Olin nuorempana ajatellut, että hyvä ja riittävä elämä tarkoittaa sellaista menestymistä, että saavuttaa vähintään saman elintason, minkä omat vanhemmat. Olisi tietysti parempi, jos oma elintaso olisi vielä vähän parempi, palkkatulot vanhempia isommat ja asuntokin olisi lapsuudenkotia isompi.
Vaikka minulla on ollut iso omakotitalo (+250 m2) ja hyvä tulotaso, en jälkikäteen ole surrut sen menettämistä. Palkkakin on joskus ollut nykyistä palkkaa isompi, mutta samalla oma vastuu on myös sopeutunut.
Minulle riittää se, että koti on asuntoyhtiössä, jossa yhtiö kantaa riskin rakennuksista ja hoitaa palvelut kuten yhteisten alueiden lumien luonnin ja roskien tyhjennykset automaattisesti. Pihamme on pikkuruinen ja siinä on sopivasti ruohon leikkaamista kesällä ja lumityötä talvella.
Meillä on mukavasti tilaa: on kaksi makuuhuonetta, joista toinen on tyttärellämme ja toinen meillä vanhemmilla. Sen lisäksi on kaksi huonetta, kummallekin vanhemmalle oma toimistohuone.
Katsoin hiljattain Minimalism-elokuvan, jossa kerrotaan, että useimmissa amerikkalaiskodeissa on huoneita, joita ei käytetä lähes lainkaan. Sellaisia ovat esimerkiksi ruokailuhuone, perheen harrastehuone tai takkahuone. Meillä on yksi sellainen tila, joka on meidän sauna. Saunan löylyhuonetta käytetään vain kerran tai kaksi kertaa viikossa. Muun ajan se on tyhjänä. En kuitenkaan osaa elää ilman saunaa, joten se ei ole muuttumassa ja jos sen omistaminen on elitismiä, se saakin olla sitä.
Meidän nykyinen koti on kahdessa kerroksessa. Alakerrassa on keittiö, sauna, olohuone, vessa ja vaatehuone ja kaikkia huoneita (pl. saunaa) käytetään päivittäin. Yläkerrassa on vessa ja neljä huonetta ja niistä kahdessa teemme töitämme (etätyöpäivinä ja viikonloppuisin) ja kahdessa muussa nukutaan.
Yläkerrassa on parveke ja siellä ei kyllä aikaa vietetä. Siellä käydään lähinnä tuulettamassa vaatteita tai ravistamassa mattoja. Mutta se on rakennukseen rakennettu, joten sitä ei voi purkaa pois.
Mitä muuta omaisuutta minä tarvitsen? Kesämökki? Liikaa vaivaa! En halua maksaa mökin vakuutuksia, sähköjä ja muita kuluja ympäri vuoden, jos olen siellä vain kesällä. Voin vuokrata mökin, jos haluamme pois kotoa lomailemaan.
Kulkupelit? Meillä on pian kuusi vuotta vanha auto, jolla aion kulkea vielä pitkään. Edellinen auto piti vaihtaa, kun se täytti 11 vuotta ja muuttui epäluotettavaksi. Sitä edellisellä autolla kuljin 12 vuotta. En koe että uusi auto toisi niin paljon mielihyvää tai statusta, että siihen pitäisi investoida huomattavsti enemmän varoja. En halua itselleni moottoripyörää, lumikelkkaa, mönkijää, traktoria tai harrasteautoja. Niille ei nykyisellään edes olisi sopivaa tilaa, joten vehkeelle pitäisi vuokrata oma talli.
Mammonan lisäksi hyvään elämään kuuluu perhe. On paljon tärkeämpää, että on aikaa jota voi viettää perheen kanssa ja olla niin läsnä arkisissa hetkissä kuin mahdollista. Perheen kanssa vietettyä aikaa ei voi korvata työllä, matkustelulla tai uusia kokemuksia janoamalla. Näitä voi toki tehdä, mutta itse haluan priorisoida perheajan niitä korkeammalle.
Ravinto. Pidän siitä, että syömme monipuolista kotiruokaa, jota vaimoni valmistaa. Se on ravitsevaa, maukasta ja mieluisaa ravintoa. Harvoin tulee käytyä ravintolassa, koska on ravinnon suheteen näin etuoikeutettu. Itsekin teen ruokaa, mutta pääosin viikonloppuisin.
Liikunta on jäänyt hyvin vähiin. Sitä minun pitää lisätä ja jos en sitä tee, voin hyvin olettaa, että se näkyy suoraan jäljellä olevan elämäni kestossa ja laadussa. Hyvään elämään kuuluu pitää huolta itsestään ja rakastaa omaa kehoaan. Siinä minulla on vielä työsarkaa.
Olen pohtinut, mitä haluaisin vielä saavuttaa? Olen työelämässä vielä 12-15 vuotta, joten paljon on mahdollista savuttaa. En oikeastaan halua lisää valtaa tai korkeampaa asemaa organisaatiossa, mutta haluaisin tulla vielä paremmaksi nykyisessä työssäni, jossa johdan ryhmää rautaisia ammattilaisia. Olisi hienoa, kun he sanoisivat eläköitymiseni jälkeen, että ”olin onnekas, kun minulla oli tuollainen esimies”. Joku saattaa noin sanoa, mutta olen varma, ettei palaute ole tänä päivänä yhdenmukaista tämän suhteen.
Kun eläköidyn, haluan harrastaa samoja asioita, joita olen jo harrastanut, kuten pitsan tekemistä ja vanhoja 8-bittisiä tietokoneita. Tuolloin harrastuksiin voi kenties suhtautua vielä nykyistäkin intohimoisemmin.
Varallisuuden osalta haaveilen sijoitusten lisätulosta, joka tulisi eläkekertymän päälle. Tietysti haluan päästä velattomaan tilaan, joka näillä näkymin tapahtuu hieman ennen eläköitymistä. Velattomuus mahdollistaa pienemmät kulut, sekä poistaa huolen taloudellisista sitoumuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti