossa puhutaan jupeista ja miten Suomessa 80-luvulla alkoivat panostaa hedonistiseen maailmankuvaan ja nuoret osaajat saattoivat saada osaamisestaan parempaa palkkatuloa kuin alalla jo pidempään työskennellyt kolleega.

Tuolloin korostui myös se, miltä elämä näytti ulospäin ja omaa varallisuutta usein pönkitettiin lainalla tai osa-maksulla hankituilla autoilla ja veneillä ja muilla vastaavilla vaurauden merkeillä.

Tämä jakso päästää ääneen media-alan osaajat Miki Kuusen, Saku Tuomisen, Alex Niemisen, Eeropekka Rislakin ja suomen vanhimman mallitoimiston toimitusjohtajan Laila Snellmannin.

Suomessa paikallisradiot ja mainosrahoitteiset paikallislehdet muokkasivat tapaa hahmottaa Suomalaisuutta. Ruben Stiller sanoi hienosti, että Suomalaiset sanoivat menevänsä Eurooppaan Ruotsiin, kun Ruotsalaiset kokivat olevansa jo Euroopassa kun olivat omassa maassaan. Suomalaiset alkoivat käydä interrail-matkoilla ja hankkia musiikki- ja muotivaikutteita Euroopasta ja myös Amerikasta.

Arvosana tälle jaksolle 3/5.

Jakso 5: Tämä on ryöstö!

Tämä jakso käsittelee Suomessa tapahtuneita talousrikoksia ja ryöstöjä. Ohjelmassa haastatellaan muutamaa pankkiryöstäjää, murtokeikkoja tehneitä entisiä rikollisia ja tietysti talousrikoksista rangaistuja henkilöitä kuten Kari Uotia ja Tampereella talousrikoksia tehneitä liikemiehiä Jukka Malmista ja Jari Tanneria, jokta nimettiin mediassa Tikuksi ja Takuksi.

Poliisi-TV oli TV2:lla pyörinyt rikosohjelma, jota juonsivat toimittajat Raija Pelli ja Pekka Holopainen. Ohjelmasta näytetään moni pätkiä ja väitetysti rikolliset jopa nauhoittivat sen jaksoja, koska halusivat tietää, mitä heidän rikoksistaan tiedetään.

Tämä jakso on melko irrallinen muista ohjelmasarjan jaksoista. Se, että entisiä rikollisia haastatellaan ja he kertovat, miten ryöstösaalis kulutettiin yökerhoissa ja huumeitä vetämällä, ei mielestäni ole linjassa sarjan muun sisällön kanssa.

Arvosana jaksolle 2/5.

Jakso 6: Kaikki meni

Sarjan kuudes osa keskittyy 90-luvun pankkikriisiin,  joka syntyi 80-luvun lopulla tapahtuneen rahamarkkinoiden vapauttamisen johdosta seuranneen luotonnanon räjähdysmäisestä kasvusta. Pankinjohtajat tyrkyttivät kilvan lainoja ilman kunnollisia vakuuksia, joka johti talouden ylikuumenemiseen ja niin sanottuun kasinotalouteen.

Koska pankit saattoivat ottaa luottoja ulkomailta, he suosittelivat valuuttalainoja asiakkailleen. Ohjelmassa väitetään, että yrittäjät eivät ymmärtäneet valuuttalainaan liittyviä riskejä ja kun Suomen markka alkoi heikentyä, korkoja alettiin nostamaan. Se ei kuitenkaan riittänyt ja markka jouduttiin laittamaan kellumaan syyskuussa 1992. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että markan arvo määräytyi kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla kysynnän ja tarjonnan perusteella.

Tämän seurauksena markan arvo laski huomattavasti ja valuuttalainojen korko kasvoi moninkertaisesti. Koska pankkisektori oli valkaantunut pahasti, se kärsi mittavia luottotappioita. Valkaisia yrityksiä ei pytytty tukemaan ja niitä ajettiin konkurssiin ennennäkemättömiä määriä.

Suomen pankki joutui tukemaan pankkeja pankkituella, ja pahimmin velkaantuneita pankkeja ja niiden asiakkaita siirrettiin Arsenaliksi nimettyyn "roskapankkiin".  

Jaksossa haastatellaan yrittäjiä Kyösti Kakkosta, Annaleena Hakolaa, Jaajo Linnonmaata ja Noora Fagerströmiä. Heille kaikille pankkikriisi ja sen aiheuttama taantuma vaikuttivat pysyvästi heidän asenteisiinsa. 

Jakson ongelmana on, että Noora Fagerströmin lapsuudesta kerrotaan pitkällä kuvauksella, mutta hänen yritystoiminnastaan kerrotan suhteessa todella vähän. Se jää jotenkin irralliseksi tarinaksi.

Jaajo Linnonmaa kertoo olevansa sarjayrittäjä ja perustaneensa ensimmäisen yrityksensä jo peruskoulussa kahdeksannella luokalla. Jaajo kehuu itseään ja kykyään kerätä sosiaalisen median yleisö ja että hänellä on monenlaisia yrityksiä, joita kaikkia yhdistää yksi asia: Jaajo Linnonmaa. Tämä jää ohjelmassa ilmaan, ja katsojalle ei avaudu, mitä Linnonmaa on saanut aikaiseksi. Tuntuu vähän sille, että Linnonmaa on tullut ohjelmaan mainostamaan omaa henkilöbrändiään.

Linnonmaan täydellinen vastakohta on Sastamalaisen Kalaneuvos-yrityksen toimitusjohtaja Veijo Hukkanen. Hukkanen kertoo, miten uran alussa tehtiin ympäripyöreitä päiviä ja kun heidän yrityksensä joutui pankkikriisin vuoksi konkurssiin, häneltä vietiin kaikki omaisuus. Hän sanoo miettineensä jopa itsemurhaa, mutta jaksannensa perheensä vuoksi. Hänellä on 9 lasta.

Hukkanen kertoo, miten perustettiin uusi yritys ja sen tulos revittiin hänen ja hänen vaionsa selkänahasta. Kesälomia ei pidetty ja töissä käytiin seisemänä päivänä viikossa. Lapset olivat mukana töissä ja yrityksen sukupolvenvaihdos tehdään hänen pojalleen Toni Hukkaselle.

Hukkasen kuvaus on aina negatiivinen ja hän on olosuhteiden uhri ja vaikuttaa stressaantuneelta. Hukkanen muistaa kertoa miten tiukoila on joutunut olemaan. Muutama kyynelkin vuodatetaan 30 vuotta vanhoille muistoille. Kun Hukkanen täytti 50 vuotta, hän miettii "voisiko tyhjätaskuna edes juhlia syntymäpäiviä". Syntymäpäivillä oli ollut 600 vierasta ja Hukkanen kertoo, että kun otetiin virallinen valokuva, hän oli lopulta "pystynyt vähän hymyilemään sitä varten".

Uusi Kalaneuvos-yritys on saatu kasvatettua 150 miljoonan euron liikevaihtoon, mutta Hukkanen on edelleen tyytymätön. Hän kertoo, että liikevaihdon kasvua on pystyttävät tekemään 300 miljoonaan, tai kilpailijat menevät ohitse "oikealta ja vasemmalta". Hänelle yrittäjyys on näyttänyt olevan murhetta ja uhrauksia koko uran ajan ja hän sanoo lopussa, että hän ehkä voi jonain päivänä jäädä eläkkeelle, mutta vielä hän ei pysty sitä tekemään.

Ohjelman paras tarina on Hakolan huonekalutehdas, joka ajautui kriisiin Anttilan konkurssin myötä. Anttila oli huonekaluyrityksen ainoa asiakas ja heidän oli pakko siirtyä nettikauppaan, joka pelasti yrityksen toiminnan. Jälkikäteen katsottuna Anttilan konkurssi oli heidän yrityksensä kannalta onnenpotku.

Jakson arvosana 4/5.