Ihan ensimmäiset palkkatuloni olen saanut vanhemmiltani, kun tein teini-ikäisenä puusavottaa meidän kesämökillä. Työ oli raskasta ja vanhemmat halusivat itse pinota tuotetut halot, jotta valmiin halkopinon mittaus tuli tehtyä heidän kriteeriensä mukaan. Tuosta tuli minulle noin sata markkaa kesässä, joten mitään isoa tuloa se ei ollut.
Toinen ansio, jonka muistan, oli yläasteen alussa, kun kävimme myymässä Annansilmät-arpoja ovelta ovelle. Opettelin vakiorimpsun, jolla tervehdin oven avannutta henkilöä ja koitin saada hänet ostamaan arvan. Arpa maksoi muistaakseni 10 markkaa ja myyjä sai siitä kaksi markkaa per myyty arpa. Loput 8 markkaa piti tilittää arpojen liikkeellelaskijalle, eli Annansilmät näkövammaisten liitolle.
Usein teimme arpojen myyntiä siskoni kanssa ja saimme talvessa jopa 100 arpaa myytyä. Lähistöllä oli paljon kerrostaloja, joissa kaupustelu oli kielletty, joten kiersimme räntäsateessa paljon omakotitaloja.
Muistan, kun olimme jonkun ovella ja arpoja oli vain kaksi kappaletta jäljellä, ja ostaja voittikin valitsemallaan arvalla rottinkisen mattopiiskan tai vaateripustimen, hän ei meinannut uskoa, että voi käydä lunastamassa voiton Annansilmät-myymälästä. Hän piti jotenkin itsestään selvänä, että olimme siskoni kanssa varastaneet arvat jostain. Hän kysyi monta kertaa, puhummeko varmasti totta.
Kesätöihin pääsin 15-vuotiaana Aamulehden sisäiseksi postinjakajaksi. Tuolloin henkilökunnan lapset saivat toimia kesäaikana 4 viikkoa postilähetteinä ja näin tutustua työelämään maksettuna harjoitteluna. Kun ensimmäisenä päivänä HR-täti piti meille aloituspuhuttelun, hän vaikutti todella tiukalta ja vähän kiukkuiseltakin.
Postin jakaminen oli mielenkiintoista ja mielestäni helppoa tekemistä, koska se vaati ainoastaan huolellisuutta. Ja kun kesätyö oli ohi, maksettiin tilille siitä palkka, joka oli muistaakseni vähän yli 500 markkaa. Sillä rahalla maksettiin mopon kuluttamaa bensaa, kun sain sen veljeltäni, koska hän koki olevansa liian vanha 16-vuotiaana kulkemaan mopolla.
Tämän jälkeen sain palkkaa kun toimin seurakunnan rippileirillä isosena. Kahden viikon palkka oli muistaakseni 210 markkaa.
Kun täytin 16 vuotta, pääsin huoltamaan vesimittareita ja siitä maksettiin jo ihan kunnollista palkkaa, olisiko ollut noin 14 markkaa tunti. Seuraavana kesänä sain pyytämättä palkankorotuksen, koska olin jo kerryttänyt kokemusta. Muistaakseni palkka nousi tuolloin 17 markkaan tunnilta. Kesässä palkkatuloa tuli yli tuhat markkaa.
Näillä palkkarahoilla ostin merkkivaatteita ja jonkin verran sain säästettyäkin. Merkkivaatteita ei vanhemmilta tippunut, koska "olimme köyhiä". Muistan, että sain ihan pikkulapsuuden jälkeen ensimmäisen kerran uuden vaatteen viidennellä luokalla, kun Seppälä oli avannut liikkeen Tampereen Kauppakadulla ja sieltä minulle ostettiin kahdet housut ja T-paita. Housut maksoivat 5 markkaa pari ja paitakin oli samaa hintaluokkaa. Siihen asti olin saanut käyttää veljeni -- ja vielä pahempaa -- siskoni vanhoja vaatteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti