Menetetty tilaisuus: Miksi Tarja Halonen vaikeni Karjalasta?

Kiisto: Poliittinen kirjottaminen jatkuu. Jos et pidä politiikasta, kannattaa jättää tämä artikkeli väliin.

Suomen historiassa on hetkiä, jolloin historian kulku olisi voinut kääntyä toiseen suuntaan yhdellä lauseella tai oikea-aikaisella avauksella. Yksi tällainen hetki sijoittuu vuosituhannen alkuun. Kyse on Karjalan palauttamisesta – aiheesta, joka on herättänyt suuria tunteita vuosikymmeniä, mutta joka virallisessa ulkopolitiikassa on usein vaiettu kuoliaaksi.

Suomi ennen alueluovutuksia

Iltalehden (11.5.2026) esiin nostamat tiedot maalaavat mielenkiintoisen kuvan Venäjän presidentti Vladimir Putinin ja presidentti Tarja Halosen välisistä keskusteluista. Raporttien mukaan Putin olisi jopa myöntänyt, että Stalinin päätös ottaa Karjala oli virhe. Se oli harvinainen ikkuna raottuaan, mutta Suomen puolelta se lyötiin kiinni.

Nämä muistiot ovat olleet salaisia 25 vuoden ajan, mutta nyt saimme lisävaloa siihen, kenen vuoksi Karjala (ja Petsamo) on osa Venäjää. 

 

Putinin yllättävä myönnytys

On vaikea kuvitella nykyistä Venäjän johtoa myöntämässä historiallisia virheitä, mutta 2000-luvun alussa tilanne oli toinen. Putin haki paikkaansa kansainvälisellä kentällä ja halusi rakentaa hyviä suhteita länteen.

Kun Putin totesi Karjalan annektoinnin olleen virhe, pöydällä oli mahdollisuus. Se ei tarkoita, että Venäjä olisi välttämättä antanut maat takaisin ilmaiseksi tai ilman ehtoja, mutta se oli selvä kutsu keskusteluun. Se oli "diplomaattinen syöttö Suomen hyökkäjän, presidentti Halosen lapaan".

 

Miksi Halonen valitsi vaikenemisen?

Vaikka tieto Putinin kommenteista tuli Halosen tietoon, hän teki tietoisen valinnan olla tarttumatta siihen. Miksi?

Virallinen selitys on ollut se, ettei Suomella ole aluevaatimuksia Venäjää kohtaan. Halonen ja tuon ajan ulkopoliittinen johto pelkäsivät todennäköisesti vakauden horjumista. Uskottiin, että rajamuutosten vaatiminen avaisi Pandoran lippaan, joka voisi vaarantaa muuten toimivat kauppasuhteet ja naapurisovun.

Toisaalta kyse oli myös ideologisesta valinnasta. Halonen edusti linjaa, jossa painotettiin pragmaattisuutta ja nykytilan hyväksymistä. Karjala nähtiin menetettynä menneisyytenä, jonka perään huutelu olisi vain ärsyttänyt itänaapuria turhaan.

 

Mitä palauttaminen olisi tarkoittanut?

Karjalan ja Petsamon palauttaminen 2000-luvun alussa olisi ollut Suomen historian suurin taloudellinen ja yhteiskunnallinen hanke. Se olisi muuttanut Suomen talousrakenteen täysin, mutta tuonut mukanaan valtavia riskejä.

Karjalan takaisinsaaminen olisi tarkoittanut alueen täysimittaista jälleenrakennusta. Neuvostoliiton jäljiltä infrastruktuuri oli rapistunutta, ja 2000-luvun alussa kuilu Suomen ja Luovutetun Karjalan välillä oli valtava.

Teiden, rautateiden, sähköverkkojen ja tietoliikenneyhteyksien rakentaminen olisi luonut valtavasti työtä suomalaisille yrityksille. Se olisi voinut toimia massiivisena elvytysruiskeena koko maalle, eräänlaisena investointibuumina.

Viipurista olisi tullut Suomen kolmas suuri kasvukeskus Helsingin ja Tampereen rinnalle. Sen sijainti Pietarin ja Helsingin välissä olisi tehnyt siitä logistisen solmukohdan ja merkittävän matkailukaupungin. Viipuri oli pitkään Suomen toiseksi tai kolmanneksi suurin kaupunki. Esimerkiksi vuonna 1939, juuri ennen talvisodan alkua, se oli maan toiseksi suurin kaupunki noin 74 000 asukkaallaan. Helsingissä oli tuolloin noin 250 000 asukasta.

Saimaan kanava olisi kokonaisuudessaan Suomen alueella, mikä olisi selkeyttänyt Itä-Suomen teollisuuden vientiä ja poistanut kalliit vuokrasopimukset Venäjän kanssa.

Negatiivisena puolena valtion velkaantuminen olisi ollut rajua. Alueen sosiaali- ja terveysmenojen sekä eläkkeiden integroiminen Suomen tasolle olisi vaatinut kymmenien vuosien veronmaksajien panostuksen.

Petsamon palauttaminen olisi ollut taloudellisesti ehkä jopa merkittävämpää kuin Karjalan, erityisesti pitkällä aikavälillä.

Suomesta olisi tullut Jäämeren rannikkovaltio, kun meillä olisi ollut suora pääsy jäämerelle. Tämä olisi avannut suoran yhteyden maailman merille ilman Itämeren kapeikkoja. Liinahamari olisi voinut kehittyä yhdeksi Euroopan tärkeimmistä syväsatamista. 

Petsamon nikkeliesiintymät ovat maailmanluokkaa. 2000-luvun alun raaka-ainebuumissa ja myöhemmässä sähköistymisessä nikkelin merkitys on vain kasvanut. Suomi olisi ollut Euroopan merkittävin akkumetallien tuottaja jo vuosikymmeniä sitten. 

Jos Koillisväylä avautuu tulevaisuudessa laajemmin, Suomi olisi ollut keskeinen portti Aasian ja Euroopan välisessä meriliikenteessä, koillisväylän hyödyntäjä.

Suurin kysymysmerkki olisi ollut alueella asuva venäläisväestö (satoja tuhansia ihmisiä). Jos tämä väestö olisi jäänyt alueelle, Suomesta olisi tullut kertaheitolla monikansallinen maa, jossa olisi ollut suuri venäjänkielinen vähemmistö.

Tämä olisi vaatinut valtavia panostuksia kielenopetukseen ja kotouttamiseen, mutta samalla se olisi voinut ratkaista Suomen nykyisen työvoimapulan jo ennakkoon.

 

Rikas mutta velkainen Suomi

Taloudellisesti Suomi olisi todennäköisesti suurempi ja mahtavampi. BKT olisi huomattavasti korkeampi Petsamon luonnonvarojen ja Karjalan logistisen sijainnin vuoksi.

Kuitenkin 2000-luvun ensimmäiset kymmenen vuotta olisivat olleet Suomelle taloudellisesti äärimmäisen raskaita. Jälleenrakentamisen hinta olisi todennäköisesti tarkoittanut korkeampaa verotusta ja hitaampaa elintason nousua muualla Suomessa, kun rahat olisivat valuneet uusiin maakuntiin. 

Pitkällä aikavälillä Suomi olisi kuitenkin noussut aivan eri luokan geopoliittiseksi ja taloudelliseksi toimijaksi Pohjois-Euroopassa.

 

Jälkiviisaus ja historian painolasti

Nyt, vuosia myöhemmin, tilannetta on helppo katsoa kriittisesti. Jos Suomi olisi tarttunut Putinin lausuntoon, olisiko meillä nyt Viipuri ja Sortavala osana Suomea? Sitä emme saa koskaan tietää.

Varmaa on kuitenkin se, että Halosen päätös olla neuvottelematta sinetöi Karjalan kohtalon pitkäksi aikaa. Se oli tietoinen valinta pysyä turvallisella tiellä, vaikka vieressä olisi ollut polku, joka olisi voinut johtaa historialliseen hyvitykseen.

Minusta tämä on suorastaan maanpetokseen (*) verrattava rikos. Halosen johdolla olisi pitänyt käydä laaja keskustelu Venäjän tekemästä avauksesta ja ulkopolitiikan suuntalinja olisi pitänyt paaluttaa laajalla yhteisymmärryksellä. Halonen kuitenkin teki linjauksen yksin ja sinetöi kaikki yllälistatut hyödyt vain Venäjän eduksi. 

Tässä maanpetoksen  määritelmä:

Maanpetos on kyseessä silloin, kun joku Suomea koskevan sodan, aseellisen selkkauksen tai miehityksen aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa...

• ryhtyy yhteistoimintaan vihollisen kanssa tai muulla vastaavalla tavalla vihollisen eduksi vahingoittaa Suomea, kun kyseessä ei ole sellainen miehityksen aikana suoritettu toimenpide, joka on ilmeisen tarpeellinen väestön elinolojen turvaamiseksi. 

Politiikka on valintoja, ja Halonen valitsi hiljaisuuden. Se hiljaisuus maksoi Suomelle mahdollisuuden edes keskustella siitä, mikä meille kerran kuului.  Oma sukuni on Karjalasta lähtöisin ja sen menettäminen on ollut todella iso asia.