Sapiens: A Brief History of Humankind sijoittajan näkökulmasta

Olen viime viikot lukenut Sapiens: A Brief History of Humankind kirjaa, jonka on kirjoittanut Israelilainen historijoisija, tohtori Yuval Noah Harari. Teos alkaa maailman luomisesta ja miten sattumien kautta ihmislaji kehittyi hallitsemaan maapalloa ja teos päättyy nykyaikaan ja ennustukseen tulevaisuudesta.

Sapiens: A Brief History of Humankind

 

Kirja on ensisijaisesti tietokirja, mutta se on kerrottu esimerkein ja lainauksin, jolloin siihen tempautuu mukaan. Se on ollut todellinen best seller tietokirjojen joukossa, vaikka painettu kirja sisältää yli 440 sivua tekstiä.

Hararin mukaan ihmisen erottaa muista eläimistä sen kyky kuvitella asioita, joita ei ole olemassa. Teoksessaan Harari esittää rahan paitsi taloudellisena välineenä, myös yhtenä voimakkaimmista kollektiivisista uskomusjärjestelmistä, joita Homo sapiens, viisas ihminen, on koskaan luonut. 

Ymmärtääksesi hänen argumenttinsa täysin, sinun tulisi lähestyä rahaa sosiaalisena teknologiana, joka on verrattavissa uskontoon tai lakiin. Omalla tavallaan raha mahdollisti laajamittaisen yhteistyön vieraiden heimojen välillä ja muutti perustavanlaatuisesti ihmisyhteisöjä.

Tarkastelen tässä artikkelissa, millaisia näkökulmia Harari nostaa rahan keksimiseen liittyen, jotta emme poikkea blogin aihealueesta liikaa.

1. Raha universaalina luottamusjärjestelmänä

Hararin keskeinen teesi on, että raha edustaa keskinäistä luottamusta materialisoituneessa muodossa. Varhaisissa ihmisyhteiskunnissa luottamus rajoittui pieniin ryhmiin, kuten heimoihin tai perheisiin. Kuitenkin yhteiskuntien laajentuessa ihmisten välinen luottamus kävi riittämättömäksi. Raha ratkaisi tämän rajoitteen toimimalla jaettuna, abstraktina uskomusjärjestelmänä, joka antoi toisensa tuntemattomille ihmisille mahdollisuuden tehdä tehokasta yhteistyötä.

Raha edustaa keskinäistä luottamusta

Voit ajatella rahaa universaalina kielenä: aivan kuten kaksi ihmistä eri maista voivat kommunikoida lingua francan, yhteisen kielen kautta, kaksi täysin eri kulttuureista tulevaa henkilöä voivat käydä kauppaa rahalla ilman yhteisiä arvoja tai sukulaisuussuhteita. Tämä abstraktio vähensi kaupan kitkaa ja mahdollisti monimutkaisten yhteiskuntien muodostumisen.
 

2. Standardointi ja kaupan laajeneminen

Ennen rahaa vaihtokauppajärjestelmät vaativat "kaksoissattuman haluissa", eli molempien osapuolten piti haluta täsmälleen sitä, mitä toinen tarjosi. Tämä tehottomuus rajoitti talouskehitystä vakavasti. Raha toi  mukanaan arvon standardoimisen, mikä mahdollisti tavaroiden, palveluiden ja työn helpomman vertailun ja vaihdon.

Harari korostaa, että raha toimii universaalina muunneltavuusmekanismina, joka mahdollistaa käytännössä minkä tahansa muuntamisen vertailukelpoiseksi yksiköksi. 

Tämä kyky laajensi kauppaverkostoja dramaattisesti ja loi perustan alueellisille ja globaaleille talouksille. Organisaatiokontekstissa tämä on verrattavissa standardin rajapinnan käyttöönottoon hajautetussa järjestelmässä, joka yhtäkkiä mahdollistaa yhteentoimivuuden aiemmin yhteensopimattomien komponenttien välillä.

3. Raha arvoneutraalina järjestelmänä

Yksi Hararin provosoivimmista havainnoista on, että raha on moraalisesti neutraali. Se ei tee eroa uskonnollisten uskomisten, kulttuuristen normien tai eettisten järjestelmien välillä. Raha helpottaa kauppaa riippumatta siitä, ovatko osapuolet perustavanlaatuisesti eri mieltä ideologiasta.

Tämä puolueettomuus mahdollisti imperiumien, uskontojen ja kulttuurien taloudellisen vuorovaikutuksen, vaikka ne eivät voineet poliittisesti tai moraalisesti yhtenäistyä. Tämä sama puolueettomuus tarkoitti kuitenkin myös, että raha pystyi tukemaan sekä rakentavia että tuhoavia toimia. Se ei koodaa arvoja, vaan ainoastaan luottamusta.

Luottamuksen vuoksi ensimmäisiin rahoihin on lyöty kuninkaan kuva, joka kertoi rahan saajalle, että kyseisen tahon toimesta tätä rahaa vastaan saattoi hankkia hyödykkeitä ja palveluja ja käyttää sitä vaihdannan välineenä.
 

4. Kuviteltujen käskyjen rooli

Harari sijoittaa rahan laajempaan käsitteeseensä "kuvitelluista järjestyksistä" eli järjestelmiin, jotka ovat olemassa, koska ihmiset kollektiivisesti uskovat niihin. Samoin kuin valtioissa tai yrityksissä, rahalla ei ole sisäistä arvoa. Sen voima kumpuaa yhteisestä uskosta, että rahalla on arvo.

Esimerkiksi setelillä tai digitaalisella merkinnällä järjestelmässä ei ole luontaista arvoa. Sen arvo riippuu täysin kollektiivisesta sopimuksesta, jonka mukaan se voidaan vaihtaa tavaroihin ja palveluihin. Järjestelmän näkökulmasta raha käyttäytyy kuin hajautettu konsensusprotokolla: niin kauan kuin tarpeeksi osallistujia on samaa mieltä, järjestelmä pysyy vakaana ja toimivana.

 

5. Globalisaation edistäminen

Raha oli keskeisessä roolissa ihmisten yhteiskuntien integroitumisessa globaaleihin verkostoihin. Harari huomauttaa, että imperiumit usein määräsivät rahajärjestelmiä yhdistääkseen moninaiset alueet taloudellisesti, vaikka kulttuurinen integraatio olisi ollut keskeneräistä.

Ajan myötä maailmanlaajuisesti hyväksytyt valuutat ja myöhemmin rahoitusinstrumentit mahdollistivat kansainvälisen kaupan ennennäkemättömässä mittakaavassa. 

Tämä prosessi edesauttoi yhdistetyn maailmantalouden syntyä, jossa yhden alueen päätökset voivat vaikuttaa lopputuloksiin ympäri maailmaa. Tämän voi tulkita globaalin alustatalouden varhaiseksi muodostumiseksi, jossa raha toimii taustalla olevana protokollana.

 

6. Luottamuksen siirtyminen ihmisistä järjestelmiin

Toinen Hararin korostama kriittinen muutos on siirtyminen yksilöiden luottamuksesta luottamukseen järjestelmiin. Aluksi ihmiset luottivat kauppiaisiin, kuninkaisiin tai paikallisiin viranomaisiin. Rahan, erityisesti fiat-valuutan ja modernin pankkitoiminnan kehityksen myötä luottamus siirtyi instituutioihin kuten hallituksiin ja rahoitusjärjestelmiin.

Nykyaikaisesti tämä kehitys jatkuu digitaalisilla valuutoilla ja algoritmisilla luottamusmalleilla. Kehityskulku viittaa jatkuvaan luottamuksen abstraktioon henkilökohtaisista suhteista kohti yhä monimutkaisempia ja persoonattomia järjestelmiä.

 

7. Psykologinen ja kulttuurinen vaikutus

Harari käsittelee myös  rahan psykologisia seurauksia. Koska kaikkea voidaan mitata, raha kannustaa ihmisiä arvioimaan elämän eri osa-alueita yhden mittarin kautta. Tämä voi johtaa tehokkuuteen ja selkeyteen, mutta myös reduktionismiin, jossa ei-taloudelliset arvot kuten ihmissuhteet, etiikka tai merkitys jäävät varjoon.

Tämän jännitteen voi havaita nykyaikaisissa organisaatioissa, joissa suorituskykymittarit ja taloudelliset tulokset joskus hallitsevat päätöksentekoa laadullisten tekijöiden kustannuksella.

 

8. Tieteen rahoittaminen

Kuka saa rahaa tutkiakseen jotain ilmiötä tieteellisesti? Niitä tieteellisiä tutkimuksia rahoitetaan entisestään, joiden avulla rahoittaja voi hyötyä. 

Hahari muistuttaa, että kun Euroopasta lähetettiin tutkimusamatkaajia kartoittamaan Intian valtamerta, mukaan liitettiin myös sotilaita. Kun uusi saari löydettiin, jota ei löytynyt nykyisestä kartasta, se julistettiin saman tien lähettäneen valtion kuninkaan omaisuudeksi ja omittiin osaksi valtakuntaa. Jopa ristiretket olivat pitkälti rosvoretkiä, vaikka niitä kaunisteltiin aatteellisiksi edistysaskeleiksi. 

Lopulta ahneus johti tieteen käyttämiseen rodun jalostamiseen. Natsien mukaan arjalainen rotu oli ahkera, älykäs ja ylivoimainen. Sen tieltä piti hävittää muita rotuja ja tieteellisesti selitettiin, että arjalainen rotu oli syntynyt ylivertaiseksi historian saatossa.

 

9. Kaksiteräinen muunnos

Lopulta Harari esittää rahan kaksoisvoimana. Toisaalta se mahdollisti ennennäkemättömän yhteistyön, talouskasvun ja teknologisen kehityksen. Toisaalta se edesauttoi paikallisten perinteiden rapautumista, lisäsi eriarvoisuutta ja elämän kaupallistumista.

Hän ei kehystä rahaa luonteeltaan hyväksi tai pahaksi, vaan voimakkaaksi mahdollistavaksi rakenteeksi , jonka vaikutus riippuu siitä, miten yhteiskunnat päättävät käyttää sitä.

Kapitalismi

Harari kuvaa kirjassaan kapitalismia yhtenä ihmiskunnan historian voimakkaimmista ja menestyneimmistä "kuvitelluista todellisuuksista". Hän ei käsittele sitä vain talousjärjestelmänä, vaan modernina uskontona, joka on muokannut maailmaa enemmän kuin mikään muu oppi.

Hararin keskeiset ajatukset kapitalismista voidaan tiivistää kolmeen pääteemaan:

1. Luottamus tulevaisuuteen ja kasvun imperatiivi

Ennen modernia aikaa taloutta pidettiin staattisena "nollasummapelinä". Jos yksi rikastui, se oli muilta pois, koska maailman kokonaisvarallisuuden uskottiin olevan vakio.

Kapitalismin suuri oivallus oli luottamus tulevaisuuteen. Harari selittää, että moderni talous perustuu ajatukselle siitä, että tulevaisuudessa resurssit ja varallisuus lisääntyvät. Tämä luottamus mahdollistaa luotonannon: voimme sijoittaa rahaa, jota ei vielä fyysisesti ole olemassa, koska uskomme saavamme huomenna enemmän. Tästä syntyy jatkuvan kasvun vaatimus.

2. Pääoman ja rikkauden ero

Harari tekee selvän eron pelkän vaurauden ja pääoman välille. Rikkaus on passiivista – se on maahan kaivettuja kultakolikoita, palatseja tai ylellisyyttä, joka kulutetaan tuottamattomasti. Pääoma sen sijaan koostuu rahoista, tavaroista ja resursseista, jotka sijoitetaan uudelleen tuotantoon.

Kapitalismin perushyve on uudelleensijoittaminen. Systeemi velvoittaa kierrättämään voitot takaisin liiketoimintaan tuotannon ja sitä kautta kokonaisvarallisuuden kasvattamiseksi.

 

3. Kapitalismin pimeä puoli ja eettinen tyhjiö

Vaikka kapitalismi on nostanut elintasoa ja luonut vaurautta, Harari arvostelee sitä ankarasti eettisen kompassin puutteesta. Kapitalismi perustuu ajatukselle, että markkinoiden vapaa kasvu koituu lopulta kaikkien hyväksi. Historia kuitenkin osoittaa, että ilman sääntelyä järjestelmä johtaa helposti riistoon.

Harari ottaa esimerkeiksi Atlantin orjakaupan ja eurooppalaisten siirtomaayhtiöiden (kuten Alankomaiden itäintian komppanian) toiminnan. Niitä pyörittivät hallitusten sijaan yksityiset sijoittajat, joita ohjasi puhtaasti tuoton tavoittelu, mikä johti valtavaan inhimilliseen kärsimykseen.

Kapitalismin perusoletus on, että talouskasvu on korkein hyve, koska se ratkaisee kaikki ongelmat, oli kyseessä sitten nälänhätä, sairaudet tai sodat. Harari kuitenkin muistuttaa, että järjestelmä ei osaa vastata siihen, miten kasvanut varallisuus tulisi jakaa oikeudenmukaisesti tai miten estää ekologinen katastrofi.

Johtopäätökset

Jos tulkitset Hararin argumentin modernin järjestelmän ja johtajuuden näkökulmasta, raha muistuttaa skaalautuvaa luottamusinfrastruktuuria. Se mahdollisti Homo sapiensin biologisten rajoitusten ylittämisen ja yhteistyön laajoissa, monimutkaisissa verkostoissa. 

Kuitenkin, kuten mikä tahansa infrastruktuuri, se sisältää implisiittisiä kompromisseja: tehokkuus vastaan merkitys, mittakaava vastaan läheisyys sekä neutraalisuus vastaan etiikka.

Rahan ymmärtäminen tällä tavalla antaa valmiuksia arvioida kriittisesti paitsi talousjärjestelmiä myös nousevia luottamusmekanismeja, kuten digitaalisia alustoja ja tekoälypohjaisia ekosysteemejä, jotka voivat edustaa kollektiivisten uskomusjärjestelmien seuraavaa kehitystä.

Harari vertaa kapitalismia jopa uskontoon, jos se sallitaan löyhempänä viitekehiksenä ihmisten yhteisenä elämänfilosofiana. Kapitalismi kannustaa kasvattamaan varallisuuttaan ja toteamaan, että kun minä saan suuremman palan kakkua, muutkin saavat isomman palasen kakkua. Vaurastuminen ei ole välttämättä keneltäkään toiselta pois.    

Hararin kirja herättää paljon ajatuksia. Kuten tästä kirjoituksesta huomaa, se käsittelee ihmiskunnan historian sivussa lukuisia ihmisten keksimiä järjestelmiä ja tuo niihin monia näkökulmia. Osa väitteistä on radikaaleja ja otettu herättämään lukijan mielenkiinto, mutta toisaalta herättämään kysymyksiä, miksi jokin tänä päivänä itsestään selvä asia on kehittynyt vallitsevaksi totuudeksi. 

Vaikka kyseessä ei ole sijoitus-aiheinen kirja, suosittelen sen lukemista jos historia ja ihmisen toiminta kiinnostaa. Kirjaa on välillä hyvin vaikea lukea, koska se käsittelee hyvin brutaaleja toimia, joita ihminen on käyttänyt ja käyttää päästäkseen päämäärinsä.

Arvosana 5/5.