Eläkkeiden leikkaaminen Suomessa

Moni meistä on varmasti seurannut uutisia eläkkeistä viime aikoina. Aihe tuntuu pyörivän mediassa jatkuvasti ja rehellisesti sanottuna se herättää minussa välillä suorastaan vatsanvääntöä. Ajattelen, että eläke on ikään kuin palkkio tehdystä työstä, mutta nyt se lupaus tuntuu hieman huterammalta kuin ennen.

Eläkeläisiä koijataan

 

Luen usein talousuutisia ja huomaan, miten keskustelu eläkkeiden leikkauksista kiihtyy. Kokemukseni perusteella poliitikot kiertelevät aihetta kuin kissa kuumaa puuroa. Silti tosiasiat ovat pöydällä. Suomi vanhenee ja rahaa tarvitaan muuallekin. Mielestäni on tärkeää puhua tästä suoraan ilman turhaa pelottelua mutta silti realistisesti.

Olen pohtinut paljon sitä, mitä mahdolliset leikkaukset tarkoittaisivat minulle ja sinulle. Jos työeläke eli se palkasta kertyvä osuus pienenee tai sen verotus kiristyy, meidän täytyy löytää muita tapoja pärjätä. En halua luottaa pelkästään valtion apuun vanhoilla päivilläni. Ajattelen, että oma säästäminen on paras turvaverkko.

 

Miten eläkemaksut ovat muuttuneet

Eläkemaksujen kehitys Suomessa on ollut hurja: ne ovat nelinkertaistuneet 1970-luvulta tähän päivään. Tärkein syy nousuun on väestön ikääntyminen – kun eläkeläisiä on suhteessa enemmän ja he elävät pidempään, maksajilta vaaditaan enemmän.

10970-luvulla työeläkemaksu (TyEL-maksua edeltänyt TEL) oli vain noin 5–10 % palkasta. Nyt kokonaiseläkemaksu on vakiantunut noin 24–25 prosenttiin palkasta. Vuonna 2026 keskimääräinen maksu on edelleen tällä tasolla.

Vaikka puhutaan usein "työntekijän eläkemaksusta", työnantaja kantaa edelleen suurimman osan taakasta. Työntekijän eläkemaksu on tänä vuonna noin 7,15 % ja työnantajan osuus 17,10 luokkaa, yhteensä 24,25 %.

Tiedän, että moni luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Niinhän sitä sanotaan, että hätä ei lue lakia, mutta eläkeasioissa en haluaisi odottaa sitä hätää. Olen itse alkanut siirtää pientä summaa sijoituksiini joka kuukausi. Se ei tunnu paljolta nyt, mutta uskon lisävarallisuuden tuovan mielenrauhaa tulevaisuudessa.

Jos eläkkeisiin kosketaan, se tuntuu meidän jokaisen lompakossa. Mahdollinen maksimieläke on myös väärin meitä kohtan, jotka maksamme korkeita eläkemaksuja ja kun maksimieläke on kerrytetty, menisi kaikki maksut jatkossa muiden eläkkeiden kattamiseen. Tuntuu väärältä.

 

Muita tapoja leikata eläkettä 

Eläkkeiden indeksikorotuksia on leikattu Suomessa pääasiassa muuttamalla niitä kaavoja, joilla eläkkeitä tarkistetaan vuosittain. Suurin yksittäinen muutos on ollut siirtyminen palkkapainotteisesta indeksistä hintapainotteiseen, mikä on hidastanut eläkkeiden nousua suhteessa palkkoihin.

Ennen vuotta 1996 eläkkeitä korotettiin "puoliväli-indeksillä", jossa palkkojen nousu ja hintojen nousu vaikuttivat molemmat 50 %. Vuonna 1996 otettiin käyttöön taitettu indeksi yli 65-vuotiaille: palkkojen painoarvo laskettiin 20 prosenttiin ja hintojen painoarvo nostettiin 80 prosenttiin. 

Vuonna 2005 taitettu indeksi ulotettiin koskemaan kaikkia eläkeläisiä iästä riippumatta. Koska palkat nousevat yleensä hintoja nopeammin, taitettu indeksi on tarkoittanut, että eläkkeiden ostovoima säilyy, mutta ne jäävät jälkeen yleisestä elintasokehityksestä.

Kansaneläkeindeksiin sidotut etuudet (kuten kansaneläke ja takuueläke) jäädytettiin useaksi vuodeksi Sipilän hallituksen toimesta, ja niihin tehtiin jopa 0,85 % leikkaus vuonna 2017. Työeläkeindeksiin ei tuolloin koskettu.

Indeksimuutosten vuoksi keskivertoeläke on nykyään noin 20-30 % matalampi kuin se olisi, jos vuoden 1995 puoliväli-indeksi olisi yhä käytössä!

Ehkä suurin pelkoni on se, että eläkeikä karkaa koko ajan kauemmas. Tuntuu siltä, että juoksen maalia kohti, jota siirretään aina muutama kilometri eteenpäin. Siksi varautuminen on mielestäni ainoa järkevä tapa toimia. En halua olla tilanteessa, jossa joudun laskemaan senttejä kaupan kassalla vain siksi, että luotin liikaa systeemiin.

Mitä sinä ajattelet tästä tilanteesta? Pelottaako eläkkeiden kohtalo vai luotatko siihen, että kaikki kääntyy parhain päin. Minun mielestä on parempi olla hieman varovainen ja hoitaa omat asiat kuntoon ajoissa.