Suomen talouskasvun korjaaminen

Seuraan AI-teknologian kehitystä työni puolesta, mutta Turun tämänvuotisen AI huippukokouksen ohjelmassa oli myös esillä talousasioita. Lavalle AI Summitissa nousevat muun muassa maailmanluokan tekoälytutkijat, elinkeinoelämän huippujohtajat ja vaikutusvaltaiset päättäjät.

Yle Areena tarjoaa AI Summitin tallenteet osoitteessa https://areena.yle.fi/1-76514739

Björn Wahlroos (Wahlroos Capitalin hallituksen puheenjohtaja ja entinen hallituksen puheenjohtaja Sampo, Nordea & UPM) puhui maanantaina 17. marraskuuta pidetyssä AI Summitissa. 

AI Summit 17.11.2025

 

Björn Wahlroosin alustus

Wahlroosin pitämän alustuksen mukaan talouskasvu on edellytys taloudelliselle vahvuudelle, joka on myös turvallisuuden fundamentti. Siten talouskasvu on kansallisen turvallisuuden edellytys.

Suomen talouskasvu on ollut olematonta jo 18 vuoden ajan. Jos Suomen talouskasvu olisi ollut samalla tasolla Ruotsin kanssa, ja se olisi olisi kasvanut 1,5 % vuosittain, yhteensä 30 % tänä aikana. Koko valtiotalouden julkinen velka voitaisiin maksaa reilussa vuodessa. Kaikki Suomen sosiaali- ja terveysalan kustannukset voitaisiin kattaa kolme kertaa.

Kasvu on jäänyt saamatta sen vuoksi, että suomen hallituksia ovat johtaneet ”idiootit” nämä 18 vuotta.

Wahlroos toteaa, että hän ei ole itse menettänyt tätä vaurastumista, vaan kuuntelemassa oleva nuorempi sukupolvi on menettänyt sen. Ja sen vuoksi heidän kannattaisi ryhdistäytyä ja tehdä asialle jotain.

Wahlroosin mielestä talouskasvu rakentuu kolmelle elementille: työlle, pääomille ja teknologialle.

Työntekijät tarvitsevat tehokkaat työmarkkinat, joita Suomella ei ole, ja joita pitäisi uudistaa. Hänen mukaansa työttömille maksetaan liikaa. Jotta voidaan luoda kasvua, tulee pystyä houkutelemaan lisää pääomia ja sijoituksia.

Tärkeää on luoda ympäristö joka ruokkii innovatiivisuutta ja luovuutta. Ja sellaista ei yleensä julkinen sektori osaa luoda, vaan ihmiset, jotka intohimoisesti toteuttavat omia tavoitteitaan.

Hyvänä aikana tehdään työtä, kerätään lisäsijoituksia ja luodaan hyvää ilmapiiriä, joka houkuttelee esiin innovaatioita. Japanissa ja Saksassa oli 1950-luvulla hyvää kasvua ja uudelleenrakennusta, vaikka paljon innovatiivisuutta ei esiintynytkään.

1980-luvulla oli kaksi mullistavaa tapahtumaa: Kaksi ihmiskunnan suurinta innovaatiota syntyivät, jotka ovat matkapuhelin ja kannettava tietokone. Niiden ansiosta syntyi internet, joka on vienyt kehitystä vauhdilla eteenpäin.

Tämä oli erityisen selvästi nähtävissä Suomessa. Tuolloin suomessa de-reguloitiin eli vapautettiin markkinoita ja samoin vapautettiin raha-markkinat, joiden ansiosta nähtiin valtavaa kasvua, jota Nokia johti 2000-luvun alkuun asti. Kunnes se pysähtyi. Ja olemme edelleen tässä pysähtyneisyyden tilassa.

Nykypäivänä tarvitaan teknologiaa ja kaikkia kolmea mainuttua elementtiä. EU on sekaisin. Se tekee paljon, joka ei johda mihinkään. Jokaisen asian tekeminen vie järjettömästi aikaa. EU on myös lepopaikka ei-halutuille politiikoille.

Startup-maailma tarvitsee pääomia, sijoittajia ja paljon muita asioita. Suomen ja EU:n verotusta ja työmarkkinoita tulee uudistaa, jotta tämä kaikki mahdollistuu. Sillä saadaan synnytettyä tarvittavaa kasvua ja paremmin toimivat työmarkkinat.

Omat ajatukset

Wahlroos on mielestäni jälleen kerran hienosti tiivistänyt useat Suomea koskevat ongelmat.

Wahlroos ei avauksessaan tarjoa suoria toimia asioiden kuntoonsaattamiseksi, mutta tunnistetut asiat ovat varmasti oikeita. 

Työmarkkinat toimivat heikosti, koska meillä on euroopan toiseksi korkein työttömyys ja valtava ongelma, jossa työvoima ja avoimet työpaikat eivät kohtaa. Tarvitaan uudistuksia, jotta työntekijöitä olisi helpompi palkata ja kannustaa työttömiä aloittamaan yrittäjinä. Tätä voisi tukea veroeduilla ja monilla muilla tavoilla. Samoin Suomeen tulevat sosiaalipummit tulisi patistaa töihin tai hakemaan töitä muista maista.

Tarkoitan sosiaalipummilla maahan saapuvia henkilöiä, joilla ei ole koulutusta ja joiden ainoa motivaatio on nauttia suomen sosiaaliturvasta ilman yhteiskuntaan osallistumista esimerkiksi hankkimalla työpaikka.

Suomi ei saa myöskään hankaloittaa yrityksien investoimista Suomeen. Datakeskusten ympärillä vellova negatiivinen keskustelu ja sähköveron muuttaminen ovat seikkoja, jotka estävät tulevaisuuden investoinnit. Samoin niiden tarjoamat työpaikat. 

Hallitus esittää datakeskusten sähkön verotuksen huojennuksen poistamista ensi heinäkuun alusta alkaen. Vero olisi tulevaisuudessa 2,24 senttiä kilowattitunnilta, kun se on nyt 0,05 senttiä. Käsittämätöntä, että lyhytnäköisillä veropäätöksillä ohjataan valtavat investoinnit Ruotsiin ja muihin pohjoisen pallonpuoliskon maihin!

EU ei edesauta innovatiivisuutta eikä pääomien houkuttelemista. EU:hun menee sellaisia poliitikkoja, joiden oma hohto on hiipumassa ja se ei näytä olevan paikka ns. huippupoliitikoille. Sen sijaan EU on kova reguloimaan ja Suomi on ilmeisesti EU:n ainoa jäsenmaa, joka ottaa vakavasti jokaisen asetuksen, direktiivin, päätöksen ja suosituksen! Niiden johdosta yritysten toiminta on entistä kankeampaa ja toiminta tulee kalliimmaksi kuin EU:n ulkopuolella.

Suomen verotus on yksi maailman kireimpiä ja jos tuloveroja laskettaisiin, se saisi ihmiset kasvattamaan paljon peräänkuulutettua kuluttamista. Toinen vaihtoehto olisi laskea kestämättömällä tasolla oleva arvonlisävero lähemmäs 20 %:a, joka toisi kotimarkkinoille todellisen piristysruiskeen.

 

Päivitys

Wahlroos kävi Ylen aamussa lauantaina 22.11.2025, jossa hän selittää samoja teemoja tarkemmin: 

"Suomea ovat johtaneet idiootit Jyrki Kataisen hallituksesta lähtien, on korotettu veroja eikä rakenteellisia muutoksia ei ole uskallettu tehdä." 

Wahlroos avaa myös verotuksellisia uudistuksia, joita hänen mukaansa tarvitaan:

"Otetaan perintö- ja lahjaverot pois. Luodaan superluokan osakesäästötili, eli rakennetaan Suomeen holding-yhtiömalli Viron mallin mukaan, missä yhtiön voitot voi jättää yhtiöön odottamaan verotusta. Siinä on rautainen alkupaketti.". 

Nallen ehdotukset ovat siinä mielessä hyviä, että näistä löytyy esimerkkejä ja historiaa, miten eri maiden taloudet reagoivat vastaaviin muutoksin. Olen siis ehdotuksista samaa mieltä.

Jos haluaa viihdykettä, suosittelen lukemaan ihmisten kommentteja kyseisestä jutusta. Kommenteista näkee, ettei verotusta ja taloustiedettä ymmärretä lainkaan. 

10 000 sivulatausta täynnä!

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen tämän vuoden alussa, tammikuussa. En asettanut blogin kirjoittamiselle erityisiä tavoitteita, kuten kuinka monta artikkelia aion kirjoittaa kuukaudessa tai millaisen yleisön haluan tavoittaa.

Alkuperäinen blogin vierailijalaskuri oli naamioitu ilmaiseksi ja lakkasi toimimasta kun sivulatauksia oli 300 kappaletta. Jouduinkin valitsemaan uuden laskurin ja siirryin Bloggerin vakio-laskuriin, joka on palvellut vähäisiä tarpeitani hyvin.

Pieni juhlan aihe

 

Nyt kun 10 000 sivulatausta on täynnä, haluan kiittää kaikkia blogin lukioita. On hienoa, kun näkee, että kirjoitukseni kiinnostavat.

Olin kuvitellut että blogiani ladattaisiin 5 000 - 6 000 kertaa ensimmäisen vuoden aikana. Se on nyt ylittynyt noin kaksi kertaa ja vielä on yksi kuukausi tätä vuotta jäljellä! Hieno saavutus mielestäni.

Jostain syystä en saa blogiin lukijoiden kommentteja ja ainoat kommentit, joita olen saanut, on tulleet Instagramin puolelle. Ne ovat olleet 100 % positiivisia, eikä varsinaisia haukkuja ole toistaiseksi tullut. Olen näistä palautteista hyvin kiitollinen.

Oletan, että sosiaalisessa mediassa (minun tapauksessani Instagram) on enemmän aktiivisia ja sosiaalisia käyttäjiä, joille on luonnollista jättää kommentteja tai reagoida toisen luomaan sisältöön kuin täällä blogosfäärissä. Itsekin olen luonteeltani introvertti ja vaikka luen toisten kirjoittamia blogeja, niitä tulee kommentoitua melko vähän.

En ole tätä blogia mainostanut isommin, mutta kun sain sen mukaan Esa Juntusen sijoitusblogeista kertovaan artikkeliin, kävijämäärät moninkertaistuvat. On vaikea tulla huomatuksi, jos ei aktiivisesti tuo omaa mediaansa esille verkkokirjoittajien kentässä.

Olen kirjoittanut blogiin melko tasaisesti 4 kirjoitusta kuukaudessa tahdilla. En välttämättä jatka aivan yhtä aktiivisesti, mutta tavoitteeni vuodelle 2026 on kirjoittaa ainakin yksi artikkeli kuukaudessa. Lisäksi aion päivittää omia sijoitustavoitteitani ja miten olen niissä onnistunut.

Olen tehnyt niin sanotun toimituksellisen julkaisukalenterin, johon olen valinnut  erilaisia sijottamiseen ja säästämiseen liittyviä teemoja eri kuukausille ja sitten kirjoittanut muistiinpanoja ja artikkelihahmotelmia kyseisestä aiheesta odottamaan. Yleensä viimeistelen artikkelin viikonloppuna, tyypillisesti sunnuntai-iltapäivällä ja julkaisen artikkelin ajastettuna. Automatiikka muuttaa kirjoituksen julkiseksi torstaisin kello 9 aamulla.

Tätä kirjoittaessani minulla on tämä artikkeli mukaanlukien 15 kirjoitushahmotelmaa "varastossa". Osassa on vain muutama lause, mutta osa on valmiina julkaistavaksi.

Joskus olen ollut hyvin inspiroitunut ja olen kirjoittanut kolmekin artikkelia 100 % valmiiksi odottamaan julkaisua.  Toisinaan olen myös saanut inspiraation jostain tapahtumasta tai uutisesta ja olen kiivaasti naputellut uuden artikkelin tästä aiheesta ja julkaissut sen odottamassa olevien artikkeleiden väliin. 

Vakio-aiheina on ollut kuukausikatsaus tehtyyn kuukausibudjettin ja siinä  pysymiseen nähden. Se on ensisijaisesti itselleni tehty katsaus omasta rahankäytöstä, mutta sivulatausten perusteella aihe on ollut kiinostavin myös blogin lukijoille.

Jos sinulla on toiveita kiinnoastavaksi sisällöksi tai mistä mielestäsi ei ainakaan kannata kiirjoittaa, kuulen sen mielelläni. Keskustelen mielelläni myös sijoittamiseen liittyvistä asioista, jos joku haluaa niistä jutella.

 

Miksi säästäminen tuntuu niin vaikealta?

Tänään pohdin aihetta, joka koskettaa meitä kaikkia ja joka on mielestäni yksi taloudellisen menestyksen peruskivistä: säästäminen. Vaikka teoriassa perussääntö kuulostaa suoraviivaiselta, eli "kuluta vähemmän kuin tienaat", käytännössä säästäminen on usein yllättävän haastavaa. Miksi näin on, ja miten voimme voittaa nämä esteet?

Elintason kohoaminen ja "tarpeiden" kasvu

Kokemukseni perusteella yksi suurimmista kompastuskivistä on se, että tulojen kasvaessa myös menot kasvavat lähes automaattisesti. Tähän viittaa osuvasti tunnettu sanonta: "Nälkä kasvaa syödessä". Aluksi säästäminen on ehkä helppoa, kun elämä on niukempaa. Mutta kun tulotaso nousee, tuntuu luonnolliselta parantaa elintasoa: isompi asunto, uudempi auto, useammin ravintolaan. Ajattelen, että tämä on inhimillinen ja jopa ansaitun tuntuinen reaktio kovaan työhön.

Kriittisesti sanottuna ongelma syntyy siitä, että näistä paremmista asioista tulee nopeasti uusi normaali, uusi "tarve". Jos en tee tietoista päätöstä säästää, huomaan vain kuluttavani kaiken, mitä saan.

 

Hätävarojen puuttuminen vie pohjan säästämiseltä

Toinen iso haaste, jonka olen itsekin kokenut, liittyy puskurin puutteeseen. Säästäminen vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta elämä heittää eteen yllättäviä menoja: pesukone hajoaa, auto kaipaa kalliin korjauksen tai tulee äkillinen hammashoitolasku.

Jos minulla ei ole erillistä hätävarastoa eli sitä kuuluisaa puskurirahastoa, joudun helposti koskemaan säästöihin, jotka olin varannut suurempia tavoitteita varten, kuten sijoittamista tai asunnon käsirahaa varten. Pahimmillaan joudun ottamaan uutta velkaa. Tämä romuttaa säästötavoitteeni ja vie helposti motivaation koko hommasta. Mielestäni hätävaran rakentamisen pitäisi olla jokaisen säästäjän ensimmäinen askel.

 

Tunteiden rooli ja välittömän tyydytyksen houkutus

Me elämme ajassa, jossa mainonta ja sosiaalinen media painostavat meitä jatkuvasti kuluttamaan. Haluamme asioita heti ja emme jaksa odottaa. Tämä välittömän tyydytyksen kulttuuri on mielestäni säästämisen pahin vihollinen.

Kun näen jotakin uutta ja kiinnostavaa, impulssi ostaa on vahva. Säästäminen taas vaatii uhrauksia tänään jonkin abstraktin tulevaisuuden hyödyn vuoksi. Kun vertaan uuden puhelimen tuomaa hetkellistä iloa siihen, miltä tuntuu katsella sijoitussalkkuni kasvavan kymmenen vuoden päästä, puhelin voittaa helposti lyhyellä tähtäimellä. Siksi ajattelen, että meidän on opeteltava lykkäämään tyydytystä ja näkemään arvo siinä, että teen tulevaisuuden itselleni palveluksen.

Kertaus

Säästäminen on harvoin ongelma taidoissa. Juuriongelma on yleensä käyttäytymisessä ja ympäristön paineissa. Haasteet ovat todellisia: ne kumpuavat elintason noususta, yllättävistä menoista ja sisäisestä halusta saada kaikki heti. Nyt.

Mutta älä lannistu. Tietoisuus säästämisen haasteista on jo puoli voittoa. Kun tunnistan omat heikkouteni ja asetan selkeät tavoitteet, kuten automaattisen säästämisen tai puskurin luomisen, voin alkaa rakentaa kestävää taloudellista tulevaisuutta. Kokemukseni perusteella pienilläkin, mutta säännöllisillä teoilla on valtava merkitys pitkällä aikavälillä.

Mitä sinä ajattelet? Mikä on ollut sinun suurin haasteesi säästämisessä? Jätä kommentti alle.

Verokone - Suomalainen sosiaaliporno

Taas on veropäivä (12.11.2025), jolloin kirjoitetaan palstametrettäin siitä, kuinka paljon kenelläkin on ollut tuloja vuonna 2024 ja kuka on maksanut tuloistaan minkä verran veroja.

 

Tämä ajankohta perustuu siihen, että päättyneen verovuoden verotus saadaan kaikkien suomalaisten osalta valmiiksi viimeistään lokakuun aikana, toki monien verotuspäätökset ovat selvillä jo aikaisemmin.

Itse olen sitä mieltä, että verotietojen vertaaminen ja niistä uutisointi on käsittämätön reliikki ja Suomalaisen tietosuojan hengen vastaista. Koska julkisuuslaki määrittelee viranomaisten tiedot julkisiksi, ollaan niiden perusteella voitu selvittää veronmaksajan palkka- ja pääomatulot ja niistä kannetut verot.

Yksityisyyden suojan piiriin kuuluvat muun muassa tiedot verovelvollisen perhesuhteista, lasten huoltosuhteista, työttömyydestä tai työttömyyseläkkeistä,  invalidiprosentista, kuulumisesta kirkkokuntaan, pankkiyhteyksistä ja turvakiellosta.

Miksi verotulojen pitäisi olla julkisia 

Verotulojen julkisuutta perustellaan sillä, että se edistää demokratiaa ja on oleellista kertoa, miten paljon veroja kukakin on maksanut. Näiden perusteella voidaan käydä "arvokasta" yhteiskunnalista keskustelua siitä, kenellä on taloudellista vaikutusvaltaa ja mistä tekemisestä milloinkin palkitaan rahallisesti.

Yle kirjoitti julkaisevansa verotietoja kolmesta syystä:

1. Ensimmäinen syy on se, että haluamme mahdollistaa yhteiskunnallisen keskustelun faktojen pohjalta. 

2.  Toinen syy on vallankäytön valvonta ja arviointi. 

3. Kolmas syy verotietojen uutisointiin on se, että verotietojen avoimuus lisää luottamusta yhteiskunnan toimintaan.

Yhteiskunnallisen keskustelun sijaan tulo- ja verotiedoista revitään klikkiotsikoita ja verrataan, paljonko julkisuuden henkilöt ovat tekemisellään tienanneet. Heitä jopa listataan tulojen perusteella järjestykseen, jotta voidaan vertailla kuinka paljon kukin on ansainnut.

Vallankäytön valvonta ja arviointi kuuluu viranomaisille eikä medialla ole asiassa merkittävää roolia. 

Jos isotuloista henkilöä haastatellaan, hän muistaa kertoa, että maksaa mielellään veronsa Suomeen ja kokee saavansa yhteiskunnalta paljon palveluja. 

Pienituloiset pääsevät kertomaan, miten "sikamaisia tuloja" silmäätekevät ovat tienanneet ja miten rikkailta tulisi verottaa vielä enemmän. Kateus on käsinkosketeltavaa.

Verotietojen julkisuuslain voimaantulosta lähtien Verohallinto on tuottanut ja luovuttanut suurituloisimpien, nykyään yli 120 000 euroa vuodessa tienanneiden suomalaisten verotustiedot listana tiedotusvälineille. Listan laatiminen ei ole Verohallinnon velvollisuus vaan "avoimuuden nimissä annettua hyvää palvelua".

Alle 120 000 euroa tienanneita suomalaisia on 90% kaikista palkansaajista, joten siksi ollaan päädytty siihen, että hyvätuloisten tietoja saa revitellä vapaasti. Listalla on noin 5 000 suomalaisen tiedot.

Jos osa henkilön tuloista on verovapaita, ei julkisista verotiedoista voi päätellä hänen kokonaisansioita.  

Tosiasia on, että mitä parempituloinen olet, sitä enemmän pystyt suojaamaan tulojasi ja vaikuttamaan verotukseesi pienentämiseen. Ääriesimerkkinä Björn Nalle Wahlroos, joka muutti Suomesta Ruotsiin ja kertoi säästävänsä perintöveroissa lapsilleen kymmeniä miljoonia euroja. Siinä on jo melkoinen veroporkkana!

Useissa länsimaissa verotiedot on salaisia ja vain yritysten palkitsemisraporteista tai vastaavista dokumenteista voidaan tutkia, miten yritysjohtoa on palkittu. Normaali palkkatyöntekijä saa pitää tietonsa salassa, vaikka tienaisi hyvin.

 

Mitä voi tehdä jos haluaa pitää tietonsa yksityisinä 

Jos sinulla on mahdollista toimia jossain muussa maassa kuin Suomessa, voit muuttaa kevyemmän verotuksen perässä esimerkiksi Viroon, jossa verotusaste 150 000 tienaavalla on 21,3 % (vuoden 2023 tieto) tai Sveitsiin, jossa samaa tuloa verotetaan 23,9 %.

Jos sinulla on tuloja yli 500 000 euroa, kannattaa perustaa yritys hoitamaan sijoituksia ja nostaa tuloa sieltä osinkoina eikä palkkatuloina. Yritys voi myös maksaa omistajilleen erilaisia etuja, jotka laskevat palkkatuloa ja vähentävät tuloverojen määrää.

Aikaisemmin verotietonsa saattoi pyytää piilottamaan medialle jaettavista tiedoista. Verotietojen salaaminen medialta ei ole enää mahdollista Suomessa.

Esimerkkejä tämän vuoden 'yhteiskunnallisesta keskustelusta'

Taloussanomat "Eläkkeellä oleva vuorineuvos tienaa 60 000 euroa kuukaudessa – yksi asia pistää vihaksi"

Yle.fi "Some­vaikuttajien kärjessä naisia: Huimia summia asunto­flippaamisella ja tv-tähteydellä"

 HS.fi "Näin Lasse Lehtonen ja muut ”etätyö­kriitikot” tienasivat"

Voice.fi "Muusikkopari Sexmanella ja Mirellalla hurjat tulot"

 

Lopuksi

Mielestäni epärehelliset väitteet yhteiskunnallisesta keskustelusta ja demokratiasta voidaan lopettaa. Verohallinnon pitää lakkauttaa verotietojen jakaminen ja toimittajat voivat kerätä käsin yhteiskunnan kannalta kiinnostavien henkilöiden tietoja. Tämä rajoittaisi erilaisten verokoneiden tekemistä ja lisäisi harkintaa, kenen tietoja halutaan tirkistellä.

Annetaan halukkaiden kertoa tulonsa ja verotietonsa vapaasti, mutta minusta näiden tietojen koostaminen ja jakaminen medialle ei kuulu viranomaisen tehtäviin. 

Minä koen maksavani paljon veroja ja käytän erittäin vähän julkisia palveluja. Julkista terveydenhuoltoa en ole kuormittanut kuin kerran vuosikymmenessä, mutta kirjastoa käytän mielelläni ja lainaan sieltä luettavaa lapselleni. Koska suurin osa yhteiskunnan tuloista menee paisuneen terveydenhuoltosektorin kustannuksiin, en koe saavani hyvää vastinetta veroilleni. Omasta mielestäni oma verotaakkani on kohtuuton ja nykyinen ALV-vero (25,5%) on järjettömällä tasolla.

Omat tuloni ovat vuodelta 2024 alle 120 000 euroa, joten itseäni ei verokoneesta löydy. 

Asuntolainen korko laski

Meidän asuntolainan korko laski marraskuun alussa, 2.11.2025.

Lainojen korot ovat laskeneet vuoden alusta

Meillä viitekorkona on kuuden kuukauden euribori, joten lainakorko tarkistetaa kaksi kertaa vuodessa. Kuuden kuukauden euriborin arvo perustuu eurooppalaisten pankkien ilmoittamiin korkoihin, joilla ne olisivat valmiita myöntämään vakuudettomia lainoja kuudeksi kuukaudeksi muille pankeille.

Nyt euribor on 2,13%. Kuukausilyhennys on 1 241,24 euroa kun se oli aikaisemmin 1 241,44 euroa, joten käytännössä kuukausierän suuruus laski 0,20 euroa. Onneksi suunta on alaspäin.

Seuraavan kerran meidän lainakorkoa päivitetään loppukeväällä, 2.5.2026.

Onko salkkusi valmis rysäykseen?

Oletko sinäkin aistinut sen? Ilmassa on mielestäni ollut viime aikoina selviä ylikuumenemisen merkkejä. Pörssi tuntuu puksuttavan eteenpäin kaikenlaisista uutisista huolimatta, mutta isoa korjausliikettä tai jopa taantumaa ei voi sulkea pois.

Tässä artikkelissa kerron, miten varaudun markkinoiden merkittävään korjausliikkeeseen eli karhumarkkinaan. Karhumarkkina on yksinkertaisesti sanottuna ajanjakso, jolloin osakekurssit laskevat laajasti ja jatkuvasti. Yleisesti kun kurssihuipusta tullaan alas 20 %, sitä pidetään karhumarkkinan alkuna. Korjausliike on karhumarkkinaa lyhyempi ja vähemmän vakava lasku, yleensä 10-20 % huipusta.

Geminin näkemys karhumarkkinasta

Sijoitusstrategiani on tällaisessa tilanteessa selkeä: varaudun riskiin mutta pyrin samalla säilyttämään mahdollisuuden tuottoon myös mahdollisessa noususuhdanteessa tai laskun jälkeisessä palautumisessa. Tässä kerron, miten minä rakennan salkkua kestävämmäksi. Muista kuitenkin, että jokaisen sijoittajan täytyy tehdä omat päätöksensä oman riskinsietokykynsä ja tavoitteidensa pohjalta.

Puolustava peli, painopiste defensiivisissä osakkeissa

Taantuman tai korjausliikkeen uhatessa ajattelen, että paras paikka sijoittaa ovat yritykset, joiden tulovirrat ovat vakaita. On vanha sanonta, että "köyhällä ei ole varaa sairastaa, eikä syömättä olla" ja juuri se tiivistää defensiivisten alojen ytimen.

Minun kokemukseni perusteella defensiiviset sektorit pärjäävät parhaiten, koska ihmiset ja yritykset tarvitsevat näitä palveluita ja tuotteita riippumatta siitä, mitä talous tekee.

• Terveydenhuolto; Sairaalat ja lääkeyhtiöt nauttivat tasaisesta kysynnästä.
• Päivittäistavarat, eli ruoka, hygienia ja peruskulutustavarat.
• Yleishyödylliset palvelut, kuten sähkö, vesi ja jätehuolto.

Etsin näillä aloilla erityisesti osinkoaristokraatteja. Nämä Yhdysvalloissa vähintään 25 vuotta peräkkäin osinkoaan korottaneet yritykset tarjoavat puskuria laskun aikana, sillä niiden osingot ovat hyvin luotettavia.

Olen itse jakanut sijoitukseni neljään tällaiseen puolustavaan sektoriin, jotta saan hyvän hajautuksen. Esimerkiksi Procter & Gamble (PG) edustaa vakaata kulutusta ja Johnson & Johnson (JNJ) terveydenhuollon vahvaa tasetta. Myös Walmart (WMT) hyötyy siitä, kun kuluttajat siirtyvät hintatietoisemmiksi.

Hajauta laajalle ja varaudu ostamaan

Koska Yhdysvaltain markkinan korjausliike vaikuttaa todennäköisesti maailmanlaajuisesti, mutta ei välttämättä samalla voimalla, maantieteellinen hajautus on mielestäni elintärkeää. Kohdistan osan sijoituksista Eurooppaan ja kehittyvien maiden markkinoille, sillä ne saattavat korreloida vähemmän jenkkiteknologiajättien kanssa. 

Aloitin hajauttamisen myymällä S&P 500 ETF-osuuteni ja pidän maailma-rahastoistani toistaiseksi kiinni, vaikka niissäkin on yli puolet Yhdysvaltojen osakkeita.

Tärkeintä on kuitenkin käteisen osuus. Olen lisännyt käteisen puskurini kokoa. Se toimii paitsi turvana, myös "ampumatarvikkeina". Kun korjausliike on ohi ja laatuosakkeet ovat alennusmyynnissä, minulla on ostovoimaa hyödyntää tilanne.

Osakemarkkinoiden ulkopuolella harkitsen myös muita turvasatamia:

• Valtion joukkolainat nähdään usein turvasatamana, ja niiden arvo saattaa nousta osakemarkkinoiden laskiessa.
• Kulta on perinteinen sijoitussatama epävakauden aikoina.
• Kryptovaluutat, lähinnä Bitcoin, voivat toimia vaihtoehtona kullalle, mutta kryptojen erittäin suuri volatiliteetti vaatii harkintaa.

Suojaaminen ja ajoituksen vaikeus

Markkinoiden ajoittaminen on todella vaikeaa. Kukaan ei tiedä milloin tai kuinka suuri korjausliike tarkalleen tulee. Jos jäät odottamaan liian pitkäksi aikaa, menetät mahdolliset tuotot nousumarkkinassa.

Tämän vuoksi en myy koko salkkuani, vaan olen siirtänyt vain osan (noin 30%) defensiivisempiin sijoituksiin tai käteiseen. Jos minulla on uutta sijoitettavaa rahaa, käytän dollarin keskikustannus -strategiaa ja sijoitan sen pienemmissä erissä esimerkiksi seuraavan 12 kuukauden aikana. Näin en sijoita kaikkea juuri huipulla.

Jos haluat mennä pidemmälle ja uskot vahvasti laskuun, voit suojata salkkuasi:

• Short-ETF:t (esim. S&P 500 -indeksiä seuraava) tuottavat, kun indeksi laskee. Muista kuitenkin, että menetät niillä rahaa, jos markkinat nousevat.
• Indeksifutuurit tai optiot antavat mahdollisuuden suojata, mutta ne ovat monimutkaisia ja riskialttiita ja vaativat syvällistä ymmärrystä. Itselleni ne eivät sovi.

Lopuksi

Yhteenvetona sanon, että paras salkku markkinan korjaustilanteeseen on hyvin hajautettu salkku. Siinä on normaalia enemmän käteistä, painotusta defensiivisissä osakkeissa, maantieteellistä hajautusta ja mahdollisesti pieni suojauspositio, jos ymmärryksesi riittää. Tällä "puolustava peli parhaan hyökkäyksen sijaan" -periaatteella pyrin suojaamaan pääomaani ja pitämään samalla kiinni vakaasta osinkovirrasta.

Oletko itse alkanut varautumaan markkinoiden korjausliikkeeseen? 

Lokakuun rahat

Erittelen tässä artikkelissa, miten rahaa tuli käytettyä lokakuussa. 

Budjettitarkkus oli lokakuussa eriomainen 91,1 %

• Tulot 4 970,21 euroa 
• Menot 2 031,64 euroa
• Laskut 317,16 euroa
• Asuntolaina 1 241,44 euroa
• Säästöön 1 127,56 euroa

Säästöaste oli hyvä 27,8 %. Tässä kuussa laskut ja säästöt osuivat hyvin budjetoituun, mutta erilaisia hankintoja tuli tehtyä tavallista enemmän.

 

Tarkempi erittely 

Lokakuussa tulot koostuivat palkasta (4 547,73 euroa), S-bonuksesta (36,11 euroa), ja säästötilin korosta (0,24 euroa). Osinkoja lokakuussa tuli 22,23 euroa.

Normaalista poikkeavia hankintoja olivat sortti-asemalla käynti 26,78 euroa, CD-soitin 55,00 euroa, juottamistyökaluja 49,12 euroa 28,90 ja tekniikka-kirjat 17,13 euroa. Yhteensä näihin kului 176,93 euroa.

Apteekissa ei käyty lainkaan, enkä myöskään parturissa.

Auto tuli tankattua kerran mikä kustansi 43,90 euroa. 

Vaatteita en ostanut lainkaan.

Kävimme syömässä McDonaldsilla kerran ja sinne kului 23,00 euroa ja lisäksi Disney+ suoratoistoon kului 2,99 euroa. 

Siivoamiskertoja oli kolme, siivoamiseen kului 404,70 euroa.

Ruokakauppaan meni normaali määärä 680,92 euroa. 

Työpaikan ruokalassa söin 12 kertaa ja se kustansi 103,20 euroa.

Tässä kuussa hankin 20 kerran HSL-matkalipun, joka maksoi 54,40 euroa. 

Sijoitukset 

Vakio kuukausiostot tuli tehtyä Nordnet Teknologia ja USA-indekseihin, yhteensä 450 euroa.

Ostoja tein Realty Income REIT (O) osakkeesta 13.10.2025 seuraavasti: 

• Hinta 58,10 USD kappaleelta
• Määrä 70 kappaletta 
• Yhteensä 3 539,18 euroa 
• Komissio 15,00 euroa 

Toinen osinko-yritys, jota ostin, on Huhtamäki (HUH1V) 6.10.2025

• Hinta 28,78 kappalelta
• Määrä 34 kappaletta
• Yhteensä 985,52 euroa
• Komissio 7,00 euroa

Olen alkanut painottaa osinko-osakkeita ja tästä olen kirjoittanut lokakuussa useamman artikkelin.