Suomi on maailman onnellisin maa

Suomi on valittu maailman onnellisimmaksi maaksi yhdeksän kertaa peräkkäin. Meitä suomalaisia tämä usein huvittaa tai vähintäänkin hämmentää. Kun katsomme ulos keväiseen räntäsateeseen, onni ei ehkä ole ensimmäinen sana, joka tulee mieleen.

Suomi - maailman onnellisin maa

 

Mutta onnellisuusmittauksissa ei olekaan kyse jatkuvasta hymystä tai euforiasta. Onnellisuusmittauksessa, kuten World Happiness Reportissa, mitataan ensisijaisesti subjektiivista hyvinvointia eli sitä, miten ihminen itse kokee oman elämänlaatunsa ja tyytyväisyytensä. Se ei ole suora mittari ilon tunteille, vaan pikemminkin arvio elämän tasapainosta ja laadusta.

Kyse on lopulta tyytyväisyydestä, turvasta ja luottamuksesta Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa kohtaan. Ja tässä kohtaa kuvaan liittyy myös säästäminen ja sijoittaminen. 

 

Turvaverkon tuoma mielenrauha

Ajattelen, että Suomalaisen onnen ytimessä on luottamus. Luotamme siihen, että jos putoamme, yhteiskunta ottaa kopin. Koulutus on ilmaista ja terveydenhuolto toimii. Tämä perusturva luo henkistä vakautta, jota monessa muussa maassa ei ole.

Kun perusasiat ovat kunnossa, säästämisestä tulee erilaista. Meidän ei tarvitse säästää pelkästään selviytyäksemme katastrofeista. Voimme säästää ja sijoittaa rakentaaksemme jotain suurempaa: taloudellista vapautta.

Vaikka monissa Euroopan maissa on vahva sosiaaliturva, Suomen järjestelmässä on piirteitä, jotka ovat kansainvälisesti harvinaisia tai jopa ainutlaatuisia. Nämä rakenteet poistavat monia elämän suuria taloudellisia riskejä, joita esimerkiksi muualla Euroopassa joutuu hallitsemaan vakuutuksilla tai säästöillä.

Mieleeni tulee neljä keskeistä eroa:

1. Maksuton ja universaali neuvola

Suomalainen neuvola on maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen. Monissa Euroopan maissa raskauden seuranta ja pikkulapsivaiheen terveydenhuolto hoituvat joko kalliilla yksityislääkäreillä tai yleislääkärikäynneillä, jotka eivät ole yhtä kokonaisvaltaisia.

Neuvola takaa jokaiselle lapselle saman lähtötason varallisuudesta riippumatta. Se on ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, joka säästää perheiltä potentiaalisesti tuhansia euroja.

2. Opintotuki ja asumislisä

Muualla Euroopassa opiskelu perustuu usein joko vanhempien varallisuuteen tai suuriin opintolainoihin. Suomessa valtio maksaa opiskelijalle siitä, että hän opiskelee.

Ilmainen tai tuettu opiskelu mahdollistaa sosiaalisen nousun. Nuoren ei tarvitse ottaa valtavaa taloudellista riskiä kouluttautuakseen, mikä on harvinaista jopa monissa muissa EU-maissa, joissa lukukausimaksut tai elinkustannukset ovat täysin opiskelijan omalla vastuulla.

3. Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus

Suomessa jokaisella lapsella on oikeus päivähoitopaikkaan riippumatta siitä, ovatko vanhemmat töissä, opiskelevatko he vai ovatko he kotona. Monessa Keski- ja Etelä-Euroopan maassa päivähoitopaikkoja on vähän, ne ovat kalliita tai ne on tarkoitettu vain työssäkäyville.

Tämä helpottaa erityisesti naisten osallistumista työmarkkinoille ja takaa perheille joustavuuden muuttuvissa elämäntilanteissa.

4. Äitiyspakkaus 

Vaikka pakkaus itsessään on käytännönläheinen tavaralahja, se symboloi valtion sitoutumista lapseen jo ennen syntymää. Se myös on konkreettinen kädenojennus uusille vanhemmille ja toivottaa pienokaisen tervetulleeksi yhteiskuntaamme. 

Vastaavia järjestelmiä on kokeiltu muualla, mutta Suomessa se on ollut osa järjestelmää jo vuodesta 1938.

Äitiyspakkauksen vaikutus on, se että se pienentää ensisynnyttäjän kuluja merkittävästi ja on samalla tasa-arvoteko.

 

Miten tämä liittyy sijoittamiseen?

Nämä turvaverkot tarkoittavat, että suomalaisella on pienempi tarve vakuuttaa elämäänsä. Kun valtiollinen turva hoitaa terveyden, koulutuksen ja lastenhoidon, yksilölle jää enemmän liikkumavaraa ottaa sijoitusmarkkinoilla riskiä.

Muualla Euroopassa säästöt saattavat kulua lapsen yliopistomaksuihin tai kalliisiin sairauskuluihin. Suomessa voit sijoittaa saman summan osakemarkkinoille kasvamaan korkoa korolle.

Monissa maissa sijoittaminen tuntuu uhkapeliltä, koska pelissä on koko elämän perusta. Suomessa tilanne on toinen. Koska meillä on vahva sosiaalinen turvaverkko, sijoitussalkun heilahtelu ei tarkoita kodittomuutta.

Tämä on mielestäni valtava kilpailuetu meille suomalaisille. Se antaa meille mahdollisuuden sijoittaa pitkäjänteisesti osakemarkkinoille, koska monissa asioissa tietää saavansa tukea, kun kriisi koittaa, oli se sitten taloudellinen tai terveydellinen.

Suomalainen yhteiskunta antaa mahdollisuuden sietää markkinoiden väliaikaista epävarmuutta. Monet palvelut on taattu jokaiselle ja työpaikat ovat hyvin turvattuja lakien ja asetusten perusteella.

Useimmat meistä voivat tavoitella korkoa korolle -ilmiötä ilman jatkuvaa selviytymisstressiä.

Kolikon vastapuolena on Suomen korkea verotus, joka syö sijoitusten tuottoja, kun niitä realisoidaan. 

 

Onni on valinnanvaraa

Onnellisuus on usein sitä, että voi sanoa "ei" asioille, joita ei halua tehdä. Se on vapautta lähteä huonosta työpaikasta tai mahdollisuutta pitää sapattivapaa. Säästäminen on työkalu, jolla ostat tätä vapautta itsellesi.

 

 

Suomalaisen sananlaskun mukaan "Saa tyhjän tekemättä, kovan onnen ottamatta",

 joka

tarkoittaa, että laiskottelemalla tai tekemättä mitään ei saavuta mitään arvokasta, ja toisaalta turhien riskien välttäminen säästää suuremmilta vaikeuksilta. Se korostaa työn merkitystä ja varovaisuutta.

Mielestäni varallisuuden kerryttäminen ei ole itsetarkoitus. Se on keino varmistaa, että elämäsi on omissa käsissäsi. Kun talous on tasapainossa, onni ei ole kiinni seuraavasta palkkapäivästä. Se on seesteistä mielenrauhaa, joka sattuu olemaan juuri sitä supi-suomalaista onnea.

Miten sinun sijoitussuunnitelmasi tukee omaa mielenrauhaasi?