Veropäivä on pelkkää klikkikalastusta ja kateuden lietsomista

Jokavuotinen marraskuun kahdestoista päivä tuo mukanaan tutun näytelmän, jota kutsutaan veropäiväksi. Mediatalot avaavat verokoneensa ja suomalaiset ryntäävät selaamaan naapureiden, työkavereiden ja julkisuuden henkilöiden tuloja yleisen läpinäkyvyyden nimissä. 

Mielestäni tämä perinne ei edistä aitoa yhteiskunnallista keskustelua millään tavalla.

Verotirkistelyä 2026

 

Kokemukseni perusteella kyse on puhtaasta tirkistelystä, jolla mediatalot keräävät mainostuloja ja lietsovat turhaa vastakkainasettelua. 

Kuten vanha sananlasku toteaa, kateus vie kalatkin vedestä. Koko ilmiöstä pitäisi luopua välittömästi, sillä se ohjaa ihmisten huomion täysin vääriin asioihin.

Verotietojen julkisuus Suomessa

Verotietojen julkisuus perustuu suomalaiseen lainsäädäntöön, jonka mukaan tuloverotuksen julkiset tiedot tulevat kaikkien nähtäville verotuksen valmistuttua. 

Virallisen selityksen mukaan avoimuus takaa sen, että kansalaiset voivat valvoa verotuksen oikeudenmukaisuutta ja käydä rakentavaa keskustelua verovarojen käytöstä.

Ajattelen, että tämä alkuperäinen ajatus on hautautunut jo kauan sitten iltapäivälehtien klikkiotsikoiden alle. Kun kuka tahansa voi hakea kenen tahansa tulotiedot nimellä verkosta, valvonta muuttuu puhtaaksi uteliaisuuden tyydyttämiseksi. 

Aito yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei tapahdu tuijottamalla yksittäisten ihmisten euroja ruudulta.

Verokoneet ja median ansaintalogiikka

Mediatalot rakentavat veropäivän ympärille massiivisen koneiston, joka perustuu ihmisten uteliaisuuteen ja vertailunhaluun. Listaukset eniten tienanneista ja eniten veroja maksaneista henkilöistä ovat helppoa sisältöä, joka kerää valtavasti lukijoita ilman syvällistä journalismia.

Olen huomannut, että nämä listat esittävät luvut usein täysin ilman taustatietoja. 

Lukijalle ei kerrota, onko kyseessä vuosikymmenten työn tuloksena myyty perheyritys vai kertaluonteinen osinkopotti. Tämä ruokkii vääristynyttä kuvaa vaurastumisesta ja saa tavallisen palkansaajan tuntemaan olonsa riittämättömäksi. 

Kärjistäminen luo lisäksi turhaa kateutta ja jopa suoranaista vihanlietsontaa.
 

Miten verotietoja tulkitaan väärin

Julkisissa verotiedoissa näkyvät vain veronalaiset ansio- ja pääomatulot, mikä jättää suuren osan todellisesta taloudellisesta tilanteesta pimentoon. Esimerkiksi listaamattomista yhtiöistä nostetut verovapaat osingot tai osakesäästötilin sisällä tapahtuvat arvonnousut eivät näy verokoneissa lainkaan.

Kokemukseni perusteella moni vetää vääriä johtopäätöksiä pelkkien verotietojen perusteella. 

Naapuri voi ajaa uudella autolla ja asua velattomassa talossa, vaikka hänen verotettavat tulonsa näyttäisivät hyvin pieniltä. Toisaalta joku toinen voi maksaa valtavia veroja kertaluonteisesta myyntivoitosta, mutta hänen arkensa on silti täysin tavallista.

Veroseuraamukset ja todellinen varallisuus

Sijoittajan näkökulmasta verotietojen tuijottaminen hämärtää ymmärrystä siitä, miten varallisuutta oikeasti rakennetaan. 

Pitkäjänteinen sijoittaja pyrkii usein minimoimaan turhat veroseuraamukset pitämällä sijoituksensa kasvamassa korkoa korolle ilman jatkuvaa myymistä. Tällöin verotettavaa tuloa ei synny, vaikka salkun arvo kasvaisi tasaisesti vuosi vuodelta.

Jos lähdet mukaan veropäivän luomaan vertailuun, saatat alkaa tavoitella suuria näkyviä tuloja verotehokkuuden kustannuksella. Olen itsekin tehnyt virheitä kuuntelemalla muiden neuvoja ja tavoittelemalla pikavoittoja, mikä johti vain turhiin veroseuraamuksiin ja pienempään tuottoon. 

Todellinen vauraus rakentuu hiljaisuudessa, ei verokoneiden kärkisijoilla. 

 Miten pyrin itse toimimaan

Ensimmäinen askel oman taloudellisen mielenrauhan suojelemiseksi on sulkea kaikki verokoneet ja jättää iltapäivälehtien tuloslistaukset kokonaan lukematta. Päätän tietoisesti, että en käytä minuuttiakaan aikaasi muiden ihmisten verotietojen penkomiseen. 

Tämä yksinkertainen päätös vapauttaa energiaa omiin tavoitteisiisi.

Toinen askel on kääntää katse omaan sijoitussuunnitelmaan ja tarkistaa, että kuukausisäästöt rullaavat automaattisesti kohti omaa tavoitetta. 

Kun keskityn omaan tekemiseeni, naapurin tai julkkiksen tulot menettävät kaiken merkityksensä. Oma vaurastumiseni ei ole pois keneltäkään muulta, eikä muiden tienaaminen ole pois minulta.

Kolmas askel on välttää se yleinen sudenkuoppa, jossa alan verrata omaa palkkaani tai sijoitustuottojani muiden lukuihin. Vertailu johtaa helposti siihen, että alan kuluttaa enemmän näyttääkseni menestyvältä tai otan sijoituksissani liian suuria riskejä. 

Tavoittelen pään pitämistä kylmänä ja luotan omaan strategiaani markkinoiden ja median hälystä huolimatta.

Loppukaneetti

Veropäivä on pelkkää klikkikalastusta ja teatteria, joka ei edistä aitoa yhteiskunnallista keskustelua vaan ruokkii vain turhaa vastakkainasettelua. Työssäkäyvän suomalaisen sijoittajan kannalta muiden verotietojen kyttääminen on täydellistä ajanhukkaa, joka vie huomion pois omasta pitkäjänteisestä vaurastumisesta ja taloudellisesta riippumattomuudesta.

Herättikö aihe ajatuksia tai kysymyksiä? Jatketaan juttua kommenteissa.

Miksi osakekurssi ei laske osingon irrottua

Helsingin pörssi on tunnettu siitä, että monet suomalaiset sijoittajat haluavat ostaa hyvää osinkotuloa maksavia osakkeita. Helsingin pörssissä on sellainen erikoispiirre, että usein yrityksen osakekurssi ei laske täyden osinkomäärän verran tai osakekurssi palautuu hyvin nopeasti ennen osinkoa hinnoitellulle tasolle. 

Osinko maksetaan yrityksen kassasta

 

Osingon irroamispäivä tarkoittaa päivää, jolloin osake kaupataan ilman oikeutta seuraavaan osinkoon. Jos ostat osakkeen tänä päivänä, osinko menee vielä edelliselle omistajalle.

Oppikirjamallissa osakkeen hinnan pitäisi aina laskea osingon irrotessa täsmälleen maksetun osingon verran. 

Jos yhtiö maksaa kaksi euroa osinkoa, kurssin pitäisi laskea kaksi euroa. Käytännössä näin ei aina käy, vaan kurssi laskee usein vähemmän tai korjaa takaisin ylös nopeasti, muutamassa päivässä tai viikossa.

Mielestäni tämä johtuu siitä, että markkinat hinnoittelevat osakkeeseen aina tulevaisuuden odotuksia eikä pelkkiä kassavaroja.

Helsingin pörssissä verotus, algoritmit ja sijoittajien psykologia (eli markkinasentimentti) muuttavat tilannetta. Osingonjako osoittaa yhtiön tekevän tulosta, mikä houkuttelee uusia ostajia apajille.

Miksi osakekurssi ei laske osingon määrää

Kokemukseni perusteella osakekurssin käyttäytymiseen vaikuttavat monet taustatekijät, joita tavallinen sijoittaja ei aina tule ajatelleeksi. Kyse ei ole mystiikasta, vaan markkinavoimista.

Osinkoverotus vaikuttaa ajatteluun

Suomessa työssäkäyvä sijoittaja maksaa osingoista veroa. Yksityishenkilölle pörssiyhtiön osingosta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa.

Koska jokainen sijoittaja ei saa osinkoa puhtaana käteen, kurssi ei laske koko brutto-osingon verran. Markkinat hinnoittelevat usein kurssipudotuksen vastaamaan osingon nettoarvoa. Ajattelen, että tämä pörssin oma veroale voi osaltaan hämärtää nopeaa kurssilaskua.

Ostajat ryntäävät apajille 

Monet sijoittajat pitävät osingon irroamista ostopaikkana. Kun pörssi aukeaa ja kurssi tippuu eurokaavalla alas, osake näyttää yhtäkkiä halpalöydöltä.

Tämä kysyntäpiikki nostaa hintoja nopeasti takaisin. Pörssissä vanha viisaus sanoo, että ei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa. Kun riittävän moni ostaa halvempaa osaketta samalla hetkellä, kurssipudotus kumoutuu nopeasti.

Markkinoiden yleinen vire

Osinko ei irtoa tyhjiössä. Jos koko pörssi on vahvassa nousussa samana päivänä, yleinen noste kantaa myös osinkoa maksavaa yhtiötä.

Ammattimaiset sijoittajat ja automaattiset kaupankäyntiohjelmat reagoivat laajempaan markkinatrendiin. Jos pörssipäivä on erittäin positiivinen, yleinen ostointo kuroo osingosta aiheutuvan kurssilaskun pois.

Osinkostrategian sudenkuopat

Olen huomannut monen langenneen ajatukseen ilmaisesta "osinkolounaasta". Osingolla kikkailu vaatii tarkkuutta, sillä pörssi osaa yllättää kokeneenkin sijoittajan.

Osinkodippi tarkoittaa kurssin nopeaa pudotusta osingon irtoamispäivänä. Joskus kurssi jää kuitenkin pysyvästi alas. Tätä kutsutaan osinkoansaksi, toisinaan osinkotrapiksi.

Ajattelen, että yhtiö saattaa maksaa liian suurta osinkoa liiketoiminnan laatuun nähden. Jos liiketoiminta yskii, kurssi jatkaa laskuaan osingon irroamisen jälkeenkin, eikä palautumista tapahdu. 

Kertaluonteinen iso osinko ei tee huonosta yhtiöstä hyvää sijoitusta.

Osinkosijoittamisessa tuleekin ottaa huomioon osingon määrä, osingon vuodesta toiseen tapahtuva kasvu (jonka tulisi ylittää yleinen inflaatiotaso), kuinka monta vuotta osinkoa on maksettu ja kuinka suuri osa liikevoitosta maksetaan osinkona. Tärkein mittari on kuitenkin vapaa kassavirta, eli Free cash flow (lyhenne FCF).

Vapaa kassavirta tarkoittaa yrityksen liiketoiminnasta syntyvää rahamäärää, joka jää jäljelle, kun tarvittavat käyttökulut ja investoinnit on maksettu. 

Vapaa kassavirta kertoo yrityksen todellisesta kyvystä tuottaa rahaa. 

Yritys voi käyttää kertyneitä rahoja vapaasti osinkojen maksuun, velkojen lyhentämiseen, uusiin kasvusijoituksiin tai yrityskauppoihin.

Jos yritys maksaa lähes koko vapaan kassavirran verran osinkoja, sille ei jää rahaa lisäinvestointeihin, jotka mahdollistavat yrityksen kasvun tulevaisuudessa. Sen vuoksi yritys, jonka vapaa kassavirta on pienentynyt pysyvästi, kannattaa myydä ja ostaa sen tilalle jotain toista yritystä, jonka vapaa kassavirta takaa yrityksen ja sen osingon kasvun.

Verotus ja hankintameno-olettama

Osinkojen ostaminen ja nopea myyminen tuo mukanaan veroteknisiä haasteita. Jokainen saatu osinko laukaisee verovelvollisuuden.

Esimerkki

Saatu osinko: 1 000 euroa
Veronalainen osuus (85 %): 850 euroa
Pääomatulovero (30 %): 255 euroa menee verottajalle

Kokemukseni perusteella moni unohtaa, että jos myyt osakkeen heti osingon irrottua tappiolla, sinulle kertyy sekä osinkoveroa että luovutustappiota. Tappiot voi vähentää verotuksessa, mutta verojen maksuaikataulut voivat silti sotkea henkilökohtaisen sijoituskassan.

Loppukaneetti

Osinkojen aiheuttamaa osakekurssin erikoispiirrettä voi käyttää hyväksi, kunhan pysyy suunnitelmassa ja välttää hätiköintiä.

Osta laadukkaita yhtiöitä hyvissä ajoin ennen osinkokautta, kun ostajaryntäys ei ole vielä alkanut. Usein kurssi nousee joitain päiviä ennen osingonmaksua.

Hyödynnä irtoamispäivän jälkeiset aiheetta venähtäneet kurssilaskut lisäostoihin. Kurssi voi palautua nopeastikin vanhalle tasolle.

Vältä osakkeiden myymistä heti osingon irrottua pelkän osingon toivossa, koska kurssin palautuminen takaa paremman tuoton.

Sijoita saadut osingot takaisin korkoa korolle ilmiön käynnistämiseksi.

Mielestäni paras tapa vaurastua on ostaa hyvää tulosta tekeviä yhtiöitä ja pitää ne salkussa pitkään. Osinkojen irtoamiseen liittyvä kurssiheittely on loppujen lopuksi vain kohinaa pitkällä matkalla.

Herättikö artikkeli ajatuksia tai kysymyksiä? Jatketaan kommenteissa! 

Osakekeiden ostamisen ajoittamisen vaikeus

Olen viettänyt viime aikoina aikaa seurailemalla osakkeiden pörssikäyriä. Yritän leikkiä kaikkitietävää ennustajaa ja etsin täydellistä hetkeä ostaa. Kokemukseni perusteella voin sanoa, että tämä on yksi typerimmistä tavoista kuluttaa vapaa-aikaansa.

Viime viikolla katsoin erästä tuttua teknologiayritystä, AMD:tä. Ajattelin, että sen hinta tippuu vielä vähän ja päätin odottaa huomiseen. No, seuraavana päivänä kurssi tietenkin ampaisi ylös ja minä jäin rannalle ruikuttamaan. Tunsin itseni melko hölmöksi. 

Tätä tämä osakkeiden ostamisen ajoittaminen juuri on. Yksi Trumpin sosiaalisen median postaus ja koko markkinan sentimentti muuttuu täysin päinvastaiseksi.

 

Putoavan puukon nappaaminen

 

Monet sijoituskirjat puhuvat tästä samasta asiasta. Silti meistä jokainen lankeaa tähän ansaan jossain vaiheessa. Luulemme olevamme fiksumpia kuin markkinat. Ajattelen kuitenkin, että kukaan ei pysty ennustamaan tulevaisuutta. Jos joku väittää tietävänsä mihin suuntaan kurssit menevät huomenna, hän todennäköisesti valehtelee tai on vain onnekas.

 

Miksi osakkeita ei kannata ostaa laskevaan kurssiin

Ajattelen, että laskeviin kursseihin ostaminen on usein vähän kuin yrittäisi napata putoavaa puukkoa kiinni ilmasta. Olen itse kokeillut tätä monta kertaa ja voin sanoa, että yleensä sormet vaan kipeytyvät. Kokemukseni perusteella se hinta, joka näyttää tänään halvalta, voi olla huomenna jo kallis.

 

Mielestäni suurin ongelma tässä on se, ettei kukaan oikeasti tiedä missä se markkinan pohja on. Olen usein innostunut kun joku suosikkiosake on tippunut kymmenen prosenttia. Sitten olen rynnännyt ostoksille ja huomannut, että kurssi laskee vielä toiset kymmenen prosenttia. Se tuntuu tosi turhauttavalta. Silloin sitä miettii, että olisipa ollut malttia odottaa.

Ostin esimerkiksi ahneesti Novo Nordiskia, kun sen kurssi oli viime vuonna pudonnut reilut 20%. Pian se oli laskenut yli 50%! Toki osake on toipunut ja pitkällä juoksulla Novo on vakaa ja hyvä osinkogonmaksaja.

Ostin Dovre Group Oy:tä kesällä 2025 kun kuulin, että heillä on ongelmia tuulipuistoprojektissa ja osake laski yli 15%. Kurssi palautui vähän myöhemmin, mutta voi pojat, sehän meni pohjaan asti! Dovre ajautui vararikkoon ja konserni on nyt lakkautettu kokonaan.

Joskus osakekurssi laskee ihan syystä. Markkinat saattaa tietää jotain mitä minä en tiedä. Ehkä yrityksen bisnes onkin menossa rikki tai koko toimiala on vaikeuksissa. Jos ostan vain siksi, että hinta on tullut alas, saatan päätyä omistamaan jotain sellaista mitä en oikeasti halua. 

Olen oppinut tämän kantapään kautta muutaman kerran liikaa.

Jos yrityksessä on ongelmia, niiden korjaaminen vie aikaa. Usein kun ensimmäinen ongelma on havaittavissa, niitä tulee lisää. "When you see one cockroach, there are probably more" kuten Jamie Dimon, JPMorgan Chase -pankin toimitusjohtaja on sanonut.

Tykkään itse nykyään odottaa, että kurssi kääntyy edes vähän ylöspäin tai ainakin tasaantuu. Se antaa minulle varmemman olon siitä, etten ole ainoa joka uskoo yritykseen. Ei ole mikään häpeä ostaa vähän kalliimmalla jos se tarkoittaa, että suunta on jo oikea. Vanha kansa sanoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja minusta se pätee sijoittamisessa myös mielensä malttamiseen.

Monilla pitkän linjan sijoittajilla on sääntö, että he myyvät tunteettomasti positionsa, jos osake laskee tietyn märän, kuten 15%. Näin voi minimoida tappionsa. Omat osakemäärät on kuitenkin niin pieniä, että myynneistä rikastuu lähinnä välittäjä eli Nordnet. Oma filosofia on enemmänkin "osta ja pidä" ja koittaa välttää tekemästä virheitään uudelleen.

Osakkeita ostan nykyisin vähäisesti, "pelisalkkuun". Pääsalkkuni koostuu rahastoista ja ETF-osuuksista.

Loppukaneetti 

Muistan elävästi kun aloitin sijoittamisen. Tein silloin kaikki mahdolliset virheet. Yritin ostaa aina kun luulin pohjan tulleen vastaan. Yleensä osakekurssi jatkoi laskuaan heti kun olin painanut ostonappia. Esimerkiksi Soneralle kävi näin. Siinä vaiheessa minä ainakin opin sen, että maltti on valttia. Tämä vanha sanonta toimii pörssissä poikkeuksellisen hyvin. Hosumalla ei saavuta muuta kuin (lisää) harmaita hiuksia ja tyhjän lompakon.

Nykyään yritän ottaa vähän iisimmin. En enää kyttäile kursseja joka tunti. Teen kuukausisäästösopimuksen ja annan rahojen mennä tasaisesti indeksirahastoihin ja harvakseltaan muutamaan valittuun osakkeeseen. Se poistaa stressiä kummasti. 

Ostan osakkeita silloin kun minulla on säästettynä sijoitusrahaa, enkä silloin kun luulen tietäväni jotain salaperäistä markkinoiden liikkeistä. Mielestäni tämä säästää sekä rahaa että hermoja.

Herättikö artikkeli ajatuksia tai kysymyksiä? Jatketaan kommenteissa! 

Asuntolainan korko päivittyi

Asuntolainani korko on sidottu 6 kuukauden euriboriin. Sen korkoa tarkistettiin marraskuun alussa 2.11.2026.

Lainan tiedot

 

Muistin nyt katsoa tuloksen. Korko on 6 kuukauden euribori 2.97% ja sen marginaali on 0.4%. Toukokuussa edellisen kerran tarkistettu korko oli 2.86%. 

Uusi lainan kokonaiskorko on tästä kuusta lähtien 3.37%, jolloin kuukausierä on 1 257,74 euroa. Korko oli aikaisemmin 2,86%, joten ikävästi pankki tienaa jatkossa taas vähän enemmän.

Kuukausieriä on jäljellä vielä 92 kappaletta, mikäli en lyhennä lainaa poikkeuksellisesti.

Seuraavan kerran lainakorkoa päivitetään 2.5.2027.