Kryptotalvi saa kryptovaluutat sukeltamaan

Olen viime aikoina seurannut kryptomarkkinoiden liikkeitä ja huomannut, että puhe kryptovaluutoista muuttuu aina syklien mukaan. Kun kurssit nousevat, kaikki haluavat mukaan, mutta kurssilaskun tullessa tunnelma viilenee nopeasti. Tätä kylmää vaihetta kutsutaan kryptotalveksi.

Kryptotalvena markkinat jäähtyvät

Koska Bitcoin ei tuota mitään, sen hintaan vaikuttaa erilainen keinottelu ja markkinaspekulointi. Sen vuoksi se on hyvin volatiili ja kysyntä ja tarjonta voivat muuttaa Bitcoinin kurssia nopesti.

Mitä kryptotalvi oikeastaan tarkoittaa

Mielestäni kryptotalvi on ilmiö, jossa digitaalisten valuuttojen hinnat laskevat merkittävästi ja pysyvät matalalla pitkän aikaa. Se ei ole ainoastaan parin päivän notkahdus, vaan tyypillisesti kuukausia tai jopa vuosia kestävä horros. Tällainen markkinatilanne koettelee sijoittajien hermoja, sillä kaupankäyntivolyymit pienenevät ja yleinen kiinnostus alaa kohtaan hiipuu.

Ajattelen, että termi kuvaa hyvin sitä hiljaisuutta, joka markkinoille laskeutuu. Projektit, joilla ei ole vahvaa pohjaa, karsiutuvat usein pois tässä vaiheessa. Vanha kansa sanoo, että ei pidä heittää kirvestä kaivoon, ja tämä pätee hyvin myös sijoittamiseen. Kryptotalvi on nimittäin monelle ammattilaiselle nimenomaan rakentamisen ja valmistautumisen aikaa.

Mistä tiedämme talven tulleen

Kryptomarkkinoilla nähdään usein suuria arvonalennuksia esimerkiksi Bitcoinin kohdalla. Kun markkinajohtajan arvo sulaa, se vetää yleensä muut kryptovaluutat mukanaan. Huomaan markkinatunnelman muuttuvan negatiiviseksi, ja uutisotsikot täyttyvät epäilyksistä.

Tällöin puhutaan usein hajautetusta taloudesta eli DeFi-palveluista (Decentralized Finance) ja niiden kestävyydestä. Jos näiden palveluiden käyttö vähenee radikaalisti, talvi on todella saapunut. Olen huomannut, että kryptotalvi muistuttaa perinteisten pörssimarkkinoiden karhumarkkinaa, jolloin kurssit laskevat vähintään kaksikymmentä prosenttia huipuistaan. Tätä kirjoittaessani Bitcoinin huippuarvosta ollaan tultu lähes puolet alaspäin.

Selviytyminen pakkasessa

Luotan siihen, että maltti on valttia näinä aikoina. Monet sijoittajat säikähtävät punaista väriä salkussaan ja myyvät omistuksensa tappiolla. Itse ajattelen, että kryptotalvi on luonnollinen osa markkinoiden kiertokulkua. Se puhdistaa ilmaa ja poistaa markkinoilta turhan spekulaation.

Kun markkinat lopulta alkavat sulaa, vahvimmat teknologiat ja selkeimmät käyttötarkoitukset jäävät jäljelle. Historia on osoittanut, että jokaisen talven jälkeen on tullut uusi kevät. Kannattaa siis pitää pää kylmänä, vaikka markkinoilla puhaltaisikin hyytävä puhuri.

 

Kuinka kauan kryptotalvi tyypillisesti kestää?

Kryptotalvi ei ole mikään parin viikon pikapyrähdys, vaan se vaatii sijoittajalta pitkää pinnaa. Kokemukseni perusteella ja historiallisia faktoja katsottaessa nähdään, että nämä jaksot kestävät tunnusomaisesti yhdestä kolmeen vuotta. 

Tyypillisesti syöksy huipulta pohjalle kestää usein noin vuoden. Esimerkiksi vuoden 2021 lopulla alkanut alamäki kesti noin 13 kuukautta ennen kuin pohjat löytyivät.

Kun bitcoinin hinta on tippunut, markkina jää usein "rapukävelyyn" eli liikkumaan sivusuunnassa. Tämä vaihe voi kestää toisen vuoden tai ylikin, kunnes uusi nousu alkaa versoa. 

Bitcoin johtaa kryptomarkkinaa

Monet asiantuntijat peilaavat talven kestoa Bitcoinin puoliintumiseen eli Halvingiin. Tämä tapahtuma toistuu neljän vuoden välein ja on historiallisesti katkaissut kryptotalvelta selän.

Aprikoin, että talven kesto riippuu paljon myös ympäröivästä maailmasta. Jos yleinen taloustilanne on epävarma, kryptohorros voi venyä. Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä, mutta kryptotalvessa nälkä kasvaa odottaessa. 

Vaikka vuosi tai kaksi tuntuu odottavan arjessa ikuisuudelta, historia on osoittanut, että ne ovat olleet parhaita aikoja kerryttää varallisuutta rauhassa.

 

Mistä tunnistaa kevään merkit?

Kun pakkanen paukkuu ja kryptotalvi tuntuu ikuiselta, katse kääntyy väkisinkin horisonttiin. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää tunnistaa ne pienet merkit, jotka kertovat roudan sulamisesta ja uuden nousukauden alusta. 

 

Markkinatunnelman muutos

Huomaan usein ensimmäiset merkit siitä, miten ihmiset alkavat puhumaan kryptoihin sijoittamisesta. Kun epätoivo vaihtuu hiljaiseen hyväksyntään ja lopulta varovaiseen uteliaisuuteen, tiedän suunnan olevan muuttumassa.

Kokemukseni perusteella pian uutisvirta alkaa kääntyä negatiivisesta neutraaliksi. Silloin suuret toimijat alkavat usein rakentaa uusia positioita eli ostoeriä kaikessa hiljaisuudessa.

Ajattelen, että nousukausi ei ala ryminällä vaan hiipien. Jos kurssit eivät enää laske huonoista uutisista huolimatta, markkinat ovat todennäköisesti myyneet kaiken pelon pois ja markkinapohjasta muodostuu vahva.

 

Tekniset ja taloudelliset merkit

Seuraan tarkasti kaupankäyntimääriä eli volyymia. Jos hinnat alkavat nousta samalla kun kaupankäynti vilkastuu, se on vahva merkki kiinnostuksen paluusta. Erityisesti vakaavaluuttojen eli stablecoin-varantojen kasvu pörsseissä kertoo minulle siitä, että sijoittajilla on "kuivaa ruutia" odottamassa oikeaa hetkeä.

Tässä vaiheessa nousee usein esiin uusia lohkoketjuteknologiaan liittyviä innovaatioita. Viimeksi ne liittyivät NFT-teknologiaan (Non-Fungible Token) eli ei-vaihdettaviin rahakkeisiin (tokeneihin). Seuraavassa nousussa ne voivat liittyä vaikkapa tekoälyn ja lohkoketjun yhdistämiseen. Uskon, että uusi tekninen läpimurto toimii usein polttoaineena markkinat kuumentaviin liekkeihin.

Korot ja maailmantalous

En voi ohittaa yleistä taloustilannetta. Kryptovaluutat liikkuvat usein käsi kädessä yleisen riskinoton kanssa. Jos keskuspankit alkavat laskea ohjauskorkoja tai lisätä rahan määrää markkinoilla, se heijastuu yleensä nopeasti digitaalisiin omaisuuseriin. Tuumailen, että halpa raha etsii aina tiensä kohteisiin, joissa on suurin kasvupotentiaali.

Olenkin huomannut, että kun perinteiset sijoituskohteet alkavat tuottaa huonosti, katseet kääntyvät vaihtoehtoihin. Kryptomarkkinat hyötyvät tästä dynamiikasta valtavasti. On kuitenkin muistettava, että kukaan ei näe tulevaisuuteen täydellisesti. Siksi hajauttaminen ja maltillinen riskinotto ovat mielestäni parhaat työkalut jokaiselle sijoittajalle, oli sää sitten mikä tahansa.

Suosittelen keräämään itselleen kassaa ja kun tuntuu, että markkinoiden pohjakosketus on ohitettu, kannattaa pyrkiä hyödyntämään seuraava alkava härkämarkkina.

Sijoitusstrategiani

Olen kirjoittanut yhteenvedon sijoitusstrategiastani.

Ajatukseni rahojen laittamisesta poikimaan

Koska saatan hyvinkin päivittää strategiaa tulevaisuudessa, päätin kirjoittaa siitä pysyvän sivun ja teen erillisen artikkelin, kun siihen tulee päivityksiä.

Lyhyesti strategiani perustuu pääosin indeksisijoittamiseen ja siinä on neljä osa-aluetta

1. ETF- ja indeksirahastot
2. Riskisijoitukset kryptovaluuttoihin
3. Tulevaisuus: osinko-yrityksien ETF rahasto-osuudet
4. Tulevaisuus: Yhdistelmärahastot ja korkosijoitukset

Voit lukea perustelut ja nähdä valitsemani rahastot täältä: Sijoitusstrategiani

Miksi yritykset ostavat omia osakkeitaan

Pohdin tässä artikkelissa sitä, miksi yritykset haluavat ostaa omia osakkeitaan takaisin pörssistä. Se saattaa äkkiseltään tuntua erikoiselta toiminnalta. Miksi ihmeessä yritys käyttää suuria määriä ansaitsemaansa käteistä omien arvopapereidensa haalimiseen sen sijaan, että se rakentaisi uuden tehtaan tai palkkaisi lisää väkeä?

Yrityksen omien osakkeiden ostaminen

 

 

Omistaja-arvon kasvattaminen 

Ajattelen, että tässä on kyse ennen kaikkea omistaja-arvon kasvattamisesta. Kun yritys ostaa omia osakkeitaan ja mitätöi ne, meidän muiden jäljelle jäävien osakkaiden omistusosuus kasvaa automaattisesti. Se on kuin leikkaisi pizzan viiden yhtäsuuren palan sijasta neljään palaan, jolloin jokainen pitsansyöjistä saa isomman siivun. Yrityksen arvo pysyy samana, mutta sen osia (osakkeita) on vähemmän jäljellä. Mielestäni tämä on usein sijoittajalle mieluisampi tapa saada tuottoa kuin perinteinen osinko, sillä se ei aiheuta meille välittömiä veroseuraamuksia.

Usein johto viestittää takaisinostoilla myös vahvaa luottamusta. Jos yrityksen johto kokee markkinoiden hinnoittelevan osakkeen liian halvaksi, omien osakkeiden ostaminen on järkevää. He tavallaan sanovat meille suoraan, että he uskovat yrityksen tulevaisuuteen niin vahvasti, että he haluavat sijoittaa siihen yrityksen omia varoja, koska uskovat saavansa osakkeista hyvää tuottoa.

Joskus yritykset tekevät näitä ostoja myös taseen optimoimiseksi. Jos yrityksellä on liikaa rahaa makaamassa tilillä "tyhjän panttina", sen oman pääoman tuotto laskee. Poistamalla ylimääräistä rahaa ja vähentämällä osakkeiden määrää yritys saa taloudelliset tunnuslukunsa näyttämään houkuttelevammilta.

Miksi osakkeiden takaisinosto parantaa yrityksen talouslukuja?

Olen huomannut, että monet pitävät omien osakkeiden ostamista vain teknisenä kikkailuna, mutta se vaikuttaa suoraan ja konkreettisesti niihin tunnuslukuihin, joita me sijoittajat seuraamme.

Mielestäni selkein muutos tapahtuu osakekohtaisessa tuloksessa eli EPS-luvussa, joka tulee englannin kielen sanoista Earnings Per Share. Kun yritys mitätöi ostamansa osakkeet, jakajien määrä pienenee. Vaikka yrityksen tekemä kokonaisvoitto pysyisi täysin samana, jokaiselle jäljelle jäävälle osakkeelle riittää enemmän euroja. Kokemukseni perusteella tämä on tehokas tapa saada osakkeen hinta nousuun pitkällä aikavälillä, koska jokainen pala yrityksestä on arvokkaampi.

Toinen tärkeä mittari on oman pääoman tuotto eli ROE-luku, joka lyhennetään sanoista Return on Equity. Kun yritys käyttää kassaansa omien osakkeiden ostoon, sen taseessa olevan oman pääoman määrä laskee. Yleisesti ajatellaan, että tämä tekee yrityksestä numeroiden valossa tehokkaamman. Se pystyy tekemään saman tuloksen pienemmällä pääomalla, mikä näyttää hyvältä vertailuissa.

Sijoittajien arvostama P/E-luku eli Price per Earnings muuttuu myös houkuttelevammaksi. Jos osakkeen hinta pysyy samana mutta osakekohtainen tulos kasvaa takaisinostojen myötä, näyttää yritys entistä edullisemmalta ostokselta. Se on kuin löytäisi laadukkaan tuotteen alennusmyynnistä.

Lopulta kyse on matematiikasta ja siitä, miten yritys käyttää pääomaansa. Kuten sanotaan, "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Kun yrityksen johto osaa parantaa tunnuslukuja, se palvelee lopulta meidän sijoittajien etua.

Mitkä yritykset ovat ostaneet huomattavasti omia osakkeitaan?

Viimeisen vuoden aikana useat suuret suomalaiset yhtiöt ovat palauttaneet rahaa meille omistajille ostamalla omia osakkeitaan todella isoilla summilla.

Listan kärjessä komeilee Nordea, joka on ollut suorastaan ahkera tässä lajissa. Nordea käynnisti loppuvuodesta 2025 peräti 500 miljoonan euron takaisinosto-ohjelman, jonka on määrä jatkua vielä pitkälle kevääseen 2026. Kokemukseni perusteella pankki käyttää tätä keinona purkaa ylimääräistä pääomaansa, kun se ei löydä sille muuta riittävän tuottavaa kohdetta. Se on Nordean omistajan kannalta tietysti mukavaa kuultavaa.

Myös Nokia on ollut vahvasti asialla. Se sai alkuvuodesta 2025 päätökseen massiivisen ohjelman, jossa se osti osakkeitaan takaisin yli 700 miljoonalla eurolla. Ajattelen, että Nokian kohdalla tällä on pyritty tukemaan osakekurssia ja samalla kuittaamaan sen tekemiin yrityskauppoihin liittyvää osakemäärän kasvua eli laimennusvaikutusta.

Teollisuusyhtiöistä esimerkiksi Wärtsilä on tehnyt pienempiä ostoja, mutta ne ovat liittyneet usein työntekijöiden palkitsemiseen. Huomattavasti järeämpää toimintaa olemme nähneet juuri Nordean ja Nokian kaltaisilta jättiläisiltä.

Näyttää siltä, että pörssin suuret nimet luottavat nyt omaan tekemiseensä. Nämä yhtiöt selvästi ajattelevat, että paras sijoituskohde löytyy juuri nyt peiliin katsomalla.

Lopuksi 

Ajattelen kuitenkin, että meidän sijoittajien on hyvä pysyä valppaana. Joskus yritykset tekevät takaisinostoja vain siksi, ettei johdolla ole parempia ideoita uuden kasvun luomiseksi. Silloin ne saattavat ostaa osakkeita kalliilla hinnalla, mikä ei palvele ketään pitkässä juoksussa. Jos osakkeen hinta laskee, on yritys vain tuhlannut pääomaansa.

Monet ostavat mieluummin sellaisen yrityksen osakkeita, joka sijoittaa varojaan rityksen kasvuun, eikä omien osakkeidensa mitätöimiseen. Yritys voi esimerkiksi ostaa kilpailijansa tai rakentaa uusia tehtaita. 

Osakkeen ostaminen takaisin on sijoitusstrategia, joka on osoittautunut historialliseen tarkasteluun nähden kalliiksi muunmuassa Nokian kohdalla (esim. aiemmat kalliit ostot 2000-luvun puolivälissä 15-20 euron hinnalla), mikä on herättänyt keskustelua ostoajankohdan optimaalisuudesta ja yritysjohdon pätevyydestä.

Minusta omien osakkeiden ostot ovat loistava työkalu, kunhan yritys käyttää niitä oikeaan aikaan ja edulliseen hintaan. Se vaatii johdolta kurinalaisuutta ja kykyä nähdä oman yrityksen todellinen arvo kirkkaasti. Lopulta tässä on kyse siitä, miten yritys palvelee meitä omistajia parhaalla mahdollisella tavalla ja kasvattaa varallisuuttamme vuosi toisensa jälkeen.

Tammikuun 2026 rahat

Käyn tässä artikkelissa läpi, miten rahaa tuli käytettyä tammikuussa. Tämän kuun analyysi menee uudella kalenterilla, joka alkaa tammikuun palkasta 15.1. ja loppuu 14.2.

Tammikuu on kuukausi, jolle osuu poikkeuksellisia maksuja, kuten työttömyyskassan vuosimaksu ja auton liikenne- ja kaskovakuutus. Ne menivät maksuun heti vuoden alussa.  Tein tammikuussa myös kolme osake-ostoa.

Tammikuun yhteenveto 

 Yhteenveto

• Tulot 4 859,16 euroa 
• Menot 2 868,05 euroa
• Laskut 575,60 euroa
• Asuntolaina 1 241,44 euroa (lyhennys 993,95, korko 244,79 ja kulut 2,50 euroa)
• Säästöön 605,68 euroa

Säästöaste oli 19,0 %. Tässä kuussa laskut ja säästöt osuivat hyvin budjetoituun. Tammikuussa kuluu poikkeuksellisesti rahaa vakuutuksiin, työttömyyskassan vuosimaksuun (102 euroa) ja ajoneuvoveroon (116,21 euroa).

Huomasin, että asuntolainan maksueriä on jäljellä tasan 100 kappaletta. Yksi tärkeä etappi siis saavutettu. Lainaa on jäljellä reilu 109 000 euroa.

 

Tarkempi erittely

Tammikuussa tulot koostuivat palkasta (4 379,13 euroa), S-bonuksesta (68,45 euroa), ja vuoden 2025 vesimaksun ylijäämän palautuksesta (274,80 euroa). 

Maksamme vesimaksua arviolaskun perusteella 20 euroa kuukaudessa per henki, yhteensä 60 euroa. Vuodessa maksua kertyy 720 euroa. Vuoden alussa luetaan vesimittarit ja laskua korjataan toteutuneen kulutuksen mukaan. Meillä se on vähemmän kuin arviolasku, joten saimme maksun palautusta.

Normaalista poikkeavia hankintoja olivat auton vara-avaimen patterin uusiminen ja käytin kävelykengät korjattavana suutarilla, joka korjasi oikeasta kengästä auenneen päälisauman. Olen nämä kengät ostanut kymmenen vuotta sitten Amerikasta ja ne ovat todella mieluisat, koska ovat "muotoutuneet" täysin jalkaani. Yhteensä näihin kului 30 euroa.

Apteekissa ei tullut käytyä lainkaan, parturissa kävin kerran, joka maksoi 30 euroa.

Auto tuli tankattua kaksi kertaa, mikä maksoi 101,50 euroa. 

Ravintolassa emme käyneet. Kävin kerran kahvilassa ja sinne kului 2,50 euroa ja lisäksi Disney+ suoratoistoon kului 6,99 euroa. BookBeat kuukausitilaus kustansi 10,99 euroa.

Lopetimme siivouspalvelun käytön viime vuoden lopussa. Kun siivoaamme asuntomme itse, säästyy noin 350 euroa kuukaudessa, reipas 4 000 euroa vuodessa!

Ruokakauppaan meni normaaliin nähden vähän, 538,33 euroa. 

Työpaikan ruokalassa söin lounasta peräti 12 kertaa ja se kustansi 105,60 euroa.

Tässä kuussa hankin 20 kerran HSL-matkalipun, joka maksoi 56,10 euroa. 

Sähkölasku oli 51,59 euroa (marraskuun kulutuksen perusteella). 

Sijoitukset

Vakio kuukausiostot menivät Nordnet Teknologia Indeksi -rahastoon (74,96 euroa) ja Nordnet Maailma indeksiin (24,99 euroa), lisäksi Xtrackers S&P 500 indeksiin meni 338,60 euroa, yhteensä 438,55 euroa.

Osakehankintoja tein 3 kpl

 

Sain Realty Income REIT -omistuksistani osinkoja 16,27 euroa ja Nordnet nappasi siitä 2,44 euroa veroihin. 

Ostin 15.1. Microsoftin osaketta 6 kappaletta hintaan 460,14 USD, yhteensä niihin meni yhteensä 2 399,48 euroa. Ei varmaankaan tarvitse kertoa, että harmittaa vietävästi, että Microsoftin mielettömän kovan fiscal year 2Q26 tuloksen jälkeen 28.1. kurssi on laskenut 11%! Toki tavoitteeni on pitää Microsoftia pitkään salkussa ja uskon, että tänä vuonna sekin on plussalla.

Otinkin käteispositiostani rahaa ja ostin lisää Microsoftia 9.2. kymmenen kappaletta, hintaan 411,12 USD kappale. Yhtensä ne maksoivat 3 477,76 euroa.

Tein myös toisen oston 12.2., hankkimalla 49 kappaletta Huhtamäen osaketta hintaan 31,56 euroa kappale, yhteensä 1 553,44 euroa. 

Myyntejä en tammikuussa tehnyt.

Arvosteluni kirjasta Sijoita kuin guru

Sijoita kuin guru on Karo Hämäläisen ja Jukka Oksaharjun kirjoittama sijoituskirja. Kirja esittelee osakesijoittamisen historian kovimmat nimet. Sen alaotsikko on "Kahdeksan sijoitusstrategia osakemarkkinoille".

Sijoita kuin guru

Karo Hämäläinen on sijoittaja ja taloustoimittaja, joka on kirjoittanut aiheesta jo parikymmentä vuotta. Jukka Oksaharju on osakestrategina Nordnetilla ja talousaiheinen kolumnisti.

Kirjan on kustantanut Oksaharju capital osakeyhtiö. Teos on julkaistu vuonna 2016.

Rakenne

Kirja alkaa Björn Wahlroosin kirjoittamalla esipuheella, jota seuraa kirjoittajien alkusanat. 

Itse pääsisältö koostuu luvuista, joissa esitellään kronologisessa järjestyksessä yksi modernin osakesijoituksen oppi-isä ja sitä seuraa kappale, jossa kyseisen oppi-isän sijoitusmallia arvioidaan nykypäivän valossa.

Ensiksi esitellään Benjamin Graham. Graham on arvosijoittamisen oppi-isä, joka opetti Columbian Business Schoolissa arvosijoittamista.

Toisena tulee Philip A. Fisher. Hänen teesiensä mukaan sijoittajan täytyy nähdä paljon vaivaa, opiskellakseen yrityksen liiketoimintaa ja haastatella myös sen toimittajia,  asiakkaita ja kilpailijoita, löytääkseen varsinaiset lastuyhtiöt. Näiden laatuyhtiöiden hinta voi olla melkein mitä vain, koska ne tulevat pärjäämään kilpailijoitaan paremmin. 

Kolmantena luvun saa Burton G. Malkiel. Hänen mukaansa markkinat ovat tehokkaat ja pörssiä tutkimalla ei voi valita tilastollisesti markkinoilla menestyviä yrityksiä.  Hänen mukaansa voittaja on matalakuluisen ja hajautetun markkinasalkun kanssa pelaava sijoittaja. 

Seuraavana on vuorossa Peter Lynch, joka veti Fidelity Magellan sijoitusrahastoa vuosina 1977-1991. Hän kirjoitti kirjan One Up on Wall Street, jonka sijoitusfilosofia on "osta mitä tunnet". Sen mukaan jopa piensijoittajalla on samat mahdollisuudet löytää markkinoilta kymmenkertaistujia kuin sijoitusrahaston hoitajalla. Tällaisen yrityksen merkkejä ovat mm.

• Yrityksellä on tylsä nimi
• Yritys tekee jotain tylsää
• Yritys tekee jotain vastenmielistä
• Yritys on spinoff, koska emoyhtiö ei halua spinoffin menestyvän huonosti.
• Analyytitkot eivät seuraa yritystä, eikä sitä omista instituutiot.
• Yritys toimii toimialalla joka ei kasva.
• Yritys hallitsee jotain aluetta, kuten sanomalehti.
• Yritys käyttää teknologiaa hyväkseen ja tehostaa sillä toimintaansa.
• Yritys ostaa omia osakkeitaan. 

Häntä seuraa Jeremy  S. Siegel. Rahoitusalan professori Jeremy Siegel on selvittänyt kirjassaan Stock for the long run sijoitamista amerikkalaisiin pörssiosakkeisiin, kultaan, valtion obligaatioihin sekä valtion lyhytaikaisiin velkasitoumuksiin, joiden tuotto vastasi lähinnä pankkitalletusten tuottoa vuosina 1802-1997 eli 195 vuoden ajalta. Tämä on yksi pisimmän aikavälin kattava selvitys, jota on koskaan tehty. Hänen laskelmiensa mukaan on paljon todennäköisempää, että osakkeet tuottavat paremmin kuin obligaatiot. Tämä todennäköisyys kasvaa osakkeiden eduksi, mitä pidempään sijoittaja toimii, sitä todennköisemmin osakkeet tuottavat parhaiten.

Seuraavana on Robert Shiller, tunnettu yhdysvaltalainen taloustieteilijä, Nobel-palkittu (2013) ja Yalen yliopiston professori. Shiller väitti, että rationaaliset sijoittajat hinnoittelisivat osakkeen odotettujen tulevien osinkojen nykyarvon mukaan. Hän kuitenkin havaitsi (olettaen, että reaalikorko on vakio), että osakekurssit vaihtelevat enemmän kuin osinkojen vaihteluilla voidaan selittää. CAPE-luku, joka tunnetaan myös nimellä Shillerin P/E-luku, arvioi osakemarkkinoiden hinnoittelua oikaisemalla aiempia tuloksia inflaation mukaan vuosikymmenen ajalta. Shillerin popularisoima luku antaa sijoittajille käsityksen siitä, ovatko markkinat ali- vai yliarvostettuja historiallisten tulostietojen perusteella.

Häntä seuraa William J. Bernstein. Bernstein on tunnettu amerikkalainen talousteoreetikko, kirjailija ja eläkkeellä oleva neurologi, joka oli mukana perustamassa Efficient Frontier Advisorsia. Hänet tunnetaan parhaiten näyttöön perustuvien, passiivisten sijoitusstrategioiden edistämisestä yksittäisille sijoittajille ja taloushistoriasta kirjoittamisesta.

Viimeisenä esitellään Warren Buffett. Buffett on legendaarinen amerikkalainen sijoittaja, hyväntekijä ja maailman suurimpiin ryhmittymiin kuuluvan Berkshire Hathawayn puheenjohtaja. "Omahan oraakkelina" tunnettua Buffettia pidetään yhtenä historian menestyneimmistä sijoittajista, joka keskittyy arvosijoittamiseen ja pitkäaikaisiin omistuksiin yrityksissä, kuten Bank of America, Geico ja Coca-Cola. Buffett on arvioitu yhdeksi maailman varakkaimmista henkilöistä. 

Warren Buffettin sijoitusmenetelmä, joka tunnetaan nimellä arvosijoittaminen, keskittyy ostamaan korkealaatuisia yrityksiä, joilla on vankat perusteet, joilla on kestäviä kilpailuetuja ("vallihaudat") ja kykenevää johtamista niiden itseisarvoa alhaisemmilla hinnoilla. Hän korostaa pitkäaikaista omistajuutta, kärsivällisyyttä ja turvallisuusmarginaalia riskien minimoimiseksi.

Lopussa on Oksaharjun kirjoittama kappale, jossa hän vertaa sijoittajagurujen toimintaa eri markkinatilanteissa ja antaa joitain ohjenuoria perustuen omiin näkemyksiinsä. 

Mikä kirjassa on hyvää ja huonoa

Kirja esittelee erilaisia sijoitusstrategioita, joilla tunnetut sijoittajat ovat menestyneet omana aikanaan.  Useimmat ovat esitelleet lähestymistapansa teoksissaan, jotka ovat muodostuneet sijoituskirjallisuuden klassikoiksi. Tämä kirja tiivistää valitut sijoitusstrategiat ja lukija voi harkita, haluaako perehtyä näistä johonkin syvällisemmin.

Gurujen ja heidän luomiensa strategioiden esittelyn on kirjoittanut Hämäläinen ja kirjan lopun ja nykyhetkianalyysit ovat Oksaharjun käsialaa.

Kirjan heikkous on lievä tylsyys. Lainasin kirjan kirjastosta ja minun täytyi uusia laina monta kertaa, koska kirjan lukeminen ei onnistunut itseltäni pidemmillä lukukerroilla, koska ajatukseni alkoi yksinkertaisesti harhailla.

Parasta on Oksaharjun tekemä kansanomaistaminen, jossa kuvataan, miten kukin esitellyistä sijoittajista sijoittaisi tämän päivän osakkeisiin Helsingin pörssissä. Tämä on tietenkin jo hieman vanhentunut, koska analyysi on tehty jo kymmenen vuotta sitten ja osa yrityksistä toimii eri startegialla kuin kirjan kirjoitushetkellä.

Kirjasta on tehty uusi painos vuonna 2020, joten tämä kritiikkini ei enää ole sen osalta validi. Suosittelen uudemman version lukemista, jos se on saatavilla alkuperäisen sijaan.

Lopuksi

Suosittelen kirjaa kaikille,  joita kiinnostaa osakesijoittaminen. Vaikka teoksessa esitettyjä malleja ei voisi piensijoittamisessa täysin hyödyntää, on hyvä ymmärtää, miten rahastonhoitajat tai sijoittajat arvioivat osakkeita ja markkinatunnelmia.

Omaa sijoituslähestymistapaansa voi verrata näihin menestyineisiin sijoitusmalleihin ja kirja on myös hyvä yleissivistyksen antaja, miten eri sijoitusstrategiat ovat syntyneet.