Ensimmäinen rahamuistoni

Meillä ei paljon kotona rahasta puhuttu kun olin lapsi. Jos rahasta tuli puhetta, sanottiin että me ollaan köyhiä ja raha ei kasva puissa.

 

Sain viisivuotissyntymäpäivänäni lahjaksi kummeiltani kymmenen markkaa. Tiedän tämän siksi, että kaksoissiskoni oli saanut saman kympin. Menimme vanhempieni kanssa tavarataloon ja ihmetyksekseni minulle sanottiin hyvin positiivisesti, että saan valita lelun itse, joka maksettaisiin syntymäpäivärahastani.

Normaalisti ei uusia leluja osteltu, joten voitte arvata, että riensin kiireesti katsomaan leluhyllyä. En ymmärtänyt vielä numeroita niin hyvin, että olisin tajunnut, mitä kympillä saa. Kysyin vain vanhemmiltani, saanko ostaa tämän tai tämän lelun.

Valitsin hyllystä muovisen laivan, jossa oli oranssi runko ja jonka kansi oli valkoinen. Etukannella oli pieni vesitykki. Laivan ruumaan saattoi valuttaa vettä ja vesitykki otti ruumasta vettä ja se roiskutti veden laivan savupiippua alaspäin painamalla. 

Muistan hämärästi, että äitini aloitti sanomaan, että rahaa jäisi laivasta vielä ylitse, mutta isäni kielsi äitiä jatkamasta, joten rahalla ostettiin minulle vain tuo lelulaiva.

Siskoni osti jonkun muun lelun ja harkitsi sitä pidempään. Ilmeisesti se oli lähempänä kympin hintaa, koska aistin, että vanhempani olivat hänen ostokseensa tyytyväisempiä kuin minun.

Itse olin todella onnellinen pikku laivastani ja en jäänyt miettimään, mistä mahdollisesti jäin paitsi. Mutta jostain syystä olen myöhemmin muistanut tuon isän kommentin, että "lelu on jo valittu" ja että siskoni valitsema lelu oli jollain tavalla "parempi" kuin minun leikkilaivani. Sitä en muista, mikä hänen valitsemansa lelu oli, olisiko ollut muovinen hiekkalelu tai jotain vastaavaa.

Kerrotaan vielä, että en koskaan saanut siskoni kummeilta mitään, vaikka meillä oli sama syntymäpäivä. Se ei kuitenkaan vanhempiani häirinnyt, että minun kummini muistivat meitä molempia.

Olisi hauska kuulla muiden kommentteja, millaisia kosketuksia teillä on ollut rahaan lapsuudessa?

Mistä aloittaa säästäminen ja sijoittaminen

Säästämisen ja sijoittamisen aloittaminen on hyvä aloittaa jo lapsena. 

Viisas vanhempi opettaa lapselleen, mikä rahan arvo on ja miksi kaikkea rahaa ei ole hyvä käyttää välittömästi, kun on rahaa saanut. Yhdessä voidaan miettiä jonkinlainen tavoite ja säästää sitä varten. Useimmiten asiat tuntuvat paljon paremmilta, kun ne saavuttaa vaivaa näkien.

Kun asuin vielä kotona, säästin viikkorahani ja hankin kotitietokoneeseeni lisälaitteita säästöilläni. Tutkin etukäteen, millainen toivomani levyasema tai tulostin oli ja suunnittelin, mitä tekisin kun sellaisen hankkisin.

AI:n näkemys 80-luvun tietokoneesta

Kun tavoitteeni toteutui, oli hienoa käyttää itse hankittua laitetta ja tehdä asioita, joista oli aikaisemmin vain haaveillut.

Sijoittaminen on helppo aloittaa hankkimalla indeksirahastoa tai ETF-rahastoa. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota valitun pankin tai muun rahalaitoksen kuluihin ja ymmärtää, että sijoittaminen on aina pitkän aikavälin toimintaa. Jos rahoille on käyttöä viiden vuoden sisällä tai nopeammin, se kannattaa sijoittaa vähäriskisemmällä tavalla.

Kun tulee taantuma tai jokin muu markkinoita ravisteleva ilmiö, on hyvä testata sijoittajan kärsivällisyyttä, koska jokaisesta lamasta on osakemarkkina noussut uuteen kasvuun ja samalla sijoitusten arvo on vähitellen palautunut ja kehittynyt laskua edeltävälle tasolle ja ylikin. 

Ex-vaimoni sijoitti suosituksestani Nordean maailma-indeksiin säästöjään ja kun maailmanlaajuinen finanssikriisi laski osakekursseja 2007 ja 2008 hän möi osuutensa ja näin realisoi tappion, vaikka hänellä ei tuolloin varsinaista tarvetta rahalle ollutkaan. Ja tietysti oli minun syyni, että hänen säästönsä olivat pienentyneet.

Pankit mielellään kertovat rahastosijoittamisesta. Tällöin pankki suosittelee aktiivisia rahastoja, joiden tehtävä on maksaa pankin palkkaaman sijoittajan kustannukset eli hänen palkkansa. Edes pankin oma sijoittaja harvemmin onnistuu paremmin, kuin jokin yleinen indeksi tai ETF ja suosittelen aina aloittamaan sijoittamisen sellaisella suorien osakesijoitusten sijaan.

Miksi säästäminen ja sijoittaminen on tärkeää?

Säästäminen on tärkeää siksi, että jokainen voi vaurastua vain pitämällä omat menonsa matalampana kuin omat tulonsa. Harva pystyy helposti kasvattamaan tulojaan, joten on hyvä ymmärtää kulurakenteensa ja pitää ne tulojansa matalampina. 

Säästäminen alkaa usein säästölippaan avulla

 

Säätäminen onnistuu laittamalla kulutuksesta ylijääneitä varoja syrjään. Tätä opetettiin minulle konkreettisesti, kun isäni laittoi ostoksista ylijääneitä kolikoita säästölippaaseen ja kerran vuodessa tuo säästölipas käytiin tyhjentämässä pankissa. Noin viikon odottelun jälkeen säästetty summa oli lisätty tilin varoihin ja oli jännittävää nähdä, miten paperisen pankkikirjan sivulle oli  tullut uusi rivi, jossa komeili uusi summa, joka kertoi omasta varallisuudesta.

Säästäminen on ainoa tapa tehdä isompia hankintoja ilman velkaantumista. On kestämätön tilanne, jos on turvauduttava lainaan joka kerran kun tarvitsee rahaa esimerkiksi hajonneen kodinkoneen uusimiseen.

Jos joutuu hankkimaan kulutusluottoja, niiden määrä voi toimia myöhemmin esteenä esimerkiksi asuntolainalle. Tai vaikka lainan saisitkin, et saa lainaa yhtä hyvillä ehdoilla, mitä asiakas, jolla ei ole lainkaan aikaisempaa velkaa.

Säästäminen vaatii kärsivällisyyttä ja on hyvä asettaa jokin motivoiva tavoite, johon haluaa säästämällä päästä. Koska tavoitteeseen pääseminen vie aikaa, voi asettaa välitavoitteita, joista voi iloita matkalla päätavoitteeseen. Tällainen voi olla vaikkapa vuoden lopun tavoite tai puolivuosittain asetettu tavoite.

Miksi sijoittaminen on tärkeää?

Sijoittaminen on tehokkain ja pieniriskisin tapa kasvattaa säästöjään. Erityisesti, jos säästöaika on pitkä, alkaa korkoa korolle ilmiö tuottamaan tuloksia ja pienikin lisäkorko näkyy isona kasvun lisänä. 

Jos kertyneitä varoja on vain vähän, saattaa sijoittamisen aiheuttamat kulut syödä suurimman osan sijoittamisen tuomasta hyödystä. Rahoituslaitos saattaa laskuttaa pelkän arvo-osuustilin pitämisestä kuukausimaksua ja jokaisesta sähköisen arvopaperin ostosta ja myynnistä menee oma kulunsa. Oma pankkini, Nordea, velottaa tällä hetkellä 2,45 euroa kuukaudessa, jollet ole tehnyt vähintään yhtä osakeostoa edeltävän vuosineljänneksen aikana. Toki voit kuulua pankin johonkin asiakasryhmään, joka saa alennuksia tai palvelun jopa ilmaiseksi, mutta se pääsääntöisesti vaatii isoja säästöjä tai lainoja.

Pitkän säästöajan aikana voi tulla laskukausia, jolloin säästetty varallisuus näyttää pienenevän, kun osakekurssit ja arvo-omaisuuden arvo laskee. Tämä on normaali korjausliike, joka kuuluu rahoitusmarkkinaan. Oma voitto ja tappio realisoidaan vain silloin, kun osakkeilla käydään kauppaa. Kärsivällinen sijoittaja odottaa, että markkina korjaa itsensä ja normaalisti tällainen taantuma ohitetaan viimeistään muutamassa vuodessa ja palataan takaisin kasvu-uralle. 

Rahoituslaitoksen kuluja kannattaa ehdottomasti vertailla ja valita sellainen, joka toimii pienellä katteella. Pankki mielellään keskustelee kanssasi sijoittamisesta, mutta sillä on ketunhäntä kainalossaan. Useimmiten pankki tyrkyttää uudelle sijoittajalleen rahastoja, jota hoitaa pankissa työskentelevä varainhoitaja. Näiden kustannukset ovat pääsääntöisesti korkeat, esimerkiksi Nordean suositteleman Nordea Global Enhanced kasvu -rahaston kulut ovat 0,63% vuodessa, kun monet indeksirahastot toimivat reilusti alle 0,5% kuluilla.

0,13 prosenttia voi kuulostaa vähältä, mutta se on suuri hidaste, jos sijoitusaika on pitkä, mahdollisesti vuosikymmeniä.

Itse sijoitin pankin suosittelemiin rahastoihin jopa 20 vuoden ajan ja tajusin vasta myöhemmin, että pankki oli laskuttanut minulta tuhansia euroja tuona aikana. Tämän seurauksena olen tehnyt kaksi asiaa: siirsin sekä arvo-osuustilini että osakesäästötilini Nordnetiin, jossa kulut ovat paljon maltillisemmat. Ainoastaan suoria osakeostoja Nordetissä ei kannata tehdä, koska niistä voi mennä jopa 7 euroa kuluja kerralla.

Toinen toimenpide oli ostaa Nordean osakkeita, jolloin olen osinkoa saadessa ajatellut, että omat maksut ja kulut ovat tuottaneet niistä osan. Vaikka tämä on tietysti osittain leikkiä, on Nordea ollut hyvä osinkojen maksaja, mikä on tietysti pääsyy Nordean pitämiseen omassa osakesalkussa.

 

Helmikuun sijoitukset

Kryptovaluuttoja

Helmikuussa sijoitin lisää kryptoihin. Hankin 6.2. viittä kryptovaluuttaa seuraavasti

• 207,91 ADA, 0,71€ kpl, yhteensä 148,2€
• 1.046 SOL, 188,79€ kpl, yhteensä 197,47€
• 0,04216235 BTC, 93 732,91€ kpl, yhteensä 3 952,00€
• 0,18753464 ETH, 2 634,18€ kpl, yhteensä 494,00€
• 65,797406 XRP, 2,28€ kpl, yhteensä 150,18€

 Kuluja meni lisäksi  29,64€.

 

Mitä on minun ihan riittävä elämä?

Olin nuorempana ajatellut, että hyvä ja riittävä elämä tarkoittaa sellaista menestymistä, että saavuttaa vähintään saman elintason, minkä omat vanhemmat. Olisi tietysti parempi, jos oma elintaso olisi vielä vähän parempi, palkkatulot vanhempia isommat ja asuntokin olisi lapsuudenkotia isompi.

 

Vaikka minulla on ollut iso omakotitalo (+250 m2) ja hyvä tulotaso, en jälkikäteen ole surrut sen menettämistä. Palkkakin on joskus ollut nykyistä palkkaa isompi, mutta samalla oma vastuu on myös sopeutunut.

 

Minulle riittää se, että koti on asuntoyhtiössä, jossa yhtiö kantaa riskin rakennuksista ja hoitaa palvelut kuten yhteisten alueiden lumien luonnin ja roskien tyhjennykset automaattisesti. Pihamme on pikkuruinen ja siinä on sopivasti ruohon leikkaamista kesällä ja lumityötä talvella.

 

Meillä on mukavasti tilaa: on kaksi makuuhuonetta, joista toinen on tyttärellämme ja toinen meillä vanhemmilla. Sen lisäksi on kaksi huonetta, kummallekin vanhemmalle oma toimistohuone.

 

Katsoin hiljattain Minimalism-elokuvan, jossa kerrotaan, että useimmissa amerikkalaiskodeissa on huoneita, joita ei käytetä lähes lainkaan. Sellaisia ovat esimerkiksi ruokailuhuone, perheen harrastehuone tai takkahuone. Meillä on yksi sellainen tila, joka on meidän sauna. Saunan löylyhuonetta käytetään vain kerran tai kaksi kertaa viikossa. Muun ajan se on tyhjänä. En kuitenkaan osaa elää ilman saunaa, joten se ei ole muuttumassa ja jos sen omistaminen on elitismiä, se saakin olla sitä.

 

Meidän nykyinen koti on kahdessa kerroksessa. Alakerrassa on keittiö, sauna, olohuone, vessa ja vaatehuone ja kaikkia huoneita (pl. saunaa) käytetään päivittäin. Yläkerrassa on vessa ja neljä huonetta ja niistä kahdessa teemme töitämme (etätyöpäivinä ja viikonloppuisin) ja kahdessa muussa nukutaan.

 

Yläkerrassa on parveke ja siellä ei kyllä aikaa vietetä. Siellä käydään lähinnä tuulettamassa vaatteita tai ravistamassa mattoja. Mutta se on rakennukseen rakennettu, joten sitä ei voi purkaa pois.

 

Mitä muuta omaisuutta minä tarvitsen? Kesämökki? Liikaa vaivaa! En halua maksaa mökin vakuutuksia, sähköjä ja muita kuluja ympäri vuoden, jos olen siellä vain kesällä. Voin vuokrata mökin, jos haluamme pois kotoa lomailemaan.

Kulkupelit? Meillä on pian kuusi vuotta vanha auto, jolla aion kulkea vielä pitkään. Edellinen auto piti vaihtaa, kun se täytti 11 vuotta ja muuttui epäluotettavaksi. Sitä edellisellä autolla kuljin 12 vuotta. En koe että uusi auto toisi niin paljon mielihyvää tai statusta, että siihen pitäisi investoida huomattavsti enemmän varoja. En halua itselleni moottoripyörää, lumikelkkaa, mönkijää, traktoria tai harrasteautoja. Niille ei nykyisellään edes olisi sopivaa tilaa, joten vehkeelle pitäisi vuokrata oma talli.

 

Mammonan lisäksi hyvään elämään kuuluu perhe. On paljon tärkeämpää, että on aikaa jota voi viettää perheen kanssa ja olla niin läsnä arkisissa hetkissä kuin mahdollista. Perheen kanssa vietettyä aikaa ei voi korvata työllä, matkustelulla tai uusia kokemuksia janoamalla. Näitä voi toki tehdä, mutta itse haluan priorisoida perheajan niitä korkeammalle.

 

Ravinto. Pidän siitä, että syömme monipuolista kotiruokaa, jota vaimoni valmistaa. Se on ravitsevaa, maukasta ja mieluisaa ravintoa. Harvoin tulee käytyä ravintolassa, koska on ravinnon suheteen näin etuoikeutettu. Itsekin teen ruokaa, mutta pääosin viikonloppuisin.

 

Liikunta on jäänyt hyvin vähiin. Sitä minun pitää lisätä ja jos en sitä tee, voin hyvin olettaa, että se näkyy suoraan jäljellä olevan elämäni kestossa ja laadussa. Hyvään elämään kuuluu pitää huolta itsestään ja rakastaa omaa kehoaan. Siinä minulla on vielä työsarkaa.

 

Olen pohtinut, mitä haluaisin vielä saavuttaa? Olen työelämässä vielä 12-15 vuotta, joten paljon on mahdollista savuttaa. En oikeastaan halua lisää valtaa tai korkeampaa asemaa organisaatiossa, mutta haluaisin tulla vielä paremmaksi nykyisessä työssäni, jossa johdan ryhmää rautaisia ammattilaisia. Olisi hienoa, kun he sanoisivat eläköitymiseni jälkeen, että ”olin onnekas, kun minulla oli tuollainen esimies”. Joku saattaa noin sanoa, mutta olen varma, ettei palaute ole tänä päivänä yhdenmukaista tämän suhteen.

 

Kun eläköidyn, haluan harrastaa samoja asioita, joita olen jo harrastanut, kuten pitsan tekemistä ja vanhoja 8-bittisiä tietokoneita. Tuolloin harrastuksiin voi kenties suhtautua vielä nykyistäkin intohimoisemmin.

 

Varallisuuden osalta haaveilen sijoitusten lisätulosta, joka tulisi eläkekertymän päälle. Tietysti haluan päästä velattomaan tilaan, joka näillä näkymin tapahtuu hieman ennen eläköitymistä. Velattomuus mahdollistaa pienemmät kulut, sekä poistaa huolen taloudellisista sitoumuksista.

Tammikuun rahat

 

Tammikuussa rahaa kului seuraavasti:

• Tulot 4712,00 euroa
• Menot 2907,07 euroa
• Lainan lyhennys ja korko 1208,47 euroa
• Säästöön 669,00 euroa

Säästöaste 12,2%

Tammikuun piti olla "älä osta mitään kuukausi", joka onnistui melkein. En ostanut vaatteita, tavaraa tai mitään muuta... kunnes tammikuun viimeisellä viikolla näin tori.fi -palvelussa Philips Hue liiketunnistimen. Sen ostin hintaan 37,50 euroa, sisältäen sen postituksen.

Ruokakauppaan meni merkittävästi vähemmän rahaa, mitä edellisinä kuukausina, koska vaimoni tyhjensi pakastimessa olevia ruokia ja teki tarkan viikko-ruokalaistan, jonka mukaan söimme. Ruokakaupan yhteiskulu oli 355,69 euroa. Se on todella paljon vähemmän, mitä viime vuonna, jolloin kuukaudessa meillä meni ruokaan noin 700-800 euroa! Se näkyy suoraan S-bonuksessa, jota on tulossa alle kymppi, kun viime vuonna sitä tuli useimpina kuukausina 40-60 euroa. Mainitaan vielä, että jätin saunakaljat tammikuussa kokonaan pois, joka ei sinänsä ole iso kustannus, noin kympin säästö.

Muita tammikuuhun osuneita rahatapahtumia olivat YTK-työttömyyskassan vuosimaksu (102 euroa), 2025 autovero (137,97 euroa) ja liikenne- ja kaskovakuutus 804,88 euroa. Parturissakin tuli käytyä kerran, johon kului 30,0 euroa. Ilman niitä olisi säästöaste ollut paljon korkeampi.