Veropäivä on pelkkää klikkikalastusta ja kateuden lietsomista

Jokavuotinen marraskuun kahdestoista päivä tuo mukanaan tutun näytelmän, jota kutsutaan veropäiväksi. Mediatalot avaavat verokoneensa ja suomalaiset ryntäävät selaamaan naapureiden, työkavereiden ja julkisuuden henkilöiden tuloja yleisen läpinäkyvyyden nimissä. 

Mielestäni tämä perinne ei edistä aitoa yhteiskunnallista keskustelua millään tavalla.

Verotirkistelyä 2026

 

Kokemukseni perusteella kyse on puhtaasta tirkistelystä, jolla mediatalot keräävät mainostuloja ja lietsovat turhaa vastakkainasettelua. 

Kuten vanha sananlasku toteaa, kateus vie kalatkin vedestä. Koko ilmiöstä pitäisi luopua välittömästi, sillä se ohjaa ihmisten huomion täysin vääriin asioihin.

Verotietojen julkisuus Suomessa

Verotietojen julkisuus perustuu suomalaiseen lainsäädäntöön, jonka mukaan tuloverotuksen julkiset tiedot tulevat kaikkien nähtäville verotuksen valmistuttua. 

Virallisen selityksen mukaan avoimuus takaa sen, että kansalaiset voivat valvoa verotuksen oikeudenmukaisuutta ja käydä rakentavaa keskustelua verovarojen käytöstä.

Ajattelen, että tämä alkuperäinen ajatus on hautautunut jo kauan sitten iltapäivälehtien klikkiotsikoiden alle. Kun kuka tahansa voi hakea kenen tahansa tulotiedot nimellä verkosta, valvonta muuttuu puhtaaksi uteliaisuuden tyydyttämiseksi. 

Aito yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei tapahdu tuijottamalla yksittäisten ihmisten euroja ruudulta.

Verokoneet ja median ansaintalogiikka

Mediatalot rakentavat veropäivän ympärille massiivisen koneiston, joka perustuu ihmisten uteliaisuuteen ja vertailunhaluun. Listaukset eniten tienanneista ja eniten veroja maksaneista henkilöistä ovat helppoa sisältöä, joka kerää valtavasti lukijoita ilman syvällistä journalismia.

Olen huomannut, että nämä listat esittävät luvut usein täysin ilman taustatietoja. 

Lukijalle ei kerrota, onko kyseessä vuosikymmenten työn tuloksena myyty perheyritys vai kertaluonteinen osinkopotti. Tämä ruokkii vääristynyttä kuvaa vaurastumisesta ja saa tavallisen palkansaajan tuntemaan olonsa riittämättömäksi. 

Kärjistäminen luo lisäksi turhaa kateutta ja jopa suoranaista vihanlietsontaa.
 

Miten verotietoja tulkitaan väärin

Julkisissa verotiedoissa näkyvät vain veronalaiset ansio- ja pääomatulot, mikä jättää suuren osan todellisesta taloudellisesta tilanteesta pimentoon. Esimerkiksi listaamattomista yhtiöistä nostetut verovapaat osingot tai osakesäästötilin sisällä tapahtuvat arvonnousut eivät näy verokoneissa lainkaan.

Kokemukseni perusteella moni vetää vääriä johtopäätöksiä pelkkien verotietojen perusteella. 

Naapuri voi ajaa uudella autolla ja asua velattomassa talossa, vaikka hänen verotettavat tulonsa näyttäisivät hyvin pieniltä. Toisaalta joku toinen voi maksaa valtavia veroja kertaluonteisesta myyntivoitosta, mutta hänen arkensa on silti täysin tavallista.

Veroseuraamukset ja todellinen varallisuus

Sijoittajan näkökulmasta verotietojen tuijottaminen hämärtää ymmärrystä siitä, miten varallisuutta oikeasti rakennetaan. 

Pitkäjänteinen sijoittaja pyrkii usein minimoimaan turhat veroseuraamukset pitämällä sijoituksensa kasvamassa korkoa korolle ilman jatkuvaa myymistä. Tällöin verotettavaa tuloa ei synny, vaikka salkun arvo kasvaisi tasaisesti vuosi vuodelta.

Jos lähdet mukaan veropäivän luomaan vertailuun, saatat alkaa tavoitella suuria näkyviä tuloja verotehokkuuden kustannuksella. Olen itsekin tehnyt virheitä kuuntelemalla muiden neuvoja ja tavoittelemalla pikavoittoja, mikä johti vain turhiin veroseuraamuksiin ja pienempään tuottoon. 

Todellinen vauraus rakentuu hiljaisuudessa, ei verokoneiden kärkisijoilla. 

 Miten pyrin itse toimimaan

Ensimmäinen askel oman taloudellisen mielenrauhan suojelemiseksi on sulkea kaikki verokoneet ja jättää iltapäivälehtien tuloslistaukset kokonaan lukematta. Päätän tietoisesti, että en käytä minuuttiakaan aikaasi muiden ihmisten verotietojen penkomiseen. 

Tämä yksinkertainen päätös vapauttaa energiaa omiin tavoitteisiisi.

Toinen askel on kääntää katse omaan sijoitussuunnitelmaan ja tarkistaa, että kuukausisäästöt rullaavat automaattisesti kohti omaa tavoitetta. 

Kun keskityn omaan tekemiseeni, naapurin tai julkkiksen tulot menettävät kaiken merkityksensä. Oma vaurastumiseni ei ole pois keneltäkään muulta, eikä muiden tienaaminen ole pois minulta.

Kolmas askel on välttää se yleinen sudenkuoppa, jossa alan verrata omaa palkkaani tai sijoitustuottojani muiden lukuihin. Vertailu johtaa helposti siihen, että alan kuluttaa enemmän näyttääkseni menestyvältä tai otan sijoituksissani liian suuria riskejä. 

Tavoittelen pään pitämistä kylmänä ja luotan omaan strategiaani markkinoiden ja median hälystä huolimatta.

Loppukaneetti

Veropäivä on pelkkää klikkikalastusta ja teatteria, joka ei edistä aitoa yhteiskunnallista keskustelua vaan ruokkii vain turhaa vastakkainasettelua. Työssäkäyvän suomalaisen sijoittajan kannalta muiden verotietojen kyttääminen on täydellistä ajanhukkaa, joka vie huomion pois omasta pitkäjänteisestä vaurastumisesta ja taloudellisesta riippumattomuudesta.

Herättikö aihe ajatuksia tai kysymyksiä? Jatketaan juttua kommenteissa.

Miksi osakekurssi ei laske osingon irrottua

Helsingin pörssi on tunnettu siitä, että monet suomalaiset sijoittajat haluavat ostaa hyvää osinkotuloa maksavia osakkeita. Helsingin pörssissä on sellainen erikoispiirre, että usein yrityksen osakekurssi ei laske täyden osinkomäärän verran tai osakekurssi palautuu hyvin nopeasti ennen osinkoa hinnoitellulle tasolle. 

Osinko maksetaan yrityksen kassasta

 

Osingon irroamispäivä tarkoittaa päivää, jolloin osake kaupataan ilman oikeutta seuraavaan osinkoon. Jos ostat osakkeen tänä päivänä, osinko menee vielä edelliselle omistajalle.

Oppikirjamallissa osakkeen hinnan pitäisi aina laskea osingon irrotessa täsmälleen maksetun osingon verran. 

Jos yhtiö maksaa kaksi euroa osinkoa, kurssin pitäisi laskea kaksi euroa. Käytännössä näin ei aina käy, vaan kurssi laskee usein vähemmän tai korjaa takaisin ylös nopeasti, muutamassa päivässä tai viikossa.

Mielestäni tämä johtuu siitä, että markkinat hinnoittelevat osakkeeseen aina tulevaisuuden odotuksia eikä pelkkiä kassavaroja.

Helsingin pörssissä verotus, algoritmit ja sijoittajien psykologia (eli markkinasentimentti) muuttavat tilannetta. Osingonjako osoittaa yhtiön tekevän tulosta, mikä houkuttelee uusia ostajia apajille.

Miksi osakekurssi ei laske osingon määrää

Kokemukseni perusteella osakekurssin käyttäytymiseen vaikuttavat monet taustatekijät, joita tavallinen sijoittaja ei aina tule ajatelleeksi. Kyse ei ole mystiikasta, vaan markkinavoimista.

Osinkoverotus vaikuttaa ajatteluun

Suomessa työssäkäyvä sijoittaja maksaa osingoista veroa. Yksityishenkilölle pörssiyhtiön osingosta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa.

Koska jokainen sijoittaja ei saa osinkoa puhtaana käteen, kurssi ei laske koko brutto-osingon verran. Markkinat hinnoittelevat usein kurssipudotuksen vastaamaan osingon nettoarvoa. Ajattelen, että tämä pörssin oma veroale voi osaltaan hämärtää nopeaa kurssilaskua.

Ostajat ryntäävät apajille 

Monet sijoittajat pitävät osingon irroamista ostopaikkana. Kun pörssi aukeaa ja kurssi tippuu eurokaavalla alas, osake näyttää yhtäkkiä halpalöydöltä.

Tämä kysyntäpiikki nostaa hintoja nopeasti takaisin. Pörssissä vanha viisaus sanoo, että ei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa. Kun riittävän moni ostaa halvempaa osaketta samalla hetkellä, kurssipudotus kumoutuu nopeasti.

Markkinoiden yleinen vire

Osinko ei irtoa tyhjiössä. Jos koko pörssi on vahvassa nousussa samana päivänä, yleinen noste kantaa myös osinkoa maksavaa yhtiötä.

Ammattimaiset sijoittajat ja automaattiset kaupankäyntiohjelmat reagoivat laajempaan markkinatrendiin. Jos pörssipäivä on erittäin positiivinen, yleinen ostointo kuroo osingosta aiheutuvan kurssilaskun pois.

Osinkostrategian sudenkuopat

Olen huomannut monen langenneen ajatukseen ilmaisesta "osinkolounaasta". Osingolla kikkailu vaatii tarkkuutta, sillä pörssi osaa yllättää kokeneenkin sijoittajan.

Osinkodippi tarkoittaa kurssin nopeaa pudotusta osingon irtoamispäivänä. Joskus kurssi jää kuitenkin pysyvästi alas. Tätä kutsutaan osinkoansaksi, toisinaan osinkotrapiksi.

Ajattelen, että yhtiö saattaa maksaa liian suurta osinkoa liiketoiminnan laatuun nähden. Jos liiketoiminta yskii, kurssi jatkaa laskuaan osingon irroamisen jälkeenkin, eikä palautumista tapahdu. 

Kertaluonteinen iso osinko ei tee huonosta yhtiöstä hyvää sijoitusta.

Osinkosijoittamisessa tuleekin ottaa huomioon osingon määrä, osingon vuodesta toiseen tapahtuva kasvu (jonka tulisi ylittää yleinen inflaatiotaso), kuinka monta vuotta osinkoa on maksettu ja kuinka suuri osa liikevoitosta maksetaan osinkona. Tärkein mittari on kuitenkin vapaa kassavirta, eli Free cash flow (lyhenne FCF).

Vapaa kassavirta tarkoittaa yrityksen liiketoiminnasta syntyvää rahamäärää, joka jää jäljelle, kun tarvittavat käyttökulut ja investoinnit on maksettu. 

Vapaa kassavirta kertoo yrityksen todellisesta kyvystä tuottaa rahaa. 

Yritys voi käyttää kertyneitä rahoja vapaasti osinkojen maksuun, velkojen lyhentämiseen, uusiin kasvusijoituksiin tai yrityskauppoihin.

Jos yritys maksaa lähes koko vapaan kassavirran verran osinkoja, sille ei jää rahaa lisäinvestointeihin, jotka mahdollistavat yrityksen kasvun tulevaisuudessa. Sen vuoksi yritys, jonka vapaa kassavirta on pienentynyt pysyvästi, kannattaa myydä ja ostaa sen tilalle jotain toista yritystä, jonka vapaa kassavirta takaa yrityksen ja sen osingon kasvun.

Verotus ja hankintameno-olettama

Osinkojen ostaminen ja nopea myyminen tuo mukanaan veroteknisiä haasteita. Jokainen saatu osinko laukaisee verovelvollisuuden.

Esimerkki

Saatu osinko: 1 000 euroa
Veronalainen osuus (85 %): 850 euroa
Pääomatulovero (30 %): 255 euroa menee verottajalle

Kokemukseni perusteella moni unohtaa, että jos myyt osakkeen heti osingon irrottua tappiolla, sinulle kertyy sekä osinkoveroa että luovutustappiota. Tappiot voi vähentää verotuksessa, mutta verojen maksuaikataulut voivat silti sotkea henkilökohtaisen sijoituskassan.

Loppukaneetti

Osinkojen aiheuttamaa osakekurssin erikoispiirrettä voi käyttää hyväksi, kunhan pysyy suunnitelmassa ja välttää hätiköintiä.

Osta laadukkaita yhtiöitä hyvissä ajoin ennen osinkokautta, kun ostajaryntäys ei ole vielä alkanut. Usein kurssi nousee joitain päiviä ennen osingonmaksua.

Hyödynnä irtoamispäivän jälkeiset aiheetta venähtäneet kurssilaskut lisäostoihin. Kurssi voi palautua nopeastikin vanhalle tasolle.

Vältä osakkeiden myymistä heti osingon irrottua pelkän osingon toivossa, koska kurssin palautuminen takaa paremman tuoton.

Sijoita saadut osingot takaisin korkoa korolle ilmiön käynnistämiseksi.

Mielestäni paras tapa vaurastua on ostaa hyvää tulosta tekeviä yhtiöitä ja pitää ne salkussa pitkään. Osinkojen irtoamiseen liittyvä kurssiheittely on loppujen lopuksi vain kohinaa pitkällä matkalla.

Herättikö artikkeli ajatuksia tai kysymyksiä? Jatketaan kommenteissa! 

Osakekeiden ostamisen ajoittamisen vaikeus

Olen viettänyt viime aikoina aikaa seurailemalla osakkeiden pörssikäyriä. Yritän leikkiä kaikkitietävää ennustajaa ja etsin täydellistä hetkeä ostaa. Kokemukseni perusteella voin sanoa, että tämä on yksi typerimmistä tavoista kuluttaa vapaa-aikaansa.

Viime viikolla katsoin erästä tuttua teknologiayritystä, AMD:tä. Ajattelin, että sen hinta tippuu vielä vähän ja päätin odottaa huomiseen. No, seuraavana päivänä kurssi tietenkin ampaisi ylös ja minä jäin rannalle ruikuttamaan. Tunsin itseni melko hölmöksi. 

Tätä tämä osakkeiden ostamisen ajoittaminen juuri on. Yksi Trumpin sosiaalisen median postaus ja koko markkinan sentimentti muuttuu täysin päinvastaiseksi.

 

Putoavan puukon nappaaminen

 

Monet sijoituskirjat puhuvat tästä samasta asiasta. Silti meistä jokainen lankeaa tähän ansaan jossain vaiheessa. Luulemme olevamme fiksumpia kuin markkinat. Ajattelen kuitenkin, että kukaan ei pysty ennustamaan tulevaisuutta. Jos joku väittää tietävänsä mihin suuntaan kurssit menevät huomenna, hän todennäköisesti valehtelee tai on vain onnekas.

 

Miksi osakkeita ei kannata ostaa laskevaan kurssiin

Ajattelen, että laskeviin kursseihin ostaminen on usein vähän kuin yrittäisi napata putoavaa puukkoa kiinni ilmasta. Olen itse kokeillut tätä monta kertaa ja voin sanoa, että yleensä sormet vaan kipeytyvät. Kokemukseni perusteella se hinta, joka näyttää tänään halvalta, voi olla huomenna jo kallis.

 

Mielestäni suurin ongelma tässä on se, ettei kukaan oikeasti tiedä missä se markkinan pohja on. Olen usein innostunut kun joku suosikkiosake on tippunut kymmenen prosenttia. Sitten olen rynnännyt ostoksille ja huomannut, että kurssi laskee vielä toiset kymmenen prosenttia. Se tuntuu tosi turhauttavalta. Silloin sitä miettii, että olisipa ollut malttia odottaa.

Ostin esimerkiksi ahneesti Novo Nordiskia, kun sen kurssi oli viime vuonna pudonnut reilut 20%. Pian se oli laskenut yli 50%! Toki osake on toipunut ja pitkällä juoksulla Novo on vakaa ja hyvä osinkogonmaksaja.

Ostin Dovre Group Oy:tä kesällä 2025 kun kuulin, että heillä on ongelmia tuulipuistoprojektissa ja osake laski yli 15%. Kurssi palautui vähän myöhemmin, mutta voi pojat, sehän meni pohjaan asti! Dovre ajautui vararikkoon ja konserni on nyt lakkautettu kokonaan.

Joskus osakekurssi laskee ihan syystä. Markkinat saattaa tietää jotain mitä minä en tiedä. Ehkä yrityksen bisnes onkin menossa rikki tai koko toimiala on vaikeuksissa. Jos ostan vain siksi, että hinta on tullut alas, saatan päätyä omistamaan jotain sellaista mitä en oikeasti halua. 

Olen oppinut tämän kantapään kautta muutaman kerran liikaa.

Jos yrityksessä on ongelmia, niiden korjaaminen vie aikaa. Usein kun ensimmäinen ongelma on havaittavissa, niitä tulee lisää. "When you see one cockroach, there are probably more" kuten Jamie Dimon, JPMorgan Chase -pankin toimitusjohtaja on sanonut.

Tykkään itse nykyään odottaa, että kurssi kääntyy edes vähän ylöspäin tai ainakin tasaantuu. Se antaa minulle varmemman olon siitä, etten ole ainoa joka uskoo yritykseen. Ei ole mikään häpeä ostaa vähän kalliimmalla jos se tarkoittaa, että suunta on jo oikea. Vanha kansa sanoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja minusta se pätee sijoittamisessa myös mielensä malttamiseen.

Monilla pitkän linjan sijoittajilla on sääntö, että he myyvät tunteettomasti positionsa, jos osake laskee tietyn märän, kuten 15%. Näin voi minimoida tappionsa. Omat osakemäärät on kuitenkin niin pieniä, että myynneistä rikastuu lähinnä välittäjä eli Nordnet. Oma filosofia on enemmänkin "osta ja pidä" ja koittaa välttää tekemästä virheitään uudelleen.

Osakkeita ostan nykyisin vähäisesti, "pelisalkkuun". Pääsalkkuni koostuu rahastoista ja ETF-osuuksista.

Loppukaneetti 

Muistan elävästi kun aloitin sijoittamisen. Tein silloin kaikki mahdolliset virheet. Yritin ostaa aina kun luulin pohjan tulleen vastaan. Yleensä osakekurssi jatkoi laskuaan heti kun olin painanut ostonappia. Esimerkiksi Soneralle kävi näin. Siinä vaiheessa minä ainakin opin sen, että maltti on valttia. Tämä vanha sanonta toimii pörssissä poikkeuksellisen hyvin. Hosumalla ei saavuta muuta kuin (lisää) harmaita hiuksia ja tyhjän lompakon.

Nykyään yritän ottaa vähän iisimmin. En enää kyttäile kursseja joka tunti. Teen kuukausisäästösopimuksen ja annan rahojen mennä tasaisesti indeksirahastoihin ja harvakseltaan muutamaan valittuun osakkeeseen. Se poistaa stressiä kummasti. 

Ostan osakkeita silloin kun minulla on säästettynä sijoitusrahaa, enkä silloin kun luulen tietäväni jotain salaperäistä markkinoiden liikkeistä. Mielestäni tämä säästää sekä rahaa että hermoja.

Herättikö artikkeli ajatuksia tai kysymyksiä? Jatketaan kommenteissa! 

Asuntolainan korko päivittyi

Asuntolainani korko on sidottu 6 kuukauden euriboriin. Sen korkoa tarkistettiin marraskuun alussa 2.11.2026.

Lainan tiedot

 

Muistin nyt katsoa tuloksen. Korko on 6 kuukauden euribori 2.97% ja sen marginaali on 0.4%. Toukokuussa edellisen kerran tarkistettu korko oli 2.86%. 

Uusi lainan kokonaiskorko on tästä kuusta lähtien 3.37%, jolloin kuukausierä on 1 257,74 euroa. Korko oli aikaisemmin 2,86%, joten ikävästi pankki tienaa jatkossa taas vähän enemmän.

Kuukausieriä on jäljellä vielä 92 kappaletta, mikäli en lyhennä lainaa poikkeuksellisesti.

Seuraavan kerran lainakorkoa päivitetään 2.5.2027.

Miksi markkinaa ei kannata ajoittaa

Ajattelen, että markkinoiden pohjien tai huippujen ennustaminen on houkutteleva ajatus. Kokemukseni perusteella jokainen sijoittaja haluaa ostaa halvalla ja myydä kalliilla. Yritän itsekin joskus arvioida oikeaa hetkeä, mutta se on miltei mahdotonta. 

Markkinat liikkuvat omien lakiensa mukaan.

 

Monet luulevat, että kurssien lasku on aina merkki tuhoutumisesta. Kun osakkeet halpenevat, moneen iskee paniikki ja myy kaikki osakkeet päästäkseen turvaan. Mielestäni tämä on suurin virhe, jonka voit tehdä.

Ajoittaminen vaatii lisäksi kaksi täydellistä osumaa eli oikean ajan myyntiin ja oston.

Miksi ajoitus on niin vaikeaa?

Markkinoiden ajoittamisella tarkoitetaan yritystä ostaa ja myydä arvopapereita lyhyen aikavälin hinnanmuutosten perusteella. Sijoittaja yrittää ennustaa talouden suuntaa ja hyötyä hintojen heilahteluista.

Käytännössä ajoittaminen perustuu tunteisiin ja uutisvirran seurantaan. Tätä kutsutaan myös nimellä markkinasentimentti.

Kun talousuutiset ovat synkkiä, sijoittajat myyvät omistuksiaan. Hinnan noustessa vallitsee ahneus ja silloin ostetaan lisää.  

Parhaat päivät keskittyvät kriiseihin. Osakemarkkinoiden historian suurimmat nousupäivät tapahtuvat poikkeuksetta aivan laskumarkkinoiden pohjien lähellä tai rajujen romahdusten keskellä. Jos yrittää väistää laskut myymällä, missaa tyypillisesti myös ne muutamat yksittäiset päivät, jotka muodostavat valtaosan pitkän aikavälin tuotosta. 

Kurssien seuraaminen päivittäin johtaa helposti hätiköityihin päätöksiin. Kun myyt osakkeet laskussa, missaat helposti kaikkien aikojen parhaat nousupäivät. Kokemukseni perusteella nämä parhaat päivät osuvat juuri pahimman epävarmuuden keskelle.

Muistan lukeneeni, että suurimpia laskuja seuraa yleensä suurin palautuminen keskimäärin kolmen päivän kuluessa kurssilaskusta. 

Veroseuraamukset tekevät ajoittamisesta myös taloudellisesti raskasta. Myyntivoitoista pitää maksaa veroja, jolloin rahaa poistuu tuottavasta työstä. Pitkäaikainen omistaja antaa pääoman kasvaa rauhassa ilman verorasitetta.

Verot ja kaupankäyntikulut syövät tuotot tehokkaasti. Jokainen myynti ja osto maksaa jotain, ja pankki tai välittäjä vetää välistä oman osuutensa. Pienistä puroista kasvaa iso virta kuluja, jotka pienentävät lopputulosta.

Mitä tilastot sanovat

Markkinoiden ajoittaminen (market timing) eli yrittäminen ostaa halvalla ja myydä kalliilla ennustamalla lyhyen aikavälin kurssiheilahteluja on tilastollisesti yksi sijoitusmaailman vaikeimmista lajeista.

Tunnettujen tutkimusten (kuten S&P Dow Jones Indicesin SPIVA-raporttien) mukaan valtaosa ammattimaisistakin sijoitusjohtajista häviää passiiviselle indeksille pitkällä aikavälillä. 

Esimerkiksi 10–15 vuoden tarkastelujaksoilla noin 70–90 % aktiivisista osakerahastoista alittaa markkinoiden keskituoton, vaikka heillä on käytössään ammattitaitoinen analyytikkoarmeija, reaaliaikainen data ja kehittyneet työkalut.

Esimerkiksi varainhoitoyhtiö Dalbarin pitkäaikaiset tutkimukset sijoittajien käyttäytymisestä osoittavat, että keskiverto yksityissijoittaja alittaa selvästi pelkän pörssi-indeksin tuoton. 

Syynä on tyypillinen virhe: markkinoilta vetäydytään paniikissa laskukaudella ja mukaan rynnätään vasta huipulla (ns. return-chasing), jolloin ajoitus osuu järjestelmällisesti väärään suuntaan.

Tutkimusten mukaan markkina-ajoituksen tuottojakauma on epäsymmetrinen siten, että satunnaiseen tai pelkkään ennustamiseen perustuvassa ajoituksessa matemaattinen todennäköisyys saada markkinoiden mediaanituottoa heikompi tulos on suurempi kuin 50 % ja tämä todennäköisyys on laskettu vielä ennen kuluja ja veroja.

Markkinoiden tehokkuus

Pörssikurssit hinnoittelevat sisäänsä tulevaisuuden odotukset reaaliajassa. Jotta ajoittamisessa onnistuisi toistuvasti, tulisi tietää jotain sellaista, mitä muut markkinaosapuolet eivät vielä tiedä. Vaihtoehtoisesti sinun pitäisi tulkita julkista tietoa virheettömästi ja nopeammin kuin algoritmit.

Tilastojen valossa jatkuvaan markkinoiden ajoittamiseen luottavat onnistujat ovat harvinaisia poikkeuksia. 

Siksi pitkäjänteinen, kurinalainen sijoittaminen ja markkinoilla pysyminen (time in the market) voittaa lähes poikkeuksetta yrittämisen arvata oikeita sisään- ja ulostulopäiviä.

Loppukaneetti 

Markkinoiden ajoittaminen on häviävä peli, jossa harva voittaa pitkällä aikavälillä. Työssäkäyvän suomalaisen kannattaa keskittyä olennaiseen eli tasaiseen säästämiseen ja ajan voimaan markkinoilla.

(Klikkaa isommaksi)

 

S&P 500 -indeksin kuukausisäästäminen eli DCA-strategia (Dollar-Cost Averaging) on havainnollistettu yllä olevassa kaaviossa. Kuvassa näkyy simuloitu 10 vuoden ajanjakso, jonka aikana sijoitetaan kiinteä summa rahaa kuukausittain markkinoiden tilanteesta riippumatta.

Tämä kurinalainen säästötapa poistaa tarpeen yrittää ajoittaa markkinoita, sillä laskukausista tulee automaattisesti tilaisuuksia ostaa halvemmalla.

Yritän itse välttää turhaa säätöä ja luotan kuvattuun automatisoituun kuukausisäästämiseen. Kun sijoitan saman summan kuukaudesta toiseen, ostan markkinan laskiessa enemmän osakkeita ja nousussa vähemmän. Tämä poistaa tunteet päätöksenteosta. 

Herättikö aihe ajatuksia tai kysymyksiä? Jatketaan juttua kommenteissa.

Hallitsenko omaa elämääni?

(🔔Varoitus: kirjoitus poikkeaa blogin aiheesta)

Jatkan tässä kirjoituksessa kirjettä itselleni, jossa vastaan mahdollisimman rehellisesti Hintsan hyvinvointimallin mukaisiin kysymyksiin, joista ihmisen henkinen ydin koostuu. 

Kirje itselle

 

Kirjeen aikaisemmat osat löytyvät täältä: 

1. Tiedänkö kuka olen?

2. Tiedänkö mitä haluan?

3. Hallitsenko itse omaa elämääni? 

On helppo joutua tilanteeseen, jossa huomaa, että elämä etenee omalla painollaan ja jäät itse katsomaan sitä ikäänkuin ulkopuolelta. Tämä voi tuntua ahdistavalle, koska tuntuu sille, että et saa aikaiseksi asioita, joita toivoit tai joista nuorempana uneksit. Asioita tapahtuu, mutta et ole aktiivinen ohjaaja, vaan ajaudut tilanteisiin. Elämä lipuu ohitsesi virtaavan veden lailla.

Kun olin lapsi, olin tyytyväinen. 

Kun olin koululainen, halusin olla teini-ikäinen. Kun olin teini, halusin olla aikuinen. Kun olin nuori aikuinen, halusin olla vakavasti otettava kypsä aikuinen ja niin edelleen. Eletään sitku-elämää, eli ajatellaan, että kun saavutan jonkin etapin, pääsen elämään vasta "täysillä". 

Olen huomannut, että monet sanovat, että nyt kun elän ruuhkavuosia, sopeudun tilanteeseen ja teen taas itselleni mieluisia asioita, kun lapset lentävät pesästä. Eletään lapsien ehdoilla, eikä niin että perhe elää kaikkien sen jäsenten ehdoilla.

Onkin tärkeä ottaa oman elämän ohjakset haltuunsa. Minulle se tarkoittaa sitä, että en halua olla passiivinen tarkkailija, vaan pohdin, millaisia tavoitteita minulla on ja olenko valmis sitoutumaan ponnistelemaan niiden eteen.

Ponnisteleminen tarkoittaa eri asioita. Joskus se tarkoittaa pysähtymistä ja keskitymistä kyseiseen hetkeen. Tämä on oikeastaan nykyään todella tärkeää, kun elämänmenosta on tullut hektistä. On kiire olla kiireinen: liikenteessä useimmat menevät ylinopeutta ja puikkelehtivat kaistalta toiselle ottaen järjettömiä riskejä.

Ponnistelu voi toisaalta tarkoittaa sitä, että teen jotain, joka ei tunnu lähtökohtaisesti miellyttävälle, mutta edesauttaa omaa päämäärääni. 

Käytännön esimerkki on vaikkapa kieltäytyä jälkiruoasta työpaikan ruokalassa. Usein jälkiruokana on jotain herkullista, mutta koska haluan pudottaa painoani, kiellän sen itseltäni. Eilen jälkiruokana oli kulhollinen jäätelöä ja olisin mielelläni syönyt palan kylmää herkkua, mutta koska olen päättänyt laihduttaa, en halunnut pettää tätä itselleni annettua lupausta. Tänään koen pienen onnistumisen ilon siitä, että en sortunut nautiskelemaan jälkiruoalla vaan pyrin asettamaani päämäärään sisukkaasti.

Miten hallitsen elämääni 

Yksi tapa, miten voi hallita elämäänsä on tehdä joka päivä jotain mistä pitää. Se voi olla vaikkapa pysähtyminen aamukahvilla nauttimaan tuoreen kahvin mausta.

Tästä filosofiasta on kehitetty myös täyden elämän versio, Kolme hyvää asiaa -työkalu, jonka takana on tohtori Annie Moore. 

Menetelmä on lyhykäisyydessään seuraava: Tutkijat, jotka ensimmäisinä testasivat ”Kolme hyvää asiaa” -menetelmää, pyysivät tutkimukseen osallistujia kirjoittamaan joka ilta ylös kolme positiivista asiaa. He uskoivat, että harjoituksen tekeminen päivän päätteeksi ja ennen nukkumaanmenoa auttaisi osallistujia nukkumaan paremmin.

Yksinkertaisimmillaan saattaisin kirjoittaa "Nautin auringon paisteesta tänään". Kun myöhemmin palaan aikaisemmin kirjoitettuun listaan, sama muisto herättää onnellisuuden tunteen uudelleen.

Menetelmälle on tehty muunmuassa puhelinsovelluksia, joihin näitä positiivisia ajatuksiaan voi kirjata ja selata niitä jälkikäteen. 

Luin muistaakseni LinkedIn-palvelusta vieläkin paremmasta menetelmästä. Siinä sanotaan, että onnellisen elämän salaisuus on tehdä joka päivä kolmenlaisia onnellisuutta lisääviä asioita.

1. Tee jotain, josta saat fyysistä onnellisuutta. Liiku tietoisesti. Tee vähintään 15-30 minuuttia jotain, mikä saa kehon liikkeelle ja verenkierron käyntiin. Se voi olla reipas kävely, venyttely, kuntosalitreeni tai jooga.

2. Tee jotain, josta saat älyllistä onnellisuutta. Opi tai luo jotain uutta: Haasta aivosi ja ruoki uteliaisuuttasi. Lue kirjaa, kuuntele opettavaista podcastia, opiskele uutta kieltä, soita instrumenttia musikaalisesti tai ratkaise ristikko.

3. Tee jotain, josta saat henkistä onnellisuutta. Pysähdy ja hengitä. Pyhitä 5-10 minuuttia täydelliselle läsnäololle. Tämä voi olla meditaatiota, syvään hengittämistä tai pelkkää kahvikupin ääressä istumista ilman puhelinta.  Hiljentyminen voi olla myös rukoilemista, jos olet uskonnollinen. Tämä rauhoittaa hermostoa ja selkeyttää ajatuksia. Rauhoittuminen kasvattaa kiitollisuutta, vähän kuin tuo kolmen positiivisen asian ylöskirjoittaminen.

Tämä malli sopii hyvin itselleni. Monet tekevät liikunnasta raakaa suorittamista, jossa kilpaillaan muita vastaan. Käydään lenkeillä ja juoksukilpailuissa tai pyöräillään satoja kilometrejä, joita jaetaan sosiaalisessa mediassa muiden hyväksyntää hakien.

Ajattelen, että liikkuminen pitää tehdä omaksi ilokseen ja kuunnellen omaa kehoaan. Liikunnasta pitää olla sinänsä tyytyväinen eikä sen jakamisesta saaduista tykkäyksistä.

Oma keho on ainutkertainen ja sen rääkkääminen ei ole järkevää. Pyrin pitämään itseni toimintakuntoisena ja liikkua sopivasti omaan kuntotasooni nähden.

Haluan oppia joka päivä jotain uutta. Se voi olla lukemista tai videon katsomista. Seuraan eniten Youtube-videoita ihmisistä, jotka korjaavat erilaisia laitteita tai kunnostavat autoja, koneita tai rakennuksia. Toisinaan ratkaisen sudokun puhelimessani olevasta sovelluksesta ja haastavan sudokun ratkaiseminen tuottaa silkkaa mielihyvää.

Pyrin illalla rauhoittumaan sanomalla iltarukouksen. Sanomme tytön kanssa aina saman iltarukouksen ja hän onkin valittanut vaimolleni että vain isä tekee sen "oikein" kun olen ollut työmatkalla ja vaimoni on lausunut saman rukouksen sijastani.

 

Oma käsikirjoitukseni 

Kun eräs työkaverini täytti kolmekymmentä vuotta, pidin hänelle syntymäpäiväjuhlissa juhlapuheen.  Siinä siteerasin lukemaani Valittujen Palojen artikkelia, jossa joku sanoi viisaasti näin

Kun täytin kolmekymmentä vuotta, lakkasin murehtimasta, mitä muut ajattelevat minusta. Sen sijaan annan muiden murehtia, mitä minä ajattelen heistä.

En tiedä, muistaako työkaverini enää pitämääni puhetta, mutta juuri tämä kohta jäi siitä mieleeni. Tajusin silloin, että ihmiset käyttävät paljon aikaa murehtimiseen, vaikka samaan aikaan joku toinen murehtii ihan samaa asiaa vastakkaisesti, kuten mitä minä ajattelen hänestä.

Totuus on, että en keskimäärin ajattele ihmisiä paljonkaan. Heidän ongelmansa tai ajatuksensa eivät ole yleensä kovin kiinnostavia ja koitan kohdata tilanteet mahdollisimman neutraalisti ja mennä eteenpäin pohtimatta liikaa, miten olin onnistunut tai jätinkö mahdollisesti jollekin negatiivisen mielikuvan toiminnallani.

Perheenjäsenet ovat tähän poikkeus. Heidän asiansa koitan ottaa vakavasti ja kuunnella, mitä minulle sanotaan.

Pyrin elämään elämääni siten, että voin edetä kohti omaa päämäärääni ja en koe suurta syyllisyyttä, jos en ole auttamassa äitiäni tai jotain läheistä hänen vastoinkäymisissään. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö auttaisi jos toinen pyytää apua, mutta tarkoitan sitä, että en esimerkiksi jäänyt asumaan äitini naapuriin, kun hän tuli vanhaksi ja liikkuminen muuttui vaivalloiseksi. Muutimme Espooseen työn perässä, joka oli itselleni tärkeä etappi kehittyä ammatillisesti ja saada lisää vastuuta. Äiti joutui järjestämään tukea itselleen muuta kautta.

Koitankin välttää ihmisiä, joiden kanssa toimiminen saa minut kokemaan negatiivisia tunteita tai että jään toiselle jotain velkaa, kun olemme tehneet asioita yhdessä. Hyvältä ystävältä ei lasketa soittokertoja tai kuka maksoi viimeisen tuopin. Kun joku alkaa muistuttamaan, mitä olen hänelle velkaa, se saa hänen pisteensä laskemaan omassa arvoasteikossani. 

En tietenkään pyri hyötymään ystävistäni, vaan minulle on tärkeää, että osallistun vähintään tasavertaisesti yhdessä tehtyjen asioiden kustannuksiin. Mutta en myöskään halua joutua isommin hyväksikäytetyksi. 

Elän omien arvojen mukaan. En salli itseni tuntea oloani heikoksi kun kohtaan omat haluni ja päätökseni. Jos minun täytyy niin tehdä, niin annan itselleni aikaa pohtia päätöksiäni ja harkita niitä uudelleen. En tee muutoksia vain koska tunnen ulkoista painetta tehdä niin. Tämä poistaa jossittelun ja olisimpa tehnyt toisin -jappastelun.

Koitan tunnistaa omia toiveitani ja välttää kuulemasta kritiikkiä, jota sain lapsena kun halusin huomiota tai esitin toiveita, joita vanhempani pitivät väärinä tai kohtuuttomina. Olin heidän mukaansa huonosti käyttäytyvä ja "eihän tuollainen sovi" kun kerroin haaveilevani jostain.

Ajattelen myös negaation kautta, millainen ihminen en halua olla. Jos en halua olla ihminen, joka on ylipainoinen, huonokuntoinen ja vetelä, se tarkoittaa näiden asioiden vastakohtien eteen toimimista. Painon pudottamista, kunnosta huolehtimista ja pyrkimällä olemaan aktiivinen itselle tärkeiden asioiden suhteen. 

Loppukaneetti 

Ei ole olemassa oikeaa ja väärää tapaa elää niin kauan, kun ei vahingoita ketään, varsinkaan itseään. Eikä minun täydy enää tämän ikäisenä saada kaikille päätöksilleni hyväksyntää joltain toiselta ihmiseltä tai auktoriteetilta.

Pyrin pitämään elämäni eri osa-alueet sopivassa tasapainossa: ystävät, perhe, rakkaus ja kumppanuus, harrastukset, vapaa-aika, arki, työ, talous, luovuus ja kasvu sekä merkityksellisyyden kokeminen elämässä. Kaikkea ei tarvitse tehdä samaan aikaan. 

Merkityksellisyys ei tarkoita yleisesti itsekkyyttä, vaikka saatankin olla itsekäs siinä, että  teen itselleni tärkeitä asioita. Niihin kuuluvat myös perheenjäseneni ja heidän toivomustensa mukainen toiminta. 

Uskon, että ilo ja tytyväisyys kasvavat, kun keskityn omaan elämääni ja en vertaa itseäni muihin. Hallitsen itse elämäääni.

Elämän pohdinnoissa voin huomioida, mihin asioihin voin vaikuttaa ja mitkä asiat kuuluvat elämääni, enkä voi niitä muuttaa.  On turha kiukutella huonosta säästä. Mutta voin napata sateenvarjon mukaani ja välttää vaatteiden kastumisen.

 

Irtisanoin lapsen sairauskuluvakuutuksen

Säästäminen on hieno asia, mutta toisinaan leikkauksia tekee mieli kohdistaa myös vakuutuksiin. Lapsen sairauskuluvakuutus maksaa useita satoja euroja vuodessa. Olen huomannut, että monet muutkin työssäkäyvät vanhemmat miettivät tämän kulun karsimista inflaation ja kohoavien elinkustannusten puristuksessa.

Yksityisvastaanotolla

 

Sairauskuluvakuutuksen irtisanominen on kuitenkin päätös, jota ei saa peruttua jälkikäteen. Kokemukseni perusteella tämä on yksi niistä paikoista, joissa hätiköinti maksaa helposti moninkertaisesti.

Päätin irtisanoa tyttöni sairauskuluvakuutuksen, perustuen vakaaseen harkintaan.

Säästänkö väärästä paikasta?

Lapsen sairauskuluvakuutuksella tarkoitetaan vapaaehtoista vakuutusta, joka korvaa lapsen sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuvia hoito- ja lääkekuluja. Kun sanoin sopimuksen irti, tämä suoja päättyi välittömästi.

Tyttöni vakuutus on maksanut noin 890 euroa vuodessa ja vakuutuksen hintaa on korotettu vuosittain. Olemme käyttäneet sitä kahdesti reilun viiden vuoden aikana ja saaneet katettua kustannuksia 90 ja 147 euroa, eli yhteensä 237 euroa. 

Toisaalta olemme olleet stressivapaita, koska onnettomuuden tai sairauden sattuessa tiesimme, että voimme ottaa ajan yksityiseltä lääkäriasemalta ja mennä sinne sovittuna aikana saamaan hoitoa.

Lapseni vakuutus olisi korvannut hoitoja ja kuntoutusta yhteensä 90 000 euroon asti. Tästä turvasta kulutimme alle 0,2%.

Keskustelimme aiheesta vaimoni kanssa jo vuosi sitten ja silloin päätimme, että irtisanomme sairauskuluvakuutuksen kun muksu täyttää 6 vuotta. 

Kävimme keväällä kerran lääkärissä kuumeen ja kurkkukivun vuoksi ja silloin tytöltä otettiin verikoe, nieluviljelys ja tehtiin perustarkastus. Diagnoosi oli viruksen aiheuttama influenssa ja siihen hän sai vain kuumelääkettä ja yskänlääkettä. Saman olisi voinut tehdä terveysasemalla, mutta odotusaika olisi voinut olla useita tunteja.

Irtisanomisen jälkeen kaikki hoitokulut ja mahdolliset yksityislääkärin palkkiot jäävät täysin omalle vastuulleni. En voi myöskään enää palata vanhaan sopimukseen samoilla ehdoilla.

Miten päädyin tähän ratkaisuun

Sijoittajana ajattelen, että jokainen euro pitää laittaa töihin. Silti vakuutuksen peruminen ilman riittävää hätävaraa on riski. Jos irtisanot vakuutuksen, sinulla tulee olla käteistä tai helposti realisoitavia sijoituksia kattamaan yllättävät yksityisen puolen lääkärikäynnit.

Tyttöni täyttää 6 vuotta noin kuukauden päästä. Hän on kova liikkumaan, mutta ei ole telonut itseään kertaakaan isommin. Mustelmia ja naarmuja on tullut, kun hän on esimerkiksi oppinut pyöräilemään. Silti hän on selvinnyt ilman isompia haavereita. Uskomme vanhempina, että sama tarkkaavaisuus jatkuu hänen toiminnassaan. 

Suomen julkinen terveydenhuolto hoitaa vakavat sairaudet erinomaisesti. Pienten lasten kohdalla arjen haasteet liittyvät kuitenkin korvatulehduskierteisiin, erikoislääkärien jonotusaikoihin ja viikonloppupäivystyksiin. Ilman vakuutusta odotat joko julkisen jonossa tai maksat kaiken omasta pussista.

Aikaisempien lasteni perusteella väitän, että lapsien vanhentuessa heidän sairastelunsa vähenee lineaarisesti. Eli kun he menivät kouluun, sairastelua kyllä tapahtui, mutta isoimmat sairastelujaksot oli nähty jo päiväkodissa.

Tulevien sairauksien poissulkeminen uudesta vakuutuksesta on näkemykseni mukaan isoin sudenkuoppa. Jos lapsella todetaan vakuutuksen päättymisen jälkeen jokin pitkäaikaissairaus, allergia tai atopia, uutta vakuutusta ei enää saa kattamaan näitä vaivoja. Vakuutusyhtiöt myöntävät uuden vakuutuksen vain terveysselvityksen perusteella, ja aiemmat sairaudet rajataan aina sen ulkopuolelle.

Luotamme siihen, että tytölläme ilmenevät sairaudet olisi jo havaittu ja hän jatkaa jatkossakin yhtä terveenä kuin tähän asti. 

Loppukaneetti

Lapsen sairauskuluvakuutuksen irtisanominen tuo nopean säästön kuukausitasolla, mutta se siirtää kaiken riskin meidän vanhempien lompakolle. 

Lapsen terveydentilan muuttuessa vanhaan järjestelmään ei ole paluuta, ja yllättävät lääkärikulut voivat pakottaa myymään sijoituksia epäedulliseen aikaan. 

Työssäkäyvän suomalaisen kannalta kyse on riskienhallinnasta, jossa pienen kuukausisäästön vastapainona on mahdollinen suuri taloudellinen takaisku.

Herättikö aihe ajatuksia tai kysymyksiä? Jatketaan juttua kommenteissa.

Talvirenkaat vaihdettu

Vaihdoin talvirenkaat autoon itse.

 

Yleisin pyynti näyttää tänä vuonna olevan paikallisilta yrittäjiltä 40 tai 39 euroa samasta palvelusta, jonka verran säästin tekemällä itse. 

Mukavampi tehdä renkaanvaihto kun on vielä vähän aurinkoa näkyvissä. 

Vaimoni auttoi pesemällä kesärenkaat. Samalla tuli siivottu piha roskista ja lehdistä.

Tiedänkö mitä haluan?

(🔔Varoitus: kirjoitus poikkeaa blogin aiheesta)

Jatkan tässä kirjoituksessa kirjettä itselleni, jossa vastaan mahdollisimman rehellisesti Hintsan hyvinvointimallin mukaisiin kysymyksiin, joista ihmisen henkinen ydin koostuu. 

Kirje itselle

 

Sarjan ensimmäinen kirje löytyy täältä: 
1. Tiedänkö kuka olen?

2. Tiedänkö mitä haluan?

Tämä on kysymyksenä itselleni vähän vaikeampi kuin pelkkä itsensä rehellinen kuvaaminen.

Vanhemmuus 

Haluan kaikkein eniten, että lapseni menestyisivät elämässään. Lapset antavat merkittävää sisältöä elämääni ja kun toista rakastaa pyyteettömästi, haluaa hänen parastaan. Vaikka lapseni toimisivat kuinka väärin tai tekisivät kammottavia rikoksia, mikään ei poistaisi rakkauttani heitä kohtaan. He ovat aina minun lapsiani. 

Haluan myös kantaa vastuuni vanhempana ja koitan toimia lapsilleni siten, kuin olisin toivonut omien vanhempieni toimineen. Välillä tyttöni yllättää minut, kun hän kommentoi jotain asiaa käyttäen samoja sanoja, millä olen sitä hänelle selittänyt. 

Olen huomannut, että hän on hyvin omaksunut ohjeita siitä, mitä ei saa tehdä, jos olen selittänut, miksi se on väärin tai vaarallista. Hän haluaa myös ymmärtää miksi, eikä pelkästään miten.

Aikuiset lapseni ovat valinneet omat polkunsa enkä lähde heitä elämänvalinnoissa ohjaamaan. Jaan mielipiteeni, jos he sitä kysyvät ja autan mielelläni, jos he tarvitsevat apuani. En kiellä heiltä tukeani missään tilanteessa. 

Jos lapsi pyytää rahaa, hän voi saada vähemmän mitä toivoi, mutta on mielestäni vanhemman velvollisuus tuottaa pettymyksiä sopivalla tavalla. Ne valmistavat pärjäämään omin voimin.

Pärjääminen 

Tästä päästään omin voimin pärjäämiseen. Pyrin selviämään omin neuvoineni ja pitämään talouteni vakaana. En halua nostaa tukia tai rakentaa elämääni toisten ihmisten avun varaan. Lääkäriin menen pakon sanelemana ja esimerkiksi viimeisestä hammaslääkärikäynnistä on nyt 12 vuotta. Ymmärrän, että sielläkin olisi syytä käydä.

Kun sairastun tai omat voimat loppuvat, koitan hakea apua. Se on persoonallisuustyypilleni vaikeaa. Ei avun hakeminen, vaan myöntää, että en pärjää enää ilman apua. Se on todellinen kamppailu.

Nuorempana kilpailin työkavereideni kanssa ja pyrimme saamaan toisiamme paremman tehtävän tai isomman budjettivastuun. Tämä ei ole enää itselleni tärkeää, eikä myöskään tarkka titteli käyntikortissani. Useimmat vanhoista kollegoistani ovat nykyään eri yrityksissä hyvinkin erilaisilla nimikkeillä.

Haluan tutustua asioihin perusteellisesti ja ymmärtää laajoja kokonaisuuksia. Luen kiinnostuksen kohteistani ja pyrin kokeilemaan asioita käytännössä. Haluan osata soveltaa asioita, enkä vain teoriatasolla.

Seuraan politiikkaa ja luon oman mielipiteeni asioiden tilasta. Luen uutisia ja koitan osoittaa lähdekritiikkiä. 

Pyrin selvittämään, mistä esimerkiksi joku uutinen on lähtöisin tai varmistamaan tiedon useammasta luotettavasta lähteestä. Tämä on nykyään todella helppoa, koska saat muutamalla klikkauksella lähes uunituoreet tiedot käsiisi ja on vain omasta aktiivisuudesta kiinni, tutkitko asiaa useammalta kulmalta.

Usein huomaan, että uutisen näkökulma palvelee jotain tiettyä intressiä. Joskus näkökulma on tullut vahingossa, mutta usein näkökulma paljastaa toimituksen arvomaailman tai intressin. Täysin neutraalia uutisointia on hyvin vähän ja siksi samasta aiheesta kannattaa lukea eri lähteistä, jotta voi muodostaa oman mielipiteen aiheesta.

Luen paljon, mutta oikeastaan pelkästään asiakirjallisuutta. Luin aikaisemmin fiktiota, mutta en enää saa kertomakirjallisuutta luettua loppuun, koska mielenkiintoni katoaa. Luen joko elämänkertoja, asiakirjalisuutta tai oikeista tapahtumista kertovia kirjoja. 

Viimeiset lukemani kirjat ovat ihmiskaupasta kertova Pitkä vuoro, Vesa Puttosen Miten miljoona säästetään ja kulutetaan ja Anne Brunilan elämänkerta Kuka olisi uskonut.

Pyrin ottamaan vastuun tekemisistäni ja asetan itselleni päämääriä. Inhoan tapaa, jossa ajelehditaan ilman tavoitetta ja ihminen sanoo (ajattelee) olevansa olosuhteiden uhri. 

Päämärän ei tarvitse olla iso. Se voi olla kodinkoneen uusiminen, painon pudottaminen, uuden ohjelmointikielen opiskelu tai jonkin teknisen laitteen korjaaminen. Päämäärä voi olla myös henkinen, kuten mielensä tutkiminen tai uskonnon harjoittaminen. 

Elämänfilosofiani 

Yritän katsoa asioita pääosin positiiviselta kannalta. Olen tietysti surullinen ja vihainen joskus, mutta pyrin löytämään näkökulman, joka on jollain tapaa koominen, miellyttävä tahi optimistinen. Se auttaa luomaan asenteen, jossa haastavassa tilanteessa kääritään hihat ja katsotaan, miten siitä pääsee eteenpäin.

Kun teen jotain, pyrin toiminaan velipuoleni opettamalla tavalla: 

"Tee työsi siten, että voit sanoa jälkikäteen, että minä tein tämän."

Minusta hän sanoi toisilla sanoilla sen vanhan viisauden, että jos ryhtyy johonkin asiaan, se kannattaa tehdä kunnolla. Se resonoi ja olen usein ajatellut tätä ohjetta.

Toisaalta tiedän, että täydellinen on hyvän vastakohta. 

Halusin nuorempana tehdä mahdollisimman hyviä ja laadukkaita tuloksia ja sen vuoksi pyrin täydellisyyteen. Täydellisyyden tavoittelu johtaa stressiin ja liialliseen asioiden viimeistelemiseen. 

Riittävän hyvä onkin oikea taso, mitä se missäkin tilanteessa tarkoittaa. Taso riippuu täysin tilanteen panoksista, käytettävissä olevista resursseista ja virheiden seurauksista. Jos pyrin kaikessa täydellisyyteen, poltan itseni loppuun, kun taas liiallinen hutilointi johtaa kehnoon laatuun.

Jos toimit rahaliikenteen, lääketieteen tai turvallisuuden parissa, riittävän hyvä voi tarkoittaa erittäin huolellisia tuloksia. Sen sijaan rutiinityyppisissä töissä riittävän hyvä tarkoittaa sellaista laatutasoa, joka ajaa asiansa. 

Normaalisssa työkontekstissa riittävän hyvä tarkoittaa sitä, että tuote tai konsepti toimii perustasolla ja se voidaan ottaa käyttöön. Tehtyä ratkaisua voidaan useimmiten korjata tai parannella jälkikäteen.

On myös eri asia kirjoittaa blogikirjoitus omaksi ilokseen kuin tehdä opinnäytetyö, jossa on tärkeä näyttää akateemista osaamistaan.

Koitan myös kantaa vastuuta ympäristöstä. Lajittelen roskani, pyrin hankkimaan kestäviä vaatteita ja tavaroita ja kunnostan vanhoja, enkä uusi laitteita vain markinoinnin perusteella. Esimerkiksi autoni on jo 9 vuotta vanha ja aion ajaa sillä vielä useiden vuosien ajan ennen uudemman hankkimista.

Mitä konkreettista haluan 

Haluan myös olla osa jotain itseäni isompaa. Olla esimerkiksi taloyhtiön osakas, oman asuinalueen jäsen, Espoolainen, Suomalainen, Euroopan Unionin kansalainen, aviopuoliso, kristitty ja vanhempi. Ehkä jonain päivänä olen myös isovanhempi.

Haluan pysyä terveenä ja koitan liikkua ja syödä terveellisesti. Toisaalta olen nautiskelija ja nautin hyvästä ruuasta, hyvästä juomasta ja herkuista. Tämä on kerryttänyt ylipainoa, jota vastaan koitan kamppailla. En halua kuolla syöpään isäni lailla ja muuttua heikoksi ja tuskaiseksi avuntarvitsijaksi, joksi sairaus isäni lopulta kuihdutti.

Haluan pysyä virkeänä ja positiivisena elämäni loppuun asti. Pyrin tekemään hyviä asioita ja pitämään mieleni toiminnassa. Jos sairaus lamaannuttaa minut, haluan, että minut laitetaan hoitokotiin, jotta sairauteni ei kuormita läheisiäni. 

Niin kauan kun pystyn harrastamaan ja liikkumaan, haluan pystyä tekemään itseäni kiinnostavia asioita. Jos saan samalla jonkun toisen kiinnostumaan samasta asiasta, se on vielä parempaa. 

Olen kirjoittanut toivelistani (bucket list) aikaisemmin artikkelissa Toivelistani

Haluan että kun minua ei ole olemassa, lapseni sanoisivat, että olen ylpeä isästäni. 

Itse olen omasta isästäni ylpeä, mutta en sanonut sitä hänelle hänen elinaikanaan. Sanoin kyllä että olen hänelle kiitollinen ja arvostan häntä. Se lämmittää mieltäni, koska eihän sitä voi varmaksi tietää, mitä lapset ajattelevat, jos tunteita ei sanota ääneen.

Sarjan viimeinen artikkeli:

3.  Hallitsenko itse omaa elämääni?

Syyskuun 2026 rahat

Tarkastelen tässä artikkelissa, miten rahaa kului syyskuussa 2026, palkkakaudella 15.9.-14.10.2026.

Syyskuussa poikkeavia tapahtumia oli muutamia. Pääosin rahankulutus oli maltillista. Osakekauppaa en tehnyt.

Syyskuun 2026 yhteenveto 

 Yhteenveto

• Tulot 5 186.22 euroa 
• Menot 1 475.87 euroa
• Laskut 379.20 euroa
• Asuntolaina 1 257.74 euroa (lyhennys 997.90, korko 257.34 ja kulut 2.50 euroa)
• Säästöön 850.00 euroa

Säästöaste oli matala 16.4 %.

Syyskuun rahankulutus oli muuten tavanomaista, mutta lapsen sairauskuluvakuutus ja suuri määrä pieniä hankintoja kuormittivat taloutta. 

Tarkempi erittely

Syyskuussa tulot koostuivat palkasta (4 635.36 euroa),  S-bonuksesta (77.95 euroa), ja talletus-tilin korosta (0.03 euroa).  S-bonusta tuli poikkuksellisen suuri määrä. Erityisiä tuloja ei syyskuussa ollut.

Sähkölasku oli melko tyypillinen, elokuussa toteutunut sähkönkulutus oli 48.95 euroa. Se oli 8.5 euroa heinäkuun laskua korkeampi, joten syksy alkaa näkyä hieman lisääntyneenä kulutuksena. Toki kalliimpi spot-sähkönhinta vaikuttaa lopputulokseen omalta osaltaan.

Normaalista poikkeavia hankintoja olivat uusi käytetty pöytätietokone (Dell OptiPlex), joka maksoi 200.0 euroa ja pehmoapina-lelu tytölle tuliaisiksi lentoasemalta, joka maksoi 18.15 euroa. Toin matkalta myös makeisia vaimolle ja tytölle.

Ostin lisäksi tarjouksesta viisi kappaletta keittiöpyyhkeitä hintaan 8.50, keittiövaa'an hintaan 9.90 euroa ja  tytölle uuden tyynyn, joka maksoi tarjouksessa 13.95 euroa.

Kävin myös suutarilla, joka korjasi aikaisemmin korjatusta kenkäparista myös toisen kengän. Sain mieluisat kenkäni vielä käyttöön täksi syksyksi! Korjaus (revenneen sauman ompelu ja liimaus) maksoi 10.0 euroa. 

Tytön sairauskuluvakuutuksen kolmasosa tuli maksettavaksi ja se vei 222.22 euroa.

Kannettava tietokoneeni on alkanut lämmetä voimakkaasti ja sen tuuletin pyörii vimmatusti, vähänkin raskaammalla käytöllä. Tehtaalla asennetun lämpötahnan kuivumisen vuoksi prosessorin lämpötahna täytyi uusia ja uusi korkealaatuinen lämpötahna maksoi postikuluineen 11.80 euroa.

Ostin Lidlistä verkkokaapelien mittalaitteen hintaan 9.90 euroa, poran adapterisarjan 1.79 euroa ja liitinpihdit hintaan 10.90 euroa.

Kävimme pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksessa Nihtisillassa. Ehdin tutustua vain pieneen osaan myymälästä, mutta ostin sieltä 8 kappaletta ääni-CD-levyjä. Levyt maksoivat 2.0 euroa kappale. Tytölle ostettiin Disneyn Frozen DVD, se maksoi myös tasan 2.0 euroa. Hän sai myös nallen päätä muistuttavan kassin tai laukun, joka maksoi 3.0 euroa.

Lisäksi hankin tarjouksesta Samsungin 25 watin pikalaturin, se maksoi pstikuluineen 8.7 euroa.

Tytölle ostettiin jo joulusuklaakalenteri kaappiin odotttamaan joulukuun alkua, se maksoi 10.90 euroa.

Syyskuussa en käynyt lainkaan parturissa.

Autoa ei ole tankattu lainkaan, joten mentiin elokuun lopussa maksetulla tankillisella.  

Pysäköintiin kului 2.49 euroa.

HSL 20 kerran bussilippu maksoi 56.10 euroa.

Bookbeat-suoratoistopalvelu kustansi 10.99 euroa. Google Drive -levypalvelun eräpäivä vei 19.99 euroa. Myös Microsoft OneDrive erääntyy syyskuussa ja se maksoi 20.0 euroa.

Internetin 300 mbit lisänopeus maksoi 9.99 euroa. 

Ruokakauppaan meni normaalia vähän suurempi määrä, 740.19 euroa. Kävimme Mammuttimarkkinoilla ja sieltä tuli talous- ja vessapaperia, tiskikoneen tabletteja, öljykynttilöitä ja Oatley-kaurajuomaa alennuksesta.

Vaatteita en ostanut lainkaan syyskuussa. 

Työpaikan ruokalassa söin 9 kertaa, joka maksoi 76.50 euroa.

Ravintolassa emme käyneet lainkaan. Nyt kun olen laihdutuskuurilla, jää McDonalds-vierailut vähiin.

Varhaiskasvatuslaskua oli elokuun perusteella 268.0 euroa Espoolaiselle eskarille.

Sijoitukset

Kuukausisäästösumma oli vakio 750 euroa.

Sain osinkotuloa 2.29 euroa Alphabet (Google) omistuksestani ja siitä otettiin 0.06 euroa veroja. Realty Income REIT maksoi osinkoa 16.44 euroa. Huhtamäki maksoi osinkoa 76.95 ja koska ne ovat OST-tilillä, niitä ei verotettu. Stora Enso maksoi 6.96 euroa osinkoja.

Yhteensä osinkotuloa jäi verojen jälkeen syyskuussa 122.88 euroa. 

Rahasto-ostoja tuli tehtyä

Vakiosijoitukset menivät S&P 500 indeksiin, johon olen nyt päättänyt sijoittaa pelkästään.  Ostin Xtrackers S&P 500 ETF 4C osuuksia 55 kpl, johon kului 735.46 euroa. Kuukausisäästöstä Nordnet veloitti 2.50 euroa kuluja.

Tytön Nordnet Maailma indeksiin meni vakio 49.99 euroa.

Osakkeita en ostanut syyskuussa lainkaan.

Myyntejä en tehnyt syyskuussa lainkaan.

Rahaa laitoin 50 euroa autotilille, 100 euroa puskuritilille,  76 euroa sijoitustilille ja käyttelytilille jäi kulujen jälkeen 92.87 euroa.

Ensi kuussa tulee kuukausisäästöön muutama muutos, mutta teen niistä oman kirjoituksen. Sekä tytön säästötapa että oma kuukausiohjelmani muuttuu. 

Lapselle säästäminen

Lapselle säästäminen on hieno tapa antaa jälkikasvulle etumatkaa elämään, mutta aiheeseen liittyy yllättävän paljon väärinkäsityksiä. Moni vanhempi pohtii, kannattaako säästöt kerryttää suoraan lapsen nimissä vai omissa nimissä ja lahjoittaa ne myöhemmin.

Sijoittaja Merja Mähkä teki hiljattain Instagram-videon aiheesta ja sanoi, että säästää mieluummin lapselleen omissa nimissään ja lahjoittaa varat täysi-ikäiselle lapselleen erissä, verosyistä.

Mähkän nosto samasta aiheesta

 

Jos valitset väärän reitin, verottaja saattaa ottaa välistä turhan suuren siivun. Kokemukseni perusteella paras lopputulos saavutetaan, kun pelisäännöt ovat selvät alusta alkaen.

Selvitän tässä kirjoituksessa, miten nämä vaihtoehdot toimivat ja miten aion itse toimia.

 

Säästäminen lapsen nimissä

Säästäminen lapsen nimissä tarkoittaa sitä, että tilille, arvo-osuustilille tai osakesäästötilille siirretyt varat siirtyvät välittömästi lapsen juridiseen omistukseen. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vanhemmat toimivat tässä järjestelyssä omaisuuden hoitajina eli edunvalvojina. Vanhemmilla ei ole oikeutta nostaa rahoja omaan käyttöönsä tai siirtää niitä takaisin omille tileilleen, kun siirto on kerran tehty.

Lapsi saa varat täysin omaan hallintaansa sinä päivänä, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta. Oli yllätys kun lapseni tili hävisi verkkopankistani sinä aamuna, kun hän  täytti 18 vuotta.

 

Miten lahjavero vaikuttaa

Lapselle voi lahjoittaa alle 7 500 euroa kolmen vuoden aikana ilman lahjaveroa. Jos molemmat vanhemmat ovat säästäneet lapselleen, voidaan silloin yhdessä lahjoittaa lähes 15 000 euroa verottomasti.

7 500 euron ja sitä suuremmat lahjoitukset aiheuttavat lahjaverotuksen. Lahjaveron määrää voi tarkastella verottajan Lahjaverolaskuri:lla.

Kaksi eri tapaa säästää lapselle 

Ajattelen, että valinta näiden kahden mallin välillä määrittää koko säästöpolun suunnan ja veroseuraamukset.

1. Säännöllinen kuukausisäästäminen suoraan lapsen omalle arvo-osuustilille tai osakesäästötilille.

Verovapaat lahjoitukset voivat jatkua vuosikymmeniä ilman kerralla maksettavaa veropommia.

Suurin riski  on se, että lapsi saa varat hallintaansa täysin itsenäisesti täyttäessään 18 vuotta. Tällöin lapsi/nuori aikuinen voi käyttää rahat juhlimalla tai ostamalla vaikkapa kalliin auton, jonka arvo katoaa nopeasti.

Kun nuori realisoi salkkua, hän maksaa arvopaperien arvonnoususta normaalin pääomaveron, joka on 30 % kun pääomatulon määrä jää alle 30 000 euron. 

Jos varallisuutta on kerrytetty yli 10 vuotta, voidaan käyttää hankintameno-olettamaa, joka tarkoittaa että verotettavaa on 60 % myytävän omaisuuden myyntihinnasta.

2. Säästäminen omissa nimissä ja myöhempi lahjoittaminen. 

Tässä mallissa vanhempi kerryttää varoja omalla sijoitustilillään ja lahjoittaa niitä lapselle myöhemmin. Lahjoitukset tulee jakaa maksimissaan 7 499 euron eriin kolmen vuoden välein lahjaveron välttämiseksi.

Mallin etuna voi pitää sitä, että vanhempi säilyttää päätösvallan raha-asioissa myös lapsen tullessa täysi-ikäiseksi. Mikäli nuorella aikuisella ei ole kykyä hallita rahankäyttöä ja toimia pitkäjänteisesti, voi olla viisasta siirtää varoja nuorelle vähitellen ja varmistua, että niitä ei käytetä hetken mielijohteisiin.

Käytännön ongelmat

Monet pohdinnat sivuuttavat usein käytännön ongelmatilanteet. 

Mitä teen, kun lapsi täyttää 18 vuotta? Kuinka kannattaa toimia, kun tilin käyttöoikeudet siirtyvät nuorelle ilman vanhemman hallintaoikeutta.

Oman kokemukseni perusteella vanhempien tekemä talouskasvatus ennen täysi-ikäisyyttä ratkaisee sen, kuluvatko säästöt heti vai jatkavatko ne kasvamistaan. Omat tyttäreni saivat lapsilisistä säästettyjä varoja itselleen omalle arvo-osuustililleen, eivätkä suinkaan heti rientäneet realisoimaan näitä varoja. Tällä hetkellä en edes tiedä, paljonko he ovat käyttäneet kertyneistä varoista.

Yksi ongelma voi olla se, että jos vanhempi on säästänyt 18 vuotta tunnollisesti, varoja on saattanut kertyä niin paljon, että niiden kasvu ylittää 7 499 euroa kolmessa vuodessa. Tällöin varoja pitää siirtää kerralla enemmän, joka laukaisee lahjaverotuksen. 

Vanhempi saa verottajan linjauksen mukaan maksaa lapsen vuokran, harrastukset tai opiskeluvälineet suoraan laskuttajalle ilman lahjaveroseuraamuksia. Samoin vanhempi voi lyhentää lapsen opintolainaa. Tämä kasvattaa mahdollisuuksia tukea nuorta ilman pitkään odotettavaa sijoitusten realisointia.

Esimerkki 1

Oletetaan, että vanhemmat ovat säästäneet lapselle 18 vuoden ajan ja omaisuutta on kertynyt 15 000 euroa.

Oletan alla, että kaupankäynnissä menevät kulut ovat jokaisessa tapauksessa samat, joten en laske niitä yksinkertaisuuden vuoksi mukaan esimerkkeihin.

Jos omaisuus on lapsen nimissä, siitä maksetaan veroa vasta, kun hän realisoi sen. Mikäli hän realisoi yli 10 vuotta sitten ostettuja osuuksia / osakkeita, verottaja käyttää hankintameno-olettamaa (firtst-in, first-out periaatteen mukaisesti) , niiden hankinta-olettama on 60% * 5 000 euroa eli 3 000 euroa, josta 15% on verovapaata ja 85% eli 2 550 euroa, josta 30% pääomaveroa tekee 765 euroa.

Jos vanhemmat sen sijaan ovat säästäneet 15 000 euroa omissa nimissään ja lahjoittavat siitä 14 998 euroa (eli 7 499 euroa kumpikin) lapselleen, tämä ei aiheuta lahjaveroa ja omaisuuden arvoksi tulee luovutushetken hinta eli 14 998 euroa, josta nuori voi osan realisoida itselleen niin halutessaan ilman veroa. Hän säästää tuolloin 765 euroa, kunhan   on malttanut odottaa vähintään vuoden lahjoituksen jälkeen.

Jos lapsi myy lahjoituksena saadut rahasto-osuudet tai muut sijoitukset alle vuoden kuluessa lahjoituksesta, verottaja soveltaa niin sanottua luovutusvoittoverotuksen ankaraa poikkeussääntöä.

Tällöin lapsen hankinta-arvona ei käytetäkään lahjoitushetken käypää arvoa eli sitä summaa, josta lahjavero mahdollisesti maksettiin. Hankinta-arvoksi määräytyy lahjoittajan eli vanhemman alkuperäinen hankinta-arvo. Jos rahasto-osuudet olivat vanhemman hallussa nousseet huomattavasti arvossa, vanhemman tekemä arvonnousu siirtyy suoraan lapsen maksettavaksi pääomaverona eli luovutusvoittoverona yhdellä kertaa.

Esimerkki 2

Nyt lapsi haluaa realisoida koko säästetyn pääoman.

Ensin määrästä vähennetään lahjavero 700 euroa: 15 000 - 700 = 14 300. 

Hankintameno-olettama: 60% * 14 300 =  8 580 euroa. Siitä 85% (7 293 euroa) on verotettavaa ja siitä 30% pääomaveroa tarkoittaa 2 188 euroa. Yhteensä veroja meni 700 + 2 188 = 2 888 euroa.

Jos vanhemmat lahjoittavat saman kokoisen omaisuuden 14 998 euroa ja lapsi rahastaa sen kokonaan, siitä ei mene yhtään pääomaveroa, koska lahjoitettu omaisuus arvotetaan lahjoitushetken arvoon. Kunhan lapsi pitää omaisuuden yhden vuoden ajan lahjoitushetkestä lukien.

Esimerkki 3

Tämä oli Merja Mähkän käyttämä esimerkki. Vanhempi on ostanut lapselleen rahastoa 5 000 eurolla ja sen arvo on vuosien saatossa kaksinkertaistunut 10 000 euroon. 

Kun lapsi myy omistamansa rahaston, kertyneestä voitosta  (5 000 eurosta) menee 28,5%:a pääomaveroa, joka tekee rahassa 1 425 euroa.

Jos Merja säästääkin rahastoa omissa nimissään ja lahjoittaa 10 000 euron rahastot lapselleen, se arvotetaan lahjoitushetkeen. Mikäli myyntihetkellä omaisuuden arvo on edelleen 10 000 euroa, hän säästää pääomaveron, joka on 1 425 euroa. 

Lapsi joutuu kuitenkin maksamaan lahjaveron 10 000 euron lahjasta, joka on 500 euroa. Hän jää voitolle lähes 1 000 euroa!  Se on niin paljon rahaa, että tämä kannattaa huomioida.

Mitä itse teen

Avasin uuden arvo-osuustilin ja lopetin kuukausisäästämisen lapseni nimissä olevalle arvo-osuustilille. Siellä oleva vanha pääoma saa rauhassa kasvaa. Sen sijaan säästän jatkossa tälle uudelle tilille ja lahjoitan siitä (toivottavasti usemman kerran) verottajan salliman 7 499 euroa tytölleni, kun hän täyttää 18 vuotta. Teknisesti lahjoittamisen voisi aloittaa jo 15 tai 12 vuotiaana.

Nykyisen systeemin mukaan osakesäästötilille tai arvo-osuustilille kertyneet sijoitukset eivät vaikuta opintotukeen jos nuori ei nosta näitä varoja. Tämä voi tietenkin muuttua seuraavan 13 vuoden aikana, mutta tällä hetkelllä ei ole pelkoa, että tämä varallisuus veisi lapseni tukia.

Voin siirtää rahasto-osuuksia suoraan lapseni arvo-osuustilille ilman rahastojen myyntiä ja rahaksi muuttamista. Tällaista siirtoa kutsutaan lahjoitukseksi arvo-osuutena. 

Rahaston myyminen ja rahan lahjoittaminen sijoitettavaksi lihottaa vain välissä toimivaa arvopaperikauppiasta. Se olisi paha virhe, josta lapsi köyhtyisi tarpeettomasti.

Loppukaneetti

Lapselle säästäminen on pitkäjännitteistä työtä, jossa verosääntöjen tunteminen säästää selvää rahaa. Valitsetpa säästämisen lapsen tai omissa nimissäsi, tärkeintä on aloittaa ajoissa ja pitää kulut matalina.

Rahasto-osuuksien suora siirtäminen lapsen nimiin on verotuksellisesti järkevä ratkaisu, koska silloin et joudu maksamaan siirtohetkellä pääomaveroa eli luovutusvoittoveroa rahastojen arvonnoususta. Vero laukeaa maksettavaksi vasta silloin, kun lapsi mahdollisesti myy rahasto-osuudet tulevaisuudessa. Lapsen omaisuuden hankinta-arvoksi tulee lahjoitushetken käypä arvo, kunhan hän omistaa osuudet vähintään yhden vuoden ennen niiden myymistä.

Jos omaisuutta ei ole satoja tuhansia euroja, kannattaa rahat säästää omissa nimissään ja lahjoittaa verottajan maksimimäärien mukaisesti kolmen vuoden välein. Näin säästää lahjaverossa ja lapsi ei saa koko pottia kerralla vaan näkee että odottaminen kannattaa.

Kun teet lahjakirjan huolellisesti ja huomioit Verohallinnon aikarajat, säästät selvää rahaa ja vaivaa.

Työssäkäyvälle suomalaiselle tämä tarkoittaa mahdollisuutta rakentaa seuraavalle sukupolvelle taloudellista turvamarginaalia ilman, että oma arjen budjetti vaarantuu.

Herättikö aihe ajatuksia tai kysymyksiä? Jatketaan juttua kommenteissa.