Kuka Suomessa oikeastaan on rikas?

Olen pyöritellyt päässäni otsikon kysymystä jo jonkin aikaa. Istuin eilen bussissa ja katselin matkustavia ihmisiä. Mietin, kuka heistä kantaa taskussaan sellaista varallisuutta, josta useimmat vain haaveilevat. Suomessa rikkaus on näet vähän hassu juttu. Meillä ei tavata pröystäillä eikä kukaan halua oikein myöntää, että tilillä on ylimääräistä. Silti meillä on selkeitä rajoja sille, mitä pidetään vauraana elämänä.

Kuka on rikas Suomessa?

Kun puhun rahasta, monet ajattelevat heti satojen tuhansien eurojen vuosituloja. Tilastokeskus eli maamme virallinen tilastoviranomainen kertoo, että jo melko maltilliset summat nostavat ihmisen ylimpään tulokymmenykseen. Kuulun tulojeni perusteella itsekin tuohon ryhmään, mutten tunne oloani rikkaaksi. Päästäksesi palkansaajien ylimpään 10 prosenttiin Suomessa, ansion tulee olla vähintään noin 6 000 € kuukaudessa eli yli 70 000 € vuodessa. 

Mielestäni on mielenkiintoista, että vaikka puhumme "rikkaista", moni tähän joukkoon kuuluva kokee olevansa aivan tavallinen keskiluokkainen suomalainen. Jos asut pääkaupunkiseudulla ja maksat suurta asuntolainaa, tuo 6 000 euron bruttopalkka ei välttämättä tunnu miltään ökyrikkaudelta, varsinkin kun verottaja ottaa siitä reilun siivun.

Ajattelen myös, että pelkkä palkka kertoo vain osan totuudesta. Suomessa on paljon ihmisiä, joiden kuukausitulo on pieni, mutta joiden varallisuus on kiinni metsässä, osakkeissa tai kiinteistöissä. Heitä ei näissä palkkatilastoissa näy, vaikka he ovat todellisuudessa maan vakavaraisinta kärkijoukkoa.

Yksi tärkeä mittari on myös nettotulot eli se summa, joka jää käteen verojen jälkeen. Suomessa verotus on kovaa, joten suuret tulot eivät aina tarkoita leveää elintasoa. Tunnen ihmisiä, jotka ansaitsevat hyvin mutta kuluttavat kaiken. He kuuluvat kaikki-minulle-heti filosofian kannattajiin. Sitten tunnen niitä, jotka tienaavat keskiarvon verran mutta sijoittavat sitkeästi. Jälkimmäiset ovat mielestäni matkalla todelliseen rikkauteen, koska he rakentavat itselleen taloudellista vapautta.

Mielestäni rikkaus on silti jotain muuta kuin pelkkä palkkakuitti. Se on sitä, että sinulla on varaa valita, miten käytät aikasi. 

Suomalaisten varallisuus on kiinni asunnoissa

 

Ajattelen, että  suomalainen rikkaus piilee usein seinissä. Jos omistat velattoman asunnon Helsingin keskustasta, olet paperilla miljonääri tai ainakin lähellä sitä. Mutta jos joudut silti miettimään ruokakaupassa hintalappuja, oletko silloin todella rikas? Ajattelen, että rikkaus vaatii myös sellaista passiivista rahavirtaa, joka ei lopu, vaikka jäisit huomenna kotiin nukkumaan.

Olen huomannut, että meillä katsotaan usein kieroon niitä, jotka näyttävät menestyksensä. "Kell' onni on, se onnen kätkeköön" tuntuu olevan monen suomalaisen ohjenuora edelleen. Siksi rikkaat sulautuvat joukkoon. He ajavat ehkä hieman uudemmalla autolla tai heidän takkinsa on valmistettu laadukkaammasta villasta, mutta useimmat eivät tee siitä numeroa.

 

Millaisia yhteiskuntaluokkia suomesta löytyy

Pysähdyin miettimään tätä luokka-asiaa, koska Suomessa tykkäämme ajatella, että olemme kaikki samaa massaa. Tasa-arvoa on meillä pidetty hyvin tärkeänä arvona. Todellisuus on kuitenkin toinen. Mielestäni meillä on selkeä jako, joka ei perustu pelkästään rahaan vaan myös koulutukseen ja työn luonteeseen. On perinteinen työväenluokka, joka tekee fyysistä työtä ja elää usein palkkapäivästä toiseen. Sitten on valtava keskiluokka, joka on Suomen selkäranka. Tähän porukkaan kuuluu opettajia, sairaanhoitajia ja toimistotyöläisiä, jotka omistavat asuntonsa ja haaveilevat ehkä kerran vuodessa tehtävästä etelänmatkasta.

Kokemukseni perusteella luokkarajat näkyvät ehkä selkeimmin siinä, millaisia riskejä ihminen voi ottaa. Yläluokkaan tai todella varakkaisiin lasken ne, joilla on suvussa kulkenutta pääomaa tai jotka ovat onnistuneet luomaan merkittävää yritystoimintaa. Heillä on pääsy verkostoihin, joista tavallinen pulliainen ei edes tiedä. 

Sitten on vielä se uusi luokka, jota kutsuisin asiantuntijaluokaksi. Heillä on korkea koulutus ja hyvät tulot, mutta he ovat silti riippuvaisia työnantajastaan. Ajattelen, että Suomessa luokkahypyt ovat mahdollisia, mutta ne vaativat joko kovaa opiskelua tai pahuksen hyvää tuuria sijoitusmarkkinoilla.

Lopulta kyse on ehkä turvallisuuden tunteesta. Kun ei tarvitse pelätä auton hajoamista tai sähkölaskun suuruutta, olet jo aika pitkällä. Suomessa rikas on se, jolla on varaa olla murehtimatta huomisesta.

Varallisuuteni kehitys Q1 2026 aikana

Alkuvuosi on ollut melkoista markkinamyllerrystä. Katsotaan tässä artikkelissa, miten vuoden ensimmäiset kolme kuukautta ovat menneet omien sijoitusteni osalta.

Kirjasin vuoden ensimmäinen päivä varallisuuteni tilanteen ja nyt olen tehnyt vastaavan yhteenvedon, joten voidaan arvioida, miten alkuvuosi sujui kannaltani.

Sijoitusvarallisuus

Sijoitusvarallisuuteni on kehittynyt kohtuullisesti. 

Sijoitusvarallisuus 30.3.2026

Suurin kasvu on tapahtunut osakeomistuksissa. Olen ostanut lähinnä osakkeita osakesäästötililleni ja niiden summa on siten kasvanut yhteensä 35,1%, 4 097 eurolla. Koska olen tarttunut "putoaviin puukkoihin", niiden arvosta on sulanut -19,51% vuoden alusta. Lista näistä artikkelin lopussa.

Samaan aikaan kuukausisäästöni rahastoihin ja ETF rahasto-osuuksiin on kasvanut vain 5,19%, rahassa 2 029,00 euroa. Toisin sanoen, ilman lisäostoja, kasvua ei olisi tapahtunut lainkaan. 

Nordnet salkkujen tilanne

 

Koko Nordnetissa oleva sijoitusvarallisuus on laskenut vuoden alusta -7,33 %.  

Poikkeuksena edelliseen, työpaikkani henkilöstöohjelma on kehittynyt hyvin. Olen sekä jatkanut uusien osakkeiden ostoja, että vanhojen arvo on kasvanut. Tulipa vuoden 2022 ohjelmasta lisäosakkeitakin juuri mukava määrä. Tämä osakeohjelma onkin kasvanut 22,15%, ja sen rahavaikutus on 4 980,42 euroa.

Suurimmat vastoinkäymiset ovat koettu kryptovaluutoissa, joiden arvo on laskenut 22,28 %, rahassa 6 363,59 euroa on kadonnut niiden arvosta.

Myös puskurirahastoni on hieman pienentynyt, kun käytin sitä ostamalla Microsoftin osakkeita alkuvuonna.

Kokonaismuutos sijoitusvarallisuudessa on lopulta positiivinen, kasvua 3,89% eli 4 339,82 euroa. 

Kokonaisvaralllisuus

Kokonaisvarallisuudessa ei ole ihmeempiä muutoksia. Olen lyhentänyt asuntolainaa sen ohjelman mukaisesti ja asunnon hinnan arvioin samaksi kuin ennenkin.

Kokonaisvarallisuus 30.3.2026

 

Nettovarallisuuteni kasvoi reilun prosentin ja on asunnon kanssa 425 190,23 euroa. 

Yksi naapurini myy parasta aikaa omaa asuntoaan huomattavasti korkemmalla hinnalla, joten kun se on saatu myytyä, saan siitä hintapisteen, minkä arvoinen meidänkin koti todennäköisesti on. Heidän asunto on hyvin perusvarustuksella, joten siksi se on mielestäni hyvä referenssi meille.

Triviaa

Salkkuni voittajat (Year to date-%)

• Bank of Åland B (+13,53%)
• Global X Uranium ETF Acc (+10,6%)
• Realty Income REIT (+7,59%)
• Nordnet USA Indeksi (+3,85%)
• Nordnet Kehittyvät Markkinat Indeksi (+3,13%)

Salkkuni häviäjät

• Kryptovaluutat (-28,28%)
• Novo Nordisk (-29,24%)
• Microsoft (-26,23%)
• Nordea Bank Abp (-9,92%) 
• Huhtamäki (-5,85%)

Koko sijoitussalkkuni sisältö ilman työpaikan osakeohjelmaa löytyy Nordnetin Sharevillessä tunnuksella varallisuustarina.

Aion jatkaa kuukausisäästämistä indeksirahastoihin ja valittuihin ETF rahasto-osuuksiin. Osakkeita saatan hankkia selektiivisesti, jos koen että jokin arvo-yhtiö on alennusmyynnissä.

Koska tavoitteeni on yli vuosikymmenen päässä, ei tappioita (tai voittoja) realisoiudu ennenkuin instrumentit myydään.

Miten oma sijoitussalkkusi, onko alkuvuotesi mennyt paremmin kuin minulla?

Suomi on maailman onnellisin maa

Suomi on valittu maailman onnellisimmaksi maaksi yhdeksän kertaa peräkkäin. Meitä suomalaisia tämä usein huvittaa tai vähintäänkin hämmentää. Kun katsomme ulos keväiseen räntäsateeseen, onni ei ehkä ole ensimmäinen sana, joka tulee mieleen.

Suomi - maailman onnellisin maa

 

Mutta onnellisuusmittauksissa ei olekaan kyse jatkuvasta hymystä tai euforiasta. Onnellisuusmittauksessa, kuten World Happiness Reportissa, mitataan ensisijaisesti subjektiivista hyvinvointia eli sitä, miten ihminen itse kokee oman elämänlaatunsa ja tyytyväisyytensä. Se ei ole suora mittari ilon tunteille, vaan pikemminkin arvio elämän tasapainosta ja laadusta.

Kyse on lopulta tyytyväisyydestä, turvasta ja luottamuksesta Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa kohtaan. Ja tässä kohtaa kuvaan liittyy myös säästäminen ja sijoittaminen. 

 

Turvaverkon tuoma mielenrauha

Ajattelen, että Suomalaisen onnen ytimessä on luottamus. Luotamme siihen, että jos putoamme, yhteiskunta ottaa kopin. Koulutus on ilmaista ja terveydenhuolto toimii. Tämä perusturva luo henkistä vakautta, jota monessa muussa maassa ei ole.

Kun perusasiat ovat kunnossa, säästämisestä tulee erilaista. Meidän ei tarvitse säästää pelkästään selviytyäksemme katastrofeista. Voimme säästää ja sijoittaa rakentaaksemme jotain suurempaa: taloudellista vapautta.

Vaikka monissa Euroopan maissa on vahva sosiaaliturva, Suomen järjestelmässä on piirteitä, jotka ovat kansainvälisesti harvinaisia tai jopa ainutlaatuisia. Nämä rakenteet poistavat monia elämän suuria taloudellisia riskejä, joita esimerkiksi muualla Euroopassa joutuu hallitsemaan vakuutuksilla tai säästöillä.

Mieleeni tulee neljä keskeistä eroa:

1. Maksuton ja universaali neuvola

Suomalainen neuvola on maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen. Monissa Euroopan maissa raskauden seuranta ja pikkulapsivaiheen terveydenhuolto hoituvat joko kalliilla yksityislääkäreillä tai yleislääkärikäynneillä, jotka eivät ole yhtä kokonaisvaltaisia.

Neuvola takaa jokaiselle lapselle saman lähtötason varallisuudesta riippumatta. Se on ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, joka säästää perheiltä potentiaalisesti tuhansia euroja.

2. Opintotuki ja asumislisä

Muualla Euroopassa opiskelu perustuu usein joko vanhempien varallisuuteen tai suuriin opintolainoihin. Suomessa valtio maksaa opiskelijalle siitä, että hän opiskelee.

Ilmainen tai tuettu opiskelu mahdollistaa sosiaalisen nousun. Nuoren ei tarvitse ottaa valtavaa taloudellista riskiä kouluttautuakseen, mikä on harvinaista jopa monissa muissa EU-maissa, joissa lukukausimaksut tai elinkustannukset ovat täysin opiskelijan omalla vastuulla.

3. Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus

Suomessa jokaisella lapsella on oikeus päivähoitopaikkaan riippumatta siitä, ovatko vanhemmat töissä, opiskelevatko he vai ovatko he kotona. Monessa Keski- ja Etelä-Euroopan maassa päivähoitopaikkoja on vähän, ne ovat kalliita tai ne on tarkoitettu vain työssäkäyville.

Tämä helpottaa erityisesti naisten osallistumista työmarkkinoille ja takaa perheille joustavuuden muuttuvissa elämäntilanteissa.

4. Äitiyspakkaus 

Vaikka pakkaus itsessään on käytännönläheinen tavaralahja, se symboloi valtion sitoutumista lapseen jo ennen syntymää. Se myös on konkreettinen kädenojennus uusille vanhemmille ja toivottaa pienokaisen tervetulleeksi yhteiskuntaamme. 

Vastaavia järjestelmiä on kokeiltu muualla, mutta Suomessa se on ollut osa järjestelmää jo vuodesta 1938.

Äitiyspakkauksen vaikutus on, se että se pienentää ensisynnyttäjän kuluja merkittävästi ja on samalla tasa-arvoteko.

 

Miten tämä liittyy sijoittamiseen?

Nämä turvaverkot tarkoittavat, että suomalaisella on pienempi tarve vakuuttaa elämäänsä. Kun valtiollinen turva hoitaa terveyden, koulutuksen ja lastenhoidon, yksilölle jää enemmän liikkumavaraa ottaa sijoitusmarkkinoilla riskiä.

Muualla Euroopassa säästöt saattavat kulua lapsen yliopistomaksuihin tai kalliisiin sairauskuluihin. Suomessa voit sijoittaa saman summan osakemarkkinoille kasvamaan korkoa korolle.

Monissa maissa sijoittaminen tuntuu uhkapeliltä, koska pelissä on koko elämän perusta. Suomessa tilanne on toinen. Koska meillä on vahva sosiaalinen turvaverkko, sijoitussalkun heilahtelu ei tarkoita kodittomuutta.

Tämä on mielestäni valtava kilpailuetu meille suomalaisille. Se antaa meille mahdollisuuden sijoittaa pitkäjänteisesti osakemarkkinoille, koska monissa asioissa tietää saavansa tukea, kun kriisi koittaa, oli se sitten taloudellinen tai terveydellinen.

Suomalainen yhteiskunta antaa mahdollisuuden sietää markkinoiden väliaikaista epävarmuutta. Monet palvelut on taattu jokaiselle ja työpaikat ovat hyvin turvattuja lakien ja asetusten perusteella.

Useimmat meistä voivat tavoitella korkoa korolle -ilmiötä ilman jatkuvaa selviytymisstressiä.

Kolikon vastapuolena on Suomen korkea verotus, joka syö sijoitusten tuottoja, kun niitä realisoidaan. 

 

Onni on valinnanvaraa

Onnellisuus on usein sitä, että voi sanoa "ei" asioille, joita ei halua tehdä. Se on vapautta lähteä huonosta työpaikasta tai mahdollisuutta pitää sapattivapaa. Säästäminen on työkalu, jolla ostat tätä vapautta itsellesi.

 

 

Suomalaisen sananlaskun mukaan "Saa tyhjän tekemättä, kovan onnen ottamatta",

 joka

tarkoittaa, että laiskottelemalla tai tekemättä mitään ei saavuta mitään arvokasta, ja toisaalta turhien riskien välttäminen säästää suuremmilta vaikeuksilta. Se korostaa työn merkitystä ja varovaisuutta.

Mielestäni varallisuuden kerryttäminen ei ole itsetarkoitus. Se on keino varmistaa, että elämäsi on omissa käsissäsi. Kun talous on tasapainossa, onni ei ole kiinni seuraavasta palkkapäivästä. Se on seesteistä mielenrauhaa, joka sattuu olemaan juuri sitä supi-suomalaista onnea.

Miten sinun sijoitussuunnitelmasi tukee omaa mielenrauhaasi?

Luottokortti-muutos

Pankkini Nordea ilmoitti minulle tammikuun asiakastiedotteella, että on muuttamassa Gold-luottokorttini ehtoja yksipuolisesti muuttamalla sen maksulliseksi toukokuun alusta alkaen. 

Nordea muutti luottokorttini ehtoja

 

Olen ollut tähän asti Nordean premium-asiakas ja nyt statukseni laskee alemmalle etuasiakkuus-tasolle, vaikka asuntolainaa on yli 100 000 euroa. Aikaisemmin premium-asiakkuuteen riitti, jos on sijoituksia tai velkaa yli 60 000 euroa. En ole saanut selitystä, miksi tasoni laskee.

Joka tapauksessa, minun pitäisi jatkossa maksaa Gold-kortistani 0,99 euroa kuukaudessa. Sillä saisin peruskorttia isomman luottolimitin (10 000 euroon asti) ja joitain muita etuja kuin cashback-ominaisuuden ja ulkomaan matkavakuutuksen.

Tutkin luottokorttini käyttöä ja huomasin, että en ole käyttänyt luottoa kuin harvoin verkkokauppaostoksiin. Tämä siksi, että Mastercard tarjoaa ylimäräisen vakuutuksen kodinkoneille ja jos laitteeseen liittyen tulisi ongelmia, ne voi reklamoida Mastercardille ja Mastercard sitten riitelee asiasta puolestani laitteen myyneen liikkeen kanssa.

Jos Gold-kortin luottoa käyttää, on sen tilinhoitomaksu 4,50 euroa kuukaudessa ja marginaali olisi ollut 9,5 % (uusille korteille peräti 13,9 %!).

Ulkomailla matkustelua en vapaa-aikana harrasta ja cashback ei ole siitä aiheutuvan vaivan arvoista. Helposti jää jotain kuluja huomioimatta ja kun maksat ostokset jälkikäteen, voit joutua tahtomattasi kortin kohtuuttomalle kulutusluotolle.

Kirjoitinkin Nordean asiakaspalveluun yhteydenoton ja pyysin että korttini lasketaan ilmaiselle Nordean perus Nordea credit -tasolle.

Nordean asiakaspalvelija soitti minulle seuraavana lauantaina(!) ja kertoi, että eivät voi suoraan muuttaa nykyistä korttiani alemmaksi vaan se pitää irtisanoa ja tilata uusi kortti. Sanoin että toimitaan näin. Uuden kortin saaminen menee siten, että minun pitää tilata uusi debit-pankkikortti ja sen lisäksi Nordea credit-kortti erikseen, jonka hakemus käsitellään ja se vie kaikkineen 2-4 viikkoa.

Käskin irtisanoa kortin (joka on ollut minulla liki 20 vuotta) ja että teen uuden hakemuksen.

Kävin anomassa uuden Nordean debit-kortin, johon liitin K-plussakorttini. Näin K-plussan saa kassalla ilman K-plussakortin käyttöä maksupäätteessä. 

Uusi perus pankkikortti

 

Kortti saapui minulle seuraavan viikon perjantaina, eli viikon sisällä sen hakemisesta. Suurin haitta on, että minun piti opetella kortin uusi PIN-koodi.  Lisäksi kortti piti lisätä eri sovelluksiin maksuvaihtoehdoksi, koska irtisanottu Gold-kortti ei enää toimi.

Hain erikseen Nordea Credit korttia ja anoin siihen 1 500 euron limittiä. Se riittää useimpiin käyttötarkoituksiini aivan hyvin. Vanhassa kortissa limitti oli 8 500 euroa. Minulla on myös S-pankin luottokortti ja siinä on 10 000 euron limiitti. S-pankin kortit ovat kuluttomia. Positiivinen päätös tuli seuraavan viikon aikana ja sain myös uuden credit-kortin postilaatikkoomme sitä seuraavalla viikolla.

Uusi pankkikortti perustuu Visa-maksuvälittäjän palveluun ja luottokortti käyttää Mastercardin palvelua. Tämä hieman yllätti, koska mielestäni kaikki aikaisemmat Nordean korttini ovat käyttäneet Mastercardin palvelua.

Nyt luottokortti on työhuoneessani ja kannan vain debit-korttia mukanani. En usko, että uutta luottokorttia tulee montaa kertaa vuodessa käytettyä. Sen PIN-koodia en ole vielä verkkopankista tarkistanut.

Ymmärrän, että pankkien kilpailu on kovaa, mutta jos minua halutaan lisärokottaa kortista, jota hädin tuskin käytän, se ei tunnu itsestäni järkevälle. Nyt Nordea varmisti, että jos haluan käyttää korttiluottoa, teen sen jatkossa kilpailevassa S-pankissa.

Nordean osakkeenomistajana olen iloinen, että Nordea on löytänyt uusia kuukausituloja, mutta minä aiheutin heille asiakkaana vain lisäkuluja, koska muutos johti vanhan kortin sulkemiseen ja kahden uuden kortin lisäämiseen heidän järjestelmään.

olen nykyisen asiointini mukaan Etuasiakas

 

Yeisesti jos asiakkaan asiakkuusohjelmaan tehdään muutoksia, ne pitäisi perustella. Varsinkin, jos sen seurauksena asiakkaan saama palvelu huononee. Tässä tapauksessa minun asiakkuuteni taso laskettiin,  ilman selitystä ja aikaisemmin minulle ilmainen palvelu (Gold-kortti) muuttui maksulliseksi. Ainoa perustelu oli, että olemme parantamassa ja yhdenmukaistamassa asiakaspalvelujamme. Ei näin.

Jos asiakkuustasot muuttuvat, kannattaisi luoda uusi, korkeampi asiakkuustaso ja siirtää "parhaat" asiakkaat siihen, jolloin nykyinen asiakas ei koe, että hänet laskettiin heikompaan luokkaan. 

Vinkkinä muille Nordean asiakkaille, joilla ei ole maksullisesta Gold-kortista iloa, että muutoksen "tavistason" kortiksi ehtii vielä tehdä huhtikuun aikana, ennen palvelun muutosta maksulliseksi vapunpäivästä alkaen.

Helmikuun 2026 rahat

Tarkastelen tässä artikkelissa, miten rahaa kului helmikuussa 2026, palkkakaudella 15.2.-14.3.2026.

Helmikuussa poikkeavia tapahtumia oli useita. Sain ylimääräisen bonuksen tekemästäni työstä kriittisessä projektissa vuonna 2025. Koska tein ylitöitä ja autoin saamaan kyseisen projektin maaliin, sain ylimääräisen palkan verran bonusta! Tämä on yrityksessämme harvinaista, joten olen tyytyväinen. Verojen jälkeen bonuksesta jäi minulle 5 054,72 euroa. Kulupuolella oli lapsen terveysvakuutus, joka menee neljä kertaa vuodessa. Tein helmikuussa myös uuden osake-oston.

Helmikuun yhteenveto 

 Yhteenveto

• Tulot 10 053,37 euroa 
• Menot 1 180,79  euroa
• Laskut 630,99 euroa
• Asuntolaina 1 241,44 euroa (lyhennys 996,26, korko 242,48 ja kulut 2,50 euroa)
• Säästöön 6 975,00 euroa

Säästöaste oli 69,4 %. Tässä kuussa oli mahdollisuus säästää ja tehdä sijoituksia, ylimääräisen bonuksen vuoksi. Lisäksi kulutus oli normaalia pienempää, jo siitä syystä, että helmikuu on muita kuukausia lyhyempi. 

Huomasin, että asuntolainan lyhennysosuus lähenee tasaisesti 1 000 euron kk määrää ja samaa tahtia koron osuus pienenee. Hieno muutos mielestäni!

Tarkempi erittely

Helmikuussa tulot koostuivat palkasta (4 546,26 euroa), projektibonuksesta (5 054,72 euroa) S-bonuksesta (21,46 euroa), ja joustotalletus-tilin korosta 14,42 euroa. 

Joulukuun lopussa autoni keulaan tuli vaurio, kun autopesun jonossa edessäni oleva auto peruutti auton keulaan. Auto on odottanut varaosia ja nyt se kävi korjattavana. Vakuutusyhtiö korvasi vajaan päivän seisontakorvauksena 8,62 euroa.

Sähkölasku oli poikkeuksellisen korkea, koska siihen kuuluivat tammikuun kovat pakkasjaksot, 89,39 euroa. Kesällä sähkölasku on tyypillisesti 30 euron tasolla. 

Normaalista poikkeavia hankintoja oli hupparin ostaminen. Se maksoi 50,19 euroa, alennusmyynnissä toki.

Apteekissa ei tullut käytyä lainkaan, parturissa kävin kerran, joka maksoi 30 euroa.

Auto tuli tankattua kerran, mikä maksoi 60,01 euroa. 

Ravintolassa emme käyneet.  Disney+ suoratoistoon kului 6,99 euroa. BookBeat kuukausitilaus kustansi 2,74 euroa. Sain  alennuksen perustilauksen hinnasta, kun irtisanoin voimassa olevan tilauksen ja laitoin syyksi "kallis hinta". Bookbeat tarjosi sähköpostitse 2 kuukauden ajaksi 75 % alennusta ja lyhyen pohdinnan jälkeen tartuin tarjoukseen. En juurikaan muuten kuuntele äänikirjoja, mutta minulla oli maaliskuun alussa työmatka, jossa on mukava että on tekemistä kun joutuu odottelemaan jatkolentoa lentokentillä.

Ruokakauppaan meni normaaliin nähden vähän, 569,78 euroa. 

Työpaikan ruokalassa söin lounasta 5 kertaa ja se kustansi 34,90 euroa.

Tässä kuussa hankin 20 kerran HSL-matkalipun, joka maksoi 56,10 euroa.

Päiväkotilasku viskarille oli 187 euroa.

Sijoitukset

Vakio kuukausiostot menivät Nordnet Kehittyvät Markkinat Indeksi -rahastoon (50,0 euroa) ja Xtrackers S&P 500 indeksiin meni 387,99 euroa, yhteensä 437,99 euroa. Kuluja Nordnet otti 2,50 euroa. 

Osakehankintoja tein yhden

Sain RHSBC MSCI World -omistuksistani osinkoja 13,86 euroa. Microsoft maksoi osinkoa 12,61 euroa ja siitä otettiin veroa 1,89 euroa. Procter & Gamble maksoi osinkoa 23,23 ja siitä nipistettiin verottajalle 3,48 euroa. Yhteensä osinkotuotto oli 57,87 euroa, joka on keskiarvokuukautta isompi.

Ostin 13.3.2026 Visan osaketta 9 kappaletta hintaan 307,45 USD, palkkiota perittiin 15 euroa. Yhteensä kuluja meni 1 901,00 euroa. Visaa päädyin hankkimaan, koska se on erittäin vakaa yhtiö, joka maksaa kohtuullista, kasvavaa osinkoa (0,87 %). Lisäksi osakkeen hinta on ollut vuoden ajan alamäessä ja analyytikot arvioivat sille jopa 20 % arvonnousua.

Myyntejä en helmikuussa tehnyt.

Mitä tekisin jos voittaisin lotossa?

Olen joskus haaveillut, millaista elämäni olisi, jos voittaisin lotossa päävoiton. Kukaan meistä ei varmaankaan lottoa pikkuvoittojen toivossa, vaan toivovat päävoittoa, joka saattaa olla sellainen, että voi heittää taloudellisiset murheet mielestään.

Lotto on suosittu haaveilupeli

 

En lottoa, enkä pelaa muitakaan uhkapelejä. Joskus olen muutaman kympin laittanut lottoon ja voittanut pieniä summia, sellaisia alle satasen voittoja. Mielummin käytän rahani sijoittamiseen, koska en tunne yhtään lottovoittajaa enkä koe olevani erityinen “onnettaren suosikki”.

Jos voittaisin lotossa, niin toimintani olisi todennäköisesti melko samanlaista, riippumatta siitä, olisiko voitto normaali 1-5 miljoonan euron voitto vai todellinen jättipotti, sanotaan kymmenen miljoonaa tai enemmän.

Lotto numeroina

Lotossa palautetaan pelaajille vain 41 % kaikista panoksista voittoina, mikä on matalampi kuin monissa muissa rahapeleissä. Esimerkiksi eurooppalaisessa ruletissa pelaamalla joko punaista tai mustaa, voittoprosentti on 48,60 %. Tämä siksi, että pöydässä on myös vihreä nolla, jolloin voitto menee talolle.

Lotto onkin suunniteltu enemmän haavelupeliksi kuin tasaisesti voittoja tarjoavaksi peliksi. Ne rahat, joita ei palauteta voittoina pelaajille, käytetään merkittäviin yhteiskunnallisiin kohteisiin, kuten urheiluun, kulttuuriin ja nuorisotyöhön. Mielestäni tällä pyritään siihen, että lotosta syntyvä mielikuva on positiivinen.

Todennäköisyys voittaa lotossa täysosuma on todella minimaalinen, yksi 18,6 miljoonasta. Mikäli valitsee hyvin yleiset numerot (esimerkiksi peräkkäiset numerot tai jonkin ruudukon pysty- tai vaakarivin) on todennäköistä, että voitto jakautuu useammalle pelaajalle. 

Toinen suosittu tapa valita numeroita on pelata käyttäen päivämääriä, eli luvut 1-31 ovat suositumpia kuin loput numerot 32-40. Usein kierroksen päivämäärä tai pelaajille tärkeät merkkipäivät toistuvat valituissa numeroissa.

Oma "taktiikkani" on ollut pelata numeroa seitsemän ja sen moninkertoja. En edes muista miksi valitsin sen, mutta sitä olen käyttänyt ilman erityistä menestystä.

Tätä kirjoittaessa, edellisellä kierroksella arvotussa lotossa (perjantai 6. helmikuuta 2026) ei tullut yhtään päävoittoa. Korkein voittosumma tuli 6 oikein tuloksella, joka tuotti 2 971 euroa. Tämä on mielestäni todella paljon vähemmän kuin päävoittona ollut miljoona euroa!

Mitä tekisin lottovoitolleni

Ajattelen tietysti, että toimisin lottovoittajan hyvin harkitsevasti ja järkevästi. Uskon, että näin meistä useimmat ajattelevat, mutta on tietysti vaikea arvioida, kuinka paljon tuo voitto vaivaisi mielessä ja kuinka pakottavaa olisi kertoa siitä läheisille.

Lotossa on kolmen viikon karenssiaika, ennen kuin Veikkaus maksaa rahat uudelle lottovoitttajalle. Tuo karenssi on hyvä käytäntö, koska suurin tunnekuohu ehtii jo vähän laantua ja rahan käyttöä ehtii pohtia ilman suurta kiihkoa.

Todennäköisesti käyttäisin jonkinlaista talouden ammattilaista apunani lottopotin sijoittamiseksi. On ihan eri asia tehdä sijoituksia sadoilla tuhansilla euroilla, kuin tuhansilla.

Jonkin rahasumman saattaisin jättää itselleni "pelikassaksi" jolla tekisin itse pienempiä sijoituksia. Tämä toivoakseni riittäisi itselleni, eikä tulisi kiusausta koskea varsinaiseen pääomaisuuteen. Sanotaan että varaisin tähän pelikassaan 100 000 euroa.

Jos leikitään, että voittoni olisi 10 miljoonaa euroa, niin ajattelen että sijoittaisin siitä 9 miljoonaa. Antaisin nykyisen pankkini Nordean tarjota sijoittajapalveluita, mutta kävisin myös varmasti keskustelemassa, mitä varakkaille tarkoitettu sijoitusyhtiö tarjoasi. Tarkoitan yrityksiä, kuten Mandatum Private Wealth tai SEB Private Wealth Management & Family Office, joiden asiakkuuteen pitää olla useamman miljoonan varallisuus.

Varakkaille suunnatut omaisuudenhoitopalvelut luovat henkilökohtaisesti räätälöityjä palveluja, kuten kokonaisvaltaista varainhoitoa, private equity sijoittamista, lakineuvontaa ja verotussunnittelua. Näistä palveluista joutuu tuulipukusijoittajana vain haaveilemaan.

 

Miksi sijoituspalvelut? 

Siksi, että en haluaisi alkaa stressaamaan, miten omaisuudelleni käy. Tuohan on juuri vaurastumisen tavoite, että ei tarvitse kantaa varallisuudestaan taloudellista huolta. Parasta olisi, kun sijotusvarallisuutta ei tarvitsisi miettiä itse lainkaan. Voisin vain katsoa siihen liittyviä mittareita esimerkiksi kahdesti vuodessa ja saisin kuukausittaisen käyttörahani automaattisesti käyttötililleni.

Todennäköisesti varoista luotaisiin sijoitusyhtiö.  Sijoitusyhtiö on osakeyhtiö, jonka tarkoituksena on hallinnoida ja kasvattaa omistajien varallisuutta sijoittamalla osakkeisiin, rahastoihin, kiinteistöihin tai muihin varoihin. Se tarjoaa verotuksellisia etuja ja joustavuutta sijoitusten hallinnointiin. 

Yhteisövero (20 %) on  alempi kuin henkilökohtainen pääomatulovero. Listaamattomista yhtiöistä saadut osingot ovat sijoitusyhtiölle pääosin verovapaita, mikä mahdollistaa tehokkaan uudelleensijoittamisen.

Sijoitusyhtiö mahdollistaa perhevarallisuuden siirron seuraavalle sukupolvelle, riskienhallinnan ja sijoitusten keskittämisen. Koska sijoitusyhtiö vaatii kirjanpidon, tilinpäätöksen ja hallinnollisia toimia, sen perustaminen kannattaa yleensä vasta merkittävällä varallisuudella. Erään peukalosäännön mukaan varallisuutta pitää olla vähintään 0,5 miljoonaa, mieluummin 1,0 miljoonaa.

Haluaisin luoda sijoitusstrategian, jonka turvin omaisuus säilyisi ja sen tuotoilla voisi elää mukavasti ja tehdä hyviä asioita. Näistä hieman myöhemmin tarkemmin. 

Työssä käymisen lopettaisin ja pyrkisin elämään kohtuullisilla kuluilla. Nauttisin vapaaherrana olemisesta ja saattaisin matkustella nykyistä enemmän ja nauttia erilaisesta kulttuurista. Toisin sanoen, pääsisin tavoitteisiini jo hieman nykyistä nopeammin.

 

Mitä tekisin miljoonallani 

Miljoonan varaisin "törsäämiseen". Oletetaan, että tuo 100 000 euron pelikassa olisi jo syöty tästä miljoonasta ja minulla olisi 900 000 käytettävänä.

Järjestäisin perheelleni juhlat, jossa juhlisimme lottovoittoa. Voisimme naamioida sen merkkipäivän juhlaksi ja kävisimme jossain fine dining ravintolassa syömässä pitkän kaavan mukaan välittämättä hinnasta. Juhlaan en usko pystyväni kuluttamaan kuin muutaman tuhatlappusen, vaikka tippaisimme ravintolan henkilökuntaa reilusti.

Lottovoiton juhlistaminen perhepiirissä

 

Auto tulisi päivitettyä uuteen, mutta todennäköisesti kuitenkin tavalliseen perheautoon. En koe, että niin sanottu luksusauto, kuten iso Porsche, Audi, BMW tai Mercedes-Benz toisivat minulle erityistä mielihyvää, joka ylittäisi auton kunnosta syntyvän huolen.

Todennäköisesti ostaisin Volvon, Toyotan tai ehkäpä Teslan. Koittaisin joka tapauksessa selvittää, mitä rahallani saisin ja millaiset auton huoltokulut olisivat. En missään tapauksessa haluaisi, että autoni herättäisi kateutta tai erityistä huomiota. Sanotaan, että autoon kuluisi 80 000 euroa. Uusi Toyota Land Cruiser maksaa jopa 165 000 euroa, joten autoon olisi helppoa polttaa järjettömästi rahaa.

Maksaisin asuntolainamme pois. Siihen kuluisi kolmas 100 000 euroa. Varmaan uusisin joitain huonekaluja ja muuttaisin terassimme lasitetuksi, jolloin siellä olevia puutarhakalusteita tai niiden pehmusteita ei tarvitsisi tuoda sisätiloihin sadesään sattuessa.

Lahjoittaisin lapsilleni pesämunat, joiden avulla he voisivat hankkia omistusasunnot tai vaihtoehtoisesti sijoittaa rahan, jos haluaisivat esimerkiksi jatkaa asumista vuokralla. Jos jokainen lapseni saisi 250 000 euroa, olisi miljoona kutakuinkin käytetty. 

Verottajan lahjaverolaskurin mukaan 250 000 euron lahjasta menisi verottajalle 29 400 euroa, joten tuossakin joutuisi kynityksi, jollei lahjaa pystyisi jollain tavalla optimoimaan esimerkiksi sijoitusyhtiön kautta.

Mitä tekisin miljonan lottovoitolla

Miljoona on paljon rahaa. Tavallisena palkansaajana en näe sellaista rahaa koskaan kerralla. Vuodessa tililläni käy ja sieltä poistuu lähes 100 000 euroa, mutta noista varoista ei jää useinkaan konkreettista käsitystä.

Muistan kun olin nuorena kesätyöntekijänä hommissa, kun työkaverini sanoi, että miljoona on niin iso määrä rahaa, että sitä ei näe Suomessa koskaan. Sellaisesta luvusta voi vain haaveilla. Uskon saavuttavani puolen miljoonan varallisuuden, mutta siinä hän on oikeassa, että minusta tuskin tulee mijonääriä elinaikanani.

Miljoona on kuitenkin niin vähän, että sen turvin en voisi jäädä aikaiselle eläkkeelle. 

Todennäköisesti jatkaisin nykyistä elämääni, en puhuisi voitosta kenellekään ja ainoastaan sijoittaisin varat tuottamaan vähän ekstraa palkan päälle. 4% säännöllä miljoona tuottaisi 40 000 euroa vuodessa, josta verottaja veisi 25,5%. Nettona tuosta määrästä jäisi 29 800 euroa kulutukseen. Kuukaudessa se tekee vain 2 483 euroa, eli paljon vähemmän kuin keskimääräisen suomalaisen ansiotulo. Suomalaisten palkansaajien mediaaniansio oli 2024 vuonna 3 611 euroa kuukaudessa, kertovat Tilastokeskuksen tiedot.

Uskoisin, että käytännössä olisi parempi olla puhumatta asiasta kenellekään, koska näen isona vaarana sen, että raha aiheuttaisi kateutta ja riitoja. Uskompa että löytyisi aivan lähisuvusta henkilöitä, jotka haluaisivat  lainata rahaa tai että sijoittaisin heidän ideoihinsa. Tämä johtaisi riitoihin ja uusiin huoliin, joita juuri haluan varallisuudellani vähentää.

Sen vuoksi olisikin paras toimia hitaasti, tehden harkittuja sijoituksia ja jatkaa näennäisesti kuin mitään voittoa ei olisi saanutkaan. En puhuisi asiasta välttämättä edes lapsilleni, enkä edes sisaruksilleni tai vielä elossa olevalle äidilleni.

Jatkaisin nykyistä työtäni, mutta ilman huolta bonuksesta, taantumasta tai potkujen saamisesta. Ja lisävarallisuuden turvin voisin tehdä pieniä lahjoituksia ja hyvää läheisilleni, kuten 7 499 euron verovapaan rahalahjan kerran kolmessa vuodessa.

Miljoona todennäköisesti tekisi elämästä hieman nykyistä helpompaa ja huolettomampaa, ilman rahariitoja, kunhan pystyisi pitämään suunsa kiinni voitosta.

Jos voitosta olisi pakko päästä kertomaan, tekisin uuden blogin ja kertoisin siinä lottovoittajana elämisestä ja millaisia huolia silloin kokisin. 

Sitä odotellessa, jatkan tuulipukusijoittajana ja jätän lottoamiset muille.

Mitä sinä tekisit lottovoittajana? Kerro ajatuksesi kommenteissa! 

Kryptotalvi saa kryptovaluutat sukeltamaan

Olen viime aikoina seurannut kryptomarkkinoiden liikkeitä ja huomannut, että puhe kryptovaluutoista muuttuu aina syklien mukaan. Kun kurssit nousevat, kaikki haluavat mukaan, mutta kurssilaskun tullessa tunnelma viilenee nopeasti. Tätä kylmää vaihetta kutsutaan kryptotalveksi.

Kryptotalvena markkinat jäähtyvät

Koska Bitcoin ei tuota mitään, sen hintaan vaikuttaa erilainen keinottelu ja markkinaspekulointi. Sen vuoksi se on hyvin volatiili ja kysyntä ja tarjonta voivat muuttaa Bitcoinin kurssia nopesti.

Mitä kryptotalvi oikeastaan tarkoittaa

Mielestäni kryptotalvi on ilmiö, jossa digitaalisten valuuttojen hinnat laskevat merkittävästi ja pysyvät matalalla pitkän aikaa. Se ei ole ainoastaan parin päivän notkahdus, vaan tyypillisesti kuukausia tai jopa vuosia kestävä horros. Tällainen markkinatilanne koettelee sijoittajien hermoja, sillä kaupankäyntivolyymit pienenevät ja yleinen kiinnostus alaa kohtaan hiipuu.

Ajattelen, että termi kuvaa hyvin sitä hiljaisuutta, joka markkinoille laskeutuu. Projektit, joilla ei ole vahvaa pohjaa, karsiutuvat usein pois tässä vaiheessa. Vanha kansa sanoo, että ei pidä heittää kirvestä kaivoon, ja tämä pätee hyvin myös sijoittamiseen. Kryptotalvi on nimittäin monelle ammattilaiselle nimenomaan rakentamisen ja valmistautumisen aikaa.

Mistä tiedämme talven tulleen

Kryptomarkkinoilla nähdään usein suuria arvonalennuksia esimerkiksi Bitcoinin kohdalla. Kun markkinajohtajan arvo sulaa, se vetää yleensä muut kryptovaluutat mukanaan. Huomaan markkinatunnelman muuttuvan negatiiviseksi, ja uutisotsikot täyttyvät epäilyksistä.

Tällöin puhutaan usein hajautetusta taloudesta eli DeFi-palveluista (Decentralized Finance) ja niiden kestävyydestä. Jos näiden palveluiden käyttö vähenee radikaalisti, talvi on todella saapunut. Olen huomannut, että kryptotalvi muistuttaa perinteisten pörssimarkkinoiden karhumarkkinaa, jolloin kurssit laskevat vähintään kaksikymmentä prosenttia huipuistaan. Tätä kirjoittaessani Bitcoinin huippuarvosta ollaan tultu lähes puolet alaspäin.

Selviytyminen pakkasessa

Luotan siihen, että maltti on valttia näinä aikoina. Monet sijoittajat säikähtävät punaista väriä salkussaan ja myyvät omistuksensa tappiolla. Itse ajattelen, että kryptotalvi on luonnollinen osa markkinoiden kiertokulkua. Se puhdistaa ilmaa ja poistaa markkinoilta turhan spekulaation.

Kun markkinat lopulta alkavat sulaa, vahvimmat teknologiat ja selkeimmät käyttötarkoitukset jäävät jäljelle. Historia on osoittanut, että jokaisen talven jälkeen on tullut uusi kevät. Kannattaa siis pitää pää kylmänä, vaikka markkinoilla puhaltaisikin hyytävä puhuri.

 

Kuinka kauan kryptotalvi tyypillisesti kestää?

Kryptotalvi ei ole mikään parin viikon pikapyrähdys, vaan se vaatii sijoittajalta pitkää pinnaa. Kokemukseni perusteella ja historiallisia faktoja katsottaessa nähdään, että nämä jaksot kestävät tunnusomaisesti yhdestä kolmeen vuotta. 

Tyypillisesti syöksy huipulta pohjalle kestää usein noin vuoden. Esimerkiksi vuoden 2021 lopulla alkanut alamäki kesti noin 13 kuukautta ennen kuin pohjat löytyivät.

Kun bitcoinin hinta on tippunut, markkina jää usein "rapukävelyyn" eli liikkumaan sivusuunnassa. Tämä vaihe voi kestää toisen vuoden tai ylikin, kunnes uusi nousu alkaa versoa. 

Bitcoin johtaa kryptomarkkinaa

Monet asiantuntijat peilaavat talven kestoa Bitcoinin puoliintumiseen eli Halvingiin. Tämä tapahtuma toistuu neljän vuoden välein ja on historiallisesti katkaissut kryptotalvelta selän.

Aprikoin, että talven kesto riippuu paljon myös ympäröivästä maailmasta. Jos yleinen taloustilanne on epävarma, kryptohorros voi venyä. Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä, mutta kryptotalvessa nälkä kasvaa odottaessa. 

Vaikka vuosi tai kaksi tuntuu odottavan arjessa ikuisuudelta, historia on osoittanut, että ne ovat olleet parhaita aikoja kerryttää varallisuutta rauhassa.

 

Mistä tunnistaa kevään merkit?

Kun pakkanen paukkuu ja kryptotalvi tuntuu ikuiselta, katse kääntyy väkisinkin horisonttiin. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää tunnistaa ne pienet merkit, jotka kertovat roudan sulamisesta ja uuden nousukauden alusta. 

 

Markkinatunnelman muutos

Huomaan usein ensimmäiset merkit siitä, miten ihmiset alkavat puhumaan kryptoihin sijoittamisesta. Kun epätoivo vaihtuu hiljaiseen hyväksyntään ja lopulta varovaiseen uteliaisuuteen, tiedän suunnan olevan muuttumassa.

Kokemukseni perusteella pian uutisvirta alkaa kääntyä negatiivisesta neutraaliksi. Silloin suuret toimijat alkavat usein rakentaa uusia positioita eli ostoeriä kaikessa hiljaisuudessa.

Ajattelen, että nousukausi ei ala ryminällä vaan hiipien. Jos kurssit eivät enää laske huonoista uutisista huolimatta, markkinat ovat todennäköisesti myyneet kaiken pelon pois ja markkinapohjasta muodostuu vahva.

 

Tekniset ja taloudelliset merkit

Seuraan tarkasti kaupankäyntimääriä eli volyymia. Jos hinnat alkavat nousta samalla kun kaupankäynti vilkastuu, se on vahva merkki kiinnostuksen paluusta. Erityisesti vakaavaluuttojen eli stablecoin-varantojen kasvu pörsseissä kertoo minulle siitä, että sijoittajilla on "kuivaa ruutia" odottamassa oikeaa hetkeä.

Tässä vaiheessa nousee usein esiin uusia lohkoketjuteknologiaan liittyviä innovaatioita. Viimeksi ne liittyivät NFT-teknologiaan (Non-Fungible Token) eli ei-vaihdettaviin rahakkeisiin (tokeneihin). Seuraavassa nousussa ne voivat liittyä vaikkapa tekoälyn ja lohkoketjun yhdistämiseen. Uskon, että uusi tekninen läpimurto toimii usein polttoaineena markkinat kuumentaviin liekkeihin.

Korot ja maailmantalous

En voi ohittaa yleistä taloustilannetta. Kryptovaluutat liikkuvat usein käsi kädessä yleisen riskinoton kanssa. Jos keskuspankit alkavat laskea ohjauskorkoja tai lisätä rahan määrää markkinoilla, se heijastuu yleensä nopeasti digitaalisiin omaisuuseriin. Tuumailen, että halpa raha etsii aina tiensä kohteisiin, joissa on suurin kasvupotentiaali.

Olenkin huomannut, että kun perinteiset sijoituskohteet alkavat tuottaa huonosti, katseet kääntyvät vaihtoehtoihin. Kryptomarkkinat hyötyvät tästä dynamiikasta valtavasti. On kuitenkin muistettava, että kukaan ei näe tulevaisuuteen täydellisesti. Siksi hajauttaminen ja maltillinen riskinotto ovat mielestäni parhaat työkalut jokaiselle sijoittajalle, oli sää sitten mikä tahansa.

Suosittelen keräämään itselleen kassaa ja kun tuntuu, että markkinoiden pohjakosketus on ohitettu, kannattaa pyrkiä hyödyntämään seuraava alkava härkämarkkina.

Sijoitusstrategiani

Olen kirjoittanut yhteenvedon sijoitusstrategiastani.

Ajatukseni rahojen laittamisesta poikimaan

Koska saatan hyvinkin päivittää strategiaa tulevaisuudessa, päätin kirjoittaa siitä pysyvän sivun ja teen erillisen artikkelin, kun siihen tulee päivityksiä.

Lyhyesti strategiani perustuu pääosin indeksisijoittamiseen ja siinä on neljä osa-aluetta

1. ETF- ja indeksirahastot
2. Riskisijoitukset kryptovaluuttoihin
3. Tulevaisuus: osinko-yrityksien ETF rahasto-osuudet
4. Tulevaisuus: Yhdistelmärahastot ja korkosijoitukset

Voit lukea perustelut ja nähdä valitsemani rahastot täältä: Sijoitusstrategiani

Miksi yritykset ostavat omia osakkeitaan

Pohdin tässä artikkelissa sitä, miksi yritykset haluavat ostaa omia osakkeitaan takaisin pörssistä. Se saattaa äkkiseltään tuntua erikoiselta toiminnalta. Miksi ihmeessä yritys käyttää suuria määriä ansaitsemaansa käteistä omien arvopapereidensa haalimiseen sen sijaan, että se rakentaisi uuden tehtaan tai palkkaisi lisää väkeä?

Yrityksen omien osakkeiden ostaminen

 

 

Omistaja-arvon kasvattaminen 

Ajattelen, että tässä on kyse ennen kaikkea omistaja-arvon kasvattamisesta. Kun yritys ostaa omia osakkeitaan ja mitätöi ne, meidän muiden jäljelle jäävien osakkaiden omistusosuus kasvaa automaattisesti. Se on kuin leikkaisi pizzan viiden yhtäsuuren palan sijasta neljään palaan, jolloin jokainen pitsansyöjistä saa isomman siivun. Yrityksen arvo pysyy samana, mutta sen osia (osakkeita) on vähemmän jäljellä. Mielestäni tämä on usein sijoittajalle mieluisampi tapa saada tuottoa kuin perinteinen osinko, sillä se ei aiheuta meille välittömiä veroseuraamuksia.

Usein johto viestittää takaisinostoilla myös vahvaa luottamusta. Jos yrityksen johto kokee markkinoiden hinnoittelevan osakkeen liian halvaksi, omien osakkeiden ostaminen on järkevää. He tavallaan sanovat meille suoraan, että he uskovat yrityksen tulevaisuuteen niin vahvasti, että he haluavat sijoittaa siihen yrityksen omia varoja, koska uskovat saavansa osakkeista hyvää tuottoa.

Joskus yritykset tekevät näitä ostoja myös taseen optimoimiseksi. Jos yrityksellä on liikaa rahaa makaamassa tilillä "tyhjän panttina", sen oman pääoman tuotto laskee. Poistamalla ylimääräistä rahaa ja vähentämällä osakkeiden määrää yritys saa taloudelliset tunnuslukunsa näyttämään houkuttelevammilta.

Miksi osakkeiden takaisinosto parantaa yrityksen talouslukuja?

Olen huomannut, että monet pitävät omien osakkeiden ostamista vain teknisenä kikkailuna, mutta se vaikuttaa suoraan ja konkreettisesti niihin tunnuslukuihin, joita me sijoittajat seuraamme.

Mielestäni selkein muutos tapahtuu osakekohtaisessa tuloksessa eli EPS-luvussa, joka tulee englannin kielen sanoista Earnings Per Share. Kun yritys mitätöi ostamansa osakkeet, jakajien määrä pienenee. Vaikka yrityksen tekemä kokonaisvoitto pysyisi täysin samana, jokaiselle jäljelle jäävälle osakkeelle riittää enemmän euroja. Kokemukseni perusteella tämä on tehokas tapa saada osakkeen hinta nousuun pitkällä aikavälillä, koska jokainen pala yrityksestä on arvokkaampi.

Toinen tärkeä mittari on oman pääoman tuotto eli ROE-luku, joka lyhennetään sanoista Return on Equity. Kun yritys käyttää kassaansa omien osakkeiden ostoon, sen taseessa olevan oman pääoman määrä laskee. Yleisesti ajatellaan, että tämä tekee yrityksestä numeroiden valossa tehokkaamman. Se pystyy tekemään saman tuloksen pienemmällä pääomalla, mikä näyttää hyvältä vertailuissa.

Sijoittajien arvostama P/E-luku eli Price per Earnings muuttuu myös houkuttelevammaksi. Jos osakkeen hinta pysyy samana mutta osakekohtainen tulos kasvaa takaisinostojen myötä, näyttää yritys entistä edullisemmalta ostokselta. Se on kuin löytäisi laadukkaan tuotteen alennusmyynnistä.

Lopulta kyse on matematiikasta ja siitä, miten yritys käyttää pääomaansa. Kuten sanotaan, "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Kun yrityksen johto osaa parantaa tunnuslukuja, se palvelee lopulta meidän sijoittajien etua.

Mitkä yritykset ovat ostaneet huomattavasti omia osakkeitaan?

Viimeisen vuoden aikana useat suuret suomalaiset yhtiöt ovat palauttaneet rahaa meille omistajille ostamalla omia osakkeitaan todella isoilla summilla.

Listan kärjessä komeilee Nordea, joka on ollut suorastaan ahkera tässä lajissa. Nordea käynnisti loppuvuodesta 2025 peräti 500 miljoonan euron takaisinosto-ohjelman, jonka on määrä jatkua vielä pitkälle kevääseen 2026. Kokemukseni perusteella pankki käyttää tätä keinona purkaa ylimääräistä pääomaansa, kun se ei löydä sille muuta riittävän tuottavaa kohdetta. Se on Nordean omistajan kannalta tietysti mukavaa kuultavaa.

Myös Nokia on ollut vahvasti asialla. Se sai alkuvuodesta 2025 päätökseen massiivisen ohjelman, jossa se osti osakkeitaan takaisin yli 700 miljoonalla eurolla. Ajattelen, että Nokian kohdalla tällä on pyritty tukemaan osakekurssia ja samalla kuittaamaan sen tekemiin yrityskauppoihin liittyvää osakemäärän kasvua eli laimennusvaikutusta.

Teollisuusyhtiöistä esimerkiksi Wärtsilä on tehnyt pienempiä ostoja, mutta ne ovat liittyneet usein työntekijöiden palkitsemiseen. Huomattavasti järeämpää toimintaa olemme nähneet juuri Nordean ja Nokian kaltaisilta jättiläisiltä.

Näyttää siltä, että pörssin suuret nimet luottavat nyt omaan tekemiseensä. Nämä yhtiöt selvästi ajattelevat, että paras sijoituskohde löytyy juuri nyt peiliin katsomalla.

Lopuksi 

Ajattelen kuitenkin, että meidän sijoittajien on hyvä pysyä valppaana. Joskus yritykset tekevät takaisinostoja vain siksi, ettei johdolla ole parempia ideoita uuden kasvun luomiseksi. Silloin ne saattavat ostaa osakkeita kalliilla hinnalla, mikä ei palvele ketään pitkässä juoksussa. Jos osakkeen hinta laskee, on yritys vain tuhlannut pääomaansa.

Monet ostavat mieluummin sellaisen yrityksen osakkeita, joka sijoittaa varojaan rityksen kasvuun, eikä omien osakkeidensa mitätöimiseen. Yritys voi esimerkiksi ostaa kilpailijansa tai rakentaa uusia tehtaita. 

Osakkeen ostaminen takaisin on sijoitusstrategia, joka on osoittautunut historialliseen tarkasteluun nähden kalliiksi muunmuassa Nokian kohdalla (esim. aiemmat kalliit ostot 2000-luvun puolivälissä 15-20 euron hinnalla), mikä on herättänyt keskustelua ostoajankohdan optimaalisuudesta ja yritysjohdon pätevyydestä.

Minusta omien osakkeiden ostot ovat loistava työkalu, kunhan yritys käyttää niitä oikeaan aikaan ja edulliseen hintaan. Se vaatii johdolta kurinalaisuutta ja kykyä nähdä oman yrityksen todellinen arvo kirkkaasti. Lopulta tässä on kyse siitä, miten yritys palvelee meitä omistajia parhaalla mahdollisella tavalla ja kasvattaa varallisuuttamme vuosi toisensa jälkeen.

Tammikuun 2026 rahat

Käyn tässä artikkelissa läpi, miten rahaa tuli käytettyä tammikuussa. Tämän kuun analyysi menee uudella kalenterilla, joka alkaa tammikuun palkasta 15.1. ja loppuu 14.2.

Tammikuu on kuukausi, jolle osuu poikkeuksellisia maksuja, kuten työttömyyskassan vuosimaksu ja auton liikenne- ja kaskovakuutus. Ne menivät maksuun heti vuoden alussa.  Tein tammikuussa myös kolme osake-ostoa.

Tammikuun yhteenveto 

 Yhteenveto

• Tulot 4 859,16 euroa 
• Menot 2 868,05 euroa
• Laskut 575,60 euroa
• Asuntolaina 1 241,44 euroa (lyhennys 993,95, korko 244,79 ja kulut 2,50 euroa)
• Säästöön 605,68 euroa

Säästöaste oli 19,0 %. Tässä kuussa laskut ja säästöt osuivat hyvin budjetoituun. Tammikuussa kuluu poikkeuksellisesti rahaa vakuutuksiin, työttömyyskassan vuosimaksuun (102 euroa) ja ajoneuvoveroon (116,21 euroa).

Huomasin, että asuntolainan maksueriä on jäljellä tasan 100 kappaletta. Yksi tärkeä etappi siis saavutettu. Lainaa on jäljellä reilu 109 000 euroa.

 

Tarkempi erittely

Tammikuussa tulot koostuivat palkasta (4 379,13 euroa), S-bonuksesta (68,45 euroa), ja vuoden 2025 vesimaksun ylijäämän palautuksesta (274,80 euroa). 

Maksamme vesimaksua arviolaskun perusteella 20 euroa kuukaudessa per henki, yhteensä 60 euroa. Vuodessa maksua kertyy 720 euroa. Vuoden alussa luetaan vesimittarit ja laskua korjataan toteutuneen kulutuksen mukaan. Meillä se on vähemmän kuin arviolasku, joten saimme maksun palautusta.

Normaalista poikkeavia hankintoja olivat auton vara-avaimen patterin uusiminen ja käytin kävelykengät korjattavana suutarilla, joka korjasi oikeasta kengästä auenneen päälisauman. Olen nämä kengät ostanut kymmenen vuotta sitten Amerikasta ja ne ovat todella mieluisat, koska ovat "muotoutuneet" täysin jalkaani. Yhteensä näihin kului 30 euroa.

Apteekissa ei tullut käytyä lainkaan, parturissa kävin kerran, joka maksoi 30 euroa.

Auto tuli tankattua kaksi kertaa, mikä maksoi 101,50 euroa. 

Ravintolassa emme käyneet. Kävin kerran kahvilassa ja sinne kului 2,50 euroa ja lisäksi Disney+ suoratoistoon kului 6,99 euroa. BookBeat kuukausitilaus kustansi 10,99 euroa.

Lopetimme siivouspalvelun käytön viime vuoden lopussa. Kun siivoaamme asuntomme itse, säästyy noin 350 euroa kuukaudessa, reipas 4 000 euroa vuodessa!

Ruokakauppaan meni normaaliin nähden vähän, 538,33 euroa. 

Työpaikan ruokalassa söin lounasta peräti 12 kertaa ja se kustansi 105,60 euroa.

Tässä kuussa hankin 20 kerran HSL-matkalipun, joka maksoi 56,10 euroa. 

Sähkölasku oli 51,59 euroa (marraskuun kulutuksen perusteella). 

Sijoitukset

Vakio kuukausiostot menivät Nordnet Teknologia Indeksi -rahastoon (74,96 euroa) ja Nordnet Maailma indeksiin (24,99 euroa), lisäksi Xtrackers S&P 500 indeksiin meni 338,60 euroa, yhteensä 438,55 euroa.

Osakehankintoja tein 3 kpl

 

Sain Realty Income REIT -omistuksistani osinkoja 16,27 euroa ja Nordnet nappasi siitä 2,44 euroa veroihin. 

Ostin 15.1. Microsoftin osaketta 6 kappaletta hintaan 460,14 USD, yhteensä niihin meni yhteensä 2 399,48 euroa. Ei varmaankaan tarvitse kertoa, että harmittaa vietävästi, että Microsoftin mielettömän kovan fiscal year 2Q26 tuloksen jälkeen 28.1. kurssi on laskenut 11%! Toki tavoitteeni on pitää Microsoftia pitkään salkussa ja uskon, että tänä vuonna sekin on plussalla.

Otinkin käteispositiostani rahaa ja ostin lisää Microsoftia 9.2. kymmenen kappaletta, hintaan 411,12 USD kappale. Yhtensä ne maksoivat 3 477,76 euroa.

Tein myös toisen oston 12.2., hankkimalla 49 kappaletta Huhtamäen osaketta hintaan 31,56 euroa kappale, yhteensä 1 553,44 euroa. 

Myyntejä en tammikuussa tehnyt.

Arvosteluni kirjasta Sijoita kuin guru

Sijoita kuin guru on Karo Hämäläisen ja Jukka Oksaharjun kirjoittama sijoituskirja. Kirja esittelee osakesijoittamisen historian kovimmat nimet. Sen alaotsikko on "Kahdeksan sijoitusstrategia osakemarkkinoille".

Sijoita kuin guru

Karo Hämäläinen on sijoittaja ja taloustoimittaja, joka on kirjoittanut aiheesta jo parikymmentä vuotta. Jukka Oksaharju on osakestrategina Nordnetilla ja talousaiheinen kolumnisti.

Kirjan on kustantanut Oksaharju capital osakeyhtiö. Teos on julkaistu vuonna 2016.

Rakenne

Kirja alkaa Björn Wahlroosin kirjoittamalla esipuheella, jota seuraa kirjoittajien alkusanat. 

Itse pääsisältö koostuu luvuista, joissa esitellään kronologisessa järjestyksessä yksi modernin osakesijoituksen oppi-isä ja sitä seuraa kappale, jossa kyseisen oppi-isän sijoitusmallia arvioidaan nykypäivän valossa.

Ensiksi esitellään Benjamin Graham. Graham on arvosijoittamisen oppi-isä, joka opetti Columbian Business Schoolissa arvosijoittamista.

Toisena tulee Philip A. Fisher. Hänen teesiensä mukaan sijoittajan täytyy nähdä paljon vaivaa, opiskellakseen yrityksen liiketoimintaa ja haastatella myös sen toimittajia,  asiakkaita ja kilpailijoita, löytääkseen varsinaiset lastuyhtiöt. Näiden laatuyhtiöiden hinta voi olla melkein mitä vain, koska ne tulevat pärjäämään kilpailijoitaan paremmin. 

Kolmantena luvun saa Burton G. Malkiel. Hänen mukaansa markkinat ovat tehokkaat ja pörssiä tutkimalla ei voi valita tilastollisesti markkinoilla menestyviä yrityksiä.  Hänen mukaansa voittaja on matalakuluisen ja hajautetun markkinasalkun kanssa pelaava sijoittaja. 

Seuraavana on vuorossa Peter Lynch, joka veti Fidelity Magellan sijoitusrahastoa vuosina 1977-1991. Hän kirjoitti kirjan One Up on Wall Street, jonka sijoitusfilosofia on "osta mitä tunnet". Sen mukaan jopa piensijoittajalla on samat mahdollisuudet löytää markkinoilta kymmenkertaistujia kuin sijoitusrahaston hoitajalla. Tällaisen yrityksen merkkejä ovat mm.

• Yrityksellä on tylsä nimi
• Yritys tekee jotain tylsää
• Yritys tekee jotain vastenmielistä
• Yritys on spinoff, koska emoyhtiö ei halua spinoffin menestyvän huonosti.
• Analyytitkot eivät seuraa yritystä, eikä sitä omista instituutiot.
• Yritys toimii toimialalla joka ei kasva.
• Yritys hallitsee jotain aluetta, kuten sanomalehti.
• Yritys käyttää teknologiaa hyväkseen ja tehostaa sillä toimintaansa.
• Yritys ostaa omia osakkeitaan. 

Häntä seuraa Jeremy  S. Siegel. Rahoitusalan professori Jeremy Siegel on selvittänyt kirjassaan Stock for the long run sijoitamista amerikkalaisiin pörssiosakkeisiin, kultaan, valtion obligaatioihin sekä valtion lyhytaikaisiin velkasitoumuksiin, joiden tuotto vastasi lähinnä pankkitalletusten tuottoa vuosina 1802-1997 eli 195 vuoden ajalta. Tämä on yksi pisimmän aikavälin kattava selvitys, jota on koskaan tehty. Hänen laskelmiensa mukaan on paljon todennäköisempää, että osakkeet tuottavat paremmin kuin obligaatiot. Tämä todennäköisyys kasvaa osakkeiden eduksi, mitä pidempään sijoittaja toimii, sitä todennköisemmin osakkeet tuottavat parhaiten.

Seuraavana on Robert Shiller, tunnettu yhdysvaltalainen taloustieteilijä, Nobel-palkittu (2013) ja Yalen yliopiston professori. Shiller väitti, että rationaaliset sijoittajat hinnoittelisivat osakkeen odotettujen tulevien osinkojen nykyarvon mukaan. Hän kuitenkin havaitsi (olettaen, että reaalikorko on vakio), että osakekurssit vaihtelevat enemmän kuin osinkojen vaihteluilla voidaan selittää. CAPE-luku, joka tunnetaan myös nimellä Shillerin P/E-luku, arvioi osakemarkkinoiden hinnoittelua oikaisemalla aiempia tuloksia inflaation mukaan vuosikymmenen ajalta. Shillerin popularisoima luku antaa sijoittajille käsityksen siitä, ovatko markkinat ali- vai yliarvostettuja historiallisten tulostietojen perusteella.

Häntä seuraa William J. Bernstein. Bernstein on tunnettu amerikkalainen talousteoreetikko, kirjailija ja eläkkeellä oleva neurologi, joka oli mukana perustamassa Efficient Frontier Advisorsia. Hänet tunnetaan parhaiten näyttöön perustuvien, passiivisten sijoitusstrategioiden edistämisestä yksittäisille sijoittajille ja taloushistoriasta kirjoittamisesta.

Viimeisenä esitellään Warren Buffett. Buffett on legendaarinen amerikkalainen sijoittaja, hyväntekijä ja maailman suurimpiin ryhmittymiin kuuluvan Berkshire Hathawayn puheenjohtaja. "Omahan oraakkelina" tunnettua Buffettia pidetään yhtenä historian menestyneimmistä sijoittajista, joka keskittyy arvosijoittamiseen ja pitkäaikaisiin omistuksiin yrityksissä, kuten Bank of America, Geico ja Coca-Cola. Buffett on arvioitu yhdeksi maailman varakkaimmista henkilöistä. 

Warren Buffettin sijoitusmenetelmä, joka tunnetaan nimellä arvosijoittaminen, keskittyy ostamaan korkealaatuisia yrityksiä, joilla on vankat perusteet, joilla on kestäviä kilpailuetuja ("vallihaudat") ja kykenevää johtamista niiden itseisarvoa alhaisemmilla hinnoilla. Hän korostaa pitkäaikaista omistajuutta, kärsivällisyyttä ja turvallisuusmarginaalia riskien minimoimiseksi.

Lopussa on Oksaharjun kirjoittama kappale, jossa hän vertaa sijoittajagurujen toimintaa eri markkinatilanteissa ja antaa joitain ohjenuoria perustuen omiin näkemyksiinsä. 

Mikä kirjassa on hyvää ja huonoa

Kirja esittelee erilaisia sijoitusstrategioita, joilla tunnetut sijoittajat ovat menestyneet omana aikanaan.  Useimmat ovat esitelleet lähestymistapansa teoksissaan, jotka ovat muodostuneet sijoituskirjallisuuden klassikoiksi. Tämä kirja tiivistää valitut sijoitusstrategiat ja lukija voi harkita, haluaako perehtyä näistä johonkin syvällisemmin.

Gurujen ja heidän luomiensa strategioiden esittelyn on kirjoittanut Hämäläinen ja kirjan lopun ja nykyhetkianalyysit ovat Oksaharjun käsialaa.

Kirjan heikkous on lievä tylsyys. Lainasin kirjan kirjastosta ja minun täytyi uusia laina monta kertaa, koska kirjan lukeminen ei onnistunut itseltäni pidemmillä lukukerroilla, koska ajatukseni alkoi yksinkertaisesti harhailla.

Parasta on Oksaharjun tekemä kansanomaistaminen, jossa kuvataan, miten kukin esitellyistä sijoittajista sijoittaisi tämän päivän osakkeisiin Helsingin pörssissä. Tämä on tietenkin jo hieman vanhentunut, koska analyysi on tehty jo kymmenen vuotta sitten ja osa yrityksistä toimii eri startegialla kuin kirjan kirjoitushetkellä.

Kirjasta on tehty uusi painos vuonna 2020, joten tämä kritiikkini ei enää ole sen osalta validi. Suosittelen uudemman version lukemista, jos se on saatavilla alkuperäisen sijaan.

Lopuksi

Suosittelen kirjaa kaikille,  joita kiinnostaa osakesijoittaminen. Vaikka teoksessa esitettyjä malleja ei voisi piensijoittamisessa täysin hyödyntää, on hyvä ymmärtää, miten rahastonhoitajat tai sijoittajat arvioivat osakkeita ja markkinatunnelmia.

Omaa sijoituslähestymistapaansa voi verrata näihin menestyineisiin sijoitusmalleihin ja kirja on myös hyvä yleissivistyksen antaja, miten eri sijoitusstrategiat ovat syntyneet. 

Eläkkeiden leikkaaminen Suomessa

Moni meistä on varmasti seurannut uutisia eläkkeistä viime aikoina. Aihe tuntuu pyörivän mediassa jatkuvasti ja rehellisesti sanottuna se herättää minussa välillä suorastaan vatsanvääntöä. Ajattelen, että eläke on ikään kuin palkkio tehdystä työstä, mutta nyt se lupaus tuntuu hieman huterammalta kuin ennen.

Eläkeläisiä koijataan

 

Luen usein talousuutisia ja huomaan, miten keskustelu eläkkeiden leikkauksista kiihtyy. Kokemukseni perusteella poliitikot kiertelevät aihetta kuin kissa kuumaa puuroa. Silti tosiasiat ovat pöydällä. Suomi vanhenee ja rahaa tarvitaan muuallekin. Mielestäni on tärkeää puhua tästä suoraan ilman turhaa pelottelua mutta silti realistisesti.

Olen pohtinut paljon sitä, mitä mahdolliset leikkaukset tarkoittaisivat minulle ja sinulle. Jos työeläke eli se palkasta kertyvä osuus pienenee tai sen verotus kiristyy, meidän täytyy löytää muita tapoja pärjätä. En halua luottaa pelkästään valtion apuun vanhoilla päivilläni. Ajattelen, että oma säästäminen on paras turvaverkko.

 

Miten eläkemaksut ovat muuttuneet

Eläkemaksujen kehitys Suomessa on ollut hurja: ne ovat nelinkertaistuneet 1970-luvulta tähän päivään. Tärkein syy nousuun on väestön ikääntyminen – kun eläkeläisiä on suhteessa enemmän ja he elävät pidempään, maksajilta vaaditaan enemmän.

10970-luvulla työeläkemaksu (TyEL-maksua edeltänyt TEL) oli vain noin 5–10 % palkasta. Nyt kokonaiseläkemaksu on vakiantunut noin 24–25 prosenttiin palkasta. Vuonna 2026 keskimääräinen maksu on edelleen tällä tasolla.

Vaikka puhutaan usein "työntekijän eläkemaksusta", työnantaja kantaa edelleen suurimman osan taakasta. Työntekijän eläkemaksu on tänä vuonna noin 7,15 % ja työnantajan osuus 17,10 luokkaa, yhteensä 24,25 %.

Tiedän, että moni luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Niinhän sitä sanotaan, että hätä ei lue lakia, mutta eläkeasioissa en haluaisi odottaa sitä hätää. Olen itse alkanut siirtää pientä summaa sijoituksiini joka kuukausi. Se ei tunnu paljolta nyt, mutta uskon lisävarallisuuden tuovan mielenrauhaa tulevaisuudessa.

Jos eläkkeisiin kosketaan, se tuntuu meidän jokaisen lompakossa. Mahdollinen maksimieläke on myös väärin meitä kohtan, jotka maksamme korkeita eläkemaksuja ja kun maksimieläke on kerrytetty, menisi kaikki maksut jatkossa muiden eläkkeiden kattamiseen. Tuntuu väärältä.

 

Muita tapoja leikata eläkettä 

Eläkkeiden indeksikorotuksia on leikattu Suomessa pääasiassa muuttamalla niitä kaavoja, joilla eläkkeitä tarkistetaan vuosittain. Suurin yksittäinen muutos on ollut siirtyminen palkkapainotteisesta indeksistä hintapainotteiseen, mikä on hidastanut eläkkeiden nousua suhteessa palkkoihin.

Ennen vuotta 1996 eläkkeitä korotettiin "puoliväli-indeksillä", jossa palkkojen nousu ja hintojen nousu vaikuttivat molemmat 50 %. Vuonna 1996 otettiin käyttöön taitettu indeksi yli 65-vuotiaille: palkkojen painoarvo laskettiin 20 prosenttiin ja hintojen painoarvo nostettiin 80 prosenttiin. 

Vuonna 2005 taitettu indeksi ulotettiin koskemaan kaikkia eläkeläisiä iästä riippumatta. Koska palkat nousevat yleensä hintoja nopeammin, taitettu indeksi on tarkoittanut, että eläkkeiden ostovoima säilyy, mutta ne jäävät jälkeen yleisestä elintasokehityksestä.

Kansaneläkeindeksiin sidotut etuudet (kuten kansaneläke ja takuueläke) jäädytettiin useaksi vuodeksi Sipilän hallituksen toimesta, ja niihin tehtiin jopa 0,85 % leikkaus vuonna 2017. Työeläkeindeksiin ei tuolloin koskettu.

Indeksimuutosten vuoksi keskivertoeläke on nykyään noin 20-30 % matalampi kuin se olisi, jos vuoden 1995 puoliväli-indeksi olisi yhä käytössä!

Ehkä suurin pelkoni on se, että eläkeikä karkaa koko ajan kauemmas. Tuntuu siltä, että juoksen maalia kohti, jota siirretään aina muutama kilometri eteenpäin. Siksi varautuminen on mielestäni ainoa järkevä tapa toimia. En halua olla tilanteessa, jossa joudun laskemaan senttejä kaupan kassalla vain siksi, että luotin liikaa systeemiin.

Mitä sinä ajattelet tästä tilanteesta? Pelottaako eläkkeiden kohtalo vai luotatko siihen, että kaikki kääntyy parhain päin. Minun mielestä on parempi olla hieman varovainen ja hoitaa omat asiat kuntoon ajoissa.

Sijoittajan 10 menestymisperiaatetta

Mikä erottaa sijoittajat toisistaan? Harvoin se on tuuri ja useimmin taito. Taito voi perustua siihen, että noudatetaan omaa sijoitussuunnitelmaa ja periaatteita, jotka on valittu jo tukäteen. Tämä auttaa meitä sijoittajia toimimaan rauhallisesti, kun tunne voimistuu ja haluaa toimia lauman mukana, oli kysessä sitten ahneus tai pelko, jotka ovat suurimmat markkinaa heiluttavat tunteet.

Menestymisperiaatteet sijoittajalle

 

Sijoittaminen ei ole rakettitiedettä, mutta se vaatii kuria ja kykyä sietää epävarmuutta. Varallisuustarina-blogin hengessä, tässä on kymmenen periaatetta, joiden avulla rakennat kestävää varallisuutta ja vältät matkan varrella olevat sudenkuopat.

 

1. Aloita tänään, älä huomenna

Aika on sijoittajan arvokkain työkalu. Korkoa korolle -ilmiö tarvitsee vuosia ja vuosikymmeniä toimiakseen kunnolla. Mitä aiemmin aloitat, sitä vähemmän sinun tarvitsee puristaa myöhemmin.

 

2. Sijoita vain siihen, mitä ymmärrät

Jos et osaa selittää yrityksen liiketoimintaa tai rahaston logiikkaa kymmenessä sekunnissa, älä laita siihen rahojasi. Monimutkaisuus kätkee usein sisäänsä korkeita kuluja ja hallitsemattomia riskejä.

 

3. Minimoi kulut

Jokainen prosentti, jonka maksat hallinnointipalkkioina, on pois lopullisesta tuotostasi. Pitkällä aikavälillä pieneltä näyttävä 1,5 % kulu voi syödä kolmanneksen sijoitussalkkusi arvosta. Suosi edullisia indeksirahastoja.

 

4. Hajauta, mutta älä liikaa

Hajauttaminen suojaa sinua yksittäisen yhtiön romahdukselta. Älä kuitenkaan osta kymmeniä eri kohteita vain ostamisen ilosta; liiallinen hajauttaminen tekee salkustasi keskinkertaisen ja vaikeasti hallittavan.

 

5. Pidä pää kylmänä markkinamyllerryksessä

Markkinat laskevat välillä, se kuuluu asiaan. Menestyvä sijoittaja ei hätäänny punaisista luvuista, vaan pysyy suunnitelmassaan. Myyminen paniikissa on varma tapa realisoida tappiot.

 

6. Automaatio on ystäväsi

Aseta kuukausittainen automaattinen siirto sijoitustilillesi. Kun sijoittaminen tapahtuu itsestään, poistat siitä tunteet ja päätöksenteon vaivan. Säännöllisyys voittaa ajoittamisen yrittämisen joka kerta.

 

7. Katso kuluvan kvartaalin sijasta seuraavaa vuosikymmentä

Pörssin päivittäinen kohina on merkityksetöntä pitkän aikavälin tavoitteidesi kannalta. Kun fokuksesi on kaukana tulevaisuudessa, päivittäiset kurssiheilahtelut lakkaavat stressaamasta sinua.

 

8. Tunne riskinsietokykysi

On helppoa olla rohkea härkämarkkinassa, mutta todellinen riskinsietokyky mitataan laskussa. Sijoita vain sellaista rahaa, jota et tarvitse seuraavaan viiteen tai kymmeneen vuoteen, jotta pystyt nukkumaan yösi rauhassa.

 

9. Jatka oppimista, mutta vältä "viisastelua"

Lue kirjoja, seuraa markkinoita ja analysoi virheitäsi. Älä kuitenkaan luule tietäväsi enemmän kuin markkinat. Nöyryys on sijoittajalle hyve, joka estää ottamasta turhia riskejä.

 

10. Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa

Et voi vaikuttaa pörssikursseihin, inflaatioon tai maailmanpolitiikkaan. Voit kuitenkin vaikuttaa säästöasteeseesi, sijoituskuluihisi ja omaan käyttäytymiseesi. Keskittämällä energiasi oikeisiin asioihin varmistat lopputuloksen.

Lopuksi

Menestyminen sijoittajana ei vaadi nerokkuutta, vaan johdonmukaisuutta. Kun otat nämä kymmenen periaatetta osaksi arkeasi, sijoittamisesta tulee vähemmän stressaavaa ja huomattavasti palkitsevampaa. Matka kohti taloudellista vapautta on maraton, ei sprintti, ja jokainen tänään säästetty euro on askel kohti omaa varallisuustarinaasi. 

Pysy suunnitelmassasi, luota korkoa korolle -ilmiöön ja anna ajan tehdä työt puolestasi.