Käytin blogissa ilmaista Elfsightin visitor counteria. Se kuitenkin alkoi vaatia maksua, koska lähestyin 200 vierailijan kuukausitahtia.
Vaihdoin commoninja.com vierailijalaskuriin, mutta valitettavasti se nollasi vierailijamäärät, joten olemme takaisin lähtöpisteessä.
Alkuperäisen vierailijalaskurin lukema oli 302 sivulatausta ennen nollautumista.
Olemme jatkaneet Raha-Suomi ohjelman katsomista. Jos et ole lukenut ensimmäistä blogikirjoitustani, se löytyy täältä Raha-Suomi.
 |
| Raha-Suomi ohjelman arvosteluni |
Jaksossa haastatellaan muun muassa vanhoja Nokialaisia Jorma Ollilaa, Anssi Vanjokea, Pertti Korhosta, Keijo Olkkolaa ja Arto Kiemaa. Jorma Ollila kertoo hyvin vapautuneen oloisesti millaista oli johtaa Nokiaa ja miten hänen luomansa johdon dream-tiimi toimi. Myös filosofi Esa Saarinen kommentoi Nokia-aikaa muutaman kerran.
Yleensä Ollila on ollut hyvin muodollinen kun hän on kertonut Nokia-ajoistaan, mutta ainakin tässä ohjelmassa hän kertoo asoista rennosti ja myös miltä jokin asia tuntui hänestä. Ilmeisesti aikaa on kulunut riittävästi, jotta hän pystyy olemaan oma itsensä haastattelussa.
Jaksossa myös Luhdan pitkäaikainen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Pekka Luhtanen kertoi, miten Luhta möi paitoja Neuvostoliittoon ja perusti sinne myöhemmin myös ompelimon. Vaatetehdas saattoi myydä koko vuoden tuotannon Neuvostoliittoon, kun sopimus tehtiin heti vuoden alussa.
Ohjelman vahvuus on se, että näytetään vanhoja dokumenttielokuvan pätkiä ja uutisia Neuvostoliitosta ja Nokian kasvusta. Ne täydentävät kerrottuja asioita hienosti,
On mahtava kuulla, kun Jorma Ollila myöntää, ettei Nokian johto ymmärtänyt, että matkapuhelinten tulevaisuus riippui ohjelmistoista ja heidän vahvuutensa oli osata tehdä laitteita. Kukaan ei kuitenkaan johdossa ota varsinaista vastuuta yrityksen epäonnistumisesta ja matkapuhelinliiketoiminnan myymisestä Microsoftille. Vanjoki jopa sanoo, että hän ja joku toinen johtaja koitti puhua ohjelmistoista kun Applen ensimmäinen iPhone tuli markkinoille, mutta hänen mukaansa varoitukset ohitettiin.
Arvosana tälle jaksolle 5/5.
Tässä jaksossa puhutaan jupeista ja miten Suomessa 80-luvulla alkoivat panostaa hedonistiseen maailmankuvaan ja nuoret osaajat saattoivat saada osaamisestaan parempaa palkkatuloa kuin alalla jo pidempään työskennellyt kolleega.
Tuolloin korostui myös se, miltä elämä näytti ulospäin ja omaa varallisuutta usein pönkitettiin lainalla tai osa-maksulla hankituilla autoilla ja veneillä ja muilla vastaavilla vaurauden merkeillä.
Tämä jakso päästää ääneen media-alan osaajat Miki Kuusen, Saku Tuomisen, Alex Niemisen, Eeropekka Rislakin ja suomen vanhimman mallitoimiston toimitusjohtajan Laila Snellmannin.
Suomessa paikallisradiot ja mainosrahoitteiset paikallislehdet muokkasivat tapaa hahmottaa Suomalaisuutta. Ruben Stiller sanoi hienosti, että Suomalaiset sanoivat menevänsä Eurooppaan Ruotsiin, kun Ruotsalaiset kokivat olevansa jo Euroopassa kun olivat omassa maassaan. Suomalaiset alkoivat käydä interrail-matkoilla ja hankkia musiikki- ja muotivaikutteita Euroopasta ja myös Amerikasta.
Arvosana tälle jaksolle 3/5.
Tämä jakso käsittelee Suomessa tapahtuneita talousrikoksia ja ryöstöjä. Ohjelmassa haastatellaan muutamaa pankkiryöstäjää, murtokeikkoja tehneitä entisiä rikollisia ja tietysti talousrikoksista rangaistuja henkilöitä kuten Kari Uotia ja Tampereella talousrikoksia tehneitä liikemiehiä Jukka Malmista ja Jari Tanneria, jokta nimettiin mediassa Tikuksi ja Takuksi.
Poliisi-TV oli TV2:lla pyörinyt rikosohjelma, jota juonsivat toimittajat Raija Pelli ja Pekka Holopainen. Ohjelmasta näytetään moni pätkiä ja väitetysti rikolliset jopa nauhoittivat sen jaksoja, koska halusivat tietää, mitä heidän rikoksistaan tiedetään.
Tämä jakso on melko irrallinen muista ohjelmasarjan jaksoista. Se, että entisiä rikollisia haastatellaan ja he kertovat, miten ryöstösaalis kulutettiin yökerhoissa ja huumeitä vetämällä, ei mielestäni ole linjassa sarjan muun sisällön kanssa.
Arvosana jaksolle 2/5.
Sarjan kuudes osa keskittyy 90-luvun pankkikriisiin, joka syntyi 80-luvun lopulla tapahtuneen rahamarkkinoiden vapauttamisen johdosta seuranneen luotonnanon räjähdysmäisestä kasvusta. Pankinjohtajat tyrkyttivät kilvan lainoja ilman kunnollisia vakuuksia, joka johti talouden ylikuumenemiseen ja niin sanottuun kasinotalouteen.
Koska pankit saattoivat ottaa luottoja ulkomailta, he suosittelivat valuuttalainoja asiakkailleen. Ohjelmassa väitetään, että yrittäjät eivät ymmärtäneet valuuttalainaan liittyviä riskejä ja kun Suomen markka alkoi heikentyä, korkoja alettiin nostamaan. Se ei kuitenkaan riittänyt ja markka jouduttiin laittamaan kellumaan syyskuussa 1992. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että markan arvo määräytyi kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla kysynnän ja tarjonnan perusteella.
Tämän seurauksena markan arvo laski huomattavasti ja valuuttalainojen korko kasvoi moninkertaisesti. Koska pankkisektori oli valkaantunut pahasti, se kärsi mittavia luottotappioita. Valkaisia yrityksiä ei pytytty tukemaan ja niitä ajettiin konkurssiin ennennäkemättömiä määriä.
Suomen pankki joutui tukemaan pankkeja pankkituella, ja pahimmin velkaantuneita pankkeja ja niiden asiakkaita siirrettiin Arsenaliksi nimettyyn "roskapankkiin".
Jaksossa haastatellaan yrittäjiä Kyösti Kakkosta, Annaleena Hakolaa, Jaajo Linnonmaata ja Noora Fagerströmiä. Heille kaikille pankkikriisi ja sen aiheuttama taantuma vaikuttivat pysyvästi heidän asenteisiinsa.
Jakson ongelmana on, että Noora Fagerströmin lapsuudesta kerrotaan pitkällä kuvauksella, mutta hänen yritystoiminnastaan kerrotan suhteessa todella vähän. Se jää jotenkin irralliseksi tarinaksi.
Jaajo Linnonmaa kertoo olevansa sarjayrittäjä ja perustaneensa ensimmäisen yrityksensä jo peruskoulussa kahdeksannella luokalla. Jaajo kehuu itseään ja kykyään kerätä sosiaalisen median yleisö ja että hänellä on monenlaisia yrityksiä, joita kaikkia yhdistää yksi asia: Jaajo Linnonmaa. Tämä jää ohjelmassa ilmaan, ja katsojalle ei avaudu, mitä Linnonmaa on saanut aikaiseksi. Tuntuu vähän sille, että Linnonmaa on tullut ohjelmaan mainostamaan omaa henkilöbrändiään.
Linnonmaan täydellinen vastakohta on Sastamalaisen Kalaneuvos-yrityksen toimitusjohtaja Veijo Hukkanen. Hukkanen kertoo, miten uran alussa tehtiin ympäripyöreitä päiviä ja kun heidän yrityksensä joutui pankkikriisin vuoksi konkurssiin, häneltä vietiin kaikki omaisuus. Hän sanoo miettineensä jopa itsemurhaa, mutta jaksannensa perheensä vuoksi. Hänellä on 9 lasta.
Hukkanen kertoo, miten perustettiin uusi yritys ja sen tulos revittiin hänen ja hänen vaionsa selkänahasta. Kesälomia ei pidetty ja töissä käytiin seisemänä päivänä viikossa. Lapset olivat mukana töissä ja yrityksen sukupolvenvaihdos tehdään hänen pojalleen Toni Hukkaselle.
Hukkasen kuvaus on aina negatiivinen ja hän on olosuhteiden uhri ja vaikuttaa stressaantuneelta. Hukkanen muistaa kertoa miten tiukoila on joutunut olemaan. Muutama kyynelkin vuodatetaan 30 vuotta vanhoille muistoille. Kun Hukkanen täytti 50 vuotta, hän miettii "voisiko tyhjätaskuna edes juhlia syntymäpäiviä". Syntymäpäivillä oli ollut 600 vierasta ja Hukkanen kertoo, että kun otetiin virallinen valokuva, hän oli lopulta "pystynyt vähän hymyilemään sitä varten".
Uusi Kalaneuvos-yritys on saatu kasvatettua 150 miljoonan euron liikevaihtoon, mutta Hukkanen on edelleen tyytymätön. Hän kertoo, että liikevaihdon kasvua on pystyttävät tekemään 300 miljoonaan, tai kilpailijat menevät ohitse "oikealta ja vasemmalta". Hänelle yrittäjyys on näyttänyt olevan murhetta ja uhrauksia koko uran ajan ja hän sanoo lopussa, että hän ehkä voi jonain päivänä jäädä eläkkeelle, mutta vielä hän ei pysty sitä tekemään.
Ohjelman paras tarina on Hakolan huonekalutehdas, joka ajautui kriisiin Anttilan konkurssin myötä. Anttila oli huonekaluyrityksen ainoa asiakas ja heidän oli pakko siirtyä nettikauppaan, joka pelasti yrityksen toiminnan. Jälkikäteen katsottuna Anttilan konkurssi oli heidän yrityksensä kannalta onnenpotku.
Jakson arvosana 4/5.
Ylellä on alkanut uusi TV-sarja nimeltään Raha-Suomi. Ohjelman kuvauksen mukaan siinä "raha- ja yritysmaailman johtavat suomalaiset keskustelevat rahasta rennommin kuin koskaan".
 |
| Raha-Suomi ohjelma tekoälyn näkemyksen mukaan |
Ensimmäisessä jaksossa esitellään Suomen rikkaimmat ihmiset, mm. Koneen omistajasuvun Herlinit ja pankkimaailmasssa vaurastunut Björn Wahlroos. Heidän mittava varallisuutensa on kerätty vuosikymmenten aikana.
Mikä ärsytti tässä jaksossa?
Samaan jaksoon tuodaan somevaikuttaja Auri Kananen. Auri Kananen siivoaa sikolättejä ja pelleilee hyvin vähäisen
suojavarustuksen kanssa syöpäläisiä kuhisevien roskakasojen keskellä. Hänen "uransa" on muutaman vuoden mittainen ja perustuu tirkistelyyn siitä, miten joku voi asua äärimmäisen lian ja saastan keskellä. Kananen kertoo, miten hän haluaa "auttaa" näitä ihmisiä, vaikka hänen auttamisensa perustuu Kanasen keräämään huomioon ja siitä saamaan taloudelliseen hyötyyn.
Epäsuhta ei voisi olla suurempi. Kananen hyväksikäyttää heikko-osaisten kyvyttömyyttä hoitaa asioitaan ja samaan hengenvetoon haastatellaan varakkaita henkilöitä, joiden menestymisen takana on kymmenien vuosien uurastaminen innovaatioiden, liikemaailman ja talouden vaikeimpien kysymyksien parissa.
Itse olen joskus katsonut Kanasen Youtube-videoita, joissa mässäillään lialla ja miten homeessa olevan jääkaapin tai lieden pesemällä se on muka kunnossa ja mielenterveyspotilaan käytettävissä. Jos tällaisen videon on jo nähnyt, on pakko kysyä, kuinka monta kertaa tällaista tirkistelyä haluaa jatkaa? Itse en halua ja ennustankin, että Kanasen ura tulee jossain vaiheessa laskemaan, koska ei ole enää mitään ällöttävää tai suurempaa saastaa, mitä esitellä.
Auri Kanasella ja muilla jaksossa esitellyillä suomalaisilla ei ole keskenään oikeastaan mitään yhteistä.
Muita huomioita
Kyösti Kakkonen kertoo, miten perusti Tokmannin lama-suomeen ja miten suomalaiset ottivat sen omakseen. Hän tiivistää hienosti markkinointi-lähestymistapansa: Kiteytä ja kiteytä. Toista, toista ja toista.
Nuorena yrittäminen oli Jari Sarasvuolle vähiten houkutteeleva ammatti
isänsä sairastumisen ja hänen vetämänsä rakennusliikkeen konkurssin huonojen kokemusten vuoksi. Ohjelmassa toimittajasta yrittäjäksi siirtynyt Jari Sarasvuo kertoo, miten oli tiukoissa paikoissa ja ihmeekseen pärjäsi kuitenkin. Hänen yrityksensä täytyi ahdingossa muuttaa suuntaa ja löytää uusi fokus. Jari Sarasvuon käyttämä kieli on rikasta ja on aina ilo kuulla, miten hän kommentoi ja muistelee toimintaansa.
Sarjan toisessa jaksossa ääneen pääsevät suomalaisten pelitalojen perustajat ja pelimaailman veteraanit Ilkka Paananen, Peter Vesterbacka, Sami Järvi, Jussi Laakkonen ja Samuli Syvähuoko.
Mistä kaikki alkoi
Jaksossa kerrataan, miten maailman suosituin kotitietokone Commodore 64 saapui Suomeen ja tutustutti kokonaisen sukupolven tietokoneiden maailmaan.
 |
| Commodore 64 kotitietokone |
Suurin osa pelasi kotitietokoneellaan erilaisia pelejä, mutta osa alkoi opetella ohjelmoimista ja kehittyi siinä varsin taitavaksi. Jotta omia koodaustaitojaan pystyi vertaamaan toisten nörttien kanssa, kehitettiin demoja, joissa esiteltiin grafiikan ja musiikin avulla, miten vaatimattomilla resursseilla saatiin aikaan näyttäviä efektejä.
Demoskenen pohjalta syntyivät ensimmäiset suomalaiset pelitalot. Osa on kuollut pois ja onkin mielenkiintoista kuulla, miten monta kertaa menestyspeliä varten on pitänyt kokeilla erilaisia konsepteja ja hylätä pitkällekin kehitettyjä pelejä.
On erityistä, miten peliyhtiöiden johtajat kommentoivat sitä, että ovat iloisia muiden pelitalojen menestymisestä. Alalla on tietysti kilpailua, mutta se ei ole rikkovaa, vaan kunnioittavaa.
Mikä jaksossa ärsytti
Jaksossa on kaksi heikkoutta. Ensimmäinen heikkous on se, että jaksossa on karkeasti 85% samaa sisältöä, mitä Ylen aikaisemmin tuottamissa dokumenteissa suomalaisesta demoskenestä "Commodore 64 demoskene" ja "Millaista pikselitaidetta syntyy Commodore 64:llä?". Assembly demo- ja pelitapahtuma toi nörtit yhteen ja heidän aikuistuttuaan he alkoivat perustaa tai mennä töihin kotimaisiin ja kansainvälisiin peliyrityksiin.
Toinen heikkous on se, että jaksossa halutaan edelleen puhua peliyritysten omistajien verotuloista. Suomalainen verojen vertaileminen ja liian suurien tulojen kauhisteleminen osana uutisointia on aivan käsittämätön reliikki. Lisäksi nykyisen yksityisyys-suuntauksen valossa on käsittämätöntä, että ihmisten tuloja riepotellaan julkisuudessa. Oikeus yksityisyyteen on jokaiselle kuuluva perustavanlaatuinen oikeus. Perustuslain tasolla turvataan jokaiselle yksityiselämän suoja, josta kaikkien tulee nauttia, oli sitten pitkäaikaistyötön tai yritysjohtaja.
On totta, että peliyhtiöiden johtajilla on ollut suuret palkka- ja pääomatulot, joita on verotettu raskaasti. Jaksossa lähes liikuttavalla tavalla kaikki kommentoivat, että maksavat mielellään veronsa Suomeen ja eivät ole lähteneet alalle suuret tulot tavoitteenaan. Ainoastaan ensimmäisessä jaksossa haastateltu Björn Wahlroos sanoo rehellisesti, että maksaa mieluummin veronsa Ruotsiin, heidän matalamman verotuksen ja huomattavasti paremman kilpailukyvyn vuoksi.
Olen myös itse opetellut ohjelmointia Commodore 64 -tietokoneella ja omistan sellaisen edelleen. Ilman sitä ei suomessa olisi ensimmäistä koodarisukupolvea ja heidän luomaa varallisuutta tai liiketoimintaa. Samuli Syvähuoko arvioi, että pelialalta suomeen on syntynyt yhteensä 200-400 miljonääriä.
Yhteenveto ja suositukseni
Raha-Suomen toinen jakso on parasta TV-viihdettä pitkästä aikaa. Henkilöt kertovat tunteikkaasti nuoruudestaan ja monia tapahtumia täydennetään uutisilla ja autenttisilla kuvilla ja nauhoituksilla. Iso suositus aiheesta kiinnostuneille.
__
Oletko jo katsonut Raha-Suomi -ohjelmaa? Mitä mieltä olit ja oliko mielipiteeni sinusta epäoikeudenmukainen?
Vaihdoin kiuaskivet uusiin.
 |
| Laitoin vanhat kiuaskivet ammeeseen, jossa pyyhe suojana |
Yleisesti suositellaan, että kiuaskivet vaihdetaan noin kerran vuodessa tai vähintään joka toinen vuosi.
Ajan myötä kiuaskivet rapautuvat ja murenevat. Tämä voi johtaa siihen, että kivet hajoavat kuumassa kiukaassa ja sinkoavat kipinöitä tai jopa rikkovat kiukaan vastuksia. Meillä oli kiukaan pohjalla muutama kivensiru, mutta ei hiekkaa tai paljon rikkoutuneita kiviä.
Murentuneet kivet voivat myös tukkia kiukaan ilmanvaihdon, jolloin kiuas kuumenee liikaa ja aiheuttaa tulipalovaaran. Harvian tekemän mittauksen mukaan tiivisti asetetut (tai ajan myötä tiivistyneet vanhat kiuaskivet) nostivat sähkökiukaan vastusten lämpötilaa jopa 10 astetta! Matalampi lämpötila pidentää kiukaan vastusten käyttöikää.
Vanhat ja huonokuntoiset kivet eivät varastoi lämpöä yhtä tehokkaasti kuin uudet kivet. Tämä tarkoittaa, että kiuas kuluttaa enemmän energiaa saunan lämmittämiseen.
Uusilla kivillä sauna lämpenee nopeammin ja tasaisemmin, mikä säästää sähköä tai puuta. Kävimme perjantaina saunassa ja sen lämmitys normaalista lämmöstä kylpylämpöön kesti 61 minuuttia. Minulla on saunassa etäluetteva lämpömittari ja kotiautomaatio ilmoittaa, kun tavoiteltu lämpötila on saavutettu. Uusien kivien kanssa sama lämpötila saavutettiin 55 minuutissa. Ajallinen säästö noin 9%.
Kiuaskivet keräävät ajan myötä likaa, bakteereita ja kalkkia. Säännöllinen kiuaskivien vaihto parantaa saunan hygieenisyyttä ja ehkäisee erilaisten hajujen muodostumista.
Kiuaskivien kunnolla on vaikutus kiukaan käyttöikään. Huonokuntoiset kivet voivat rikkoa kiukaan lämmityselementit, jolloin kiuas vaatii perusteellisempaa ammattilaisen tekemää huoltoa tai pahimmillaan uuden kiukaan vaihtamisen.
Kivet ostin Kaaren Prismasta. Ne eivät olleet tarjouksessa, mutta tänä viikonloppuna ostosten hinnasta sai kaksinkertaisen S-bonuksen.
Kuulimme tänään, että Suomalaiset ovat säästäneet viime aikoina muun muassa ruokaostoksistaan ja ravintolakäynneistään kohonneiden hintojen vuoksi.
 |
| Ruokakaupassa on säästetty |
Kuluttajaliiton tekemän kyselyn mukaan 60% vastaajista oli säästänyt ravintolakäynneistään ja 56% oli säästänyt ruokaostoksistaan.
Meidän perheessä me olemme säästäneet varmasti lähes 50% ruokaostoksiin käyttämästämme rahasta muutamalla yksinkertaisella muutoksella.
Emme osta ruokaa kuin kerran viikossa. Näin tarve käydä kaupassa vähenee ja riski ostaa suunnittelemattomia tuotteita (heräteostoksia) vähenee.
Ostamme koko viikon ruokaostokset kerralla, etukäteen mietityn ruokalistan mukaan. Näin tiedämme mitä ruokia olemme tekemässä ja mitä raaka-aineita ruoan tekeminen vaatii.
Vertailemme kaupassa pakettien yksikköhintoja eri pakkauskokojen perusteella ja valitsemme pakkauksen, jossa kilohinta on edullisin.
Teemme usein ruokaa etukäteen viikonloppuna ja pakastamme siitä kerralla syötävän määrän myöhemmin lämmitettäväksi ja syötäväksi.
Koska jotkin ruoat kiertävät listalla muutaman viikon välein, voi hyvin säilyviä raaka-aineita ostaa isompia määriä kerralla. Tai hyvin säilyviä tuotteita voi ostaa kerralla suuremman erän tarjouksesta. Esimerkiksi tarjouksesta ostettua kahvia meillä on yli 10 pakettia odottamassa käyttöä.
Emme mene nälkäisenä kauppaan, joten on helpompi noudattaa kauppalistaa, kun jokainen kaupan tuoksu ei saa himoitsemaan jotain ylimääräistä syötävää.
Olemme karsineet pullia, keksejä ja makeisia listalta ja niiden sijaan olemme leiponeet pullaa ja toisinaan kakkua.
Tuomme aina mukana oman kestokassin, emmekä osta ostoksien kuljettamiseen muovikasseja.
Pyrimme myös ostamaan kaupan omia merkkejä, jos tuote on vastaava kuin merkkituote. Esimerkkinä vaikkapa S-ryhmän Kotimaista voi. Käytännössä sama tuote kuin kalliimpi Valion voi. Joskus kaupan oma merkki on parempi kuin merkkituote tai joskus se on täsmälleen sama tuote, koska valmistaja voi olla sama, tuoteseloste on identtinen merkkituotteen kanssa ja valmistuspaikkakin on sama. Esimerkkinä Görans kebablastut ja Kotimaista Kebablastu. Molempien valmistaja on Ab Korv-Görans Kebab Oy ja tuoteseloste on käytännmössä identtinen.
Jos kaupan oma tuote on heikkolaatuisempi kuin omalla brändillä myytävä tuote, ostamme brändituotteen. Esimerkiksi Fairy-tiskiaine on loistava tuote. Samoin juomme pääosin Pauligin Juhla Mokka -kahvia, vaikka lähes vastaavaa kahvia saa edullisemmin. Kahvia tulee juotua 4-5 kuppia päivässä ja työssä tarjottava kahvi on hyvä esimerkki siitä, että kun on tottunut Pauligin hyvään kahviin, joutuu joka kerran pettymään.
Salaateissa, tomaateissa ja kurkussa ostamme aina kotimaisen vaihtoehdon, vaikka se ei olisi edullisin vaihtoehto.
Esitäytetty veroilmoitus tuli käytyä läpi jo helmikuussa, johon tuli lisättyä puuttuneet vähennykset. Isoin puuttuva vähennys oli työhuonevähennys ja lisäksi siivouksen kotitalousvähennys.
 |
| Veronpalautukset on yksi tapa säästää |
Saan veronpalautusta vuodelta 2024 yhteensä 4 122,74 euroa.
Palautuksesta noin 1100 euroa perustuu ennakkopidätykseen ja loput tulevat erilaisista vähennyksistä.
 |
| Säästöä syntyy |
Harva meistä pystyy ainakaan helposti lisäämään tulojaan, joten helpoin tapa vaurastua on säästää kulutuksessa. Listaan tähän muutamia asioita, joista on ollut helppoa säästää ilman, että niiden seurauksena oma elintaso varsinaisesti heikkenee:
Olen itse toteuttanut pitkälti nämä kaikki listatut asiat. Elämä ei ole mennyt pilalle, mutta esimerkiksi kauppalasku on puolittunut!
Trakastelen tässä kirjoituksessa, mihin ihmeeseen olen kuluttanut rahani menneiden vuosien aikana?
 |
| Mitä olen tehnyt rahoillani vuosikymmenien aikana? |
Isoin osa rahasta on kulunut elämiseen. Kun olin siirtynyt työelämään, piti hankkia kaikenlaisia ruuanlaittovälineitä, astioita, huonekaluja ja niin edelleen. Oli oikeastaan todella hieno tunne, kun hankki esimerkiksi uuden kattilan, kun huomasi, että sille oli tarvetta.
Vuosien varrella on monet sekalaiset välineet korvattu paremmilla ja esimerkiksi kaikki ruokailuvälineet on vaihdettu Fiskarsin Functional Form -merkkisiksi. Vastaavasti kaikki astiat ovat Arabian Arctica-sarjaa ja juomalaseista useimmat ovat Iittalan Aino ja Ultima Thule -sarjaa.
Toinen iso alue, mihin rahaa on kulunut kuin huomaamatta on vaatekaappi. Olen ostanut paljon vaatteita, joista osaa on tuskin lainkaan tullut käytettyä. Nykyään ostan vaatteita vain tarpeeseen ja vältän muodikkaiden vaatteiden hankkimista.
Aikaisemmin ostin vaatteita hetken mielijohteesta ja usein alennusmyynnistä ja vaate saattoi olla vuoden tai kaksi vaatekaapissani odottamassa käyttöä. Joskus ihmettelin, että kenen naulepaita on kaapissani, kun en sitä edes muistanut ostaneeni. Ihan järjetöntä, jos asiaa katsoo kriittisesti.
Näiden lisäksi isoja kulueriä on tullut asumisesta. Asuin vuokralla ensimmäiset pari vuotta työelämään siirtymisen jälkeen, mutta sitten aloin katsoa asuntoa ja laskeskelin, että maksan mieluummin omaa asuntoa pois kuin vuokraa toiselle. Ensimmäinen oma asunto oli 4 huoneen rivitaloasunto lähiössä ja sen jälkeen olen muuttanut 6 kertaa.
Kun erosin vuonna 2013, oli erittäin huono aika myydä taloa. Se piti myydä käytännössä samalla hinnalla, millä olin sen ostanut neljä vuotta aikaisemmin. Ostohinnan lisäksi olin laittanut noin 30.000 euroa talon remontoimiseen ja noin 10.000 euroa sen pihan parantamiseen. Tuo tilanne tuntui todella raskaalle mutta jälkikäteen harmitus on haihtunut. Talo oli lisäksi suorasähkölämmitteinen, joten nykyisin sen lämmittäminen täytyy olla tähtitieteellisen kallista. Kovilla pakkasilla 250-neliöisen ja kolmikerroksisen talon lämmityslasku saattoi maksaa yli 400 euroa kuukaudessa jo tuolloin, 10 vuotta sitten.
Eron jälkeen muutin paljon pienempään asuntoon ja jouduin viemään kaatopaikalle 14(!) peräkärryllistä tavaraa: työkaluja, tietokoneita, kirjoja, vaatteita, elektroniikkaa, huonekaluja, urheiluvälineitä ja kaikkea, mitä isoon asuntoon vuosien kuluessa kertyy. Noita tavaroita en ole isommin kaivannut, koska minulla ei enää ole esimerkiksi verstasta tai lämmintä autotalllia, missä puuhastella.
Olen sijoittanut aina 90-luvun lopulta asti. Aluksi suorilla sijoituksilla pörssiosakkeisiin ja myöhemmin säästämällä Nordea-pankin hallinnoimiin rahastoihin.
Kun IT-kupla puhkesi, katosi osakkeistani lähes 85% niiden arvosta. Salkussa oli F-Securea, Nokiaa, Soneraa ja muutamaa muuta IT-alan yritystä. Myin osakkeet ja kirosin ahneuttani. Pelko valtasi minut. Halusin myydä, kun osakkeilla oli edes jotain arvoa.
En osannut tutkia yritysten tunnuslukuja, enkä ymmärtänyt niiden liketoimintaa riittävällä tasolla. Enkä ollut ajatellut riskiä, mitä sijottamiseen -- varsinkin yhteen alaan -- liittyi.
Rahastoja olen realisoinut, kun olen ollut vaihtamassa asuntoa uudempaan tai isompaan. Rahastot eivät olleet huonoja sijoituksia, mutta en älynnyt vertailla niiden hallinnointikuluja, koska ajattelin ettei prosentti tai pari vaikuta mihinkään. Olen ollut pankille naiivi hyvä asiakas, joka luovutti suuren osan rahaston arvonnoususta pankin perimiin kuluihin.
Yleisesti rahaa on huomaamatta kulunut elintason korotukseen. Olen päivittänyt tietokoneita, ostanut elektroniikkaa, hankkinut harrastusvälineitä ja niin edelleen pikkuhiljaa, joihin on mennyt huomattavia summia. Olipa minulla myös useamman tuhannen DVD-elokuvan kokoelma, josta on pääosin pitänyt luopua.
Vaikka en ole matkustellut ja autokin on ollut aivan perusauto, on oma ja perheen kulutus kasvanut tulojen kasvaessa. Tämä on tapahtunut vähitellen ja varsinkin kauppaan on mennyt vähitellen lisää rahaa. On ostettu pullaa, parempia pihvejä, vähän olutta ja tietysti lehtihyllystä luettavaa.
Lapsiin on myös vuosien aikana kulunut pääomia: on tietysti ostettu vaatteita, harrastusvälineitä ja koulutarvikkeita. Onpa asunnon vaihdonkin pääsyy ollut siinä, että piti saada ensimmäiselle lapselle oma huone ja myöhemmin toisellekin lapselle.
Ihan ensimmäiset palkkatuloni olen saanut vanhemmiltani, kun tein teini-ikäisenä puusavottaa meidän kesämökillä. Työ oli raskasta ja vanhemmat halusivat itse pinota tuotetut halot, jotta valmiin halkopinon mittaus tuli tehtyä heidän kriteeriensä mukaan. Tuosta tuli minulle noin sata markkaa kesässä, joten mitään isoa tuloa se ei ollut.
Toinen ansio, jonka muistan, oli yläasteen alussa, kun kävimme myymässä Annansilmät-arpoja ovelta ovelle. Opettelin vakiorimpsun, jolla tervehdin oven avannutta henkilöä ja koitin saada hänet ostamaan arvan. Arpa maksoi muistaakseni 10 markkaa ja myyjä sai siitä kaksi markkaa per myyty arpa. Loput 8 markkaa piti tilittää arpojen liikkeellelaskijalle, eli Annansilmät näkövammaisten liitolle.
Usein teimme arpojen myyntiä siskoni kanssa ja saimme talvessa jopa 100 arpaa myytyä. Lähistöllä oli paljon kerrostaloja, joissa kaupustelu oli kielletty, joten kiersimme räntäsateessa paljon omakotitaloja.
Muistan, kun olimme jonkun ovella ja arpoja oli vain kaksi kappaletta jäljellä, ja ostaja voittikin valitsemallaan arvalla rottinkisen mattopiiskan tai vaateripustimen, hän ei meinannut uskoa, että voi käydä lunastamassa voiton Annansilmät-myymälästä. Hän piti jotenkin itsestään selvänä, että olimme siskoni kanssa varastaneet arvat jostain. Hän kysyi monta kertaa, puhummeko varmasti totta.
Kesätöihin pääsin 15-vuotiaana Aamulehden sisäiseksi postinjakajaksi. Tuolloin henkilökunnan lapset saivat toimia kesäaikana 4 viikkoa postilähetteinä ja näin tutustua työelämään maksettuna harjoitteluna. Kun ensimmäisenä päivänä HR-täti piti meille aloituspuhuttelun, hän vaikutti todella tiukalta ja vähän kiukkuiseltakin.
Postin jakaminen oli mielenkiintoista ja mielestäni helppoa tekemistä, koska se vaati ainoastaan huolellisuutta. Ja kun kesätyö oli ohi, maksettiin tilille siitä palkka, joka oli muistaakseni vähän yli 500 markkaa. Sillä rahalla maksettiin mopon kuluttamaa bensaa, kun sain sen veljeltäni, koska hän koki olevansa liian vanha 16-vuotiaana kulkemaan mopolla.
Tämän jälkeen sain palkkaa kun toimin seurakunnan rippileirillä isosena. Kahden viikon palkka oli muistaakseni 210 markkaa.
Kun täytin 16 vuotta, pääsin huoltamaan vesimittareita ja siitä maksettiin jo ihan kunnollista palkkaa, olisiko ollut noin 14 markkaa tunti. Seuraavana kesänä sain pyytämättä palkankorotuksen, koska olin jo kerryttänyt kokemusta. Muistaakseni palkka nousi tuolloin 17 markkaan tunnilta. Kesässä palkkatuloa tuli yli tuhat markkaa.
Näillä palkkarahoilla ostin merkkivaatteita ja jonkin verran sain säästettyäkin. Merkkivaatteita ei vanhemmilta tippunut, koska "olimme köyhiä". Muistan, että sain ihan pikkulapsuuden jälkeen ensimmäisen kerran uuden vaatteen viidennellä luokalla, kun Seppälä oli avannut liikkeen Tampereen Kauppakadulla ja sieltä minulle ostettiin kahdet housut ja T-paita. Housut maksoivat 5 markkaa pari ja paitakin oli samaa hintaluokkaa. Siihen asti olin saanut käyttää veljeni -- ja vielä pahempaa -- siskoni vanhoja vaatteita.
Helmikuussa rahaa kului seuraavasti:
Helmikuun säästöaste 30,8%
 |
| Helmikuun budjetti piti hyvin |
Helmikuussa palkan lisäksi tuli S-bonusta 62,02 euroa ja osinkoja 14,63 euroa.
Helmikuussa rahaa kului normaalista poiketen suihkunurkassa olleen suihkutarvikehyllyn uusimiseen. Hylly on terästä ja lattian ja katon väliin kiilattava kulmahylly. Hylly täytyi uusia, koska huomasimme saunassa käydessä, että vanha hylly oli löysällä ja meinasi kaatua. Koitin kiristää hyllyä, mutta sen yläpäässä oleva kappale, jolla hyllyn pituutta voi säätää, ei enää kiristynyt ja se valahti toisen putken sisälle.
Alkuperäinen hylly oli ostettu Lidlistä noin 10 vuotta sitten. En muista, paljonko hylly uutena maksoi, mutta kyllä se hyvin palveli. Liitoskohdissa oli havaittavissa ruostetta, joten kovin laadukas se ei ollut.
Haimme hyvin samanlaisen hyllyn Biltemasta. Tämä oli nopea kasata hyvän ohjeen mukaan ja kattoa vasten tuleva tuki on vanhaa isompi, joten sen aiheuttama paine ei ole aivan yhtä pistemäinen. Hintaa hyllylle tuli 39,90 euroa. Samalla mukaan tarttui 10 kappaletta Alarm system -tarroja ja pinottava lokerikko, joten yhteensä Bilteeman meni 49,90 euroa.
Yksi poikkeava isompi kustannus osuu helmikuulle: lapsen terveysvakuutus. Se maksaa 117 euroa vuodessa.
Muita melko tavanomaisia kustannuseriä oli auton pesu ja tankkaus (101,71€) ja parturissa käynti (30€).
Yksi siivouskerta siirtyi kuukauden loppuun, koska normaalina siivouspäivänä siivooja oli tullut sairaaksi ja saimme korvaavan siivouksen vasta kuun viimeiselle päivälle. Sen maksu osuu maaliskuulle.
Vaatteita, hygieniatuotteita tai suoratoistoja ei tullut maksettavaksi lainkaan.
Muuten rahaa kului melko normaalisti. Ostin kertyneillä säästöillä kryptoja ja siitä tein oman postauksen jo aikaisemmin. Jälkiviisaana olisi kannattanut odotella hieman pidempään ennen näiden hankkimista, koska kryptojen hinnat ovat olleet laskusuunassa tässä kuussa. Kuun lopussa näimme jopa 5-10% päivälaskuja. Tämä ei erityisesti harmita, koska strategiani on buy and hold, ja sijoitushorisontti 3-5 vuotta.
Olen kirjoittanut useamman artikkelin säästämiseen liittyen, mutta tässä yhteenveto säästämisen perusteista. Säästäminen on erityinen osaam...
