Näin Suomi pelastetaan

(Kiisto: Poliittinen kirjoittaminen jatkuu. Jos et pidä politiikasta, kannattaa hypätä tämän kirjoituksen yli.)

Suomen julkiset menot ovat tällä hetkellä Pohjoismaiden ja koko EU:n korkeimpia suhteessa BKT:hen. Tämä johtuu muun muassa väestön nopeasta ikääntymisestä, korkeista sosiaaliturvamenoista ja sote-uudistuksen mukanaan tuomista kustannuksista. Oman lisänsä on tuonut 2020-luvun alussa kiihtynyt valtion lainanotto ja sen aiheuttamat lainankorot.

Taloussanomien jutussa 20.4.2026 Eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto arvioi seuraavaa: 

Suomi ei ole jatkanut muiden Pohjoismaiden talouskasvua vaan on eriytynyt niistä. Terveydenhuolto on vielä sinnitellyt suunnilleen samalla tasolla, mutta kun maiden elintasoerot yhä kasvavat, väistämättä resurssit pitää yllä samaa palvelutasoa loppuvat.

Suomalaisten tulisi tunnistaa kolkko todellisuus – ja poliitikkojen uskaltaa puhua valmistautumisesta eräänlaiseen hallittuun valtion roolin ja palveluiden pienentymiseen, Murto peräänkuuluttaa.

Mielestäni Suomen on pakko sopeutua ja karsia niitä lukemattomia palveluita, joita hyvinvointiyhteiskuntamme  on tarjonnut avokätisesti väestöllemme. Erilaisten palveluiden mittasuhteet ovat yksinkertaisesti ylittäneet Suomen taloudellisen kantokyvyn ja meidän tulee suhteutua Suomeen kuin vaikeuksissa olevaan yrityksen, joka pitää tervehdyttää.

Jos haluamme saada referenssin millaista yhteiskuntaa Suomen pitäisi tavoitella, ei mittatikkua tarvitse hakea kaukaa. Minusta Viro on hyvä esimerkki Suomenlahden eteläpuolella. 

Viron ja Suomen hallinnollinen ero ei johdu vain rahasta, vaan siitä, miten valtion koneisto on rakennettu. Viro rakensi järjestelmänsä puhtaalta pöydältä 1990-luvulla, kun taas Suomi kantaa mukanaan vuosikymmenten aikana kerrostunutta hallinnollista perintöä.

Tässä ovat keskeiset syyt sille, miksi Viron julkinen sektori on Suomea kevyempi ja ketterämpi.

 

1. Digitaalisuus on selkäranka, ei lisäosa

Suomessa digitalisointi tarkoittaa usein sitä, että vanha paperinen prosessi siirretään sähköiseen muotoon. Virossa prosessit on luotu digitaalisiksi alun alkaen.

Virossa kaikki valtion tietokannat keskustelevat keskenään. X-Road on Viron digitaalisen yhteiskunnan ja e-palveluiden perusta. Se on turvallinen, hajautettu tiedonvaihtokerros, joka yhdistää julkisen ja yksityisen sektorin tietokannat. Jos annat osoitteesi yhdelle viranomaiselle, se on kaikkien tiedossa.

Laki kieltää valtiota pyytämää kansalaiselta samaa tietoa kahdesti (Once Only -periaate). Tämä karsii valtavan määrän turhaa lomakerumbaa ja virkamiestyötä.

Esimerkiksi verotus on Virossa niin pitkälle automatisoitua, että keskivertokansalainen käyttää veroilmoitukseen vain noin kolme minuuttia vuodessa.

 

2. Verotuksen yksinkertaisuus

Suomen verojärjestelmä on täynnä poikkeuksia, vähennyksiä ja eri verokantoja, joiden valvonta vaatii tuhansia työntekijöitä Verohallinnossa.

Viron malli on brutaalin yksinkertainen:

• Henkilökohtaisessa tuloverotuksessa on yksi prosentti. Kaikilla on 24% tasavero.

• Yritys maksaa veroa vain ulosmaksetuista osingoista. Tämä poistaa tarpeen monimutkaiselle poisto- ja jaksotuslaskennalle, mikä keventää sekä yritysten että verottajan hallinnollista taakkaa. Investoidusta voitosta ei näin tarvitse maksaa veroa.

   

3. Historiallinen "Legacy"-ero

Suomi on vanha hyvinvointivaltio, jossa jokainen uusi tarve on synnyttänyt uuden viraston, säädöksen tai valvontaelimen. Näiden lakkauttaminen on ollut poliittisesti lähes mahdotonta.

Viro aloitti Neuvostoliiton romahduksen jälkeen tyhjästä. Heillä ei ollut varaa eikä halua rakentaa raskasta byrokratiaa. He valitsivat tietoisesti "vähäisen hallinnon" strategian, koska se oli ainoa tapa houkutella investointeja ja kasvaa nopeasti.

Hallinnollinen vertailu

Ominaisuus	Suomi	Viro
Päätöksenteko	Konsensuspainotteinen, hidas.	Pragmaattinen, kokeileva ja nopea.
Sääntely	Yksityiskohtaista ja valvovaa.	Puitteellista ja mahdollistavaa.
Kuntarakenne	Laajat vastuut (sote-uudistuksesta huolimatta).	Kunnilla on kapeammat tehtävät.
Virkamiesten määrä	Suuri suhteessa väestöön.	Pieni ja monialainen.

 

4. Kuntien rooli ja vastuut

Suomessa kunnat (ja nyt myös hyvinvointialueet, läänit, sotilaspiirit, maakunnat, aluehallintovirastot, kirkon hiippakunnat, tiepiirit, kihlakunnat ja vaalipiirit) vastaavat lähes kaikesta kehdosta hautaan. Tämä vaatii valtavan määrän paikallista hallintoa ja johtajistoa. Virossa kuntien tehtäväkenttä on perinteisesti ollut huomattavasti suppeampi, ja valtio hoitaa monet peruspalvelut keskitetysti digitaalisten alustojen kautta.

Miksi Suomi ei vain kopioisi Viroa?

Suurin este on riippuvuus historiasta. Suomessa on voimakkaita etujärjestöjä, monimutkainen lainsäädäntö ja "näin on aina tehty" -kulttuuri. Viron keveys johtuu siitä, että heillä ei ollut mitään hävittävää, kun taas Suomessa jokainen hallinnollinen purku nähdään uhkana saavutetuille eduille.

Suomen julkinen sektori on yksi maailman suurimmista suhteessa talouden kokoon. Se työllistää 650 - 700 000 ihmistä! Julkisen sektorin työpaikkojen määrä on kasvanut viime vuosina, ja siihen luetaan kuuluvaksi valtio, kunnat, hyvinvointialueet ja muut julkiset eläkelaitokset. 

Virolainen hallinto ei ole välttämättä parempaa kaikilla mittareilla, mutta se on rakennettu halvemmaksi operoida ja kevyemmäksi ylläpitää.

Luodaan seuraavaksi tiekartta, joka hahmottelee radikaalin mutta perustellun tien Suomen talouden tasapainottamiseen valtion roolia supistamalla.

Valtio takaisin ruotuun

Suomen julkinen talous on tilanteessa, jossa perinteiset ”juustohöyläleikkaukset” eivät enää riitä. Vuonna 2026 valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kolkuttelee jo 90 prosenttia, ja alijäämä on kroonista. Jos haluamme säilyttää yhteiskunnan vakauden, meidän on uskallettava kysyä peruskysymys: Mitä valtion on aivan välttämättä tehtävä?

Vastaus on paluu ydintehtäviin. Kaikki muu on karsittava pois, jotta verotaakka kevenee ja talous pääsee hengittämään. 

Esimerkkinä tulee mieleen liikunta-, nuoriso- ja urheiluministeri. Tehtävä tulisi lakkauttaa. Näitä asioita pitää pystyä hoitamaan paikallistasolla tehokkaammin kuin ministeriöstä. Toinen mielestäni turha ministeri on taide- ja kulttuuriministeri.  Ja hups, taas säästetään. Onko kulttuurilla oikeus olla olemassa vain yhteisistä varoista rahoitettuna? Mielestäni kulttuurin pitää löytää rahoituksensa samalla tavalla kuin muunkin tekemisen tai kuihtua pois.

Kun katsotaan kokonaisuudessaan eri ministeriöiden vastuita, ne voidaan jakaa ydintehtäviin ja monenlaisiin yhteystyö- ja valmistelutehtäviin. Nyt olemme tilanteessa, jossa kaikki muu pitää lopettaa ja keskittyä pelkkien ydintehtävien hoitamiseen, nekin supistettuina absoluuttisen pieneen, kestävään mittakaavaan. 

Mitä valtiolle jää? 

Pohjoismainen malli on perinteisesti tarkoittanut laajaa valtiota, mutta esimerkiksi Sveitsi ja Viro osoittavat, että tehokkuus syntyy rajatusta fokuksesta. Jotta Suomen talous saadaan tasapainoon, valtion vastuut on rajattava seuraavaan viiteen pilariin:

Vastuualue	Sisältö	Vertailukohta
Turvallisuus	Puolustusvoimat, poliisi, rajavartiolaitos.	Yleiseurooppalainen minimi.
Oikeuslaitos	Sopimusoikeus ja riippumaton tuomioistuinlaitos.	Sveitsin malli: selkeät pelisäännöt.
Peruskoulutus	Laadukas peruskoulu ja toinen aste.	Viron malli: korkea laatu, kevyempi hallinto.
Kriittinen infra	Pääväylät ja digitaalinen runkoverkko.	Saksan malli: valtakunnallinen strateginen verkko.
Vähimmäisturva	Aito turvaverkko, ei nykyinen passivoiva tuki.	Tanskan "flexicurity"-mallin kevennetty versio.

Turvallisuus: Puolustusvoimat, poliisi, rajavartiolaitos ja muita viranomaisia. Tämä pitää saadakutistettua alle yleiseurooppalaisen minimin.

Oikeuslaitos:  Sopimusoikeus ja riippumaton tuomioistuinlaitos. Tämä pitää saada Sveitsin mallin mukaiseksi. Sveitsin järjestelmä on sekoitus paikallista itsemääräämisoikeutta ja poliittista tasapainoilua. Se luottaa enemmän puolueiden väliseen kilpailuun ja kansanvaltaan kuin teknokraattiseen, täysin politiikasta erotettuun tuomariperinteeseen

Peruskoulutus:  Tarvitaan Laadukas peruskoulu ja toinen aste. Kopioidaan Viron hyvin menestynyt malli, jossa yhdistyvät korkea laatu ja kevyempi hallinto.

Kriittinen infrastruktuuri: Tähän kuuluvat pääväylät ja digitaalinen runkoverkko. Saksan strateginen verkkoinfrastruktuuri – erityisesti sähkö-, kaasu- ja tietoliikenneverkot – perustuu tarkkaan säädeltyyn yhteispeliin yksityisten yhtiöiden ja valtion viranomaisten välillä. Saksa ei omista verkkojaan suoraan, vaan se ohjaa niitä tiukalla sääntelyllä. Näin infrastruktuurista huolehditaan, mutta sen kustannukset ovat pysyneet Suomea paremmin kurissa.

Vähimmäisturva: Tarvitaan aito turvaverkko, joka korvaa nykyisen passivoivan tuen. Tästä löytyy esimerkki Tanskasta. Tanskan "flexicurity"-malli (yhdistelmä sanoista flexibility ja security) on työmarkkinajärjestelmä, joka pyrkii yhdistämään työnantajien tarvitseman joustavuuden ja työntekijöiden tarvitseman sosiaalisen turvan. Se on saanut maailmanlaajuista huomiota tavastaan pitää työllisyys korkeana ja talous dynaamisena.

Mitä karsitaan?

Kaikki yritystuet, kulttuuri- ja järjestöavustukset, aluepoliittiset tuet sekä laaja kirjo julkista palvelutuotantoa, joka voidaan hoitaa markkinaehtoisesti. Valtio ei ole innovaatiotoimisto, kulttuurimesenaatti tai kiinteistösijoittaja.

Suomessa on lakeja lähes tarpeeseen kuin tarpeeseen. Lakeja on säädetty siitä lähtökohdasta, että kaikki mitä ei ole sallittu on kielletty. Mitä jos luottaisimme ihmisten järkeen ja kirjoittaisimme lait siten, että kaikki mikä on kiellettyä, on eritelty, mutta muuten pitää käyttää omaa järkeään.

Samoin valtion virkamiehet istuvat valtionyritysten hallintoneuvostoissa, joilla ei ole minkäänlausta päätösvaltaa. Tällaiset vanhentuneet keskustelukerhot pitää välittömästi lopettaa.

Ratkaisu: Riippumaton valtion rahankäytön elin (DOGE)

Jotta karsiminen ei jäisi poliittiseksi huutokaupaksi, tarvitsemme puolueettoman elimen tekemään listan valtion ydinvastuista. Tällainen elin on perustettava perustuslaillisella mandaatilla, jotta se on suojassa vaalikausien vaihtelulta.

Perustettavan elimen pitäisi olla sellainen, kuin Yhdysvaltojen liittovaltion rahankäyttöä rajoittavan DOGE-viraston (Department of Government Efficiency) piti olla, ennenkuin Elon Musk ja Donald Trump riitautuivat.
 

Näin Suomalainen DOGE toimii:

1. Kokoonpano: Ryhmä koostuu riippumattomista taloustieteilijöistä, kansainvälisistä julkishallinnon asiantuntijoista (esim. OECD:stä) ja oikeusoppineista. Poliitikoilla ei ole paikkaa DOGE:ssa. 

Erilaiset tunnetut intellektuellit pitäisi nimetä tähän elimeen ja heidän tulee saada kunnon korvaus maamme eteen tekemästään arvokkaasta työstä. Esimerkiksi 0,1% saavutetuista säästöistä (eli jokaista säästettyä miljardia kohden he saavat miljoona euroa palkkioita per henkilö).

2. Tehtävä: Listata jokainen valtion nykyinen tehtävä ja peilata sitä "Ydinvaltion kriteereihin". Jos tehtävä ei ole kriittinen turvallisuuden, oikeuden tai perusturvan kannalta, se merkitään lakkautettavaksi tai yksityistettäväksi.

3. Säästölaskenta: DOGE laskee jokaisen karsittavan toiminnon suoran vaikutuksen (menot) ja välillisen vaikutuksen (verotulot, kun työvoima siirtyy yksityiselle sektorille). Tavoite tulee olla julkisen sektorin kustannusten puolittaminen. 

Myöhemmin voidaan menoja harkiten kasvattaa, perustuen Elon Muskin ajatukseen siitä, että jos et joudu perumaan jotain tehtyjä säästötoimia, et ole ollut tarpeeksi rohkea alun alkaenkaan!

4. Kansainvälinen benchmarking: DOGE hakee parhaat käytännöt maailmalta. 

Esimerkiksi Uusi-Seelanti (1980-luku): Valtionhallinnon radikaali puhdistus, joka pelasti maan konkurssilta. Tanska: on toteuttanut julkisen sektorin digitalisaation ja turhan byrokratian karsiminen. Argentiina: Radikaalien säästöjen seurauksena Argentiinan talous on vahvistunut vauhdilla, ja maan on raportoitu saavuttaneen vuonna 2025 jo budjettiylijäämää.

Tanska ja Ruotsi ovat toteuttaneet viime vuosikymmeninä Suomea enemmän julkisen talouden rakenteellisia uudistuksia. Niiden julkisen talouden valkataakka onkin paljon Suomea kevyempi. 

Jos DOGE esimerkiksi havaitsee, että valtion rahoittama säätiö tuottaa palvelua, joka Ruotsissa on hoidettu tehokkaammin kilpailluilla markkinoilla, komissio esittää säätiön rahoituksen lopettamista ja markkinoiden vapauttamista kilpailulle.

DOGE:n tekemät säästölaskelmat pitää validoida ulkopuolisella taholla, jotta voidaan varmistua tehtyjen laskelmien puolueettomuudesta. 

 

Miksi malli toimii?

Poliitikkojen on vaikea leikata omilta äänestäjiltään. Riippumaton komissio antaa "teknokraattisen suojan", jolloin päätökset perustuvat dataan ja kansainväliseen vertailuun tunteiden sijaan. Tavoitteena ei ole kurjuus, vaan valtio, joka tekee vähän, mutta tekee sen erinomaisesti.

Vain karsimalla epäoleellisen voimme pelastaa välttämättömän. On aika siirtyä "kaikkea kaikille" -ajattelusta kestävään ydinvaltioon.

 

Miten etujärjestöjen vastaanpanoa voitaisiin vähentää

Etujärjestöjen (kuten ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen) vastustus on suurin este merkittäville rakenneuudistuksille Suomessa. Jos julkista sektoria halutaan karsia ankarasti, pelkkä säästöpäätös ei riitä – tarvitaan strategia, joka tekee vastustamisesta poliittisesti tai taloudellisesti kannattamatonta.

1. Riippumaton toimikurielin eli DOGE-malli

Kuten aiemmin hahmoteltiin, poliitikkojen on siirrettävä vastuu karsintalistasta puolueettomalle asiantuntijaelimelle. Kun säästökohteet tulevat teknokraattiselta komissiolta, etujärjestöjen on vaikeampi syyttää hallitusta ideologisesta jahdista.

DOGE-malli suomeen

 

Strategia: Hallitus sitoutuu toteuttamaan komission esitykset sellaisenaan ("ota tai jätä" -malli), mikä poistaa mahdollisuuden lehmänkauppoihin yksittäisten etujärjestöjen kanssa.

 

2. Suuri vaihtokauppa

Ankarat karsinnat on helpompi hyväksyä, jos niihin liittyy välitön ja tuntuva vastinpari. Etujärjestöjen on vaikea mobilisoida jäseniään lakkoon, jos jäsenet saavat samaan aikaan merkittävän edun.

Esimerkki: Valtio karsii julkisia palveluita ja irtisanoo hallintoa, mutta siirtää säästetyt miljardit suoraan työn verotuksen keventämiseen. Kun palkansaaja näkee tilillään 300 euroa enemmän kuukaudessa, ammattiliiton on vaikea perustella, miksi hallinnon keventäminen on huono asia.

 

3. Vauhti ja samanaikaisuus

Etujärjestöt ovat mestareita "jarrutustaktiikassa", eli ne puolustavat yhtä pientä etuutta kerrallaan. Jos leikkaukset tulevat tiputellen, järjestöt ehtivät organisoida vastarinnan jokaiselle kierrokselle erikseen.

Strategia: Toteutetaan kaikki suuret karsinnat yhdellä massiivisella lakipaketilla heti vaalikauden alussa. Kun rintama on riittävän laaja, etujärjestöjen resurssit hajoavat, eivätkä ne pysty keskittämään vastustusta yhteen kohteeseen.

 

4. Suora viestintä ohi organisaatioiden

Perinteisesti Suomessa on neuvoteltu järjestöjohtajien kanssa kabineteissa. Moderni tapa on ohittaa järjestörakenteet ja puhua suoraan kansalaisille ja työntekijöille.

Alussa kun epäilijöitä on paljon, voidaan järjestää jopa kansanäänestys DOGE-elimen luottamuksesta ja valitun strategian täyttöönpanosta pikaisella aikataululla. 

Strategia: Valtio viestii suoraan, kuinka paljon nykyinen hallinto maksaa per kansalainen ja kuinka paljon tehokkaampaa toiminta on verrokkimaissa (kuten Virossa). Kun "tavallinen jäsen" ymmärtää, että hänen liittonsa puolustaa tehotonta byrokratiaa hänen omilla verorahoillaan, järjestön legitimiteetti murenee sisältäpäin.

 

5. Exit-polut ja siirtymätuet

Vastustus kumpuaa usein pelosta. Jos julkiselta sektorilta karsitaan kymmeniätuhansia virkoja, vastarinta on massiivista, ellei näille ihmisille ole selkeää reittiä yksityiselle sektorille.

Ratkaisu: Osa säästöistä käytetään "muutosrahaan". Se ei ole passiivinen työttömyystuki, vaan tuntuva kertakorvaus tai uudelleenkoulutusstipendi niille, jotka siirtyvät valtiolta yksityisiin yrityksiin. Tämä muuttaa pelon mahdollisuudeksi ja murentaa rintamaa.

 

Pöhöttyneisyyden purku

Suomen malli on perustunut konsensukseen, mutta kriisissä konsensus muuttuu usein kyvyttömyydeksi muuttua. Etujärjestöjen vastustusta vähennetään parhaiten läpinäkyvyydellä, nopeudella ja tarjoamalla kansalaisille selkeä porkkana vastineeksi valtion pienentämisestä.

Tämä vaatii hallitukselta poikkeuksellista selkärankaa, sillä järjestöt tulevat käyttämään kaikki keinonsa (mielenosoitukset, lakot, mediasota) asemansa puolustamiseen. Siksi riippumaton asiantuntijaryhmä "kilpenä" on välttämättömyys.

Yksikään puolue ei ole lähtenyt valtion pöhöttymisen leikkaustalkoisiin. Se vatii isoa toimitatapojen uudisamista ja erilaista ajattelua. 

Mitä mieltä olet tästä ehdotuksesta? Olenko idealisti vai olisiko meillä mahdollisuus tehdä karsintatoimet paremmin kuin mihin Trump ja Musk tekivät 2025 Yhdysvalloissa?