Taas on veropäivä (12.11.2025), jolloin kirjoitetaan palstametrettäin siitä, kuinka paljon kenelläkin on ollut tuloja vuonna 2024 ja kuka on maksanut tuloistaan minkä verran veroja.
Tämä ajankohta perustuu siihen, että päättyneen verovuoden verotus saadaan kaikkien suomalaisten osalta valmiiksi viimeistään lokakuun aikana, toki monien verotuspäätökset ovat selvillä jo aikaisemmin.
Itse olen sitä mieltä, että verotietojen vertaaminen ja niistä uutisointi on käsittämätön reliikki ja Suomalaisen tietosuojan hengen vastaista. Koska julkisuuslaki määrittelee viranomaisten tiedot julkisiksi, ollaan niiden perusteella voitu selvittää veronmaksajan palkka- ja pääomatulot ja niistä kannetut verot.
Yksityisyyden suojan piiriin kuuluvat muun muassa tiedot verovelvollisen perhesuhteista, lasten huoltosuhteista, työttömyydestä tai työttömyyseläkkeistä, invalidiprosentista, kuulumisesta kirkkokuntaan, pankkiyhteyksistä ja turvakiellosta.
Miksi verotulojen pitäisi olla julkisia
Verotulojen julkisuutta perustellaan sillä, että se edistää demokratiaa ja on oleellista kertoa, miten paljon veroja kukakin on maksanut. Näiden perusteella voidaan käydä "arvokasta" yhteiskunnalista keskustelua siitä, kenellä on taloudellista vaikutusvaltaa ja mistä tekemisestä milloinkin palkitaan rahallisesti.
Yle kirjoitti julkaisevansa verotietoja kolmesta syystä:
1. Ensimmäinen syy on se, että haluamme mahdollistaa yhteiskunnallisen keskustelun faktojen pohjalta.
2. Toinen syy on vallankäytön valvonta ja arviointi.
3. Kolmas syy verotietojen uutisointiin on se, että verotietojen avoimuus lisää luottamusta yhteiskunnan toimintaan.
Yhteiskunnallisen keskustelun sijaan tulo- ja verotiedoista revitään klikkiotsikoita ja verrataan, paljonko julkisuuden henkilöt ovat tekemisellään tienanneet. Heitä jopa listataan tulojen perusteella järjestykseen, jotta voidaan vertailla kuinka paljon kukin on ansainnut.
Vallankäytön valvonta ja arviointi kuuluu viranomaisille eikä medialla ole asiassa merkittävää roolia.
Jos isotuloista henkilöä haastatellaan, hän muistaa kertoa, että maksaa mielellään veronsa Suomeen ja kokee saavansa yhteiskunnalta paljon palveluja.
Pienituloiset pääsevät kertomaan, miten "sikamaisia tuloja" silmäätekevät ovat tienanneet ja miten rikkailta tulisi verottaa vielä enemmän. Kateus on käsinkosketeltavaa.
Verotietojen julkisuuslain voimaantulosta lähtien Verohallinto on tuottanut ja luovuttanut suurituloisimpien, nykyään yli 120 000 euroa vuodessa tienanneiden suomalaisten verotustiedot listana tiedotusvälineille. Listan laatiminen ei ole Verohallinnon velvollisuus vaan "avoimuuden nimissä annettua hyvää palvelua".
Alle 120 000 euroa tienanneita suomalaisia on 90% kaikista palkansaajista, joten siksi ollaan päädytty siihen, että hyvätuloisten tietoja saa revitellä vapaasti. Listalla on noin 5 000 suomalaisen tiedot.
Jos osa henkilön tuloista on verovapaita, ei julkisista verotiedoista voi päätellä hänen kokonaisansioita.
Tosiasia on, että mitä parempituloinen olet, sitä enemmän pystyt suojaamaan tulojasi ja vaikuttamaan verotukseesi pienentämiseen. Ääriesimerkkinä Björn Nalle Wahlroos, joka muutti Suomesta Ruotsiin ja kertoi säästävänsä perintöveroissa lapsilleen kymmeniä miljoonia euroja. Siinä on jo melkoinen veroporkkana!
Useissa länsimaissa verotiedot on salaisia ja vain yritysten palkitsemisraporteista tai vastaavista dokumenteista voidaan tutkia, miten yritysjohtoa on palkittu. Normaali palkkatyöntekijä saa pitää tietonsa salassa, vaikka tienaisi hyvin.
Mitä voi tehdä jos haluaa pitää tietonsa yksityisinä
Jos sinulla on mahdollista toimia jossain muussa maassa kuin Suomessa, voit muuttaa kevyemmän verotuksen perässä esimerkiksi Viroon, jossa verotusaste 150 000 tienaavalla on 21,3 % (vuoden 2023 tieto) tai Sveitsiin, jossa samaa tuloa verotetaan 23,9 %.
Jos sinulla on tuloja yli 500 000 euroa, kannattaa perustaa yritys hoitamaan sijoituksia ja nostaa tuloa sieltä osinkoina eikä palkkatuloina. Yritys voi myös maksaa omistajilleen erilaisia etuja, jotka laskevat palkkatuloa ja vähentävät tuloverojen määrää.
Aikaisemmin verotietonsa saattoi pyytää piilottamaan medialle jaettavista tiedoista. Verotietojen salaaminen medialta ei ole enää mahdollista Suomessa.
Esimerkkejä tämän vuoden 'yhteiskunnallisesta keskustelusta'
Taloussanomat "Eläkkeellä oleva vuorineuvos tienaa 60 000 euroa kuukaudessa – yksi asia pistää vihaksi"
Yle.fi "Somevaikuttajien kärjessä naisia: Huimia summia asuntoflippaamisella ja tv-tähteydellä"
HS.fi "Näin Lasse Lehtonen ja muut ”etätyökriitikot” tienasivat"
Voice.fi "Muusikkopari Sexmanella ja Mirellalla hurjat tulot"
Lopuksi
Mielestäni epärehelliset väitteet yhteiskunnallisesta keskustelusta ja demokratiasta voidaan lopettaa. Verohallinnon pitää lakkauttaa verotietojen jakaminen ja toimittajat voivat kerätä käsin yhteiskunnan kannalta kiinnostavien henkilöiden tietoja. Tämä rajoittaisi erilaisten verokoneiden tekemistä ja lisäisi harkintaa, kenen tietoja halutaan tirkistellä.
Annetaan halukkaiden kertoa tulonsa ja verotietonsa vapaasti, mutta minusta näiden tietojen koostaminen ja jakaminen medialle ei kuulu viranomaisen tehtäviin.
Minä koen maksavani paljon veroja ja käytän erittäin vähän julkisia palveluja. Julkista terveydenhuoltoa en ole kuormittanut kuin kerran vuosikymmenessä, mutta kirjastoa käytän mielelläni ja lainaan sieltä luettavaa lapselleni. Koska suurin osa yhteiskunnan tuloista menee paisuneen terveydenhuoltosektorin kustannuksiin, en koe saavani hyvää vastinetta veroilleni. Omasta mielestäni oma verotaakkani on kohtuuton ja nykyinen ALV-vero (25,5%) on järjettömällä tasolla.
Omat tuloni ovat vuodelta 2024 alle 120 000 euroa, joten itseäni ei verokoneesta löydy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti