Tiedänkö kuka olen?
Kirje itselleni,
Osallistuin lokakuun alussa Hintsan pitämään webinaariin, jonka aiheena oli Miten selvitä kiihtyvässä työelämässä.
Hintsa Performance on Aki Hintsan perustama yritys, joka valmentaa yritysjohtoa ja huippu-urheilijoita. Yrityksellä on kokonaisvaltainen hyvinvointimalli, jossa on kaksi tasoa. Ulkokehällä on fyysinen hyvinvointi ja sen sisällä on core, eli henkinen ydin. Mallin ulkokehään kuuluvat yleinen terveys, uni, ravinto, fyysinen aktiivisuus, biomekaniikka ja henkinen energia.
Webinaarin aluksi esiteltiin Hintsan mallin ydin, joka koostuu kolmesta osa-alueesta:
1. Itsensä tunnistaminen (identity)
2. Tavoitteidensa tunnistaminen (control)
3. Omien arvojen mukainen toiminta (purpose)
Omaa ydintään voi tutkia vastaamalla mahdollisimman rehellisesti seuraaviin kysymyksiin:
1. Tiedänkö kuka olen?
2. Tiedänkö mitä haluan?
3. Hallitsenko itse omaa elämääni?
Kouluttaja ehdottikin, että kannattaa kirjoittaa itselleen kirje, jossa vastaa näihin kysymyksiin. Kirje pakottaa pysähtymään kysymysten ääreen. Sanoista tekoihin -- aletaan kirjoittaa tätä kirjettä.
1. Tiedänkö kuka olen?
Olen 55-vuotias mies Espoosta. Minulla on useita erilaisia rooleja. Olen perheenisä, jolla on kaksi aikuista lasta ja kolmas esikouluikäinen tytär. Olen myös esimies, mentori työtovereilleni ja valmentaja tiimiläisilleni.
Esimiestyö sopii minulle, koska haluan tukea ja kehittää tiimiläisiäni. Nautin, kun näen ihmisen ottavan enemmän vastuuta ja jos pystyn palkitsemaan hänet hyvistä tuloksista. Palkintoja on erilaisia, ja osa toimii eri ihmisillä paremmin kuin toisilla. Esimerkiksi jollekin rahallinen palkinto on erityisen tärkeä, kun toinen arvostaa titteliä tai näkyvää asemaa organisaatiossa.
Kolmas saattaa saada suurimman tyytyväisyyden voidessaan osallistua koulutukseen tai pääsemällä osaksi jotain aivan uutta tekemistä. Tämä ihmisten erilaisuus onkin vaikein ja palkitsevin osa esimiestyötäni.
On hienoa haastaa ihmisiä ja vaatia heiltä paljon. Sen eteen joudun tietenkin haastamaan myös itseäni ja toimimaan muille esimerkkinä, jotta tekoni ja puheeni eivät ole ristiriidassa keskenään. Esimiehen epäaitouden työntekijä "haistaa" nopeasti ja sen jälkeen on lähes mahdoton saada häntä tsemppaamaan tosissaan.
Olen aviomies vaimolleni ja haluan olla hänelle hyvä ja hellä puoliso. Exälleni olen lähinnä kuollut, enkä itsekään halua pitää häneen mitään yhteyttä. Emme eronneet mitenkään hyvissä merkeissä.
Haluaisin olla hyvä ystävä, mutta useimmat ystävyyssuhteeni ovat katkenneet joko välimatkaan tai erilaisten kiinnostuksien vuoksi. Olen mielestäni erittäin lojaali ystävä ja jos joku ottaa yhteyttä, vastaan aina. Jo opiskeluaikana en koskaan järjestänyt itse mitään, mutta lähdin aina matkaan, jos joku toinen pyysi minua mukaan rientoihin.
En pidä ihmisiin juurikaan yhteyttä, koska se kuuluu profiiliini. Pääni sisällä on paljon rakenteita ja suunnitelmia, mutta en koe erityistä tarvetta puhua niistä jatkuvasti toisten kanssa. Koen keskustelun kyllä stimuloivana, mutta en niin tärkeänä, että lähtisin sen vuoksi soittamaan toiselle tai kutsumaan ihmisiä kylään tai sopisin tapaamisia ravintolaan tai konsertteihin.
Olen hieman leikilläni sanonut, että soitan sukulaisille, kun minulla on asiaa tai tarvitsen jotain. Saattaakin mennä kuukausia, että soitan kenellekään. Tunnen soiton jälkeen helpotusta, mutta se on enemmän syyllisyydentunnon poistoa, kuin että olisin jotenkin toteuttanut itselleni tärkeää kanssakäymistä.
Työroolissani puhun kyllä puhelimessa ja järjestän tilaisuuksia, mutta se on eri asia, koska tehtävä kuuluu työhöni.
Sosiaaliset tilanteet kuormittavat minua ja vaikka minulla olisi yhteisessä tilanteessa hauskaa, voi mennä parikin päivää, että sosiaalinen kiintiöni tai akkuni saa latauduttua takaisin normaalitasolle. Tällöin vietän aikaa itsekseni ja esimerkiksi istun paljon tietokoneella.
Arvoni
Oikeudenmukaisuus on minulle tärkeää. Tämä johtunee siitä, että lapsena äitini suosi siskoani ja isäni isoaveljeäni. Koin usein sivuutetuksi tulemisen tunnetta ja en juurikaan saanut omia leluja tai uusia vaatteita. Sain leikkiä jaetuilla leluilla, kun veljeni sai lahjaksi jonkin oman asian, joka oli vain hänen käytössään.
Jos luottamukseni rikotaan, olen pitkävihainen. Tämä kertoo siitä, että oikeudenmukaisuus on minulle anteeksiantoa tärkämpi arvo. En halua pitää vihaa, mutta on vaikea antaa anteeksi ikäviä asioita, joita joku haluaa sinulle tietoisesti aiheuttaa. Minulle kymmenen vuotta suuttumusta ei ole lainkaan ongelma.
Jos koen tulleeni kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, se vaivaa minua erittäin paljon. Saatan menettää yöuneni ja pohtia asiaa paljon. Sen vuoksi pyrin toimissani olemaan mahdollisimman reilu ja tasapuolinen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki saavat automaattisesti samat asiat. Mielestäni on oikeudenmukaista että hyvästä suorituksesta saa parempaa palkkaa, paremman roolin tai isompia bonuksia.
Olen harrastajabloggaaja ja "tuulipukusijoittaja", joka on kiinnostunut varallisuden kasvattamisesta pitkäjänteisesti.
Harrastan ruoanlaittoa, älykodin virittämistä, 1980-luvun retrotietokoneita ja lukemista.
Katson myös melko paljon elokuvia. Viimeisiä katsomiani elokuvia ovat esimerkiksi Greenland 2: Migration (2026), Miljardikeikka In the Grey (2026), Disclosure Day (2026) ja Operaatio Ave Maria (2026).
Sitoudun asioihin pitkäjänteisesti. Otan mielenkiintoni kohteista perusteellisesti selvää ja pyrin ymmärtämään, miten jokin ilmiö toimii. Eikä vain pintapuolisesti, vaan konkreettisesti ja käytännössä.
Osaan puhua Englantia ja pärjään sillä hyvin. Pystyn muodostamaan yksinkertaisia lauseita Ruotsiksi, mutta kielioppi ja sanasto ovat alkaneet rapistua. Näiden lisäksi luin koulussa Venäjää, josta en enää muista paljakaan. Kyrilliset aakkoset osaan vielä, eli saan kirjoitetusta tekstistä jollain tavalla selvää. Sanasto on kyllä huventunut pieneksi.
Olen harrastanut musiikkia nuorempana korkealla harrastajatasolla ja useimmat harrastuskaverini jatkoivatkin musiikkiammattiin. Useimmat päätyivät muusikoiksi erilaisiin laitosorkestereihin tai musiikinopettajiksi. Enää en pysty instrumentteja samalla tavalla soittamaan, ja se hieman harmittaa, koska oma vaatimukseni on hallita soitin todella hyvin.
Olen myös Suomen puolustusvoimien reservin aliupseeri. Olen käynyt armeijan ja saanut itselleni erikoiskoulutuksen. Olen ollut kolme kertaa kertaamassa ja tiedän tehtäväni sodan aikana. Jos Suomi joutuisi sotaan, olen valmis puolustamaan maatamme oman henkeni uhalla.
Uskon olevani valmis myös kuolemaan maamme edestä, jos sellainen tilanne tulisi vastaan. En sano tietäväni tätä asiaa, koska kun kuolemanpelko on läsnä, on vaikea tietää, miten ihminen siinä tilanteessa lopulta toimii, oli hänellä millainen vakaumus hyvänsä.
Olen myös uskovainen. Uskon Jumalaan ja kristilliseen oppiin. Olen aina uskonut, että on olemassa jokin meitä suurempi voima, joka on järjestänyt asiat oikealla tavalla. Maailmassa on paljon vääryyttä ja pahuutta, mutta koska Jumala on antanut meille vapauden valita, haluammeko uskoa tai olla uskomatta, kaikkea ei ole ennalta määrätty. Tiukassa paikassa voin rukoilla apua ja viisautta. Kun pelottaa, tiedän, että minulla on turva Jeesuksessa.
Tästä päästään seuraavan kysymykseen ja uuteen kirjoitukseen:
2. Tiedänkö mitä haluan? (Kirjoituksessa)
Kommentit
Lähetä kommentti