Osakesäästötilin valuviat

Kun osakesäästötili rantautui Suomeen muutama vuosi sitten, odotukset olivat todella korkealla. Itsekin miellyin siihen ajatukseen, että nyt tästä alkaa uusi aika ja jokaisesta suomalaisesta tulee pitkäaikainen sijoittaja, kun osakesäästötili saa korkoa korolle ilmiön vauhtiin. Mutta moni kakku päältä kaunis. Nykyään kun katson omaa salkkuani ja vertailen sitä muihin vaihtoehtoihin, huomaan että tässä työkalussa on valuvikoja enemmän kuin jaksoin aluksi uskoa.

Osakesäästötili tarkastelussa

 

Kun kuulin, että jotkut sanoivat osakessäästötiliä turhaksi, aloin kunnolla pohtimaan, mistä moinen tyytymättömyys kumpuaa. 

Mikä osakesäästötili on

Osakesäästötili (OST) on suomalainen sijoitustili, jonka sisällä voi käydä kauppaa pörssiosakkeilla ilman välittömiä veroseuraamuksia. Verot maksetaan vasta, kun varoja nostetaan tililtä pois. Maksimitalletus on 100 000 euroa ja henkilöllä voi olla vain yksi tili kerrallaan. Osingot voi sijoittaa uudelleen ilman, että niistä menee heti veroa. (lähde: vero.fi)

Mielestäni suurin moka tehtiin siinä, että tilille asetettiin sadan tuhannen euron katto. Vuoteen 2024 asti, se oli vain 50 000 euroa. Ymmärrän että valtio haluaa pitää homman hallinnassa, mutta mielestäni on kummallista rajoittaa ihmisten halua säästää ja investoida omaa tulevaisuuttaan varten. Se tuntuu siltä, että joku on vetänyt viivan hiekkaan ja päättänyt, että tämän verran saat menestyä mutta et yhtään enempää. 

Monilla merkittävillä sijoittajilla (joihin en itseäni laske mukaan) on suurempia suoria osakeomistuksia, kuin päätettynä rajana oleva 100 000 euroa. Kokemukseni perusteella tällainen sääntely vain lannistaa niitä, jotka oikeasti haluavat rakentaa varallisuutta pitkällä tähtäimellä.

Mitä tapahtuu kun 100 000 euron raja tulee vastaan? Osakesäästötilin 100 000 euron raja koskee vain tilille talletettavaa rahamäärää (nettotalletus), ei sijoitusten arvon kasvua. Jos sijoituksesi kasvavat yli 100 000 euron, tili jatkaa toimintaansa normaalisti, etkä joudu maksamaan veroja. Saat sijoittaa voitot verovapaasti uudelleen tilin sisällä. Näin ollen, jos OST-tilillä olevien osakkeiden arvo nousee vaikkapa 150 000 euroon, uudelleensijoittaminen on sallittua. Et vain voi lisätä sinne uusia varoja. Maksat normaalisti pääomatuloveroa (30/34 %) vasta, kun nostat varoja ulos tililtä ja teet voittoa.

Toinen asia mikä minua kismittää on se, miten rajattu tämä tili loppujen lopuksi on. Sinne saa ostaa vain suoria osakkeita, mikä sulkee pois pörssinoteeratut rahastot eli pörssissä kaupankäynnin kohteena olevat ETF-rahastot. Myös tavalliset rahastot jäivät rannalle. Jos haluan hajauttaa rahani helposti ja pienellä vaivalla koko maailman markkinoille, osakesäästötili ei ole siihen sopiva väline. Olen istunut tietokoneen ääressä ja miettinyt, miksi ihmeessä minun pitää poimia yksittäisiä firmoja jos haluaisin hyötyä osakesäästötilistä.

Jos sinulla on salkussasi suoria osakesijoituksia, niitä ei voi siirtää arvo-osuustililtä osakesäästötilille. Osakkeet pitäisi myydä ja ostaa uudelleen OST-tilille. Ja myynnistä ja ostoista pitää maksaa kuluja ja verottajakin muistaa ottaa osansa osakkeiden mahdollisista voitoista. Näin ollen osakkeiden siirto ei yleensä ole järkevää. 

Sitten on tietysti tilin verotus. Vaikka OST-tilin sisällä saa myydä ja ostaa ilman välittömiä veroseuraamuksia, ulkomaiset osingot aiheuttavat harmaita hiuksia. Verottaja ja eri maiden väliset sopimukset tekevät hommasta välillä sellaista säätämistä, ettei tavallinen säästäjä pysy perässä. Olen kuullut monen sijoittajan valittavan, miten heiltä on peritty liikaa veroja ulkomailta eikä niiden takaisin saaminen ole mikään läpihuutojuttu. 

Voi kestää vuosia saada takaisin ulkomailta liikaa perittyjä osinkoveroja. Nämä varat ovat pois omasta sijoitustoiminnastasi koko prosessin käsittelyn ajan.

Jokainen halukas voi avata vain yhden osakesäästötilin. Se tarkoittaa, ettet voi tehdä erilaisilla profiileilla olevia sijoitussalkkuja, joilla olisi omat osakesäästötilit. Tämäkin rajoite on tehty todennäköisesti rahalaitosten seuraamista helpottamaan, eikä asiakkaan eduksi. Verrokkina arvo-osuustilejä voi olla samalla asiakkaalla vaikka kuinka monta.

Yksi juttu mikä on jäänyt monelta huomaamatta, on hankintameno-olettama eli hankintaolettama. Tavallisen arvo-osuustilin puolella voit kymmenen vuoden omistamisen jälkeen laskea verot niin, että olet ikäänkuin ostanut osakkeet 40 prosentilla myyntihinnasta. Osakesäästötilillä tätä etua ei kuitenkaan ole olemassa. Mielestäni tämä on todella iso miinus sille kuka aikoo pitkäjänteisesti säästää hamaan tulevaisuuteen saakka.

Kokemukseni perusteella moni ei tajua, että tässä kohtaa aika ei välttämättä olekaan pelkästään ystävä. Jos hankkimasi osakkeen arvo vaikka kymmenkertaistuu, joudut maksamaan verot koko kertyneestä voitosta kun nostat rahoja ulos OST-tililtä. Se on vähän hölmöläisen hommaa odottaa vuosikymmeniä ja huomata lopussa, että verottaja nappaa isomman siivun kuin tavallisella arvo-osuustilillä. Tässä kohtaa voi sanoa, että maltti on valttia, mutta osakesäästötilin verotuksessa se saattaakin kääntyä lopulta itseäsi vastaan.

Kasvurahaston osingot sijoitetaan uudelleen, eikä niistä mene veroa, ennen kuin myyt osuudet. Näin ollen OST-tili ei tuokaan varsinaista etua verrattuna arvo-osuustilillä olevaan rahasto-osuuteen, joka uudelleensijoittaa saamansa osingot. 

Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että OST-tili sopii parhaiten sijoittajalle, joka haluaa keinotella, eli ostaa ja myydä osakkeita aktiivisesti. Tällä argumentilla sitä ei ole markkinoitu, mutta osakesäästötilin sisällä tehtyjen voittojen verottaminen tulevaisuudessa onkin lopulta tilin ehkä paras ominaisuus. Itse en tällainen keinottelija ole, koska en spekuloi osakkeiden hinnoilla, vaan pyrin ostamaan yrityksiä (tai niiden osakkeita), joiden uskon tekevän kasvavaa liiketoimintaa.

Ruotsissa asiat on tehty paremmin

Ruotsissa heikäläinen sijoitussäästötili eli ISK toimii ilman sellaisia rajoituksia, mitkä täällä meillä ovat arkipäivää. Siellä ei ole mitään ylärajaa sille, kuinka paljon rahaa tilille saa laittaa. Meillä Suomessa taas sadan tuhannen euron katto tuntuu heti alussa vähän keinotekoiselta jarrulta.

Suurin ero on kuitenkin siinä, mitä kaikkea sinne tilille saa ostaa. Ruotsissa voit hankkia melkein mitä vain pörssistä, kuten osakkeita tai tavallisia rahastoja ja myös ETF-rahastoja eli pörssinoteerattuja rahastoja. Meillä täällä koti-Suomessa olemme jumissa vain suorissa osakkeissa. Se tuntuu minusta vähän hölmöltä, koska moni haluaisi vain helposti hajauttaa rahansa valmiisiin rahastoihin ilman sen kummempaa päänvaivaa.

Verotuskin menee Ruotsissa ihan eri tavalla kuin meillä. Meillä verottaja iskee kyntensä kertyneisiin voittoihin vasta sitten, kun nostat rahaa tililtä pois. Ruotsissa taas sijoittaja maksaa joka vuosi pienen summan veroa koko salkun arvosta, tuli voittoa tai ei. Se on erikoinen malli, joka vaatii vähän mietiskelyä, miltä sellainen itsestä tuntuisi. 

Minusta vaikuttaa, että naapurissa on ymmärretty paremmin se, miten tavalliset ihmiset saadaan innostumaan sijoittamisesta ilman monimutkaista sääntelyä. Sanotaanhan sitä, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, mutta tässä kohtaa se taitaa kyllä pitää paikkansa.

Ajattelen, että osakesäästötili jäi vähän puolitiehen. Se on kuin yrittäisi juosta maratonia märät farkut jalassa, periaatteessa mahdollista mutta turhan kankeaa. Tykkään toki siitä ajatuksesta, että sijoittamisesta puhutaan enemmän ja sijoittamisen aloittamisen kynnystä on yritetty madaltaa. Silti koen, että tälläisessä muodossa OST-tili palvelee parhaiten vain pientä osaa sijoittajista. 

Jos haluan pitää asiat yksinkertaisina ja tehokkaina, olen päätellyt, että perinteinen arvo-osuustili tai tavalliset rahastot vievät lopulta pidemmän korren. Toivon todella, että päättäjät uskaltaisivat vielä remontoida tätä systeemiä, jotta se vastaisi paremmin meidän sijoittajien todellisia tarpeita. 

Miten sinulla, onko sinulla osakesäästötili käytössäsi ja oletko tyytyväinen siihen? Lisää kommentti alle!

Näin sijoitan pörssiosakkeisiin - opas nuorelle

Arvosteluni kirjasta Seppo Saario - Näin sijoitan pörssiosakkeisiin - opas nuorelle. Tie taloudelliseen riippumattomuuteen.

Seppo Saario on suomalainen sijoitusguru ja kirjailija, joka on kirjoittanut menestyskirjan Miten sijoitan pörssiosakkeisiin. Vuonna 2025 kirjasta on tehty jo 23 painosta! Opus onkin eniten myyty suomalainen sijoitusopas. En tiedä, onko Suomessa sitä suositumpaa tietokirjaa. 

Saario on aloittanut sijoittamisen jo 1950-luvulla ja kirjoittanut ensimmäisen version sijoituskirjastaan 1970-luvulla.

Näin sijoitan pörssiosakkeisiin

Saario on tehnyt kirjastaan uudistetun version, joka on tarkoitettu erityisesti nuorille lukijoille ja pörssisijoittamista aloitteleville. Kirja onkin tiivis, vain 141 sivua pitkä. Uusimmassa perusteoksen 2025 vuoden painoksessa sivuja on 383 kappaletta. Kuuntelin kirjan vuoden 2021 painoksen.

Teoksen rakenne

Kirja alkaa kappaleella tie taloudelliseen riippumatomuuteen. Sitä seuraa kappale talouden vaikutuksesta sijottamiseen, jota seuraavat luvut pörssiosakkeet ja osakesijoittaminen ja indeksiosuudet ja indeksisijoittaminen. Niiden jälkeen tulee käytännöllinen kappale näin sijoitan pörssiosakkeisiin. Kirja päättyy kappaleeseen kaksikymmentä ikivihreää pörssivihjettä. 

Kirjassa näkyy Saarion pitkä kokemus sijoittamisesta. Hän neuvoo miten sijoittaminen vaatii kärisivällisyyttä ja johdonmukaisuutta.  Hän esittelee sijoittamisen periaatteita ja teksti on hiottu helppotajuiseksi ja erittäin tiiviiksi. 

Nuorille suunnatussa kirjassa Saario lähtee siitä, että henkilöllä ei ole suuria sijoitussummia, vaan hän käyttää esimerkkejä, joissa sijoitetaan 50 euroa kuukaudessa ja alkupääomaa on 200 euroa. Mielestäni esimerkit on hyvin valittu kirjan kohderyhmää ajatellen.

Samoin Saario muistuttaa verojen merkityksestä ja kuinka paljon ne syövät pörssisjoittajan tuottoja. Hän myös esittää tilastotietoa, kuinka paljon osakkeita sijoittajalla tulee olla salkussaan, jotta pääsee nauttimaan hajautuksen tuomasta matalammasta riskistä, kuten toimialariski.

Saario kertoo miten osakkeita ostetaan ja myydään. Hän myös selittää, miten arvo-osuustili ja osakesäästötili eroavat toisistaan ja millaisia etuja ja haittoja niihin liittyy. Tosin kirjoitushetkellä, osakesäästötili oli juuri esitelty Suomessa, alle vuotta aikaisemmin. 

Saario kertoo lyhyesti, mitä tarkoittaa osakkeen splittaus eli osakekannan jakaminen pienempiin osiin. Esimerkkeinä Saario käyttää useita suomalaisia pörssiyhtiöitä ja monesti Revenio Groupia, joka on ollut 2000-luvulla melkoinen pörssiraketti. Tosin tätä kirjoittaessani viimeisen viiden vuoden aikavälillä sen pörssikurssi on laskenut reilut 71%! 

Saario kirjoittaa Suomen velkaantumisesta vuonna 2020 COVID-pandemian aikana ja kuinka negatiivisten lainakorkojen jälkeen seuraa korkojen normalisoituminen. Sen seurauksena velkataakka lisääntyy korkojen noustessa. Valitettavasti Somen poliittinen johto ei tuota uskonut. Hän on myös huolissaan Suomen heikosta taloudellisesta kehityksestä ja julkisen sektorin liiallisesta paisumisesta. Kaikki huolet, mistä hän kirjoittaa on nyt toteutunut ja  täysin, kuten Saario on arvellut. Hän suositteleekin jokaisen hankkivan itselleen toisen tulolähteen sijoittamalla säännöllisesti.

Kappaleessa miten talous vaikuttaa sijoittamiseen Saario vertaa Suomea ja Ruotsia keskenään. Ruotsissa kansalaisia verotetaan Suomea kevyemmin ja ruotsalaiset ovat suomalaisia aktiivisempia sijoittajia. On selvää, että jos suomalaiset olisivat sijoittaneet Ruotsiin, me olisimme vaurastuneet nykyistä enemmän. Samoin Suomen luottoluokituksen putoaminen alempaan kategoriaan kuin muut pohjoismaat vaikeuttaa taloutemme ylläpitoa pysyvästi. Saario arvioikin, että Suomessa taloustaidoissa on suuria puutteita aina päättäjiä myöten.

Suomalaiset ovat myös myyneet ison joukon kasvuyrityksiä ulkomaisille kilpailijoilleen, joka on vienyt kasvua ja pääomia pois markkinastamme. "Kilpailukyvytön ja vahvojen omistajien puutteesta kärsivä Suomi on vajonnut tytärtaloudeksi, joka tuottaa alhaisen jalostusasteen hyödykkeitä, "sellua ja lautaa"." Upeaa tekstiä!

Saarion mukaan keskitetty ja hajautettu osakesalkku on sellainen, johon on valittu 7 eri kasvuyhtiön osakkeita ja yksi hyvin laajasti sijoittava indeksirahasto. Näin salkku on sekä keskitetty että hajautettu. Jos sijoitat 5 eri toimialan yritykseen, pörssikurssien yleinen kehitys vaikuttaa 72-prosenttisesti salkun menestykseen ja osakkeiden valinnan painoarvo on vain 28 prosenttia.  Tämä on todella radikaali idea ja paljon yksikertaisempi malli, mitä useimmat muut sijoituskirjat ehdottavat.

Saario ehdottaa sijoittamaan kasvuyrityksiin tietotekniikan alueella ja luettelee 25 eri teknologia-aluetta, joilta arvelee näitä löytyvän. Saarion tekemältä listalta löytyy muun muassa kvanttiteknologia, miehittämättömät lennokit, tietoturva, lohkoketjut ja tekoäly! Kuinka moni olisikaan hänen vinkkejään noudattamalla saanut poimittua salkkuunsa viimeaikaisia pörssitähtiä!

 

Saarion sijoitusvinkit

1. Osta, älä myy
2. Tee pitkäaikaiset osake-sijoitukst kasvavan toimialan markkinajohtajayhtiöihin
3. Myy huonoimmat osakkeet pois ja keskitä varat menestyneimpiin yhtiöihin.
4. Korkotason lasku on pörssille hunaaa, nousu myrkkyä
5. Etsi yhtiöitä, joilla on tarjottavanaan jotakin uutta
6. Edellisen nousukauden tähtiosakkeet ovat harvoin seuraavan nousukauden huippuja
7. Pane rahasi vain sellaisiin yhtiöihin, joita haluat omistaa vielä kymmenenkin vuoden päästä
8. Pidä rahasi yhtiöissä, johon yritysjohto on itsekin sijoittanut
9. Älä sijoita sellaiseen mitä et ymmärrä
10. Älä sijoita yhteen yhtiöön enemmän kuin sinulla on varaa hävitä
11. Ajoituksella iso merkitys - hajauttaminen auttaa
12. Sijoita yhtiöön, jonka oman pääoman tuotto on ainakin 20%
13. Osakkeen halpa yksikköhinta houkuttelee sijoittajia
14. Kopioi menestyviä sijoittajia
15. Myy osakkeesi kun yhtiön kasvu heikkenee pysyvästi
16. Pidä tunteesi kurissa
17. Jos myyt, myy keväällä
18. Markkinoilta poissaolo voi tulla kalliiksi
19. Onnistuneiden sijoitusten tekeminen edellyttää jakuvaa tiedonhakua
20. Tee samoin kuin muut, mutta ennen heitä

Kuuntelin teoksen äänikirjana. Sen lukee erittäin taitava lukija Jarkko Pajunen. Olisin kuunnellut kirjaa mielelläni pidempäänkin. Sen kesto on vain 2 tuntia 39 minuuttia.

Suosittelen kirjaa nuorille ja sijoitustaipaleensa alkuvaiheessa oleville sijoittajille. Nuorille mielestäni parempi ja kattavampi kirja on Esa Juntusen Vaurastu Viisaasti. Jos haluaa helppolukuisen ja tiiviin kirjan, Saarion teos on silloin sopiva.

Arvosana 3/5.

Uusi säästökohde

Minulla on ollut S-pankin säästötili, jonka nimi on "Syntymäpäivät". Se avattiin kaksoissiskoni ehdotuksesta, kun olimme tulossa kunnioitettavaan 50 vuoden ikään. Hän ehdotti, että pitäisimme yhteiset syntymäpäiväjuhlat ja kutsuisimme sinne perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä.

Sovimme, että kumpikin säästää viiskymppis-juhlaa varten kahden vuoden ajan, 50 euroa kuussa. Tuosta kertyisi 1 200 euroa kummaltakin, joten sillä olisi helppo kattaa kekkereiden vaatimia kuluja.

Syntymäpäivään säästäminen

Tilin muutos

COVID-19 pandemia teki kuitenkin temput ja suunnitellut merkkipäivät jäivät pitämättä. Jälkikäteen niiden pitäminen ei tuntunut enää mielekkäälle. Oli kuin juhlisimme urheiluvoittoa puoli vuotta turnauksen jälkeen.

Toki pidimme pienet syntymäpäivät perheen kesken, mutta mitään erityistä ei tuolloin tehty.

Maksoin siskoni kerryttämät varat hänelle, 1 650 euroa, ja olen itse jatkanut automaattista 50 euron kuukausisäästämistä kyseiselle tilille. En siis katkaissut toistaiseksi palkkatililtä menevää siirtoa "Syntymäpäivät" tilille. Olen tililtä nostanut varoja epäsäännöllisesti kun olen innostunut jostain pörssikohteesta, joten paljon siellä ei varoja ole tällä hetkellä. Sellainen reilu 2 000 euroa.

Nyt tili on nimetty uudelleen: "Uusi auto". Eli olen päättänyt kerryttää sinne varoja seuraavan menopelin ostamista varten. Nykyinen automme tulee pian 9 vuoden ikään ja sillä on ajettu reilu 120 000 kilometriä, joten uusi auto tulee jossain välissä ajankohtaiseksi. Asialla ei ole vielä kiirettä.

ChatGPT näkemys Toyota Corolla Cross 2032

 

Ihan 50 euroa kuukaudessa ei tule riittämään, joten tilille pitää laittaa erikseen muutamia 1 000-2 000 euron potteja vuosittain.

Lainalla en ole koskaan autoa tai muutakaan menopeliä meille hankkinut. Aina olen säästänyt rahat etukäteen ja sitten säästetyn summan perusteella valinnut auton. Yhden täysin uuden auton olen ostanut ja muut kolme ovat olleet 3-5 vuotiaita kun olen ne itselleni lunastanut.  Valmistajana on yhtä poikkeusta lukuunottamatta ollut Toyota. Jokaisella autolla olen ajanut yli kymmenen vuotta, paitsi volkkarilla, joka jätti minut varoittamatta pihaan. Se luottamus mureni kerrasta.

ChatGPT näkemys 2: Toyota Corolla Cross 2032

Väitän, että nimenomaan konservatiivinen suhtautumiseni autoiluun on mahdollistanut sijoittamisen. Uuteen autoon olisi helposti kulunut ne varat, joita olen pystynyt käyttämään sijoittamisessani.

Kirjoittelen muutaman vuoden kuluttua, mihin autoon päädyin, kun sen hankkiminen tulee ajankohtaiseksi. 

The big money is not in the buying and selling

Palataan tässä artikkelissa legendaarisen sijoittajan Charlie Mungerin lauseeseen “The big money is not in the buying and selling, but in the waiting”. Ajatus kuulostaa yksinkertaiselta. Silti siinä on jotain, mikä ottaa vähän aikaa ymmärtää kunnolla.

Charlie Munger

 

Kun aloitin sijoittamisen, ajattelin että menestyminen on aika suoraviivaista. Etsin hyvän hetken ostaa osakkeita tai kryptoja ja yritän myydä ainakin vähän parempaan hintaan. Se tuntui loogiselta. Jotenkin olin siinä uskossa, että markkina-aktiivisuus tarkoittaa osaamista. Jos teen paljon liikkeitä, olen  menestymässä sijoittajana.

Kokemukseni perusteella se olikin väärä taktiikka.

Mungerin ajatus ei oikeastaan liity pelkkään ostamiseen tai myymiseen. Se liittyy siihen, mitä tapahtuu niiden välissä. Siihen hiljaiseen aikaan, kun mitään ei tapahdu ulospäin, mutta pääoma tekee töitä taustalla.

Ajattelen, että tässä on kyse kärsivällisyydestä, mutta ei mistään väkinäisestä odottamisesta. En tarkoita sitä, että puren hammasta ja katson kurssikäyriä päivittäin. Tarkoitan sitä, että hyväksyn sen, että hyvät asiat vievät aikaa. Vähän niin kuin sanonta sanoo, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Sijoittamisessa voisi sanoa, että hyvin valittu on jo melkein koko peli.

Huomasin jossain vaiheessa, että suurin virheeni ei ollut huonot ostot. Teen niitä toki myös. Isompi ongelma oli se, että myin liian aikaisin. Kun joku sijoitus nousi mukavasti, päätin kotiuttaa voitot. Se tuntui järkevältä ja turvalliselta. Sain pienen onnistumisen tunteen.

Mutta jälkeenpäin katsoessa ne samat yhtiöt jatkoivat nousuaan vielä vuosia. Minä jäin kyydistä pois liian aikaisin. Havainto kieltämättä vähän kirpaisee.

Mielestäni tässä kohtaa Mungerin ajatus alkaa aueta. Iso raha ei synny siitä, että onnistun monta kertaa peräkkäin ostamaan ja myymään oikein. Se syntyy siitä, että tunnistan yhden tai kaksi todella hyvää sijoitusta ja annan niiden kasvaa rauhassa.

Se ei ole helppoa. Markkina liikkuu koko ajan. Uutisia tulee joka päivä. Välillä kurssit laskee ja alkaa epäilyttää. Silloin tekisi mieli tehdä jotain. Myydä pois tai vaihtaa johonkin parempaan.

Useimmat eivät onnistu sen vuoksi, etteivätkö tekisi hyviä sijoituksia. He epäonnistuvat, koska eivät malta odottaa. Kurssien  heilunta vaikuttaa psykologisesti. He vertaavat itseään muihin ja halutaan tehdä varmuuden vuoksi jotain. Odottaminen on kilpailuetu, koska suurin osa sijoittajista ei pysty siihen.

Nöyrä sijoittaja 

Olen nyttemmin tajunnut, että usein paras päätös on olla tekemättä mitään. Se tuntuu vähän laiskalta, mutta ei se sitä ole. Se vaatii luottamusta omaan ajatteluun. Ja ehkä vähän nöyryyttäkin.

Korkoa korolle ilmiö, eli se että tuotot alkaa tuottaa lisää tuottoa, toimii vain jos annan ajan tehdä tehtävänsä. Jos hyppään jatkuvasti sisään ja ulos, katkaisen tämän ketjun. Se on vähän kuin istuttaisin puun ja kaivaisin sen ylös joka kuukausi tarkistaakseni taimen juuret. Ei se ehdi kasvaa. Kärsivällisyys on edellytys päästä nauttimaan korkoa-korolle ilmiöstä.

Aika palkitsee sijoittajan

 

Olen alkanut arvostaa tylsyyttä sijoittamisessa. Se ei kuulosta kovin seksikkäältä, mutta toimii yllättävän hyvin. Hyvä sijoitus näyttää usein pitkään siltä, että mitään ei tapahdu. Sitten yhtenä päivänä huomaan, että sen arvo on kasvanut aika huomattavasti. Onkin arvioitu, että joka viikko pörssikurssit laskevat keskimäärin kahtena ja nousevat kolmena päivänä.

Mungerin lause muistuttaa minua siitä, että minun ei tarvitse olla jatkuvasti oikeassa. Riittää, että olen oikeassa harvoin mutta annan niiden onnistumisten kasvaa kunnolla. Se tarkoittaa esimerkiksi  markkinajohtaja-yritysten valitsemista, jotka ovat vakavaraisia.

Tyypillisesti markkinan ajoittaminen on mahdotonta, kulut ja verot syövät tuottoa rotan lailla ja parhaat nousupäivät voivat jäädä välistä. Suurimmat nousut tapahtuvat tilastollisesti hyvin lyhyinä ajanjaksoina, muutaman päivän aikana. Kunnon kurssiralli nostaa osakkeita reilusti. Tämä on yksi sijoitusmaailman tunnetuimmista tosiasioista: suuri osa pitkän aikavälin tuotoista syntyy vain muutaman yksittäisen kaupankäyntipäivän aikana. Jos menetät nämä parhaat päivät, salkkusi tuotot romahtavat.

Ilmiö perustuu siihen, että osakemarkkinoiden ennätysten rikkoutuminen ja suuret hinnannousut keskittyvät usein yllättäviin hetkiin, kuten kriisien jälkeisiin nopeisiin käänteisiin tai merkittäviin tulosjulkistuksiin.

Ehkä koko jutun voi tiivistää näin. En yritä voittaa peliä joka päivä. Yritän pysyä mukana tarpeeksi pitkään, jotta aika tekee raskaan työn puolestani. 

Pohjimmiltaan Charlie sanoo "Rikastut omistamalla erinomaisia sijoituksia pitkään ja tekemällä mahdollisimman vähän."

Menetetty tilaisuus: Miksi Tarja Halonen vaikeni Karjalasta?

Kiisto: Poliittinen kirjottaminen jatkuu. Jos et pidä politiikasta, kannattaa jättää tämä artikkeli väliin.

Suomen historiassa on hetkiä, jolloin historian kulku olisi voinut kääntyä toiseen suuntaan yhdellä lauseella tai oikea-aikaisella avauksella. Yksi tällainen hetki sijoittuu vuosituhannen alkuun. Kyse on Karjalan palauttamisesta – aiheesta, joka on herättänyt suuria tunteita vuosikymmeniä, mutta joka virallisessa ulkopolitiikassa on usein vaiettu kuoliaaksi.

Suomi ennen alueluovutuksia

Iltalehden (11.5.2026) esiin nostamat tiedot maalaavat mielenkiintoisen kuvan Venäjän presidentti Vladimir Putinin ja presidentti Tarja Halosen välisistä keskusteluista. Raporttien mukaan Putin olisi jopa myöntänyt, että Stalinin päätös ottaa Karjala oli virhe. Se oli harvinainen ikkuna raottuaan, mutta Suomen puolelta se lyötiin kiinni.

Nämä muistiot ovat olleet salaisia 25 vuoden ajan, mutta nyt saimme lisävaloa siihen, kenen vuoksi Karjala (ja Petsamo) on osa Venäjää. 

 

Putinin yllättävä myönnytys

On vaikea kuvitella nykyistä Venäjän johtoa myöntämässä historiallisia virheitä, mutta 2000-luvun alussa tilanne oli toinen. Putin haki paikkaansa kansainvälisellä kentällä ja halusi rakentaa hyviä suhteita länteen.

Kun Putin totesi Karjalan annektoinnin olleen virhe, pöydällä oli mahdollisuus. Se ei tarkoita, että Venäjä olisi välttämättä antanut maat takaisin ilmaiseksi tai ilman ehtoja, mutta se oli selvä kutsu keskusteluun. Se oli "diplomaattinen syöttö Suomen hyökkäjän, presidentti Halosen lapaan".

 

Miksi Halonen valitsi vaikenemisen?

Vaikka tieto Putinin kommenteista tuli Halosen tietoon, hän teki tietoisen valinnan olla tarttumatta siihen. Miksi?

Virallinen selitys on ollut se, ettei Suomella ole aluevaatimuksia Venäjää kohtaan. Halonen ja tuon ajan ulkopoliittinen johto pelkäsivät todennäköisesti vakauden horjumista. Uskottiin, että rajamuutosten vaatiminen avaisi Pandoran lippaan, joka voisi vaarantaa muuten toimivat kauppasuhteet ja naapurisovun.

Toisaalta kyse oli myös ideologisesta valinnasta. Halonen edusti linjaa, jossa painotettiin pragmaattisuutta ja nykytilan hyväksymistä. Karjala nähtiin menetettynä menneisyytenä, jonka perään huutelu olisi vain ärsyttänyt itänaapuria turhaan.

 

Mitä palauttaminen olisi tarkoittanut?

Karjalan ja Petsamon palauttaminen 2000-luvun alussa olisi ollut Suomen historian suurin taloudellinen ja yhteiskunnallinen hanke. Se olisi muuttanut Suomen talousrakenteen täysin, mutta tuonut mukanaan valtavia riskejä.

Karjalan takaisinsaaminen olisi tarkoittanut alueen täysimittaista jälleenrakennusta. Neuvostoliiton jäljiltä infrastruktuuri oli rapistunutta, ja 2000-luvun alussa kuilu Suomen ja Luovutetun Karjalan välillä oli valtava.

Teiden, rautateiden, sähköverkkojen ja tietoliikenneyhteyksien rakentaminen olisi luonut valtavasti työtä suomalaisille yrityksille. Se olisi voinut toimia massiivisena elvytysruiskeena koko maalle, eräänlaisena investointibuumina.

Viipurista olisi tullut Suomen kolmas suuri kasvukeskus Helsingin ja Tampereen rinnalle. Sen sijainti Pietarin ja Helsingin välissä olisi tehnyt siitä logistisen solmukohdan ja merkittävän matkailukaupungin. Viipuri oli pitkään Suomen toiseksi tai kolmanneksi suurin kaupunki. Esimerkiksi vuonna 1939, juuri ennen talvisodan alkua, se oli maan toiseksi suurin kaupunki noin 74 000 asukkaallaan. Helsingissä oli tuolloin noin 250 000 asukasta.

Saimaan kanava olisi kokonaisuudessaan Suomen alueella, mikä olisi selkeyttänyt Itä-Suomen teollisuuden vientiä ja poistanut kalliit vuokrasopimukset Venäjän kanssa.

Negatiivisena puolena valtion velkaantuminen olisi ollut rajua. Alueen sosiaali- ja terveysmenojen sekä eläkkeiden integroiminen Suomen tasolle olisi vaatinut kymmenien vuosien veronmaksajien panostuksen.

Petsamon palauttaminen olisi ollut taloudellisesti ehkä jopa merkittävämpää kuin Karjalan, erityisesti pitkällä aikavälillä.

Suomesta olisi tullut Jäämeren rannikkovaltio, kun meillä olisi ollut suora pääsy jäämerelle. Tämä olisi avannut suoran yhteyden maailman merille ilman Itämeren kapeikkoja. Liinahamari olisi voinut kehittyä yhdeksi Euroopan tärkeimmistä syväsatamista. 

Petsamon nikkeliesiintymät ovat maailmanluokkaa. 2000-luvun alun raaka-ainebuumissa ja myöhemmässä sähköistymisessä nikkelin merkitys on vain kasvanut. Suomi olisi ollut Euroopan merkittävin akkumetallien tuottaja jo vuosikymmeniä sitten. 

Jos Koillisväylä avautuu tulevaisuudessa laajemmin, Suomi olisi ollut keskeinen portti Aasian ja Euroopan välisessä meriliikenteessä, koillisväylän hyödyntäjä.

Suurin kysymysmerkki olisi ollut alueella asuva venäläisväestö (satoja tuhansia ihmisiä). Jos tämä väestö olisi jäänyt alueelle, Suomesta olisi tullut kertaheitolla monikansallinen maa, jossa olisi ollut suuri venäjänkielinen vähemmistö.

Tämä olisi vaatinut valtavia panostuksia kielenopetukseen ja kotouttamiseen, mutta samalla se olisi voinut ratkaista Suomen nykyisen työvoimapulan jo ennakkoon.

 

Rikas mutta velkainen Suomi

Taloudellisesti Suomi olisi todennäköisesti suurempi ja mahtavampi. BKT olisi huomattavasti korkeampi Petsamon luonnonvarojen ja Karjalan logistisen sijainnin vuoksi.

Kuitenkin 2000-luvun ensimmäiset kymmenen vuotta olisivat olleet Suomelle taloudellisesti äärimmäisen raskaita. Jälleenrakentamisen hinta olisi todennäköisesti tarkoittanut korkeampaa verotusta ja hitaampaa elintason nousua muualla Suomessa, kun rahat olisivat valuneet uusiin maakuntiin. 

Pitkällä aikavälillä Suomi olisi kuitenkin noussut aivan eri luokan geopoliittiseksi ja taloudelliseksi toimijaksi Pohjois-Euroopassa.

 

Jälkiviisaus ja historian painolasti

Nyt, vuosia myöhemmin, tilannetta on helppo katsoa kriittisesti. Jos Suomi olisi tarttunut Putinin lausuntoon, olisiko meillä nyt Viipuri ja Sortavala osana Suomea? Sitä emme saa koskaan tietää.

Varmaa on kuitenkin se, että Halosen päätös olla neuvottelematta sinetöi Karjalan kohtalon pitkäksi aikaa. Se oli tietoinen valinta pysyä turvallisella tiellä, vaikka vieressä olisi ollut polku, joka olisi voinut johtaa historialliseen hyvitykseen.

Minusta tämä on suorastaan maanpetokseen (*) verrattava rikos. Halosen johdolla olisi pitänyt käydä laaja keskustelu Venäjän tekemästä avauksesta ja ulkopolitiikan suuntalinja olisi pitänyt paaluttaa laajalla yhteisymmärryksellä. Halonen kuitenkin teki linjauksen yksin ja sinetöi kaikki yllälistatut hyödyt vain Venäjän eduksi. 

Tässä maanpetoksen  määritelmä:

Maanpetos on kyseessä silloin, kun joku Suomea koskevan sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa...

• ryhtyy yhteistoimintaan vihollisen kanssa tai muulla vastaavalla tavalla vihollisen eduksi vahingoittaa Suomea, kun kyseessä ei ole sellainen miehityksen aikana suoritettu toimenpide, joka on ilmeisen tarpeellinen väestön elinolojen turvaamiseksi. 

Politiikka on valintoja, ja Halonen valitsi hiljaisuuden. Se hiljaisuus maksoi Suomelle mahdollisuuden edes keskustella siitä, mikä meille kerran kuului.  Oma sukuni on Karjalasta lähtöisin ja sen menettäminen on ollut todella iso asia.

Huhtikuun 2026 rahat

Tarkastelen tässä artikkelissa, miten rahaa kului huhtikuussa 2026, palkkakaudella 15.4.-14.5.2026.

Huhtikuussa poikkeavia tapahtumia oli hyvinkin paljon. Sain bonusta, ruokakauppaan meni tavallista enemmän rahaa. Tein huhtikuussa vakio rahasto-hankinnat ja ostin pitkästä aikaa kryptovaluuttoja ja osakkeita.

Huhtikuun yhteenveto 

 Yhteenveto

• Tulot 11 050,49 euroa 
• Menot 1 979,00 euroa
• Laskut 392,39 euroa
• Asuntolaina 1 241,24 euroa (lyhennys 1 000,65, korko 238,09 ja kulut 2,50 euroa)
• Säästöön 4 586,10 euroa

Säästöaste oli 41,50%. Huhtikuun kulutus oli hieman tavanomaista suurempaa. Ostimme vappuna ja äitienpäivänä herkkuja ja hankin jälleen viihde-elektroniikkaa.

Tarkempi erittely

Huhtikuussa tulot koostuivat palkasta (4 546,26 euroa),  S-bonuksesta (38,99 euroa), ja talletus-tilin korosta 0,03 euroa.  S-bonusta tuli tavanomainen määrä.  

Tuloissa oli palkan lisäksi viime vuoden tulospalkkio, joka minulla oli netttona 6 085,21 euroa. Onnistuin jonkin verran keskimääräistä paremmin tavoitteissani, joita auttoi yrityksen hyvä tulos vuodelta 2025.

Sähkölasku oli normaali, huhtikuun sähkölasku oli 44,63 euroa.

Normaalista poikkeavia hankintoja oli Vu+ Duo2 -digiboksin ostaminen. Se maksoi 170,00 euroa käytettynä. Laite on eräs kyvykkäimmistä tallentimista, mitä markkinoilta löytyy. Siitä on olemassa uudempi 4K-versio, mutta koska meillä ei ole Suomessa 4K lähetyksiä, siitä en saisi mielestäni varsinaista lisähyötyä. Laite on linux-pohjainen ja sillä voi tehdä paljon muutakin kuin katsoa ja tallentaa TV-lähetyksiä.

Ostin meille myös uuden kiukaan. Siitä tein oman postauksen. Asennuksineen kiuas maksoi 508,94 euroa.

Huhtikussa sairastimme koko perhe. Ensin tyttömme kurkku tuli kipeäksi. Sitä seurasi vuotava nenä ja lämpö, joka paheni parissa päivässä kuumeeksi ja todella kipeäksi kurkuksi. Minä sairastuin seuraavana viikonloppuna ja vaimoni sitä seuraavana viikonloppuna.

Kävimme tytön kanssa yksityislääkärissä. Se kustansi testeineen noin 350 euroa, josta vakuutusyhtiö korvasi 174 euroa. Lisäksi apteekkiin meni 64 euroa yskänlääkkeeseen ja kuume- ja kipulääkkeisiin. Sain myös reseptin ihottumaan ja rasvoihin meni 31,05 euroa.

Vappuna ostimme normaalia enemmän herkkuja ja kaasuilmapallon tytöllemme, joka maksoi 8,95 euroa. 

Huhtikuussa kävin parturissa kerran, mikä kustansi perinteisen 30,0 euroa.

Auto tuli tankattua kerran, mikä maksoi 61,34 euroa. Auto tuli myös pesetettyä kerran, joka maksoi 22,90 euroa.

Otin NextStoryn 50 päivän kokeilujakson ja kuuntelin sieltä pari kirjaa. Palasin kuitenkin Bookbeatin käyttäjäksi, koska sain 75% alennuksen premium-tilauksesta ja koska Nextstoryn applikaatio ei tue nappikuulokkeideni painikkeita. En voi esimerkiksi pysäyttää toistoa kuulokkeiden pysäytä-painikkeella, joka on ärsyttävää. Bookbeat-sovellus tukee kuulokkeideni kaikkia painikkeita. Bookbeat maksoi 5,49 euroa.

Ruokakauppaan meni melko narmaali määrä, 605,88 euroa. 

Vaatteita en hankkinut lainkaan.

Työpaikan ruokalassa söin lounasta 7 kertaa ja se kustansi 59,50 euroa.

Tässä kuussa selvisin edellisen kuun lopulla maksetulla bussilipulla, joten julkiseen liikenteeseen ei mennyt kuluja. Tytön polkupyörästä oli irronnut eturenkaan käsijarrun jarrupala ja uusi maksoi Biltemassa 2,95 euroa.

McDonaldsissa tuli käytyä kaksi kertaa ja sinne kului vain 38,00 euroa, kiitos tarjousten ja vanhojen pisteiden.

Päiväkotilasku Espoolaiselle viskarille oli 187,00 euroa.

Sijoitukset

Vakio kuukausiostot menivät Nordnet Kehittyvät Markkinat Indeksi -rahastoon (49,99 euroa) ja Xtrackers S&P 500 indeksiin meni 322,98 euroa, yhteensä 372,97 euroa. Kuluja Nordnet otti 2,50 euroa. 

Osakehankintoja tuli tehtyä

Sain Realty Income REIT omistuksestani 16,07 osinkoja, joista pidätettiin veroa 2,41 euroa. 

Sain Huhtamäki-omistuksestani osinkoa 76,95 euroa, josta verottaja ei pääse nipitämään, koska osakkeet ovat OST-tilillä.

Yhteensä osinkotuotto oli 90,61 euroa, joten huhtikuu on tuottanut melkein satasen osinkotuottoa.

Ostin Bitcoinia 20. huhtikuuta seuraavasti

• Määrä 0,02292565 BTC
• Hinta 64 468,4 euroa / BTC 
• Yhteensä 1 477,98 euroa
• Coinbasen välityspalkkio 22,04 euroa
• Kustannus yhteensä 1 5000,00 euroa.  

Ostin myös 21.4. lisää Huhtamäkeä seuraavasti  

• Määrä 32 osaketta
• Hinta 28,46 euroa / osake
• Nordnetin komissio 7 euroa
• Kustannus yhteensä 918,00 euroa

Ostin myös tekoälybuuniin liittyen Marvell Technologyn (MRVL) osaketta 

• Määrä 14 kappaletta
• Hinta 147,14 USD per osake
• Välityspalkkio 15 euroa
• Kustannus yhteensä 1 769,91 euroa.

Marvell Technology Group on puolijohdevalmistaja, jonka tuotteisiin kuuluvat ASIC-, järjestelmä- sekä verkkopiirit. Marvell Technology on merkittävässä kasvussa ja sijoittajien kiinnostuksen kohteena, mitä korostavat vahvat neljännesvuositulokset ja potentiaalinen yhteistyö Googlen kanssa. Analyytikot ovat optimistisia sen tulevaisuuden suhteen vedoten vankkoihin tulosennusteisiin ja strategisiin kumppanuuksiin tekoälyalalla.

Siirsin säästöön yhteensä  4 586,10 euroa odottamaan markkinamuutoksia. 

Arvopaperien myyntejä en huhtikuussa tehnyt.

Tarina kolmesta sisaruksesta

Isäni opetti meille lapsille jo pienenä että velkaa ei kannata ottaa. Hän painotti aina sitä että asioita pitää hankkia vasta kun on oikeasti miettinyt miten ne maksaa pois. Muistan miten hän osti kalliimpia juttuja lähinnä merkkipäivinään mutta muuten meillä mentiin ihan perustavaroilla. Silti isä ei koskaan suostunut ostamaan halvimpia huonekaluja esimerkiksi Ikeasta. Me kiertelimme useita liikkeitä ja koeistuimme joka ikisen tuolin ja sohvan ennen kuin hän teki ostopäätöksen. 

Isä ei juurikaan sijoittanut rahojaan mutta hänellä oli silmää hopeisille markoille. Hän osasi poimia tavallisen rahan joukosta 1960-luvun hopeakolikot ja myi ne sitten hyvällä voitolla 1990-luvulla kun hopean hinta oli huipussaan.

Kolme sisarusta, kolme erilaista rahankäyttäjää

 

Olen itse sisaruksista se nuorin ja opiskelin IT-alalle yliopistossa. Pääsin heti valmistumisen jälkeen hyviin töihin ja maksoin opintolainan pois todella nopeasti. Säästin siihen aikaan jokaisesta palkasta osan lainan poismaksamiseen. Mielestäni on ollut järkevää kuluttaa rahaa harkiten vaikka säästöön ei alkuun ihan hirveästi jäänytkään. 

Suurin osa minun varallisuudesta on kiinni asunnossa joka sijaitsee Espoolaisen kasvukeskuksen lähiössä.  Olen vaihtanut kotia viisi kertaa ja joka kerta se on ollut vähän isompi ja parempi. Siinä samalla olen perustanut perheen ja minulla on kaksi lasta. Avioeron jälkeen olen perustanut uuden perheen ja meillä on nyt yksi tytär.

Ostan autot aina lähes uusina ja maksan ne kerralla pois. Ajan samalla autolla yleensä yli kymmenen vuotta ja luovun siitä vasta kun ajoneuvon huoltokulut alkavat nousta liikaa sen käyttöiän loppupuolella. Muita kulkupelejä en ole hankkinut, en mootoripyöriä, veneitä enkä matkailuautoja.

Vasta vanhemmalla iällä olen alkanut sijoittamaan osakkeisiin ja indeksirahastoihin sekä ETF rahasto-osuuksiin. Nettovarallisuuteni on nykyään yli 400 000 euroa ja sijoitusten osuus siitä on hiljattain ylittänyt 100 000 euroa.

Minun isosisko on taas ihan erilainen ja elää todella huoletonta elämää rahojensa suhteen. Hän on muusikko ja se ammatti vie häntä paikasta toiseen. Tulot vaihtelevat paljon ja muusikkojen keskuudessa on ehkä vähän liiankin tavallista että kaikki mikä tulee myös menee juhlimiseen.

Siskoni on  ottanut autolainoja, kun on päivittänyt autoaan uudempaan. Hänellä on ollut useita moottoripyöriä ja jopa nelivetoinen mönkijä, jolla pystyy liikkumaan myös luonnossa.

Siskoni muutti kymmenen vuoden aikana yksitoista kertaa ja asui aina vuokralla. Hän osti ensimmäisen oman asunnon pieneltä paikkakunnalta vasta kun hän täytti 35 vuotta ja se vaati ison lainan. Hän ei ole ikinä ollut kiinnostunut säästämisestä ja käyttää usein kulutusluottoja. Joskus hän ottaa velkaa jopa veronpalautuksia vastaan jo ennen kuin ne rahat ovat edes tilillä. Lopulta veronpalautukset menevät suoraan korkoihin ja lainakuluihin eikä mitään jää säästöön. Hänen nettovarallisuutensa jääkin alle 100 000 euron koska velkaa on vielä niin paljon. Siskoni elää sinkkuna.

Sitten on meidän isoveli joka aloitti myyjänä ja nousi lopulta suuren kansainvälisen pörssiyrityksen ylimpään johtoon. Hän on tehnyt todella pitkää työpäivää ja matkustanut ympäri maailmaa neuvottelemassa asiakkaiden kanssa.

Veljen perhe asuu nyt kalliilla, hyvin halutulla asuinalueella isossa omakotitalossa jonka rakentaminen maksoi yli miljoonan. Hän on päässyt mukaan yrityksen osakeohjelmiin ja hänen vuositulonsa ovat olleet useita satoja tuhansia euroja. Myös hänen vaimonsa kuuluu Suomen parhaiten tienaavaan 10%:iin, vaikka ei olekaan yhtä varakas kuin veljeni. Heidän omaisuutensa lasketaan useissa miljoonissa euroissa.

Kokemukseni perusteella on silti hassua että juuri isoveljeni kokee olevansa köyhä. Hän on todella tarkka jokaisesta eurostaan ja saattaa vertailla viikkoja jotain pientä hankintaa. Hän kiertää kauppoja ympäri kaupunkia jotta löytää varmasti halvimman hinnan. Veli ostaa kyllä kalliita asioita mutta hän ei tee sitä tuotemerkin takia. Hän pitää meille usein luentoja siitä miksi joku tietty laite on paras ja mitkä sen tekniset ominaisuudet ovat.

Vene on veljeni henkireikä ja hänellä onkin merikelpoinen iso moottoripursi, jolla viettää paljon aikaa lomakaudella. Veneilyyn liittyvät hankinnat veljeni tekee silmää räpäyttämättä ja onkin hankkinut siihen liittyen prasta mitä rahalla voi hankkia, on se sitten joku lisävaruste tai veneen ylläpitoon liittyvä työkalu.

Ajattelen että me olemme kaikki kasvaneet samassa kodissa mutta päätyneet silti aivan erilaisiin ratkaisuihin. On se vaan niin että ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot ja se miten niitä rahojaan hallitsee.

Kolme lasta. Kolme erilaista rahankäyttäjää. Kolme erilaista varallisuustarinaa.

Miten sinulla, poikkeaako sisaruksiesi rahankäyttö omasta rahankäytöstäsi merkittävästi? Kerro kommenteissa.

Kiukaan uusiminen

Taloyhtiömme on 11 vuotta vanha ja vastuujakotaulukon mukaan kiuas kuuluu osakkaalle, kun taas taloyhtiölle kuuluu esimerkiksi saunan vesihanat.

Taloyhtiössämme tapahtui onnettomuus, jossa naapurimme sähkökiuas oli syttynyt tuleen. Asukkaat saivat palon sammumaan kiukaasta kytkemällä sen sulakkeen pois. Pelastuslaitos arveli syttymissyyksi oikosulkua.

Kiuasonnettomuus

 

Kiuas oli toimitettu Harvialle tutkittavaksi ja he ilmoittivat, että siitä ei löytynyt mitään vikaa. Samaa mallia on myyty Suomessa  runsaasti ja se ei ole aiheuttanut mitään isoa vikasumaa valmistajan tietoon.

Taloyhtiön hallitus pyysi kaikkia vaihtamaan kiukaan ja olen lykännyt tätä pyyntöä noin vuoden ajan. Nyt mahdollinen kiuasvahinko on ollut minun vastuullani ja taloyhtiö olisi voinut pestä siitä kätensä.

Uusi kiuas 

Nyt tartuin tuumasta toimeen. Päädyin hankkimaan samanlaisen kiukaan, mitä meillä oli jo ennestään. Kiuas on kotimainen Harvian Vega ja sen teho on 8 kilowattia. Näin talon tekniikka ei voi häiriintyä uudesta kiukaasta, koska se on täysin identtinen alkuperäisen kanssa.

Sähkökiuas Harvia Vega BC80 8kW

 

Kiuas asennetaan paketissa mukana tulevaan seinäkiinnikkeeseen ja sen käyttönappulat ovat laitteen yläreunan lähellä, minkä vuoksi sitä on helppo säätää tarvittaessa.

Ostin samalla uudet kiuaskivet, joita kiukaaseen menee yksi laatikollinen, eli 20 kiloa.

Tilasin sähkömiehen tekemään kiukaan asennuksen ja tein taloyhtiöön remontti-ilmoituksen kiukaan vaihtamisesta. Näin tulee dokumentoitua, että myös meidän kiuas on uusittu.

Kiuas maksoi Bauhausissa 299,00 euroa ja kiuaskivet maksoivat 12,90 euroa. Kiukaan asennus maksoi töineen ja kilometrikorvauksineen 197,04 euroa. Kaikkiaan kiukaan uusiminen maksoi 508,94 euroa.

Kotikäytössä kiukaalla on kahden vuoden valmistajan myöntämä takuu.

Tämä oli toisaalta tiedossa oleva  uudistus ja toisaalta "yllättävä" rahanmeno, mutta meillä on nyt kiuas maksettuna seuraavaksi vuosikymmeneksi. 

 

Verotuspäätös 2025

Sain ilmoituksen 2025 vuoden verotuspäätöksen saapumisesta omaveroon. Tänä vuonna ilmoitukset tulevat suoraan sähköisesti suomi.fi sähköposti-ilmoituksena, eikä paperiversiota lähetetä erikseen.

Sain jotkin vähennykset läpi, jotka kumosivat viime vuoden luovusvoitoista tulleita pääomaveroja. Näitä olivat kotitalousvähennys ja työhuonevähennys, koska teen etätyötä 3 päivää viikossa. Tein korjaukset esitäytettyyn veroilmoitukseen hieman myöhemmin tänä vuonna, huhtikuun alussa, kuin edellisenä vuonna.

Sivunmennen sanotttuna, pääsin ensimmäistä kertaa myös raportoimaan kryptovaluuttojen staking-palkkioita verottajalle, joka aiheutti jonkin verran päänvaivaa.

Ilman korjauksia, olisin joutunut maksamaan noin 500 euroa mätkyjä, joten veroilmoituksen tarkistaminen ja täydentäminen todellakin kannattaa!

 

Verotuspäätös

Verotuspäätöksen perusteella, saan veronpalautusta 923,18 euroa ja se tilitetään minulle elokuun alussa, 3.8.2026.

Tällä hetkellä ajattelen, että käytän palautettavan rahan joko sijoituksiin tai sitten laitan sen puskuriin, jos epäilen kurssien laskua loppuvuonna. Tällä hetkellä jonkinlainen korjausliiike tuntuu mahdolliselta, joten olen vähentänyt sijoittamista. 

Elokuun yhteenvedossa näet, mihin ratkaisuun tulin. 

Miten itse, saitko mätkyjä vai palautuksia? 

 

Talousopit kotoani

Kotonani ei puhuttu paljon rahasta. Mitään muuta talousopetusta en saanut, paitsi sen, että "velka on veli otettaessa, mutta veljenpoika takaisin maksettaessa". Toisin sanoen, velka oli paha asia ja sitä tulisi lähtökohtaisesti välttää.

Kotoa saadut talousopit

Vanhempani olivat melko pienituloisia tai vanhempana keskituloisia, mutta eivät ainakaan hyvätuloisia. Isäni oli 100% invalidi ja äitini on tehnyt toimistotyötä. Äitini kertoi joskus paljonko saa palkkaa ja antoi ymmärtää, että se on suuri salaisuus. Muistini mukaan palkka oli tuolloin 4 700 markkaa kuukaudessa. Pikkupojasta 4 700 markkaa kuulosti isolle summalle.

Säästölipas

 

Säästämistä opeteltiin keräämällä lantteja. Meillä lapsilla oli omat säätölippaat (Tampereen aluesäästöpankin ronsu-säästölipas), johon laitettiin tienattuja kolikoita, tai isäni ostoksista ylijääneitä kolikoita. Lipas tyhjennettiin noin vuoden välein ja sen sisältö talletettiin kunkin lapsen säästötilille. 

 

Sijoittamisesta 

Isäni oli jossain välissä sijoittanut säästöjään osakkeisiin ja muistan, että hän oli ylpeä siitä, että osakkeilla oli mennyt hyvin. Määrästä ei puhetta ollut ja valittu osake oli Huhtamäki, josta isäni oli todennäköisesti lukenut, koska meillä ei ole Huhtamäellä sukulaisia töissä tai tuttuja jotka olisivat yritystä pystyneet suosittelemaan. Sijoittamisesta kertynyt raha kuitenkin käytettiin asunnon vaihtoon tai kodin remontoimiseen. Kovin pitkällä horisontilla isäni ei siis sijoittanut. Enemmänkin sijoittaminen nähtiin mahdollisuutena saada lisätuloa säästöille.

Vanhempani ovat nähneet asuntoon sijoittamisen hyvänä tapana, koska asuntojen hinnat olivat jatkuvasti nousseet ja jos asunto pitää myydä, olet saanut sijoittamasi pääoman ja korkokulutkin myydessä pois. Siis vaurastunut asunnon arvonnousun verran.  

Äitini ei tietääkseni ole osakkeisiin sijoittanut, vaan osti sijoitusasunnon kun peri omat vanhempansa. Tuosta sijoitusasunnosta hän sai vuokratuloa ja joitain verovähennyksiä, hintakin kohosi parissa vuosikymmenessä mukavasti. Tulot hän on käyttänyt elämiseen, eikä tietääkseni ole sijoittanut edelleen. 

Kun asunto meni joitain vuosia sitten myyntiin, hän neuvotteli isoveljeni kanssa saadun pääoman sijoituksista ja minun näkemystäni ei ole koskaan asiassa kysytty. Minulle ei ole myöskään kerrottu, mitä hän on noilla varoillaan tehnyt. 

Toisaalta, vanhempani eivät koskaan säilyttäneet taloudellisia paineita meille lapsille. Meille kyllä kerrottiin, että "olemme köyhiä" ja että emme voisi saada uusia merkkivaatteita tai jotain lelua tai urheiluvälinettä, koska meillä ei ollut siihen mitenkään varaa. Silti ajoimme uudehkolla autolla ja isäni uusi auton noin viiden vuoden iässä viimeistään, aina uuteen autoon.

Nykyään asuntokin kannattaa omistaa vain kasvulähiössä ja jos on vaara, ettei asunnon arvo kasva, kannattaa mieluummin asua vuokralla ja sijoittaa loppurahansa osakemarkkinoille.

 

Koulun antamat opit 

Koulussa kyllä puhuttiin säästämisestä ja rahan arvon pienenemisestä, mutta lapselle inflaatio jäi hyvin abstraktiksi asiaksi. Semminkin, kun itse ei rahaa ollut säästänyt vuosikymmeniä. Sen muistan, että koulun antamat opiskeluvälineet huononivat vuosi vuodelta: Ei saanut kuin pienen A5-kokoisen ruutuvihkon A4-kokoisen vihkon sijaan ja lopulta pyyhekumikin piti puolittaa toisen oppilaan kanssa.

Korkoa korolle ilmiöstä puhuttiin ja kaavaa käytettiin lukujen laskemiseen, mutta sekin jäi sisäistämättä, että korkoilmiön avulla voisin itsekin rikastua. Lähinnä koulukirjan esimerkeissä puhuttiin siitä, miten raha kasvaisi korkoa pankin säästötilillä. 

Koulun talousopetus oli niukkaa

Mielestäni koulussa ei 1980- ja 90-luvuilla osakemarkkinoista tai sijoittamisesta koskaan puhuttu mitään. Talousosaamista sai lukemalla Aamulehden taloussivuja. Silti rötöksistä, konkursseista ja taloudellisista epäonnistumisista Suomessa uutisoitiin niin paljon, että kaikenlainen keinottelu sai ikävän leiman ja oli tulkittavissa hyvin epämääräisenä hommana. Sijoittaminen oli "ahneiden pukumiesten keplottelua" ja "kasinopeliä".

Nyttemmin vaurastumisesta kirjoitetaan enemmän ja neutraalimmin. Myös piensijoittajia haastatellaan ja onnistuneita tavis-sijoittajia löytyy haastateltavaksi asti. Tässä mielessä talousuutisointi on mielestäni paljon aikaisempaa terveempää.

Löytyypä joitain pelkästään talousasioilla menetyneitä vaikuttajia jotka käsittelevät talousaiheita jossain sosiaalisen median kanavassa. Esimerkkinä vaikkapa Merja Mähkä. 

Omille lapsille haluan sanoa, että säästäminen on hyvä tapa ja on tärkeää olla vähän rahapuskuria sen varalta, että jotain ikävää tapahtuu. Rahojaan ei kannata tilillä säilyttää, vaan sijoittaa esimerkiksi matalakuluiseen indeksirahastoon ja koittaa unohtaa varat sinne ilman stressaamista. Näin jokainen voi vähitelleen vaurastua ja antaa ajan tehdä työnsä, joka saa korkoa-korolle -ilmiön todella liikkeelle.

Velkaantumista kannattaa välttää, koska siinä auttaa jotakuta toista rikastumaan. Velka voi olla hyvä asia, kun sitä käytetään harkiten, mutta kuluttamiseen ei velkaa kannata edelleenkään ottaa.

Miten teillä puhuttiin rahasta ja saitko kotoa talousoppeja, joita olet noudattanut?

Asuntolainen korko nousi

Asuntolainan korkotarkistus oli 2.5. Meidän laina on sidottu kuuden kuukauden Euriboriin, joten sitä tarkistetaan keväällä ja syksyllä. Valitettavasti Iranin sodan vuoksi korkotaso on alkanut kohota ja se tarkoitti meidän lainakulujen kasvua.

Vanha kokonaiskorko oli 2,53 % (6 kk euribor 2,13 + 0,4 % marginaali). Uusi korko on 2,86 %.

Kuukausimaksu kasvoi 1 241,24 eurosta 1 257,74 euroon eli 16,50 euroa. Seuraavan 6 kk aikana siis 99,00 euroa lisää maksettavaa. Ei mikään valtava summa, mutta aina korkojen nousu ärsyttää.

Seuraavan kerran lainakorkoa päivitetään 2.11.2026.

Köyhästä rikkaaksi kirjan arvostelu

Arvosteluni kirjasta Köyhästä rikkaaksi. Kuuntelin teoksen äänikirjana.

Seppo Pennanen on sarjayrittäjä, joka on lähtöisin köyhästä pirtistä ja jonka ruokapöydässä nälkä oli tuttu vieras. Hän aloitti sijoittamisen seitsemänvuotiaana, kun sai ensimmäisen rahalahjansa, joka oli 5 markkaa. Hän on perustanut yrityksiä ja myynyt niitä. Nyttemmin hän on toiminut itseoppineena sijoittajana ja tehnyt vain neljä tuntia viikossa töitä. Hän on jo eläkkeellä ja halunnut kirjoittaa sijoituskirjansa erityisesti lapsilleen ja lastenlapsilleen, jotta he voisivat vaurastua ja jäädä aikanaan miljonäärinä eläkkeelle.

Köyhästä rikkaaksi äänikirja

 

Pennasen määritelmän mukaan jokainen työkykyinen suomalainen voi rikastua ja tienata mukavasti, kunhan on valmis säästämään tupakka-askin hinnan päivässä sijoituksiin. “Kuudella eurolla päivässä miljonääriksi: Unohda pörssikurssit ja liituraitamiehet - sijoita helposti” onkin kirjan polveileva ala-otsikko.  

Pennanen suosittelee sijoittamaan varansa indeksi- tai ETF-rahastoihin ja välttämään suoria osake-sijoituksia, koska samalla rahalla voi saada siivun isosta joukosta menestyviä yrityksiä. Tämä pienentää riskiä ja auttaa saamaan sijoituksilleen indeksin eli jonkin yritysjoukon keskimääräisen tuoton.

Pennasen mukaan keskimääräisen matalakuluisen indeksirahaston tuotto voi olla jopa kymmenen prosenttia vuodessa, ja joka korkoa-korolle ilmiön ansiosta kasvattaa pääoman valtavaksi, kunhan jaksaa sitkeästi jatkaa sijoittamista. Hän perustelee, että koska yritykset toimivat perimmillään omistajiensa eduksi, nousevat niiden osakkeiden arvot varmasti ja siten osakeindeksi kasvaa, vaikka joukossa olisi huonojakin yrityksiä. 

Pennanen kertoo myös ajatuksia miten saa oman taloutensa kuriin, leikkaamalla kulutustaan tai kasvattamalla tulojaan. Hän kertoo, miten on hankkinut uuden auton sijaan pari-kolme vuotta vanhan menopelin ja miten paljon voi säästää, kun hyödyntää marjasadon, sienisadon ja kalastaa kesällä ruokapöytään saalista. 

Pennanen myös haastaa miettimään omaa asumistaan ja tarviiko todella kaikkea tavaraa, mitä itselleen on kertynyt, kuten 32 paria kenkiä tai 16 käsilaukkua. Pennanen kysyy voisitko jättää osan uutisten ja television kuluttamisesta väliin ja käyttää sen ajan sijoittamiseen tai lisätuojen hankkimiseen. Hänen mielestään ei ole hyviä ja huonoja töitä, on vain hyviä töitä, josta voi saada lisätuloa.

Mikä kirjassa on hyvää ja huonoa

Kirjan vahvuutena voidaan pitää Pennasen omiin kokemuksiin perustuvaa kerrontaa. Hän myös lukee äänikirjan itse. On aina hienoa kuulla, miten kirjailija itse lukee sisällön ja mitä asioita haluaa painottaa. 

Pennanen kertoo esimerkkejä joistain yrityksistään ja laskee auki, miten paljon hänen siivousyrityksensä pystyi laskuttamaan ja paljonko kuluja ja sivukuluja sillä oli. Hän myös kehoittaa aloittamaan yksinkertaisilla suunnitelmilla ja seuraamaan vain yhtä, tarkkaan harkittua liiketoimintamittaria, erilaisten monimutkaisten mittareiden sijaan. Hänen mukaansa pienyrityksen liiketoimintasuunitelman olisi hyvä mahtua yhdelle A4-sivulle. 

Pennanen kertoo, millaisia kommentteja on saanut ihmisiltä, joiden kanssa on puhunut sijoittamisesta. Suurin este suomalaisten vaurastumiselle onkin se, että he puhuvat paljon, mutta eivät tee mitä puhuvat. Monet ovat esimerkiksi harkinneet 90-luvulla Nokian osakkeiden ostamista, mutta suurin osa ei koskaan edennyt sanoista tekoihin. 

Pennanen sanoo kirjassa, että jos hän, kouluja käymätön pikkupirtin poika on saavuttanut kaikki taloudelliset tavoitteensa, sinäkin pystyt siihen. 

Pennanen kertoo myös, miten sijoituksia verotetaan ja miten voit optimoida verotusta kun haluat hyötyä sijoituksistasi. 

Sijoittaminen voi olla helppoa. Se ei edellytä talousuutisten ja pörssikurssien syvempää ymmärtämistä eikä suuria pääomia. Pennanen kertoo myös muutamasta epäonnistumisesta, kuten käymällä liian aktiivista pörssikauppaa 90-luvulla tai sijottamalla Orava-asuntorahoitukseen, jonka tuotot olivat todella hyviä, kunnes ne loppuivat kokonaan. Pennasen opeilla voi tulla miljonääriksi - kunhan sijoittamisaika on riittävän pitkä, tai sijoittamalla eurolla päivässä tuplata eläkeaikaisen toimeentulonsa. Pitkä sijoitusaika tarkoittaa useita vuosikymmeniä.

Kirjassa ei ole yhtään nopeaa rikastumiskeinoa, kuten Pennanen tiivistää. 

Kirjan heikkous on melkoinen toisto. Pennanen muistaa kertoa kolme tai neljä kertaa, että korkoa korolle ilmiö on Albert Einsteinin mukaan maailman kahdeksas ihme. Hän kertoo myös samaan hengenvetoon, että maailman parhaana pidetty sijoittaja Warren Buffet on sanonut, että vain kourallinen sijoittajia pystyy voittamaan indeksin, eikä ole todennäköistä, että juuri sinä kuuluisit tähän harvalukuiseen joukkoon. Suomalaiset lottoavatkin mieluummin, kuin laittavat rahansa varmasti tuottavaan sijottamiseen. 

Välillä Pennanen laukoo mielipiteitään politiikoista, jotka eivät tiedä hänen mielestään liiketoiminnasta tai taloudesta yhtikäs mitään. Nämä kommentit antavat kirjaan värinsä, mutta kaipaisivat ehkä parempaa perustelua. Hän kertoo yhden anekdootin, jossa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen suositteli 2000-luvun lopussa kaikille suomalaisille asuntolainan koron sitomista pitkään viitekorkoon, mutta koska Pennanen itse toimi päinvastoin, säästi asuntolainassaan tällä tavoin yhteensä 100 000 euroa! 

Pennanen kertoo lukevansa paljon ja pääasiassa sijoitus- ja liikketoimintaa käsitteleviä kirjoja. Hän myös pyrkii laittamaan niistä oppimansa asiat heti käyttöön ja saamaan siten käytännön oppeja ja hyötyä. 

 

Lopuksi 

Kirja oli itselleni mielenkiintoinen, koska olen lähestymässä eläkeikää ja tavoitteeni on varmistaa taloudellinen turva eläkkeen lisäksi. Pennanen on taloudellisen vapauden saavuttanut ja kertookin, että toivoo pystyvänsä inspiroimaan muita, jotta he voisivat itse saavuttaa omat taloudelliset tavoitteensa. 

Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa persoonallinen tapa käydä läpi sijoittamista ja omaelämänkerrallisesti sijoituskokemuksiaan. Teos on hyvin käytännöläheinen ja sen avulla on helppo lähteä sijoittamiseen mukaan. 

Pennanen myös kertoo, miten kannattaa toimia, kun on aika nauttia säästöistään ja käyttää varojaan. Tämä näkökulma jää monesta muusta sijoitusopuksesta puuttumaan kokonaan.

Arvosana 3/5. 

 

Näin Suomi pelastetaan

(Kiisto: Poliittinen kirjoittaminen jatkuu. Jos et pidä politiikasta, kannattaa hypätä tämän kirjoituksen yli.)

Suomen julkiset menot ovat tällä hetkellä Pohjoismaiden ja koko EU:n korkeimpia suhteessa BKT:hen. Tämä johtuu muun muassa väestön nopeasta ikääntymisestä, korkeista sosiaaliturvamenoista ja sote-uudistuksen mukanaan tuomista kustannuksista. Oman lisänsä on tuonut 2020-luvun alussa kiihtynyt valtion lainanotto ja sen aiheuttamat lainankorot.

Taloussanomien jutussa 20.4.2026 Eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto arvioi seuraavaa: 

Suomi ei ole jatkanut muiden Pohjoismaiden talouskasvua vaan on eriytynyt niistä. Terveydenhuolto on vielä sinnitellyt suunnilleen samalla tasolla, mutta kun maiden elintasoerot yhä kasvavat, väistämättä resurssit pitää yllä samaa palvelutasoa loppuvat.

Suomalaisten tulisi tunnistaa kolkko todellisuus – ja poliitikkojen uskaltaa puhua valmistautumisesta eräänlaiseen hallittuun valtion roolin ja palveluiden pienentymiseen, Murto peräänkuuluttaa.

Mielestäni Suomen on pakko sopeutua ja karsia niitä lukemattomia palveluita, joita hyvinvointiyhteiskuntamme  on tarjonnut avokätisesti väestöllemme. Erilaisten palveluiden mittasuhteet ovat yksinkertaisesti ylittäneet Suomen taloudellisen kantokyvyn ja meidän tulee suhteutua Suomeen kuin vaikeuksissa olevaan yrityksen, joka pitää tervehdyttää.

Jos haluamme saada referenssin millaista yhteiskuntaa Suomen pitäisi tavoitella, ei mittatikkua tarvitse hakea kaukaa. Minusta Viro on hyvä esimerkki Suomenlahden eteläpuolella. 

Viron ja Suomen hallinnollinen ero ei johdu vain rahasta, vaan siitä, miten valtion koneisto on rakennettu. Viro rakensi järjestelmänsä puhtaalta pöydältä 1990-luvulla, kun taas Suomi kantaa mukanaan vuosikymmenten aikana kerrostunutta hallinnollista perintöä.

Tässä ovat keskeiset syyt sille, miksi Viron julkinen sektori on Suomea kevyempi ja ketterämpi.

 

1. Digitaalisuus on selkäranka, ei lisäosa

Suomessa digitalisointi tarkoittaa usein sitä, että vanha paperinen prosessi siirretään sähköiseen muotoon. Virossa prosessit on luotu digitaalisiksi alun alkaen.

Virossa kaikki valtion tietokannat keskustelevat keskenään. X-Road on Viron digitaalisen yhteiskunnan ja e-palveluiden perusta. Se on turvallinen, hajautettu tiedonvaihtokerros, joka yhdistää julkisen ja yksityisen sektorin tietokannat. Jos annat osoitteesi yhdelle viranomaiselle, se on kaikkien tiedossa.

Laki kieltää valtiota pyytämää kansalaiselta samaa tietoa kahdesti (Once Only -periaate). Tämä karsii valtavan määrän turhaa lomakerumbaa ja virkamiestyötä.

Esimerkiksi verotus on Virossa niin pitkälle automatisoitua, että keskivertokansalainen käyttää veroilmoitukseen vain noin kolme minuuttia vuodessa.

 

2. Verotuksen yksinkertaisuus

Suomen verojärjestelmä on täynnä poikkeuksia, vähennyksiä ja eri verokantoja, joiden valvonta vaatii tuhansia työntekijöitä Verohallinnossa.

Viron malli on brutaalin yksinkertainen:

• Henkilökohtaisessa tuloverotuksessa on yksi prosentti. Kaikilla on 24% tasavero.

• Yritys maksaa veroa vain ulosmaksetuista osingoista. Tämä poistaa tarpeen monimutkaiselle poisto- ja jaksotuslaskennalle, mikä keventää sekä yritysten että verottajan hallinnollista taakkaa. Investoidusta voitosta ei näin tarvitse maksaa veroa.

   

3. Historiallinen "Legacy"-ero

Suomi on vanha hyvinvointivaltio, jossa jokainen uusi tarve on synnyttänyt uuden viraston, säädöksen tai valvontaelimen. Näiden lakkauttaminen on ollut poliittisesti lähes mahdotonta.

Viro aloitti Neuvostoliiton romahduksen jälkeen tyhjästä. Heillä ei ollut varaa eikä halua rakentaa raskasta byrokratiaa. He valitsivat tietoisesti "vähäisen hallinnon" strategian, koska se oli ainoa tapa houkutella investointeja ja kasvaa nopeasti.

Hallinnollinen vertailu

Ominaisuus	Suomi	Viro
Päätöksenteko	Konsensuspainotteinen, hidas.	Pragmaattinen, kokeileva ja nopea.
Sääntely	Yksityiskohtaista ja valvovaa.	Puitteellista ja mahdollistavaa.
Kuntarakenne	Laajat vastuut (sote-uudistuksesta huolimatta).	Kunnilla on kapeammat tehtävät.
Virkamiesten määrä	Suuri suhteessa väestöön.	Pieni ja monialainen.

 

4. Kuntien rooli ja vastuut

Suomessa kunnat (ja nyt myös hyvinvointialueet, läänit, sotilaspiirit, maakunnat, aluehallintovirastot, kirkon hiippakunnat, tiepiirit, kihlakunnat ja vaalipiirit) vastaavat lähes kaikesta kehdosta hautaan. Tämä vaatii valtavan määrän paikallista hallintoa ja johtajistoa. Virossa kuntien tehtäväkenttä on perinteisesti ollut huomattavasti suppeampi, ja valtio hoitaa monet peruspalvelut keskitetysti digitaalisten alustojen kautta.

Miksi Suomi ei vain kopioisi Viroa?

Suurin este on riippuvuus historiasta. Suomessa on voimakkaita etujärjestöjä, monimutkainen lainsäädäntö ja "näin on aina tehty" -kulttuuri. Viron keveys johtuu siitä, että heillä ei ollut mitään hävittävää, kun taas Suomessa jokainen hallinnollinen purku nähdään uhkana saavutetuille eduille.

Suomen julkinen sektori on yksi maailman suurimmista suhteessa talouden kokoon. Se työllistää 650 - 700 000 ihmistä! Julkisen sektorin työpaikkojen määrä on kasvanut viime vuosina, ja siihen luetaan kuuluvaksi valtio, kunnat, hyvinvointialueet ja muut julkiset eläkelaitokset. 

Virolainen hallinto ei ole välttämättä parempaa kaikilla mittareilla, mutta se on rakennettu halvemmaksi operoida ja kevyemmäksi ylläpitää.

Luodaan seuraavaksi tiekartta, joka hahmottelee radikaalin mutta perustellun tien Suomen talouden tasapainottamiseen valtion roolia supistamalla.

Valtio takaisin ruotuun

Suomen julkinen talous on tilanteessa, jossa perinteiset ”juustohöyläleikkaukset” eivät enää riitä. Vuonna 2026 valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kolkuttelee jo 90 prosenttia, ja alijäämä on kroonista. Jos haluamme säilyttää yhteiskunnan vakauden, meidän on uskallettava kysyä peruskysymys: Mitä valtion on aivan välttämättä tehtävä?

Vastaus on paluu ydintehtäviin. Kaikki muu on karsittava pois, jotta verotaakka kevenee ja talous pääsee hengittämään. 

Esimerkkinä tulee mieleen liikunta-, nuoriso- ja urheiluministeri. Tehtävä tulisi lakkauttaa. Näitä asioita pitää pystyä hoitamaan paikallistasolla tehokkaammin kuin ministeriöstä. Toinen mielestäni turha ministeri on taide- ja kulttuuriministeri.  Ja hups, taas säästetään. Onko kulttuurilla oikeus olla olemassa vain yhteisistä varoista rahoitettuna? Mielestäni kulttuurin pitää löytää rahoituksensa samalla tavalla kuin muunkin tekemisen tai kuihtua pois.

Kun katsotaan kokonaisuudessaan eri ministeriöiden vastuita, ne voidaan jakaa ydintehtäviin ja monenlaisiin yhteystyö- ja valmistelutehtäviin. Nyt olemme tilanteessa, jossa kaikki muu pitää lopettaa ja keskittyä pelkkien ydintehtävien hoitamiseen, nekin supistettuina absoluuttisen pieneen, kestävään mittakaavaan. 

Mitä valtiolle jää? 

Pohjoismainen malli on perinteisesti tarkoittanut laajaa valtiota, mutta esimerkiksi Sveitsi ja Viro osoittavat, että tehokkuus syntyy rajatusta fokuksesta. Jotta Suomen talous saadaan tasapainoon, valtion vastuut on rajattava seuraavaan viiteen pilariin:

Vastuualue	Sisältö	Vertailukohta
Turvallisuus	Puolustusvoimat, poliisi, rajavartiolaitos.	Yleiseurooppalainen minimi.
Oikeuslaitos	Sopimusoikeus ja riippumaton tuomioistuinlaitos.	Sveitsin malli: selkeät pelisäännöt.
Peruskoulutus	Laadukas peruskoulu ja toinen aste.	Viron malli: korkea laatu, kevyempi hallinto.
Kriittinen infra	Pääväylät ja digitaalinen runkoverkko.	Saksan malli: valtakunnallinen strateginen verkko.
Vähimmäisturva	Aito turvaverkko, ei nykyinen passivoiva tuki.	Tanskan "flexicurity"-mallin kevennetty versio.

Turvallisuus: Puolustusvoimat, poliisi, rajavartiolaitos ja muita viranomaisia. Tämä pitää saadakutistettua alle yleiseurooppalaisen minimin.

Oikeuslaitos:  Sopimusoikeus ja riippumaton tuomioistuinlaitos. Tämä pitää saada Sveitsin mallin mukaiseksi. Sveitsin järjestelmä on sekoitus paikallista itsemääräämisoikeutta ja poliittista tasapainoilua. Se luottaa enemmän puolueiden väliseen kilpailuun ja kansanvaltaan kuin teknokraattiseen, täysin politiikasta erotettuun tuomariperinteeseen

Peruskoulutus:  Tarvitaan Laadukas peruskoulu ja toinen aste. Kopioidaan Viron hyvin menestynyt malli, jossa yhdistyvät korkea laatu ja kevyempi hallinto.

Kriittinen infrastruktuuri: Tähän kuuluvat pääväylät ja digitaalinen runkoverkko. Saksan strateginen verkkoinfrastruktuuri – erityisesti sähkö-, kaasu- ja tietoliikenneverkot – perustuu tarkkaan säädeltyyn yhteispeliin yksityisten yhtiöiden ja valtion viranomaisten välillä. Saksa ei omista verkkojaan suoraan, vaan se ohjaa niitä tiukalla sääntelyllä. Näin infrastruktuurista huolehditaan, mutta sen kustannukset ovat pysyneet Suomea paremmin kurissa.

Vähimmäisturva: Tarvitaan aito turvaverkko, joka korvaa nykyisen passivoivan tuen. Tästä löytyy esimerkki Tanskasta. Tanskan "flexicurity"-malli (yhdistelmä sanoista flexibility ja security) on työmarkkinajärjestelmä, joka pyrkii yhdistämään työnantajien tarvitseman joustavuuden ja työntekijöiden tarvitseman sosiaalisen turvan. Se on saanut maailmanlaajuista huomiota tavastaan pitää työllisyys korkeana ja talous dynaamisena.

Mitä karsitaan?

Kaikki yritystuet, kulttuuri- ja järjestöavustukset, aluepoliittiset tuet sekä laaja kirjo julkista palvelutuotantoa, joka voidaan hoitaa markkinaehtoisesti. Valtio ei ole innovaatiotoimisto, kulttuurimesenaatti tai kiinteistösijoittaja.

Suomessa on lakeja lähes tarpeeseen kuin tarpeeseen. Lakeja on säädetty siitä lähtökohdasta, että kaikki mitä ei ole sallittu on kielletty. Mitä jos luottaisimme ihmisten järkeen ja kirjoittaisimme lait siten, että kaikki mikä on kiellettyä, on eritelty, mutta muuten pitää käyttää omaa järkeään.

Samoin valtion virkamiehet istuvat valtionyritysten hallintoneuvostoissa, joilla ei ole minkäänlausta päätösvaltaa. Tällaiset vanhentuneet keskustelukerhot pitää välittömästi lopettaa.

Ratkaisu: Riippumaton valtion rahankäytön elin (DOGE)

Jotta karsiminen ei jäisi poliittiseksi huutokaupaksi, tarvitsemme puolueettoman elimen tekemään listan valtion ydinvastuista. Tällainen elin on perustettava perustuslaillisella mandaatilla, jotta se on suojassa vaalikausien vaihtelulta.

Perustettavan elimen pitäisi olla sellainen, kuin Yhdysvaltojen liittovaltion rahankäyttöä rajoittavan DOGE-viraston (Department of Government Efficiency) piti olla, ennenkuin Elon Musk ja Donald Trump riitautuivat.
 

Näin Suomalainen DOGE toimii:

1. Kokoonpano: Ryhmä koostuu riippumattomista taloustieteilijöistä, kansainvälisistä julkishallinnon asiantuntijoista (esim. OECD:stä) ja oikeusoppineista. Poliitikoilla ei ole paikkaa DOGE:ssa. 

Erilaiset tunnetut intellektuellit pitäisi nimetä tähän elimeen ja heidän tulee saada kunnon korvaus maamme eteen tekemästään arvokkaasta työstä. Esimerkiksi 0,1% saavutetuista säästöistä (eli jokaista säästettyä miljardia kohden he saavat miljoona euroa palkkioita per henkilö).

2. Tehtävä: Listata jokainen valtion nykyinen tehtävä ja peilata sitä "Ydinvaltion kriteereihin". Jos tehtävä ei ole kriittinen turvallisuuden, oikeuden tai perusturvan kannalta, se merkitään lakkautettavaksi tai yksityistettäväksi.

3. Säästölaskenta: DOGE laskee jokaisen karsittavan toiminnon suoran vaikutuksen (menot) ja välillisen vaikutuksen (verotulot, kun työvoima siirtyy yksityiselle sektorille). Tavoite tulee olla julkisen sektorin kustannusten puolittaminen. 

Myöhemmin voidaan menoja harkiten kasvattaa, perustuen Elon Muskin ajatukseen siitä, että jos et joudu perumaan jotain tehtyjä säästötoimia, et ole ollut tarpeeksi rohkea alun alkaenkaan!

4. Kansainvälinen benchmarking: DOGE hakee parhaat käytännöt maailmalta. 

Esimerkiksi Uusi-Seelanti (1980-luku): Valtionhallinnon radikaali puhdistus, joka pelasti maan konkurssilta. Tanska: on toteuttanut julkisen sektorin digitalisaation ja turhan byrokratian karsiminen. Argentiina: Radikaalien säästöjen seurauksena Argentiinan talous on vahvistunut vauhdilla, ja maan on raportoitu saavuttaneen vuonna 2025 jo budjettiylijäämää.

Tanska ja Ruotsi ovat toteuttaneet viime vuosikymmeninä Suomea enemmän julkisen talouden rakenteellisia uudistuksia. Niiden julkisen talouden valkataakka onkin paljon Suomea kevyempi. 

Jos DOGE esimerkiksi havaitsee, että valtion rahoittama säätiö tuottaa palvelua, joka Ruotsissa on hoidettu tehokkaammin kilpailluilla markkinoilla, komissio esittää säätiön rahoituksen lopettamista ja markkinoiden vapauttamista kilpailulle.

DOGE:n tekemät säästölaskelmat pitää validoida ulkopuolisella taholla, jotta voidaan varmistua tehtyjen laskelmien puolueettomuudesta. 

 

Miksi malli toimii?

Poliitikkojen on vaikea leikata omilta äänestäjiltään. Riippumaton komissio antaa "teknokraattisen suojan", jolloin päätökset perustuvat dataan ja kansainväliseen vertailuun tunteiden sijaan. Tavoitteena ei ole kurjuus, vaan valtio, joka tekee vähän, mutta tekee sen erinomaisesti.

Vain karsimalla epäoleellisen voimme pelastaa välttämättömän. On aika siirtyä "kaikkea kaikille" -ajattelusta kestävään ydinvaltioon.

 

Miten etujärjestöjen vastaanpanoa voitaisiin vähentää

Etujärjestöjen (kuten ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen) vastustus on suurin este merkittäville rakenneuudistuksille Suomessa. Jos julkista sektoria halutaan karsia ankarasti, pelkkä säästöpäätös ei riitä – tarvitaan strategia, joka tekee vastustamisesta poliittisesti tai taloudellisesti kannattamatonta.

1. Riippumaton toimikurielin eli DOGE-malli

Kuten aiemmin hahmoteltiin, poliitikkojen on siirrettävä vastuu karsintalistasta puolueettomalle asiantuntijaelimelle. Kun säästökohteet tulevat teknokraattiselta komissiolta, etujärjestöjen on vaikeampi syyttää hallitusta ideologisesta jahdista.

DOGE-malli suomeen

 

Strategia: Hallitus sitoutuu toteuttamaan komission esitykset sellaisenaan ("ota tai jätä" -malli), mikä poistaa mahdollisuuden lehmänkauppoihin yksittäisten etujärjestöjen kanssa.

 

2. Suuri vaihtokauppa

Ankarat karsinnat on helpompi hyväksyä, jos niihin liittyy välitön ja tuntuva vastinpari. Etujärjestöjen on vaikea mobilisoida jäseniään lakkoon, jos jäsenet saavat samaan aikaan merkittävän edun.

Esimerkki: Valtio karsii julkisia palveluita ja irtisanoo hallintoa, mutta siirtää säästetyt miljardit suoraan työn verotuksen keventämiseen. Kun palkansaaja näkee tilillään 300 euroa enemmän kuukaudessa, ammattiliiton on vaikea perustella, miksi hallinnon keventäminen on huono asia.

 

3. Vauhti ja samanaikaisuus

Etujärjestöt ovat mestareita "jarrutustaktiikassa", eli ne puolustavat yhtä pientä etuutta kerrallaan. Jos leikkaukset tulevat tiputellen, järjestöt ehtivät organisoida vastarinnan jokaiselle kierrokselle erikseen.

Strategia: Toteutetaan kaikki suuret karsinnat yhdellä massiivisella lakipaketilla heti vaalikauden alussa. Kun rintama on riittävän laaja, etujärjestöjen resurssit hajoavat, eivätkä ne pysty keskittämään vastustusta yhteen kohteeseen.

 

4. Suora viestintä ohi organisaatioiden

Perinteisesti Suomessa on neuvoteltu järjestöjohtajien kanssa kabineteissa. Moderni tapa on ohittaa järjestörakenteet ja puhua suoraan kansalaisille ja työntekijöille.

Alussa kun epäilijöitä on paljon, voidaan järjestää jopa kansanäänestys DOGE-elimen luottamuksesta ja valitun strategian täyttöönpanosta pikaisella aikataululla. 

Strategia: Valtio viestii suoraan, kuinka paljon nykyinen hallinto maksaa per kansalainen ja kuinka paljon tehokkaampaa toiminta on verrokkimaissa (kuten Virossa). Kun "tavallinen jäsen" ymmärtää, että hänen liittonsa puolustaa tehotonta byrokratiaa hänen omilla verorahoillaan, järjestön legitimiteetti murenee sisältäpäin.

 

5. Exit-polut ja siirtymätuet

Vastustus kumpuaa usein pelosta. Jos julkiselta sektorilta karsitaan kymmeniätuhansia virkoja, vastarinta on massiivista, ellei näille ihmisille ole selkeää reittiä yksityiselle sektorille.

Ratkaisu: Osa säästöistä käytetään "muutosrahaan". Se ei ole passiivinen työttömyystuki, vaan tuntuva kertakorvaus tai uudelleenkoulutusstipendi niille, jotka siirtyvät valtiolta yksityisiin yrityksiin. Tämä muuttaa pelon mahdollisuudeksi ja murentaa rintamaa.

 

Pöhöttyneisyyden purku

Suomen malli on perustunut konsensukseen, mutta kriisissä konsensus muuttuu usein kyvyttömyydeksi muuttua. Etujärjestöjen vastustusta vähennetään parhaiten läpinäkyvyydellä, nopeudella ja tarjoamalla kansalaisille selkeä porkkana vastineeksi valtion pienentämisestä.

Tämä vaatii hallitukselta poikkeuksellista selkärankaa, sillä järjestöt tulevat käyttämään kaikki keinonsa (mielenosoitukset, lakot, mediasota) asemansa puolustamiseen. Siksi riippumaton asiantuntijaryhmä "kilpenä" on välttämättömyys.

Yksikään puolue ei ole lähtenyt valtion pöhöttymisen leikkaustalkoisiin. Se vatii isoa toimitatapojen uudisamista ja erilaista ajattelua. 

Mitä mieltä olet tästä ehdotuksesta? Olenko idealisti vai olisiko meillä mahdollisuus tehdä karsintatoimet paremmin kuin mihin Trump ja Musk tekivät 2025 Yhdysvalloissa?