Lapselle säästäminen

Lapselle säästäminen on hieno tapa antaa jälkikasvulle etumatkaa elämään, mutta aiheeseen liittyy yllättävän paljon väärinkäsityksiä. Moni vanhempi pohtii, kannattaako säästöt kerryttää suoraan lapsen nimissä vai omissa nimissä ja lahjoittaa ne myöhemmin.

Sijoittaja Merja Mähkä teki hiljattain Instagram-videon aiheesta ja sanoi, että säästää mieluummin lapselleen omissa nimissään ja lahjoittaa varat täysi-ikäiselle lapselleen erissä, verosyistä.

Mähkän nosto samasta aiheesta

 

Jos valitset väärän reitin, verottaja saattaa ottaa välistä turhan suuren siivun. Kokemukseni perusteella paras lopputulos saavutetaan, kun pelisäännöt ovat selvät alusta alkaen.

Selvitän tässä kirjoituksessa, miten nämä vaihtoehdot toimivat ja miten aion itse toimia.

 

Säästäminen lapsen nimissä

Säästäminen lapsen nimissä tarkoittaa sitä, että tilille, arvo-osuustilille tai osakesäästötilille siirretyt varat siirtyvät välittömästi lapsen juridiseen omistukseen. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vanhemmat toimivat tässä järjestelyssä omaisuuden hoitajina eli edunvalvojina. Vanhemmilla ei ole oikeutta nostaa rahoja omaan käyttöönsä tai siirtää niitä takaisin omille tileilleen, kun siirto on kerran tehty.

Lapsi saa varat täysin omaan hallintaansa sinä päivänä, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta. Oli yllätys kun lapseni tili hävisi verkkopankistani sinä aamuna, kun hän  täytti 18 vuotta.

 

Miten lahjavero vaikuttaa

Lapselle voi lahjoittaa alle 7 500 euroa kolmen vuoden aikana ilman lahjaveroa. Jos molemmat vanhemmat ovat säästäneet lapselleen, voidaan silloin yhdessä lahjoittaa lähes 15 000 euroa verottomasti.

7 500 euron ja sitä suuremmat lahjoitukset aiheuttavat lahjaverotuksen. Lahjaveron määrää voi tarkastella verottajan Lahjaverolaskuri:lla.

Kaksi eri tapaa säästää lapselle 

Ajattelen, että valinta näiden kahden mallin välillä määrittää koko säästöpolun suunnan ja veroseuraamukset.

1. Säännöllinen kuukausisäästäminen suoraan lapsen omalle arvo-osuustilille tai osakesäästötilille.

Verovapaat lahjoitukset voivat jatkua vuosikymmeniä ilman kerralla maksettavaa veropommia.

Suurin riski  on se, että lapsi saa varat hallintaansa täysin itsenäisesti täyttäessään 18 vuotta. Tällöin lapsi/nuori aikuinen voi käyttää rahat juhlimalla tai ostamalla vaikkapa kalliin auton, jonka arvo katoaa nopeasti.

Kun nuori realisoi salkkua, hän maksaa arvopaperien arvonnoususta normaalin pääomaveron, joka on 30 % kun pääomatulon määrä jää alle 30 000 euron. 

Jos varallisuutta on kerrytetty yli 10 vuotta, voidaan käyttää hankintameno-olettamaa, joka tarkoittaa että verotettavaa on 60 % myytävän omaisuuden myyntihinnasta.

2. Säästäminen omissa nimissä ja myöhempi lahjoittaminen. 

Tässä mallissa vanhempi kerryttää varoja omalla sijoitustilillään ja lahjoittaa niitä lapselle myöhemmin. Lahjoitukset tulee jakaa maksimissaan 7 499 euron eriin kolmen vuoden välein lahjaveron välttämiseksi.

Mallin etuna voi pitää sitä, että vanhempi säilyttää päätösvallan raha-asioissa myös lapsen tullessa täysi-ikäiseksi. Mikäli nuorella aikuisella ei ole kykyä hallita rahankäyttöä ja toimia pitkäjänteisesti, voi olla viisasta siirtää varoja nuorelle vähitellen ja varmistua, että niitä ei käytetä hetken mielijohteisiin.

Käytännön ongelmat

Monet pohdinnat sivuuttavat usein käytännön ongelmatilanteet. 

Mitä teen, kun lapsi täyttää 18 vuotta? Kuinka kannattaa toimia, kun tilin käyttöoikeudet siirtyvät nuorelle ilman vanhemman hallintaoikeutta.

Oman kokemukseni perusteella vanhempien tekemä talouskasvatus ennen täysi-ikäisyyttä ratkaisee sen, kuluvatko säästöt heti vai jatkavatko ne kasvamistaan. Omat tyttäreni saivat lapsilisistä säästettyjä varoja itselleen omalle arvo-osuustililleen, eivätkä suinkaan heti rientäneet realisoimaan näitä varoja. Tällä hetkellä en edes tiedä, paljonko he ovat käyttäneet kertyneistä varoista.

Yksi ongelma voi olla se, että jos vanhempi on säästänyt 18 vuotta tunnollisesti, varoja on saattanut kertyä niin paljon, että niiden kasvu ylittää 7 499 euroa kolmessa vuodessa. Tällöin varoja pitää siirtää kerralla enemmän, joka laukaisee lahjaverotuksen. 

Vanhempi saa verottajan linjauksen mukaan maksaa lapsen vuokran, harrastukset tai opiskeluvälineet suoraan laskuttajalle ilman lahjaveroseuraamuksia. Samoin vanhempi voi lyhentää lapsen opintolainaa. Tämä kasvattaa mahdollisuuksia tukea nuorta ilman pitkään odotettavaa sijoitusten realisointia.

Esimerkki 1

Oletetaan, että vanhemmat ovat säästäneet lapselle 18 vuoden ajan ja omaisuutta on kertynyt 15 000 euroa.

Oletan alla, että kaupankäynnissä menevät kulut ovat jokaisessa tapauksessa samat, joten en laske niitä yksinkertaisuuden vuoksi mukaan esimerkkeihin.

Jos omaisuus on lapsen nimissä, siitä maksetaan veroa vasta, kun hän realisoi sen. Mikäli hän realisoi yli 10 vuotta sitten ostettuja osuuksia / osakkeita, verottaja käyttää hankintameno-olettamaa (firtst-in, first-out periaatteen mukaisesti) , niiden hankinta-olettama on 60% * 5 000 euroa eli 3 000 euroa, josta 15% on verovapaata ja 85% eli 2 550 euroa, josta 30% pääomaveroa tekee 765 euroa.

Jos vanhemmat sen sijaan ovat säästäneet 15 000 euroa omissa nimissään ja lahjoittavat siitä 14 998 euroa (eli 7 499 euroa kumpikin) lapselleen, tämä ei aiheuta lahjaveroa ja omaisuuden arvoksi tulee luovutushetken hinta eli 14 998 euroa, josta nuori voi osan realisoida itselleen niin halutessaan ilman veroa. Hän säästää tuolloin 765 euroa, kunhan   on malttanut odottaa vähintään vuoden lahjoituksen jälkeen.

Jos lapsi myy lahjoituksena saadut rahasto-osuudet tai muut sijoitukset alle vuoden kuluessa lahjoituksesta, verottaja soveltaa niin sanottua luovutusvoittoverotuksen ankaraa poikkeussääntöä.

Tällöin lapsen hankinta-arvona ei käytetäkään lahjoitushetken käypää arvoa eli sitä summaa, josta lahjavero mahdollisesti maksettiin. Hankinta-arvoksi määräytyy lahjoittajan eli vanhemman alkuperäinen hankinta-arvo. Jos rahasto-osuudet olivat vanhemman hallussa nousseet huomattavasti arvossa, vanhemman tekemä arvonnousu siirtyy suoraan lapsen maksettavaksi pääomaverona eli luovutusvoittoverona yhdellä kertaa.

Esimerkki 2

Nyt lapsi haluaa realisoida koko säästetyn pääoman.

Ensin määrästä vähennetään lahjavero 700 euroa: 15 000 - 700 = 14 300. 

Hankintameno-olettama: 60% * 14 300 =  8 580 euroa. Siitä 85% (7 293 euroa) on verotettavaa ja siitä 30% pääomaveroa tarkoittaa 2 188 euroa. Yhteensä veroja meni 700 + 2 188 = 2 888 euroa.

Jos vanhemmat lahjoittavat saman kokoisen omaisuuden 14 998 euroa ja lapsi rahastaa sen kokonaan, siitä ei mene yhtään pääomaveroa, koska lahjoitettu omaisuus arvotetaan lahjoitushetken arvoon. Kunhan lapsi pitää omaisuuden yhden vuoden ajan lahjoitushetkestä lukien.

Esimerkki 3

Tämä oli Merja Mähkän käyttämä esimerkki. Vanhempi on ostanut lapselleen rahastoa 5 000 eurolla ja sen arvo on vuosien saatossa kaksinkertaistunut 10 000 euroon. 

Kun lapsi myy omistamansa rahaston, kertyneestä voitosta  (5 000 eurosta) menee 28,5%:a pääomaveroa, joka tekee rahassa 1 425 euroa.

Jos Merja säästääkin rahastoa omissa nimissään ja lahjoittaa 10 000 euron rahastot lapselleen, se arvotetaan lahjoitushetkeen. Mikäli myyntihetkellä omaisuuden arvo on edelleen 10 000 euroa, hän säästää pääomaveron, joka on 1 425 euroa. 

Lapsi joutuu kuitenkin maksamaan lahjaveron 10 000 euron lahjasta, joka on 500 euroa. Hän jää voitolle lähes 1 000 euroa!  Se on niin paljon rahaa, että tämä kannattaa huomioida.

Mitä itse teen

Avasin uuden arvo-osuustilin ja lopetin kuukausisäästämisen lapseni nimissä olevalle arvo-osuustilille. Siellä oleva vanha pääoma saa rauhassa kasvaa. Sen sijaan säästän jatkossa tälle uudelle tilille ja lahjoitan siitä (toivottavasti usemman kerran) verottajan salliman 7 499 euroa tytölleni, kun hän täyttää 18 vuotta. Teknisesti lahjoittamisen voisi aloittaa jo 15 tai 12 vuotiaana.

Nykyisen systeemin mukaan osakesäästötilille tai arvo-osuustilille kertyneet sijoitukset eivät vaikuta opintotukeen jos nuori ei nosta näitä varoja. Tämä voi tietenkin muuttua seuraavan 13 vuoden aikana, mutta tällä hetkelllä ei ole pelkoa, että tämä varallisuus veisi lapseni tukia.

Voin siirtää rahasto-osuuksia suoraan lapseni arvo-osuustilille ilman rahastojen myyntiä ja rahaksi muuttamista. Tällaista siirtoa kutsutaan lahjoitukseksi arvo-osuutena. 

Rahaston myyminen ja rahan lahjoittaminen sijoitettavaksi lihottaa vain välissä toimivaa arvopaperikauppiasta. Se olisi paha virhe, josta lapsi köyhtyisi tarpeettomasti.

Loppukaneetti

Lapselle säästäminen on pitkäjännitteistä työtä, jossa verosääntöjen tunteminen säästää selvää rahaa. Valitsetpa säästämisen lapsen tai omissa nimissäsi, tärkeintä on aloittaa ajoissa ja pitää kulut matalina.

Rahasto-osuuksien suora siirtäminen lapsen nimiin on verotuksellisesti järkevä ratkaisu, koska silloin et joudu maksamaan siirtohetkellä pääomaveroa eli luovutusvoittoveroa rahastojen arvonnoususta. Vero laukeaa maksettavaksi vasta silloin, kun lapsi mahdollisesti myy rahasto-osuudet tulevaisuudessa. Lapsen omaisuuden hankinta-arvoksi tulee lahjoitushetken käypä arvo, kunhan hän omistaa osuudet vähintään yhden vuoden ennen niiden myymistä.

Jos omaisuutta ei ole satoja tuhansia euroja, kannattaa rahat säästää omissa nimissään ja lahjoittaa verottajan maksimimäärien mukaisesti kolmen vuoden välein. Näin säästää lahjaverossa ja lapsi ei saa koko pottia kerralla vaan näkee että odottaminen kannattaa.

Kun teet lahjakirjan huolellisesti ja huomioit Verohallinnon aikarajat, säästät selvää rahaa ja vaivaa.

Työssäkäyvälle suomalaiselle tämä tarkoittaa mahdollisuutta rakentaa seuraavalle sukupolvelle taloudellista turvamarginaalia ilman, että oma arjen budjetti vaarantuu.

Herättikö aihe ajatuksia tai kysymyksiä? Jatketaan juttua kommenteissa.