Meillä ei paljon kotona rahasta puhuttu kun olin lapsi. Jos rahasta tuli puhetta, sanottiin että me ollaan köyhiä ja raha ei kasva puissa.
Sain viisivuotissyntymäpäivänäni lahjaksi kummeiltani kymmenen markkaa. Tiedän tämän siksi, että kaksoissiskoni oli saanut saman kympin. Menimme vanhempieni kanssa tavarataloon ja ihmetyksekseni minulle sanottiin hyvin positiivisesti, että saan valita lelun itse, joka maksettaisiin syntymäpäivärahastani.
Normaalisti ei uusia leluja osteltu, joten voitte arvata, että riensin kiireesti katsomaan leluhyllyä. En ymmärtänyt vielä numeroita niin hyvin, että olisin tajunnut, mitä kympillä saa. Kysyin vain vanhemmiltani, saanko ostaa tämän tai tämän lelun.
Valitsin hyllystä muovisen laivan, jossa oli oranssi runko ja jonka kansi oli valkoinen. Etukannella oli pieni vesitykki. Laivan ruumaan saattoi valuttaa vettä ja vesitykki otti ruumasta vettä ja se roiskutti veden laivan savupiippua alaspäin painamalla.
Muistan hämärästi, että äitini aloitti sanomaan, että rahaa jäisi laivasta vielä ylitse, mutta isäni kielsi äitiä jatkamasta, joten rahalla ostettiin minulle vain tuo lelulaiva.
Siskoni osti jonkun muun lelun ja harkitsi sitä pidempään. Ilmeisesti se oli lähempänä kympin hintaa, koska aistin, että vanhempani olivat hänen ostokseensa tyytyväisempiä kuin minun.
Itse olin todella onnellinen pikku laivastani ja en jäänyt miettimään, mistä mahdollisesti jäin paitsi. Mutta jostain syystä olen myöhemmin muistanut tuon isän kommentin, että "lelu on jo valittu" ja että siskoni valitsema lelu oli jollain tavalla "parempi" kuin minun leikkilaivani. Sitä en muista, mikä hänen valitsemansa lelu oli, olisiko ollut muovinen hiekkalelu tai jotain vastaavaa.
Kerrotaan vielä, että en koskaan saanut siskoni kummeilta mitään, vaikka meillä oli sama syntymäpäivä. Se ei kuitenkaan vanhempiani häirinnyt, että minun kummini muistivat meitä molempia.
Olisi hauska kuulla muiden kommentteja, millaisia kosketuksia teillä on ollut rahaan lapsuudessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti