Talousopit kotoani

Kotonani ei puhuttu paljon rahasta. Mitään muuta talousopetusta en saanut, paitsi sen, että "velka on veli otettaessa, mutta veljenpoika takaisin maksettaessa". Toisin sanoen, velka oli paha asia ja sitä tulisi lähtökohtaisesti välttää.

Kotoa saadut talousopit

Vanhempani olivat melko pienituloisia tai vanhempana keskituloisia, mutta eivät ainakaan hyvätuloisia. Isäni oli 100% invalidi ja äitini on tehnyt toimistotyötä. Äitini kertoi joskus paljonko saa palkkaa ja antoi ymmärtää, että se on suuri salaisuus. Muistini mukaan palkka oli tuolloin 4 700 markkaa kuukaudessa. Pikkupojasta 4 700 markkaa kuulosti isolle summalle.

Säästölipas

 

Säästämistä opeteltiin keräämällä lantteja. Meillä lapsilla oli omat säätölippaat (Tampereen aluesäästöpankin ronsu-säästölipas), johon laitettiin tienattuja kolikoita, tai isäni ostoksista ylijääneitä kolikoita. Lipas tyhjennettiin noin vuoden välein ja sen sisältö talletettiin kunkin lapsen säästötilille. 

 

Sijoittamisesta 

Isäni oli jossain välissä sijoittanut säästöjään osakkeisiin ja muistan, että hän oli ylpeä siitä, että osakkeilla oli mennyt hyvin. Määrästä ei puhetta ollut ja valittu osake oli Huhtamäki, josta isäni oli todennäköisesti lukenut, koska meillä ei ole Huhtamäellä sukulaisia töissä tai tuttuja jotka olisivat yritystä pystyneet suosittelemaan. Sijoittamisesta kertynyt raha kuitenkin käytettiin asunnon vaihtoon tai kodin remontoimiseen. Kovin pitkällä horisontilla isäni ei siis sijoittanut. Enemmänkin sijoittaminen nähtiin mahdollisuutena saada lisätuloa säästöille.

Vanhempani ovat nähneet asuntoon sijoittamisen hyvänä tapana, koska asuntojen hinnat olivat jatkuvasti nousseet ja jos asunto pitää myydä, olet saanut sijoittamasi pääoman ja korkokulutkin myydessä pois. Siis vaurastunut asunnon arvonnousun verran.  

Äitini ei tietääkseni ole osakkeisiin sijoittanut, vaan osti sijoitusasunnon kun peri omat vanhempansa. Tuosta sijoitusasunnosta hän sai vuokratuloa ja joitain verovähennyksiä, hintakin kohosi parissa vuosikymmenessä mukavasti. Tulot hän on käyttänyt elämiseen, eikä tietääkseni ole sijoittanut edelleen. 

Kun asunto meni joitain vuosia sitten myyntiin, hän neuvotteli isoveljeni kanssa saadun pääoman sijoituksista ja minun näkemystäni ei ole koskaan asiassa kysytty. Minulle ei ole myöskään kerrottu, mitä hän on noilla varoillaan tehnyt. 

Toisaalta, vanhempani eivät koskaan säilyttäneet taloudellisia paineita meille lapsille. Meille kyllä kerrottiin, että "olemme köyhiä" ja että emme voisi saada uusia merkkivaatteita tai jotain lelua tai urheiluvälinettä, koska meillä ei ollut siihen mitenkään varaa. Silti ajoimme uudehkolla autolla ja isäni uusi auton noin viiden vuoden iässä viimeistään, aina uuteen autoon.

Nykyään asuntokin kannattaa omistaa vain kasvulähiössä ja jos on vaara, ettei asunnon arvo kasva, kannattaa mieluummin asua vuokralla ja sijoittaa loppurahansa osakemarkkinoille.

 

Koulun antamat opit 

Koulussa kyllä puhuttiin säästämisestä ja rahan arvon pienenemisestä, mutta lapselle inflaatio jäi hyvin abstraktiksi asiaksi. Semminkin, kun itse ei rahaa ollut säästänyt vuosikymmeniä. Sen muistan, että koulun antamat opiskeluvälineet huononivat vuosi vuodelta: Ei saanut kuin pienen A5-kokoisen ruutuvihkon A4-kokoisen vihkon sijaan ja lopulta pyyhekumikin piti puolittaa toisen oppilaan kanssa.

Korkoa korolle ilmiöstä puhuttiin ja kaavaa käytettiin lukujen laskemiseen, mutta sekin jäi sisäistämättä, että korkoilmiön avulla voisin itsekin rikastua. Lähinnä koulukirjan esimerkeissä puhuttiin siitä, miten raha kasvaisi korkoa pankin säästötilillä. 

Koulun talousopetus oli niukkaa

Mielestäni koulussa ei 1980- ja 90-luvuilla osakemarkkinoista tai sijoittamisesta koskaan puhuttu mitään. Talousosaamista sai lukemalla Aamulehden taloussivuja. Silti rötöksistä, konkursseista ja taloudellisista epäonnistumisista Suomessa uutisoitiin niin paljon, että kaikenlainen keinottelu sai ikävän leiman ja oli tulkittavissa hyvin epämääräisenä hommana. Sijoittaminen oli "ahneiden pukumiesten keplottelua" ja "kasinopeliä".

Nyttemmin vaurastumisesta kirjoitetaan enemmän ja neutraalimmin. Myös piensijoittajia haastatellaan ja onnistuneita tavis-sijoittajia löytyy haastateltavaksi asti. Tässä mielessä talousuutisointi on mielestäni paljon aikaisempaa terveempää.

Löytyypä joitain pelkästään talousasioilla menetyneitä vaikuttajia jotka käsittelevät talousaiheita jossain sosiaalisen median kanavassa. Esimerkkinä vaikkapa Merja Mähkä. 

Omille lapsille haluan sanoa, että säästäminen on hyvä tapa ja on tärkeää olla vähän rahapuskuria sen varalta, että jotain ikävää tapahtuu. Rahojaan ei kannata tilillä säilyttää, vaan sijoittaa esimerkiksi matalakuluiseen indeksirahastoon ja koittaa unohtaa varat sinne ilman stressaamista. Näin jokainen voi vähitelleen vaurastua ja antaa ajan tehdä työnsä, joka saa korkoa-korolle -ilmiön todella liikkeelle.

Velkaantumista kannattaa välttää, koska siinä auttaa jotakuta toista rikastumaan. Velka voi olla hyvä asia, kun sitä käytetään harkiten, mutta kuluttamiseen ei velkaa kannata edelleenkään ottaa.

Miten teillä puhuttiin rahasta ja saitko kotoa talousoppeja, joita olet noudattanut?